Epäpoliittisille idiooteille

"I would rather be exposed to the inconveniences attending too much liberty than to those attending too small a degree of it."
– Thomas Jefferson Archibald Stuartille, 1791.
Aina kun kuulet lauseen "politiikka ei oikeastaan kiinnosta minua" voit hyvällä omallatunnolla pitää kyseistä yksilöä idioottina. Termiä käytettiin muinaisessa demokraattisessa Ateenassa kuvaamaan henkilöä, jota kiinnosti enemmän henkilökohtaiset asiat kuin yhteiset asiat ja politiikka. Idiootti on siis kirjaimellisesti henkilö jota politiikka ei kiinnosta (jossain määrin, termiä käytettiin myös muin tavoin) .

Jos politiikka ei kiinnosta sinua, olet idiootti. Älkää suuttuko minulle, muinaiset kreikkalaiset sen sanoivat!

Tai voitte oikeastaan suuttuakin, sillä olen jokseenkin tuota mieltä myös, tosin en pidä politiikasta kiinnostumatonta vain tyhmänä, vaan myös uhrina jota pitää jossain määrin sääliä. Selvennetäköön kantaani ennen kuin olen loukannut koko lukijakuntaani.

Politiikassa tehdään päätöksiä, joiden seuraukset koskettavat jokaista meistä ja vaikka muutaisin keskelle metsää, elämään omavaraisesti ja yksin, valtion politiikka koskettaisi minua silti! Vähintään ympäristöpolitiikan ja metsänhakkuukäytäntöjen muodossa. Politiikka on yhteiskunnan vallan väline. Kansalaiset päättävät vaaleilla ketkä saavat toimeenpanevan vallan ja sitä sitten käytetään parhaaksi nähtävällä tavalla. Kun kansalaisten mielenkiinto politiikkaan laskee,  Poliittisen johdon kyky tehdä kansan edun vastaisia päätöksiä kasvaa.

Tämän ilmiön pitäisi olla vähintään huolestuttava kaikille - kauhistuttava enemmänkin - sillä olemme käytännössä pisteessä jossa poliittinen eliitti tekee päätöksensä ja kansa antaa heidän kirjaimellisesti kusta muroihinsa niin paljon kun lautaselle mahtuu ja vähän yli. Tämä koskee niin kansalaisille vaarallisten poliittisten päätösten tekoa, kuin suoranaista korruptiotakin, kuten lahjusten ottoa tai jättimäisiä kampanjarahoituksia. Edesvastuuseen ei jouduta valehteluista tai rötöksistä kuin hyvin räikeissä tapauksissa (uinuva jättikin herää silloin tällöin) ja jatkuvat pienet korruption ja oman edun tavoittelun merkit jäävät näkemättä.

Ja kun politiikkaa ei seurata, törmätään erääseen massiiviseen ongelmaan: imago muuttuu tekoja tärkeämmäksi. Jos kansalainen ei katso mitä asioita hänen äänestämänsä poliitikko oikeasti ajaa, mistä hän voi tietää kyseisen poliitikon todella edustavan hänen arvojaan? Hän ehkä äänestää, mutta hän äänestää mielikuvien perusteella. Kuka näyttää vaikuttavalta, kuka puhuu vaikuttavimmin, kuka kertoo ajavansa kansalaiselle tärkeitä asioita ja niin edespäin. Valitettavasti puheilla ja imagolla ei ole mitään merkitystä. Ne ovat pelkästään kuva ja kuumaa ilmaa. Poliitikko on punnittava tekojen perusteella: mitä asioita hän vie eteenpäin, mitä asioita hän puoltaa, mitä asioita hän vastustaa, nämä ovat ne oikeasti tärkeät kohdat.

Kokoomus on puolueena erittäin hyvä esimerkki imago yli tekojen-linjasta. Kokoomus ajaa eteenpäin politiikkaa jota valtaosa kansasta vastustaa, mutta silti kokoomuksen kannatus on korkea, sillä heidän imagonsa on hienosti rakennettu. Teoilla ei ole väliä kansalaiselle (jota tässä vaiheessa voisi kutsua pikemminkin kuluttajaksi) jos hän ei seuraa mitä tehdään! Silloin vain annettu mielikuva merkitsee.

Ja mielikuvissa kokoomus on suuren maailman malliin hyvä. Kokoomuksella on "oma" mainostoimisto, jossa pr-ammattilaiset rakentavat tarkkaan hiottua kuvaa puolueesta. Tätä kautta kokoomuksesta on saatu leivottua irvokas työväenpuoluekin ja Niinistöstä työväen presidentti. Tässä keinotekoisesti luodussa kuvassa kokoomus puolustaa rehellisiä työntekijöitä ja ihmisoikeuksia ja rakentaa tehokasta ja toimivaa Suomea. Se, että käytännössä kokoomus ajaa suuryhtiöiden ja rikkaiden etuja ei tule esiin, eikä myöskään puolueen into murentaa sosiaalisen demokratian perusteita yksityistämällä valtionyhtiöitä ja veropohjan tasoittamisella.

Maailmassa jossa politiikka ei kiinnosta, poliitikoita ei kiinnosta kertoa kansalaisille totuutta. Tekojen sijaan meille kerrotaan visioita ja valheita. Kukaan ei muista kuin otsikon, jos se myöhemmin osoittautuu valheeksi, niin se tuskin etusivulle pääsee.

Yhdysvallat on tämän ongelman sydänmaa, mutta siellä ei tehdä mitään asian korjaamiseksi. Enemmänkin poliittinen tahto siellä on vähentää nuorison osallistumista politiikkaan etteivät he vain äänestäisi väärin. Yhdysvallat on siitä mielenkiintoinen esimerkki, että sitä käytännössä hallitsee kahden puolueen järjestelmä ja molemmat puolueet ovat pitkälti sama puolue, pienellä konservatiivi-liberaali-erolla. Demokraatit ja republikaanit eivät todellakaan ole mitään kolikon kääntöpuolia toisiinsa verrattuna, vaan lähinnä saman kolikon saman puolen puolikkaat. Mielenkiintoisesti molemmat puolueet ovat erittäin äärioikeistolaisia Eurooppalaisella mitta-asteikolla - ja oikeistolaisempia kuin Yhdysvaltojen kansalaiset itse ovat.

Yhdysvaltojen puolueiden erot ovat mitättömät ja kansalaiset äänestävät pitkälti imagoja. Jos kansalainen on niellyt republikaanien imagon, hän äänestää puoluetta joka rajoittaa valtion kulutusta, pitää yllä yksilöiden oikeuksia, puolustaa kansakuntaa ja uskontoa. Jos kansalainen on niellyt demokraattien imagon, hän äänestää puoluetta joka puolustaa kansalaisten yhdenvertaisuutta, pitää huolta kaikista ja toimii vastuullisesti maailman kansalaisena. Molempien puolueiden imagot ovat pitkälti fiktiivisiä ja tarkan pr-koneiston tuotteita. Molemmat puolueet ajavat voimakkaan liberaalia talouspolitiikkaa, tukevat kansainvälistä terrorismia, ryöstävät omaa kansaansa tai vähintään auttavat niitä jotka kansaa ryöstävät ja niin edespäin.

Puolueet ovat lisäksi onnistuneet rakentamaan järjestelmän, jossa kolmansien puolueiden valtaan nousu on käytännössä estetty ja keskivertokansalainen saatu täysin vieraannutettua poliittisesta toiminnasta. Poliittinen aktivismi valtapuolueiden ulkopuolella on vähäistä, eikä omaa mahdollisuuksia päästä mukaan päätöksentekoon. Kun koneisto saadaan näyttämään vaikealta ja vaaralliselta ja turhalta, katoavat ihmiset sen ympäriltä ja lopulta päättäjät saavat toimia rauhassa. Käytännössä Yhdysvalloissa on vallassa yksipuoluejärjestelmä joka naamioi itsensä monipuoluejärjestelmäksi.

Simpsonit kuvaavat tämän ehkä parhaiten. Eräissä vaaleissa republikaani- ja demokraattiehdokkaat osoittautuvat ulkoavaruuden muukalaisiksi ja kansalaisten on käytännössä äänestettävä toista heistä. Kumpaa tahansa äänestämällä maailma valloitetaan ja ihmiset orjuutetaan, mutta sentään prosessi on demokraattinen. Tavallaan.


