Miehet: feminismin rakenteellinen ongelma

Olen tässä viime kuukaudet pyöritellyt mielessäni hypoteesia siitä miksi feminismi tarjoaa maailmasta niin oudosti värittyneen kuvan. Ei, se ei ole miesviha, vaan jotain hienovaraisempaa. Kyse on eräästä perspektiiviongelmasta joka tulee liikkeeseen sen naisvoittoisuuden takia.

Ja se on tämä: feministeillä on vääristynyt käsitys miesten ongelmista, koska feministit ovat enimmäkseen naisia. Sukupuoli tuo mukanaan perspektiivin jossa huomataan vain korkean aseman miehet ja sivuutetaan muut. Miesten ongelmat keskittyvät näille matalan statuksen miehille, eli juuri sille ihmisjoukolle jota naiset eivät täysin osaa mieltää todelliseksi.
Tänään menemme syvälle. Turvavyöt kiinni.

Jari Sillanpää tukee kansainvälistä huumerikollisuutta

Jari Sillanpään huumeiden käyttö on ollut iltapäivälehtien otsikoissa jo monesti. Sillanpää ei kuitenkaan suostu omaksumaan anteeksipyytelevää narkkarin imagoa tai myönnä tehneensä mitään oikein väärääkään.

Mutta jos oikein teknisiä ollaan, Sillanpää on tehnyt jotain paljon pahempaa. Meidän ei tarvitse olla huumekammoisia puritaaneja nähdäksemme ettei Sillanpään käytöstä voi hyväksyä.

Suvaitsevaisuus on vain länsimaiden hyve

Rasismi, seksismi, homofobia, transfobia ja uskonnollinen vaino, sekä monet muut syrjinnän muodot ovat enimmäkseen länsimainen ongelma. Tämä siksi että valtaosassa maailmaa näitä ei nähdä ongelmina. Missään muualla näistä aiheista ei todella välitetä.

Lopulta länsimaat ovatkin paras paikka maailmassa kuulua vähemmistöön.

Nörttien syrjintä on sallittua

Olen viime vuodet ihmetellyt keskustelua syrjinnästä. Ymmärrän miten ihmisiä voidaan syrjiä etnisyytensä tai sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa takia, olen nähnyt näistä kaikista jonkinlaisia esimerkkejä. Eniten kuitenkin ihmetyttää (ja suututtaa) ne syrjinnän muodot joita ei suostuta huomioida tai edes tunnustaa, vaan joita pikemminkin kannustetaan.

Enkä edes puhu nyt valkoisista miehistä, vaan eräästä tietystä alaryhmästä tässä joukossa. Puhun ihmisjoukosta joka kasvaa lapsesta asti piinattuna ja jonka vain odotetaan kestävän kaiken. Puhun ihmisryhmästä johon on hankala edes viitata, koska heillä ei ole muuta kun pilkkanimiä.

Puhun nörteistä. Tänään käsittelen pitkästi aihetta joka on pyörinyt mielessäni jo kauan. Sitä mikä on yhteiskuntamme yhden syrjityimmän ryhmän perspektiivi.