Mitä päättäjät sitten tekevät kun kansa ei katso? Pahoja asioita enimmäkseen. Erilaiset kansainväliset "vapaakauppa"sopimukset, kuten NAFTA ovat hyviä esimerkkejä: Yhdysvalloissa kansalaiset vastustivat NAFTAa kyselytulosten mukaan, mutta uutisointi tästä oli minimaalista ja NAFTA ajettiin läpi kansalaisilta kyselemättä. Mitään poliittisia seurauksia ei ollut kenellekään sopimuksesta joka vaikutti merkittävästi keskiluokan ja köyhimpien kurjistumiseen koko Amerikan-mantereella. Suurin osa kansalaisista ei oikeastaan edes jaksanut kiinnostua koko paketista.

Poliittisen kiinnostuksen puute ei ole sattumaa, vaan enemmänkin hiljaista tietoista suunnittelua. Jo monta vuosisataa on ollut olemassa ajatus siitä kuinka massat ovat vaarallisia. Eräiden mielestä demokratian suurin ongelma on se, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa sen toimintaan. Tämä kauhistuttaa varsinkin rahan ja vallan keskittymiä, jotka haluavat itse tehdä päätöksiä kansakuntien tulevaisuudesta. Rahvas ei kykene hallitsemaan itseään, vaan valtaan päästessään tekisi huonoja ja tuhoisia päätöksiä, kuten tahtoisi terveydenhuollon kaikille tai verotuksen taakan suurimmaksi niille joilla on eniten varoja muutenkin.

Nämä ajatukset ovat hirvittäviä jos satut kuulumaan siihen joukkoon jolla todellinen raha ja valta on. Ja se joukko pitää kiinni omistaan kynsin ja hampain. (Ei tosin omin kynsin ja hampain, heillä on varaa palkata muita pitelemään). Politiikka on ainoa foorumi jossa tavallisella kansalaisella on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa.

Jos politiikka ei kiinnosta sinua, et pelkästään ole määritelmällisesti idiootti, olet myös uhri ja kiinnostuksen puutteesi satuttaa meitä kaikkia. Asian voi korjata näkemällä vähän vaivaa. Jos useampi meistä korjaisi tämän tiedon vajeen vähintään omalta kohdaltaan, olisi meillä oikeasti toivoa demokratiasta ja paremmasta huomisesta.

Arvio: Nokian Lumia 800

Nokian siirtyminen Windows-puhelimiin alkoi Lumia-malleilla, jotka tulevat vuoden vaihteen jälkeen myyntiin Suomessakin. Sain käsiini yhden Lumia 800-laitteen ja tässä mielipiteeni siitä.

Ulkoasu
Lumia on kaunis. Muotoilu on komeaa ja minimalistista, mutta linjoiltaan laite on hyvin tyylikäs. Lisäksi laitteen pinta tuntuu miellyttävältä kädessä. Myyntipakkauksessa tuli mukana muovisuojus, joka tekee pinnasta ehkä hieman epämiellyttävämmän, mutta ote paranee ehkä hieman. Käyttöliittymän ulkoasu on sama kuin kaikilla muillakin Windows Phone-laitteilla, mitä nyt värimallin sininen on piirun verran erilainen kuin muiden puhelimien sininen vaihtoehto.

Näytön kuva on myös hyvä ja kirkas, eikä siitä keksi valittamista. Tarkkuus on nykylaitteelle riittävä vaikkei Retina Displayn tasolle ylläkään.

Käytettävyys
Näyttö on hyvin reagoiva ja herkkä. Kosketukset ja hipaisut menevät perille helposti. Virhepainalluksia tulee vähän, mutta satunnaisesti näyttö on liiankin herkkä ja reagoi yhteen sormeen kahtena, esimerkiksi zoomaten vieritettäessä. Näitä ongelmia sattuu kuitenkin harvoin.

Soittaminen on hieman kaksijakoinen. Toisaalta alkuruutuun on näppärä kiinnittää tärkeimpien ihmisten yhteystietoja pikaista yhteydenottoa varten. Lisäksi viimeisimpiin yhteystietoihin pääsee suhteellisen nopeasti. Toisaalta taas tiettyyn numeroon soittaminen vaatii monta painallusta ennen kuin käyttäjälle näytetään perinteinen numeronvalinta.

Laitteen suunnittelussa tuntuu voimakas form over function-ajattelutapa, aivan kuin Microsoft käyttöjärjestelmää suunnitellessaan olisi pitänyt tärkeimpänä tavoitteenaan tehdä jotain esteettisempää kuin iPhone. Nätti se tosin kyllä on.

Käyttöjärjestelmä
Lumian eniten kohua aiheuttanut ominaisuus on tietysti Windows Phone 7.5 käyttöjärjestelmä. Käyttöliittymä on hyvässä ja pahassa Windows Phone. Nokia on pakannut mukaan muutamia omia ohjelmiaan ja Lumiaan voidaan helposti lisätä esim. Nokia Mail-tilejä, mutta ne pois lukien paljoa Nokia-keskeistä toiminnallisuutta puhelimessa ei ole.

Windows Phone-käyttöjärjestelmä on ulkoasultaan varsin elegantti. Mukautettavuutta ei käytännössä ole (ellet laske mukautettavuudeksi aloitusnäkymän kuvakkeiden lisäämistä ja järjestelyä) mutta sentään käyttöliittymä on selkeä ja suhteellisen nätti. Osa Android-toteutuksista on mielestäni nätimpiä, mutta kyseessä on makuasia.

Käyttöjärjestelmässä ehdottomana puutteena on heikko vaakanäyttö. Alkuruutua ei saa vaakaan edes käännettyä ja monesti kun puhelinta käyttää vaaka-asennossa jää ruudun reunoihin tarpeettoman leveät palkit syömään turhaan tilaa näytöltä. Ongelmaan törmää aina kun haluaa kirjoittaa mitään vaaka-asennossa: Virtuaalinen näppäimistö on ok-tasoinen pystysuunnassa, mutta vaakasuuntaisessa käytössä on hirvittävä suunnitteluvirhe. Vaakasuuntaisesti käytettäessä jää näppäimistön laidoille paksut mustat palkit ja vaikutelma on hieman klaustrofobinen. Lisäksi kun näppäimistö ei käytä koko näytön leveyttä hyväkseen, jäävät monet näppäimet tarpeettoman pieniksi ja tämä hankaloittaa niihin osumista ja näin koko näppäimistön käyttöä. Lumian vaakasuuntainen virtuaalinäppäimistö häviää jo kuolleeksi julistettujen Symbian-laitteiden vastaaville.

Pienenä hankaluutena monissa toiminnoissa tärkeitä asetuksia on piilotettu tai laitettu hankaliin paikkoihin. Esimerkiksi Exchange-postilaatikkoa määritettäessä palvelimen asetuksia ei edes saa näkyville ennen kuin on yrittänyt antaa automatiikan epäonnistua niiden automaattisessa haussa kaksi kertaa.

Ohjelmat
Nokia on pakannut muutamia omia ohjelmiaan puhelimeen mukaan. Näistä merkittävimmät ovat Nokian Kartat, Nokia Navigointi ja Nokia Musiikki. Näistä Nokian Kartat on parhaita ilmaisia karttaohjelmia mitä Windows-puhelimeen saa. Nokian Kartat ovat selkeitä ja nopeita ja toimivat erittäin hyvin pikaisen kokeilun perusteella. Nokia Navigointi on mitä voisi odottaakin, näppärä navigointisovellus, joista Nokialla on jo pitkä kokemus. Nokia Musiikki oli positiivinen yllätys. Se toistaa musiikkia omista kokoelmista ja osaa toistaa näppärällä radiomiksaus-toiminnolla musiikkia halutusta genrestä suoraan Nokia suhteellisen kookkaasta valikoimasta.


Verkon selaaminen onnistuu varsin hyvin toteutetulla Internet Explorer-selaimella. Selaimen vahvuutena on Androidin ja iOS:n sisariaan huomattavasti parempi vieritys ja skaalaus (esim. zoomaus on tyylikkäämpi ja selkeämpi). Käyttömukavuudesta selain saa lähes täydet pisteet ja Nokian oletusselaimeen tottuneille on varmasti kuin auringonpaiste hehkulampun jälkeen. Pienenä ärsyttävyytenä selain haluaa väkisin näyttää osoitepalkkinsa jatkuvasti viemässä tilaa ruudulta ja tämä heikentää varsinkin vaakasuuntaista käyttöä.

Lyhyesti muutamat sovellukset: Tekstiviestien lukeminen ja kirjoittaminen onnistuu iPhonen kaltaisessa keskustelunäkymässä. Kalenterisovellus on varsin mukava ja päihittää kokeilemani vakiokalenterit (tosin, ylivoimaisesti paras mobiilikalenteri on edelleen Androidille erikseen asennettavissa oleva Business Calendar).

Oletuksena hakukoneena on järjestelmässä Bing-haku ja puhelin ei tarjoa työkaluja sen vaihtamiseen. Vaihtaminen ei ole mahdollista (ilman järjestelmätiedostojen manuaalista muokkaamista) joten lasken tämän merkittäväksi puutteeksi. Haussa tosin on mahdollista käyttää visuaalisen haun lisäominaisuuksia, kuten hakea käännös kuvassa olevaan tekstiin. Tämä olisi hieno ominaisuus jos se toimisi luotettavasti.

Office-ohjelmat
Windows-puhelimet on kytketty Microsoftin palveluihin ja niiden käyttö onnistuu suhteellisen hyvin. Puhelin kykenee ottamaan vastaan sähköpostitilejä mm. Exchange-, Live Mail- ja Google Mail-ympäristöistä. Lisäksi jopa kevyt Office-asiakirjojen (Word, Excel, PowerPoint, OneNote) muokkaus onnistuu. Muokkausominaisuudet eivät vastaa täyden Office 2010:n vastaavia, eli täydellinen muokkaus ei onnistu, mutta periaatteessa asiakirjoihin ainakin pääsee käsiksi. Varsinainen muokkaus oli hyvin kömpelöä ja epäkäytännöllistä, enkä muokkaisi sillä dokumentteja kuin äärimmäisessä hädässä - tämä oli puhelimelta tosin odotettavissa. Muokkaus on myös erittäin rajoittunutta. Esimerkiksi PowerPoint-applikaatiossa diojen sisältöä voi muokata, mutta uusia dioja ei voi lisätä.

Lumia osaa avata tiedostoja suoraan SharePoint-sivuilta ja Skydrive-tileiltä. Tämä toimii erittäin hyvin ja Skydrivea käyttää mielellään tiedostojen säilytyspaikkana Lumian kanssa. Lisäksi työkäyttöä ajatellen mainittakoon Marketplacesta löytyy ilmainen Lync-sovellus.

Zune - tietokoneeseen kytkeminen
Tietokoneeseen yhdistäminen on Nokialla mennyt vuosikymmenen taaksepäin. Nokian Suite on ollut vuosia monipuolisin puhelimen hallintaympäristö ja Microsoftin Zune-ohjelmisto ei pääse sitä lähellekään.

Zune tarjoaa työkaluja lähinnä mediasisällön hallintaan ja synkronointiin. Musiikin siirtäminen Zunella on suhteellisen näppärää ja Zune osaa myös konvertoida videot puhelimen ymmärtämään muotoon. Monille tutun Nokia Suiten tärkeimmät työkäytön ominaisuudet kuten Outlook-synkronointi tai puhelimen hallinta tietokoneella puuttuvat kokonaan.

Sovelluksia voi myös asentaa Zunen kautta helposti, mutta verkkoselaimen kautta etäasentaminen Android Marketin tapaan ei onnistu. Käytännössä Marketplace voi lähettää puhelimeen tekstiviestillä ohjelman asennuksen linkin, mutta suora asentaminen ei näin onnistu.

Toiminnot
Windows Phone on uusi käyttöjärjestelmä ja siitä puuttuu vielä joitain oleellisia toimintoja. Moniajo tuli mukaan Mango-päivityksessä muutamien muiden toimintojen kanssa, mutta valitettavasti kaikkea laite ei vielä osaa. Anteeksiantamaton puute on laitteen kyvyttömyys toimia modeemina muille laitteille. Yksi tärkeimpiä toimintoja älypuhelimella on toimia pisteenä mistä tietokoneen ja muut laitteet saa verkkoon ja helpoin tapa toteuttaa tämä, on tehdä matkapuhelimesta wlan-tukiasema johon laitteet langattomasti yhdistävät. Tämä toiminto uupuu ja se haittasi itseäni suuresti.

Ehkä wlan-hotspotin pystytys tulee päivityksenä myöhemmin (löytyy nimittäin osasta wp7-puhelimista), mutta tällä hetkellä lasken sen puutteeksi. Tähän on vielä lisättävä se, ettei Lumiaa voi käyttää yhteyslaitteena muutenkaan: tietokonetta ei voi yhdistää Internetiin Lumialla tällä hetkellä ollenkaan. Tämä toiminto on tulossa joskus myöhemmin päivityksenä.

(Päivitys 28.6.2012: Nokia on lopulta ilmoittanut tämän puutteen korjaamisesta. Kesä-heinäkuussa 2012 saataville tulee päivitys joka lisää wlan-tukipisteenä käyttämisen puhelimen ominaisuuksiin)

Laitteessa oli muitakin outoja lastentauteja ja toiminnan kummallisuuksia. Esiemerkiksi multimediaviestit eivät toimineet (Soneralla ainakaan) ennen kuin erityinen Verkkoasetus-ohjelma oli ajettu (kuuleman mukaan jotkut käyttäjät ovat joutuneet lataamaan sen erikseen Marketplacesta, eikä ohjelmaa siis löytynyt puhelimesta oletuksena). Toisena ärsyttävyytenä puhelimen akun loppuessa laite ei laturiin kytkettäessä suostunut heräämään lainkaan ennen kun laite oli ladannut jonkin aikaa.

Mainintana vielä: Oman soittoäänen määrittäminen on myös todella helppoa. Oman äänen voi laittaa, kunhan tiedosto on alle megatavun, alle 40 sekuntia ja sen genre on ringtone. Helppoa?

Marketplace
Windows-puhelimet hakevat ohjelmansa Marketplacesta, jonka sisältä löytyy tällä hetkellä vielä varsin vaatimattomasti ohjelmia Applen App Storeen tai Android Market Placeen verrattuna. Ohjelmista merkittävä osa on maksullisia samaan tapaan kuin Applen App Storessa, mutta Androidin tuhansiin ilmaisiin ohjelmiin tottuneelle Marketplace on kalliin tuntuinen. Toki maksullisten ohjelmien hintataso on muiden puhelinjärjestelmien tapaan hyvin edullinen.

Ohjelmien asentaminen on suhteellisen yksinkertaista - onhan prosessi häkellyttävän suoraan kopioitu iOS-laitteista (asennuksen jälkeen palataan ohjelmavalikkoon jonne asennettava ohjelma ilmestyy ja sen alle tulee latausindikaattori ja valmistumisen jälkeen sovellusta voi käyttää). Puhelin tosin haluaa odotella pitkän aikaa ennen kuin asentaminen alkaa.

Suosittelen muuten lämpimästi asentamaan ConnectivityShortcuts-ohjelman. Korjaa yhden puutteen, eli tuo yhteyksille (wlan, bluetooth, datayhteys, lentokonetila) omat paneelit alkuruutuun.

Kamera
Nokian tapaan, laitteen kamera on hyvälaatuinen. Sitä ei voi sanoa markkinoiden parhaaksi, mutta kelvoton se ei missään nimessä ole, varsin hyvä puhelimen kameraksi, tosin parempiakin on nähty - myös Nokian puhelimissa. Itse kuvanotto-ohjelma on mukava ja osaa tarkentaa haluttuun kohtaan kosketusnäytön avulla.


Kameran makro on myös varsin toimiva ja läheltä tarkentaminen onnistuu enimmäkseen hienosti.


Kamerassa on itsessään useita ohjelmia eri valotusolosuhteisiin ja kuvia on korjailla myös jälkikäteen. Laajempaa korjailua ja kikkailua varten Marketplacesta löytyy Photofunia, jolla kuviin voi halutessaan lisätä tehosteita.


Yhteenveto
Lumia on periaatteessa ihan hyvä puhelin. Laite toimii luotettavasti ja tekee ne asiat mitä osaa. Toisaalta se ei tarjoa mitään yllätyksiä tai merkittävämpää uutta. Vanhasta S60-puhelimesta Lumiaan siirtyvälle käyttäjälle Lumia on varmasti miellyttävä käytettävä, mutta ominaisuuksien määrässä se ottaa taka-askelia uusiin Symbian-puhelimiin verrattuna. Lumia tulee olemaan varsin yllätyksetön käyttäjälle joka on tottunut iPhoneen tai modernimpaan Android-laitteeseen. Laitteen mukauttaminen on minimaalista, mikä Android-laitteisiin tottuneelle voi olla ikävä piirre. Toisaalta jos puhelintaan ei tahdo mukauttaa omaan käyttöönsä, ei tämä välttämättä ole haittapuoli.

Lumia erottuu muista Windows-puhelimista kahdella tavalla: ensinnäkin se on kirkkaasti parhaimman näköinen Windows-puhelin (ja itse pidän sen muotoilua jopa iPhonea parempana). Toisekseen siinä on mukana muutamia lisäohjelmia. Erojen lista on lyhyt ja pääasiallisesti Lumia 800 on puhtaasti tavallinen Windows Phone 7.5-puhelin, eikä toiminnoiltaan eroa muista Windows-puhelimista. Tämä on Nokialle ongelma, sillä jos Nokiaan tottuneet suomalaiset yritykset nyt tottuvat Windows-puhelimiin, ei niillä ole oikeastaan mitään erityistä tarvetta ostaa nimenomaan Nokian puhelimia seuraaviksi laitteikseen. Mitään etua Nokiaan sitoutumisesta ei ole, sillä kaikki Windows-puhelimet ovat toiminnoiltaan lähes identtisiä.

Kotikäyttäjät saavat hieman lisäarvoa Lumian navigointitoiminnoista, mutta yrityskäytössä vastaavaa etua ei toistaiseksi ole. Kotikäyttöä ajateltaessa pitää kuitenkin muistaa ettei Nokia kilpaile niinkään muita Windows-puhelimia vastaan, vaan iPhone ja Android-laitteet on myös huomiotava ja kun laitetta verrataan niihin, tilanne on Nokialle hankala: Windows Phone ei omaa mitään mitä muutkin alustat eivät pystyisi tekemään. Android-puhelimet ja iPhone ovat aivan yhtä hyviä valtaosassa toiminnoista.

Kaikenkaikkiaan Lumia jättää jälkeensä hyvän ensivaikutelman - onhan laite nätimpi kuin lauma sikoja pienenä - ja erittäin responsiivinen. Hetken käytön jälkeen alun ilotulitus hieman lieventyy tasolle tässäkö se olikin? ja paras into laantuu. Laite ei missään nimessä ole huono, enemmänkin tavallinen: se tarjoaa kaiken saman mitä olen nähnyt älypuhelimissa jo vuosia, ilman ensimmäistäkään todella uutta toimintoa tai oivallusta. Se tekee joitain asioita hyvin ja on sanalla sanoen ihan kiva, mutta aitoja se ei kaada.

Nokia, odotin teiltä paljon enemmän.

Lue myös:
Windows Phone-vinkit
Lumia - puuttuvat MMS ja Internet-asetukset

Uskonnoton joulu

Suomessa on kaikille itsestään selvää, että käytännössä kaikki juhlivat joulua ja jokainen omalla tavallaan. Harva alkaa täällä riehumaan siitä miten joku juhlii joulua väärin tai kuinka joulu pitäisi omistaa Jeesukselle. Joulu on täällä kaikille. Jopa joulun nimi on kotomaassamme neutraalimpi: englannin christmas on suoraan problemaattinen, sillä se tulee Christ Mass-sanoista, mikä tietysti antaa joululle puhtaasti kristillisen kontekstin ja varsin voimakkaan sellaisen.

Joulu tulee termistä yule, joka on nimitys muinaiselle germaaniselle talvijuhlalle. Tämä paljon vanhempi termi on monella tapaa parempi kuin poissulkeva kristusmessu. En toki kiellä ketään käyttämästä juhlasta mitä termiä haluavat. Kwanzaa, hannukah tai pyhäpäivät käyvät kaikki. Mutta joulu käy kaikille.

Ja tämä on mielestäni kaunis ajatus: juhlitaan sitä juhlaa joka on kaikille. Uskosta tai sen puutteesta riippumatta, kaikki voivat joulun aikaan olla yhdessä, vaihtaa lahjoja ja olla vähän aikaa hyviä muille ihmisille.

Tässä muutamia jouluperinteitä joita voitte kokeilla:
  • Juhlikaa uudelleensyntymää ja elämän voittoa koristelemalla puu joka ei karista lehtiään tai piikkejään talvella. 
  • Juhlikaa hedelmällisyyttä suutelemalla pyhän mistelin avulla.
  • Laita villasukkia roikkumaan takan reunalle tuomaan onnea. Lisäksi saat lämpimiä villasukkia.
  • Antakaa lahjoja toisillenne koska rakastatte toisianne.

Hyvää joulua kaikille säädyille!


Rikkaat Ryöstäjämme

Viime vuosien talousluvut lähes joka puolelta maailmaa ovat maalanneet synkkiä talousnäkymiä. Ihmisten mahdollisuudet säilyttää järkevä elintaso laskevat ja työssäkäyvä luokka köyhtyy hyvää vauhtia. Ansiot kaikilla keskiluokilla ja alemmilla luokilla ovat useamman vuosikymmenen seisseet paikallaan tai laskeneet jos inflaatio ja kasvaneet kulut otetaan huomioon. Keskiluokat ovat köyhtyneet. Mutta nythän on laskukausi, tokihan se on normaalia? Ensinnäkin, tämä lasku ei alkanut nykyisestä kriisiintyneestä taloudesta, vaan jatkui huippukasvun vuosina täysin samanlaisena. Toisekseen, kaikkien tulot eivät ole heikenneet. Parhaiten ansaitsevat ovat kyenneet vuosi vuodelta kasvattamaan tulojaan ja äskettäin nähty talouden laskukausi ei ollut poikkeus: rikkaat rikastuivat, köyhät köyhtyivät.

Yritysjohtajat, sijoituspankkiirit ja muut "yhteiskunnan kerman" jäsenet eivät eivät ole menettäneet mitään. Esimerkiksi suuryritysten toimistusjohtajien palkat kasvoivat (Yhdysvalloissa) viime vuonna mukavat 36,5 %, mikä ei todellakaan ole pieni summa kun muistamme etteivät kyseiset tulot olleet aiemminkaan köyhyysrajan suunnallakaan. Eikä tässä ole mitään uutta: ilmiö oli olemassa jo aiemmin ja kun talouslehdet kirjoittelivat säkenöivästä ja häkellyttävästä talouskasvusta, puhuttiin juuri kasvusta joka hyödytti varakkaimpia yksilöitä ja suurimpia yrityksiä. Tavallisen työntekijän tai pienyrittäjän ansiotaso on laahannut huomattavan alhaalla, eikä talouskasvusta koskaan saanut nauttia kuin pieni eliitti. Talouskasvun mittarit, kuten bkt, ovat tässä erikoisella tavalla kieroutuneet: ne eivät mittaa yhteiskunnan kehitystä tai varallisuutta erityisen hyvin.

Meneillään on ilmiö joka on erittäin yksinkertainen, mutta jota yritetään kaikin keinoin peitellä ja vähätellä. Tilastot maailmantaloudesta kertovat selvästi kuinka
1. Valtaosa ihmisistä - keskiluokka ja köyhät - ovat köyhtyneet.
2. Vähemmistö ihmisistä - varakkaat ja rikkaat - ovat rikastuneet.
Nämä eivät ole mielipiteitä, vaan tilastollisesti tuettuja faktoja. Rikkaiden suhteellinen osuus maailman varallisuudesta on kasvanut, muiden laskenut.

Katsotaan osaatteko ratkaista tämän ongelman: valtaosa ihmisistä on köyhtynyt, pieni osa rikastunut fantastisesti, mutta järjestelmän sisällä oleva varallisuus ei ole kasvanut tai laskenut merkittävästi. Minne köyhimpien ja keskiluokan raha on mennyt? Vastaus on niin ilmiselvä, että vain vuosien talouspropaganda voi saada sivuuttamaan sen. (Jos vastauksesi on jotain muuta kuin "köyhiltä rikkaille", huomaat joutuvasi tilanteeseen missä Occamin partaveitsi tekee argumenteistasi reikäjuustoa.)

Suuri osa menettää, muutamat saavat. Se varallisuus ei tule tyhjästä. Päätelmä tilanteesta on surullisen yksinkertainen: Rikkaat ryöstävät kaikkia muita.

Sulatelkaa tuota hetki.

Tätä ilmiötä kutsutaan yleensä nimellä "tuloerojen kasvu", mutta koen sen nimikkeen itse harhaanjohtavana, sillä se ei oikein kuvaa sitä mitä on tapahtunut ja vielä tapahtumassa. Käyttämäni luonnehdinta ryöstämisestä voi myös olla hieman jyrkkä, mutta se on tarkempi siksi, että ilmiö ei ole mikään kasvoton luonnonvoima. Rahamaailman suuret omistajat työskentelevät aktiivisesti oman osuutensa kasvattamiseksi, eli muun maailman ryöstämiseksi. Agentuuri puuttuu puhuttaessa "tuloerojen kasvusta", siinä ei ole tekijää, se on vain ilmiö.

Kyseessä on kuitenkin tapahtuma jolla on tekijä ja kyseessä ei siis ole mikään kasvoton mekanismi tai markkinoiden mystinen voima: Ne joilla on jo niin paljon, tahtovat enemmän ja se mistä he saavat lisää on muilta.

Edesmennyt ihmeellinen Kim Jong-il

Maailman jännittävimmän kansantasavallan täysin demokraattinen päämies Kim Jong-il sitten otti ja kuoli. Pohjois-Korea eli koko nimeltään Korean demokraattinen kansantasavalta on tunnetun maailman tiukimmin kontrolloitu valtio ja kontrollin keskellä on vuosia ollut johtajan palvonta.

Nyt Kim Jong-il on kuitenkin kuollut ja puoluekoneisto puuhaa seuraajaksi hänen poikaansa, Kim Jong-unia. Jong-un istuu kuitenkin suuriin kenkiin, sillä hänen isänsä ja isoisänsä ovat elämää suurempia hahmoja - ainakin jos Korean demokraattisen kansantasavallan uutisointia uskoo. Mielenkiintoisesti Kim Il-Sung, Kim Jong-ilin jo vuosia sitten edesmennyt isä, on edelleen P-Korean virallinen valtionpäämies ja uuden Kimin nousu valtaan ei muuta tätä. P-Koreaan johtaa siis kuollut mies. Nekrokratia? Spektrokratia?

Edesmenneen Kim Jong-ilin elämään mahtui kaikenlaista jännittävää - ainakin jos uskomme propagandaan. Hänen syntymäänsä edelsivät hyvät enteet ja syntymän hetkellä talvi muuttui kevääksi ja sateenkaaria ilmestyi taivaalle. Hän toki teki muutenkin kaikenlaista ihmeellistä, kuten pelasi viisi Hole-in-Onea ensimmäistä kertaa Golffatessaan. Hän myös kidnappasi elokuvantekijän Etelä-Koreasta tekemään itselleen oman version Godzillasta. Hieno mies kertakaikkiaan. Lisää jänniä faktoja löytyy vaikkapa Listversen artikkelista.

Mitä Korealle sitten tapahtuu nyt kun Rakas Johtaja on poistunut? Henkilökultin rakentaminen tämän vielä suhteellisen tuntemattoman pojan, Kim Jong-unin ympärille on vielä kesken, joten hänen linjoistaan on vaikea sanoa. Maa kärsii jo massiivisista nälänhädistä (tiedämme niiden olevan erityisen vakavia, koska jopa armeija on joutunut dieetille) ja vain rautanyrkin tehokkuudella tehty kauhuhallinto ja uskonnollissävytteinen propaganda pitävät ihmiset ruodussa. Ongelmana tosin on se surullinen fakta, että nääntyvät ihmiset eivät välttämättä tietyn pisteen jälkeen enää ole kontrolloitavissa

Yle-maksu ja demokratia

Olen mielenkiinnolla seurannut kalabaliikkia siitä miten Ylen rahoitusmalleista uutisoidaan eri medioissa. Lyhyestihän kyse on siitä miten tv-lupiin perustuvaa rahoitusmallia muutetaan, otetaanko käyttöön mediamaksu vai siirretäänkö Ylen rahoitus tavallisiin veroihin ja valtion budjetista rahoittamiseen.

Valtaosa uutisoinnista vaikuttaisi olevan mediamaksua vastaan ja budjetin puolella. Mediamaksu koetaan epäreiluksi, koska se on liian ankara köyhille ja vähätuloisille - ennenkaikkea siksi, että toisin kuin tv-lupamaksu, mediamaksua ei voi välttää väittämällä ettei omista televisiota. En lähde keskustelemaan mediamaksun reiluudesta, sillä se on vain käytäntöjen kysymys - mediamaksusta voidaan tehdä niin reilu kun halutaan. Tärkeämpää on katsoa mitä maksun ympärillä on tapahtumassa ja puhua siitä mitä esimerkiksi budjettirahoitus tekisi.

Valtion budjetista verovaroin tuettava Yleisradio on yksinomaan huono ajatus. Esimerkit maailmalta tästä mallista ovat selvät: käytännössä aina tästä on seurannut se, että poliittinen eliitti saa kanavan hallintaansa ja voi käytännössä määrittää millaisia asioita kanava saa uutisoida. Jos rahoituksesta päättää eduskunta, budjetilla Ylea voi rangaista toiminnasta joka ei tyydytä poliittista eliittiä. Yle on toistuvasti paljastanut vallan väärinkäytöksiä ja saanut erinäisiä poliitikkoja vähintäänkin vihaisiksi.

Verrataan asiaa yksityiseen mediaan. Valtaosa yksityisen median tuloista tulee mainoksista ja pienempi osa tilausmyynnistä. Tämänkaltainen media on riippuvainen mainostajiensa hyvästä tahdosta ja ei herkästi uutisoi heidän tekemisistään negatiivisessa valossa. Poliittista valtaa yksityinen media kritisoi ehkä jossain määrin, mutta yksityistä valtaa (yrityksiä) huomattavasti pehmeämmillä hansikkailla.

Jos Ylen rahoitus on osa valtion budjettia, voimmeko olettaa saman tapahtuvan Yleisradiolle? Voimme. Muistakaa mikä on maan tapa joka selvisi kansalle tuskallisen yksityiskohtaisesti viime vaalien jälkipyykissä. Voimmeko oikeasti uskoa, ettei maan tapaan menisi Ylen uutisoinnin kiristäminen budjettiaseella jos kanavan viestit menevät väärään suuntaan? Emme voi. Aiemman perusteella tämä vaikuttaa pitkälti todennäköiseltä ja mielestäni sitä ovea ei saisi jättää auki.

Maailmalta löytyy kokemuksia vastaavista tilanteista. Tyypillisesti kun maan Yleisradiota vastaavan elimen kohtaloa on puitu, on maailmalla valittu lupamaksujen ja budjetin välillä. Säännönmukaisesti budjettiin sidotut kanavat ovat muuttuneet asiapitoisesta kohti viihteellistä ja kansan tiedottamisen rooli on laskenut. Lisäksi rahoitusta on tavattu pienentää ja lopputuloksena julkisen median merkitys on lopulta romahtanut. Voimalla oli tästä pidempi ja laajempi artikkeli äskettäin ja suosittelen kaikkia lukemaan sen.

Yksityinen media ei uutisoi Ylestä erityisen positiivisesti ja näkisi varmasti mielellään tilanteen jossa tätä julkista "kilpailijaa" ei enää ole häiritsemässä pelikenttää. Yksityinen media ei kuitenkaan tee Yleä vastaavia tehtäviä. Tutkiva journalismi on yksityisellä puolella vähentynyt ja korvaantunut entistä enemmän kritiikittömällä raportoinnilla. Uutisia pitää saada näytille nopeasti ja halvalla, jolloin monien verkkolehtien kanssa artikkeliksi riittää yrityksen pressitiedote (joka käännetään uutiseksi suoraan ilman omia kommentteja tai lähteiden selvittämistä) unohtamatta tietysti sitä, että yksityisen uutisoijan lojaliteetti ei ole yleisö, vaan sen oma selviytyminen. Nämä kaksi eivät välttämättä kulje erityisen hyvin käsi kädessä maailmassa jossa yleisölle valehtelua ei muisteta viikkoa kauempaa.

Yleisradio on yksityiseen mediaan verrattuna ainutlaatuisessa asemassa siinä mielessä, että sen lojaliteetit voivat olla kansan intressit armottoman rahoituksesta ja katsojaluvuista taistelun sijaan. Yle tekee jo nyt paljon asioita joihin yksityiset mediat eivät pysty. Yksi esimerkki on Yle Teema, asiaohjelmalle ja kulttuurille omistettu kotimainen kanava, jota tuskin voitaisiin toteuttaa yksityisellä puolella. Ei tarvitse kuin verrata mitä dokumentteja Teema ja Jim näyttävät: Teemalta löytyy historiaa ja kulttuuria, Jimiltä poliisitakaa-ajoja ja pseudotieteellistä p*skaa muinaisista avaruusolioista.

Kumpi näistä on oikeasti se tulevaisuus jonka haluamme mediallemme?

Facebook-tilin deaktivointi tai poistaminen

Facebookin yksityisyysongelmat ovat saaneet useammankin harkitsemaan alustalta poistumista. Pelkkä kirjautumisen lopettaminen ei kuitenkaan poista tietojasi ja kaikki Facebookilla tehty on edelleen muiden ihmeteltävissä.

Jos kyllästyt Facebookiin kokonaan, lue eteenpäin: tässä on pieni ohje Facebook-tilin deaktivointiin (käytöstä poistoon) tai täydelliseen poistamiseen.

Deaktivointi tapahtuu seuraavasti:
  1. Käyttäjätilin (Account Settings) asetuksista (oikeassa ylälaidassa) valitaan kohta Turvalisuus (Security) 
  2. Kyseisen alueen avauduttua, valitsemme sen alalaidasta Poista käyttäjätilisi käytöstä (Deactivate your account).
Tämä ei poista Facebook-tiliä tai sen tietoja, vaan ikäänkuin kätkee ne. Muiden perspektiivistä näyttää kuin tilisi olisi poistettu: Profiilisi ei löydy, sinua ei voi lisätä ystäväksi ja kaikki kommenttisi ja tekemäsi merkinnät häviävät. Deaktivoinnin voi myöhemmin peruuttaa ja tiedot palautuvat.

Tilin voi myös pysyvästi deletoida. Tilin pysyvä poisto ei ole peruttavissa, joten tee se harkiten.

Facebookista ei löydy suoraan linkkiä tilin poistoon muualta kuin ohjeista. Voit poistaa tilisi avaamalla Facebookin tilin poistamisen ohjesivun:
https://www.facebook.com/help/search/?q=how+do+i+delete+my+account

Klikkaa tällä sivulta Miten saan käyttäjätilini poistetuksi pysyvästi (How do I permanently delete my account?) ja sen alta valitse jätä sitten poistopyyntö tästä (submit your request here) täytä tämä lomake (fill out this form).
Tai voit suoraan mennä lomakkeeseen suoraan osoitteessa:
https://www.facebook.com/help/contact.php?show_form=delete_account
Poistaminen tuhoaa pysyvästi kaiken Facebook-tilisi ja kaikki sen tiedot. Jokainen tekemäsi kommentti ja merkitä tuhoutuu. Tee poisto harkiten sillä kumoaminen ei ole mahdollista.

Facebook vuotaa - taas

Facebookin yksityisyys on ottanut monia kolhuja, mutta pahin toistaiseksi sattui äskettäin: facebookin seinille ilmestyi yksityiseltä vaikuttavia viestejä.

Lyhyesti: seinälläsi näkyy tällä hetkellä useita muiden sinulle lähettämiä viestejä ja vastaavasti itse lähettämiäsi viestejä näkyy muiden seinillä. Ongelma koskee erityisesti vuosia 2007-2009 ja vietin juuri rattoisan puolituntisen siivoten seinältäni näkymättömiin muiden itselleni lähettämiä viestejä. Pienenä tuurina seinälleni ei ollut ilmestynyt mitään erityisen yksityistä, mutta kaikki eivät välttämättä ole yhtä onnekkaita. Ja tietysti, tuttujeni seinät voivat vielä paljastaa itse lähettämiäni viestejä joiden sisältö saattaa olla yksityistä, en siis voi vielä sanoa olevani turvallisilla vesillä.

Suosittelen kaikkia hyvin lämpimästi tarkistamaan omat Facebook-seinänsä. Pelätty Timeline-näkymä auttaa tässä, sillä sen avulla on mahdollista helpommin tutkia seinän tapahtumia viime vuosilta. Timeline tulee automaattisesti käyttöön kaikille joulukuun aikana, mutta sen voi jo aktivoida halutessaan jo nyt vierailemalla osoitteessa https://www.facebook.com/about/timeline. Tietysti tämä voi olla erittäin hyvä hetki harkita uudelleen Facebookin käytön jatkoa. Suhteellisen varma tapa poistaa tiedot on deaktivoida koko tili tai poistaa täysin käyttäjätietonsa Facebookista. Ennen näitä kannattaa kuitenkin harkita miten paljon päivittäisestä viestinnästä luottaa Facebookiin alustana. Itse huomasin tylyllä tavalla kokeillessani  poistumista miten tehokkaasti se eristi minut ystäväpiiristäni, joka oli alkanut muuttua hyvin Facebook-keskeiseksi.

Ehkä tämä on herätyshuuto ihmisille siirtää ystäväsuhteet takaisin oikeaan maailmaan. Sen tiedot vuotavat vain perinteisinä huhuina.

Kirjoitin varmuuden vuoksi myös ohjeen tilin deaktivointia ja poistoa varten.

Päivitys: Virallisen tiedonannon mukaan kyseessä olisi tavallisten seinäkeskusteluiden näkyminen seinällä - ihmiset eivät vaan menneinä vuosina osanneet lähettää viestejä yksityisesti, vaan viestit julkistettiin seinille hyvinkin avoimesti. En tiedä onko Facebookin virallinen kanta totta (tällaisessa tilanteessa asian hyssyttely, vähättely ja piilottelu ovat Facebookin aiempien toimien valossa odotettavia) mutta selitys on jossain määrin uskottava. Tilanne on yhä ongelmallinen, vaikka virallinen selitys osoittautuu todeksi, sillä se alleviivaa konkreettisesti miten paljon tietoa meistä ja elämästämme on Facebookin kautta näkyvillä ja miten vähän sitä huomaamme itse. Jokainen tehköön omat päätelmänsä. Itse jatkan palvelun käyttäjänä, mutta huomattavasti varovaisempana sellaisena.

Raamattu ja Homoseksuaalisuus

Homoseksuaalisuuden vastustus raamatullisin perustein on aina ollut hieman huterammalla pohjalla kuin moni uskova tietää. Tämä ei ole estänyt uskovia tuomitsemasta sodomiitteja helvettiin - harva uskova kuitenkaan oikeasti tuntee raamattunsa sanomaa, he lähinnä saavat muutaman lyhennetyn ja valmiiksi pureskellun pointin pastoriltaan tai vastaavalta.

Homoseksuaalisuutta vastustetaan raamatullisesti nojaten muutamiin lauseisiin ja periaattesiin. Yleisin viitattu on Kolmannen Mooseksen kirjan 18:22 kohta:
"Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko."
Kuulostaa suoralta, eikö? En toki väitä tämän olevan ainoa homovastainen kohta raamatussa, tämä on vain se eniten lainattu. Samasta kirjasta eli Mooseksen kolmannesta löytyy kuitenkin monta muutakin helmeä, joita ei jostain syystä huomioida samalla pieteetillä. Hieman aiemmin löytyy seuraavat helmet:
"Älä yhdy naiseen, joka on kuukautistilansa vuoksi epäpuhdas"
Harvempi lähtee vastustamaan kuukautisseksiä, mutta se tuomitaan aika suoraan. Tiedän monia jotka eivät ole katsoneet tarpeelliseksi pitää selibaattia kuukautisten aikaan, kivittämistä ei kuitenkaan kukaan heille ole ehdottanut.

Toinen helmi Moosekselta:
"Jos mies makaa orjattaren kanssa, joka on luvattu toiselle miehelle vaimoksi mutta jota ei vielä ole lunastettu vapaaksi tai vapautettu, teko vaatii hyvityksen. Älköön heitä silti surmattako, koska nainen ei ollut vielä vapaa. Miehen on kuitenkin tuotava pyhäkköteltan ovelle pukki omana hyvitysuhrinaan Herralle. Kun pappi on toimittanut sovitusmenot Herran edessä uhraamalla pukin hyvitysuhriksi, mies saa tekemänsä synnin anteeksi."
Panet orjanaista: tapa pukki. Raamatun moraali on selvästi meitä suuremman älykkyyden kirjoittamaa, sillä itse en ymmärrä tätä lainkaan.

Mooseksen kolmas neuvoo myös hius- ja tatuintiasioissa:
"Älkää leikatko hiuksianne lyhyiksi ohimoilta älkääkä leikkaamalla turmelko parran reunaa. Älkää vainajaa surressanne viillelkö itseänne älkääkä tatuoiko mitään merkkejä ihoonne."
Raamatullisesti pulisongit eivät ole vapaaehtoinen juttu ja parran tasoittelu reunoilta vie suoraa tietä helvettiin. Ja aina kun näette Jeesus-tatuoinnin, muistakaa että sehän on musteläiskäpassi helvettiin.

Lähes kukaan maailmassa ei noudata näitä luettelemiani esimerkkejä, eivät edes valtaosa fundamentalisteista. Nämä kuitenkin ovat täysin samassa kappaleessa jota käytetään pääasiallisena perusteluna homoseksuaalisuuden pahuudelle.

Jos jonkin ylläolevista esittää uskovalle saa kuulla yhden kahdesta vasta-argumentista:
  1. Lainaus esitetään ilman asiayhteyttä.
  2. Lauseilla ei ole Jeesuksen jälkeen enää merkitystä, hänen uhrauksensa poisti ne.
Molemmat argumentit ovat virheellisiä. Ensimmäisellä argumentilla, eli asiayhteydellä on vähän merkitystä, kyseessä on selkeitä ohjeita, monessa kohtaa ohjeita jotka eivät edes jätä tulkinnanvaraa. Lisäksi monet ohjeista ovat sellaisia ettei löydy asiayhteyttä missä kyseinen ohje olisi looginen tai hyödyllinen. Missä asiayhteydessä on järkevää tappaa pukki (se eläin, ei se "pukki") oman huorissa käymisesi jälkeen näin aikuisten oikeasti? En keksi ketä tai mitä se edes voisi hyödyntää, pukki itse ei ainakaan nauttisi siitä.

Jälkimmäinen argumentti taas on mielenkiintoisempi (tosin ei teologisesti pätevät, Jeesus itsee sanoo ettei hänen tulonsa muuta kirjaintakaan herran sanasta) sillä sen lopputulos on mielenkiintoinen: jos nuo muut ohjeet eivät enää ole voimassa, miksi homoseksuaalisuuden kieltävä lause yhä on? Se on luettelemieni ohjeiden keskellä, eikä yhdessäkään ole mitään Parasta Ennen: Jeesus-merkintää. 

Jos siis aiot ottaa 18:22:n vakavasti, joudut samalla logiikalla hyväksymään myös muut käskyt sen ympäriltä. Yhden totteleminen ja muiden jättäminen on epäkoherenttia ja varsin tekopyhää - puhumattakaan siitä, että se paljastaa kuinka käskyjä totellaan oman pään mukaan. Totteletko siis homokieltoa siksi, että se on raamatussa, vai ovatko syysi jotain aivan muita?

Raamatussa on siis monia kohtia - muitakin kuin esittelemäni - jotka voidaan tulkita homoseksuaalista käyttäytymistä tuomitsevaksi, mutta jokainen näistä kohdista on absurdien ohjeiden ympäröimä. Tämä muodostaa eräänlaisen oudon hampurilaisen, jossa pihvinä on homovastaisuus, mutta sämpylä ja mausteet jätetään kokonaan välistä ja syödään vain pihvi.

Pelkän suoraan tuomitsevien lauseiden lisäksi myös toista "hienoa" menetelmää käytetään perustelemaan raamatullisista lähteistä tulevaa homovastaisuutta viittaamatta tiettyihin periaatteisiin jotka toistetaan useasti. Tämä järkeily menee lyhyesti näin:
  1. Seksi ilman avioliittoa on haureutta ja synti
  2. Avioliittoon voi mennä vain mies ja nainen
  3. Samaa sukupuolta olevat eivät voi mennä avioliittoon
  4. Kaikki heidän seksinsä on syntiä, koska se tapahtuu avioliiton ulkopuolella
  5. Näin homoseksuaalisuus on syntiä ja väärin
Tässä tietysti törmätään taas avioliiton ulkopuolisen seksin hirveyteen. Pelkän avioliiton ulkopuolisen seksin vastustamisen käyttäminen syynä puhua homoseksuaaleja vastaan ontuu: esiaviollista seksiä ei vastusteta mielenosoituksilla ja harjoittajia ei lynkata. Ja ei kannatakaan, sillä suurin osa ihmisistä "syyllistyisi" tähän rikokseen.

Erikoista kaikessa tässä on se, ettei samaa sukupuolta olevien avioliittojen sallimisella ole mitään tekemistä minkään näistä kanssa. Yhteiskunnallisen moraalin säätely on aina rajoitettu vain samaa sukupuolta olevien keskinäisten suhteiden tuomitsemiseen ja homoseksuaalinen käytös ja sen hyväksyntä nähdään tienä suureen yhteiskunnalliseen moraalin rappeutumiseen.

Raamatuntulkinnan hauska puoli on se, että tätä peliä voi pelata useampi. Tosin rehellisyyden nimissä mainittakoon, että homoseksuaalisuuden puolustaminen raamatulla on paljon hankalampaa kuin sitä vastaan hyökkääminen. Puolustamisen kanssa joutuu helposti tukeutumaan "yleisrakastaviin" lauseisiin tuomitsemisen turhuudesta ja rakastamisen tärkeydestä, mutta täysin eksplisiittisesti homomyönteisiä kommentteja raamattu ei monia sisällä.

Raamattua kuvataan joskus termillä Big Book of Multiple Choice ja tämä termi on sikäli kuvaava, että voin varsin pienellä työllä löytää raamatusta mitä tahansa kantaa puolustavia lauseita. Homoseksuaalisuus ei ole poikkeus, myös sitä voi puolustaa raamatullisin lausein.

Yksi mielenkiintoinen raamatullinen lause tulee Jeesuksen keskustelusta opetuslastensa kanssa, Matteuksen evankeliumista, 19:12:
"On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."
Lauseen tulkitseminen homomyönteisellä tavalla on yksinkertainen: joku joka ei synnynnäisesti pidä vastakkaisesta sukupuolesta voi vapaasti pysyä omalla puolellaan aitaa, luoja loi millaiseksi loi ja sitä vastaan ei ole räpiköimistä. Homofoobinen tulkinta toki tulkitsee tämän sanoen sen puolustavan selibaattia, mutta näin väittäessään hän tekee tulkinnan oman näkökantansa mukaan. Mikään kyseisessä kappaleessa ei itseasiassa tee tästä tulkinnasta yksiselitteisesti totta. Tulkinta on tässä avainsana.

Raamattu on rehellisiä ollaksemme varsin homovastainen, mutta ei läheskään niin homovastainen kuin sen kannattajat sanovat. Kyse on siitä mihin keskitymme ja mitä perspektiiviä käytämme raamatun kanssa. Tässä törmäämme kristillisen homovastaisuuden suurimpaan ongelmaan: raamatullisesti voidaan periaatteessa perustella kieltoa, mutta myös hyväksyntää.

Syy miksi kielto voittaa on tulkitsijoiden omissa asenteissa ja mielipiteissä ja raamatusta poimitaan omia kantoja tukevat kohdat ja unohdetaan muut. Raamatun sanaa luetaan omien arvojen linssin läpi. Jos nämä omat vihat ja ennakkoluulot tukevat homoseksuaalisen käytöksen pahuutta, ("ne laittaa vehkeensä minne? Sehän on ällöttävää!") luonnollisesti korostamme niitä vihaisia kohtia ja sivuutamme ne muut. Toisaalta sitten unohdamme ja sivuutamme omaan elämään ikävästi tai rajoittavasti vaikuttavat lauseet.

Homoseksuaaleja vastaan saarnaavat siis enimmäkseen paljastavat oman ennakkoluuloisuutensa ja ahdasmielisyytensä. He lukevat pyhää kirjaansa tarkoitushakuisesti ja tulkitsevat sitä ennakkoasenteiden avulla. Todisteena tästä voidaan esittää monia sääntöjä ja komentoja jotka raamattu antaa selkeinä käskyinä ilman tulkinnanvaraa, mutta joita ei silti noudateta. Noudatetaan vain niitä jotka sopivat omiin ennakkoluuloihin. Ja jos sattuu pitämään muiden oikeutta onnellisuuteen perverssinä, sen voi näppärästi kieltää, vaikka salliminen ei satuttaisi ketään. 

Herätkää!-lehden Homoasenteita

Uuteen kotiini tulee postin mukana asioita jotka ennen jäivät ovikoodin ansiosta saamatta. Yksi hienous ovat Herätkää ja Vartiotorni-lehdet joista jotenkin laatikkooni kolahti pari kappaletta, tosin viime vuodelta. Ja niiden sisältä löysin arvomaailman jota en muista suomenkielellä lukeneeni: vanhoilliskonservatiivisen maailman suoraan fundamentalististen tv-pastorien saarnoista.

Erityisesti silmiini osui artikkeli nimeltään "Miten osaisin selittää Raamatun näkemyksen homoseksuaalisuudesta?" ja sen lukeminen sai aikaan vuorotellen aikaan valtavaan huvittuneisuutta ja epätoivoa.

Artikkelin tavoite on tehdä jotain mahdotonta: osoittaa ettei kristillinen homoviha ja -fobia ole oikeastaan pelkoa tai vihaa, vaan outo rakkauden osoitus. Asenteita kuvaa hyvin seuraava lause:
"En vihaa homoja, mutta en voi hyväksyä heidän käytöstään."
Artikkeli innostuu myös yrittämään kaataa argumenttia homouden synnynnäisyydestä käytännössä sanomalla että sillä ei ole väliä, raamattu tuomitsee homoseksuaalisuuden. Lääkkeeksi tarjotaan pidättäytymistä seksistä ja väitetään että heteroseksuaalit joutuvat samoin pidättäytymään haureudesta avioliiton ulkopuolella.

On tietysti totta, että ihminen voi olla onnellinen ilman seksuaalisten halujensa täyttämistä. Vertaus kuitenkin ontuu, sillä vaikka jotkin heteroseksuaalit joutuvat viettämään elämänsä ilman seksiä, ei sitä voi verrata siihen ettei yksikään homoseksuaali voisi toteuttaa seksuaalisuuttaan. On valitettavaa jos joku joutuu elämään elämänsä ilman seksiä siksi, ettei löydä halukkaita puolisoita tai jos oma keho ei toimi oikein. Nämä ovat ikäviä asioita, mutta eivät oikeastaan perustele miksi jonkun toisen tulisi elää samoilla rajoitteilla. Tässä on erotettava päätöksistä ja olosuhteista tulevat rajoitteet keinotekoisiin rajoitteisiin verrattuna. Jos joku ei harrasta seksiä siksi ettei hänellä ole mahdollisuutta siihen, ei sitä voida rinnastaa siihen, ettei joku harrasta seksiä koskaan, koska muut kieltävät sen häneltä.

(Huomautus niille jotka tässä vaiheessa muistavat rinnastaa pedofiileihin ja siihen miten hekään eivät sitten voi toteuttaa seksuaalisuuttaan, koska muut kieltävät sen: lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja kahden aikuisen molemminpuolisesti hyväksymä seksi eivät ole sama asia. En käsitä miten nämä kaksi on joillekin niin hankala erottaa toisistaan.)

Artikkeli myös paljastaa oman asenteellisuutensa ja sen miten vastenmielisenä kirjoittaja homoseksuaaleja pitää. Artikkelissa esimerkiksi rinnastetaan "taipumus" homoseksuaalisuuteen taipumuksella väkivaltaan. Lisäksi homoseksuaalisuutta verrattiin myös tupakointiin ja homoseksuaalisuuden hyväksymistä uhkapelaamisen hyväksymiseen.

Kaikki nämä vertaukset ovat täysin epäonnistuneita. Niiden suurin ongelma on, että jokainen käytös johon homoseksuaalisuutta verrataan on jossain määrin jotain vahingollista ja näin kirjoittajan oma asenne näkyy vahvasti: hänen mielestään homoseksuaalisuus on jotain vahingollista. Väkivalta on yksinomaan negatiivista, tupakointi epäterveellistä ja uhkapelaaminen pahimmillaan addiktio joka tuhoaa ihmisen talouden. Homoseksuaalisuuden haittavaikutuksiin kuuluu se, että Herätkää-lehden kirjoittajat suuttuvat.

Kahden toisiaan rakastavan ihmisen välisessä suhteessa ei oikeasti ole mitään haittavaikutusta jota voitaisiin mitenkään mitata. He eivät saa syöpää tai aiheuta sitä, eivätkä pahoinpitele naapureitaan. Homoseksuaalinen käytös ei oikeasti vahingoita ketään eikä mitään. Paitsi tietysti siitä joutuu helvettiin. Mutta "valitettavasti" taikauskoiset perustelut eivät riitä lakeja ja yhteiskunnallisia asenteita määritettäessä. Kirjoittajalle ne kuitenkin rinnastuvat. Herätkää!-lehden mielestä homoseksuaalisuus on sairasta, epätervettä ja vaarallista.

Päätän tämän kirjoituksen lainauksella:
"Minulla ei ole mitään heitä [homoseksuaaleja] vastaan ihmisinä, en vaan hyväksy heidän homoseksuaalista käytöstään."
Rakas kirjoittaja: Kyllä sinulla on jotain homoseksuaaleja vastaan. Estät kokonaista ihmisryhmää saamasta samoja oikeuksia jotka sinulla jo on. Se on vastaan olemista vaikka yritätkin asiaa vääristellä.

Salasuhteet ja sukupuolet

Varatuille tarkoitettu treffipalvelu Victoria Milan avasi suomessa äskettäin. Kyseessä on varatuille tarkoitettu palvelu jossa voi hakea pientä aktiseuraa suhteelta salassa. Suomen sivuston avautuessa palvelu mainosti kuinka suomalaiset ovat heidän tutkimuksiensa mukaan uskottomampia kuin muut ja näin Suomi olikin looginen seuraava markkina palvelulle.

Victoria Milanin konsepti on omalla tavallaan mielenkiintoinen: maksullinen deittipalvelu, jonka focus on järjestää varatuille salasuhdesäpinää. Palveluun kirjautuikin heti aluksi tuhansittain miehiä ja muutamia satoja naisia. Suurin osa käyttäjistä netin deittipalveluissa ovat miehiä ja seksipainotteinen Victoria Milan näyttäisi olevan tavallista miesvoittoisempi jos sukupuolierät säilyvät alun kaltaisina, eli 10 000 miestä ja 500 naista, mikä tuottaa mukavat 20 miestä jokaista naista kohden. Tämä luonnollisesti tekee palvelusta erittäin hyvän apajan naisille, mutta hyvin kyseenalaisen miehille.

Naiset eivät siis petä? Pettävät, ja eivät paljoa miehiä vähemmän. Naiset eivät modernien tilastoiden valossa itseasiassa ole kovin paljoa kiltimpiä kuin miehet, esimerkiksi eräs tilasto sanoo pettämislukemien olevat 57% miehillä ja 54% naisilla.

Mitä Victoria Milanin miesvoittoiset lukemat sitten kertovat jos naiset kerran ovat yhtä hanakoita tarkastelemaan ruohoa aidan tuolta puolelta? Lukemat kuvaavat hyvin pettämisen valtasuhteita: naiset eivät tarvitse pettämiseensä verkkopalvelua, vaan he löytävät tarvittaessa seuraa helpomminkin.

Tässä kohoaa esiin yksi seksuaalisen epätasa-arvon vähän puhuttu ilmiö: kuka saa, kuka ei.

Kärjistääksemme asiaa hieman, nainen joka tahtoo seksiä voi suunnata yökerhoon ja jos odotuksia on valmis laskemaan tarpeeksi alas, voi käytännössä taata onnistumisen. Mies joka yrittää samaa, ei saa taattuja tuloksia, riippumatta siitä miten alas hän rimansa laskee.

Ei ensitreffeillä

Helmi uutisoi äsken "mielenkiintoisesti" vinkkejä siihen miten voit välttää "sortumasta" seksiin ensitreffeillä (Artikkeli tuli alunperin Savvymiss.com-sivustolta). Itse vinkit olivat hyvin perustavaraa kuten vihje olla olematta humalassa. Vinkkien tehokkuutta en ala spekuloimaan, mutta koko artikkelin tarpeellisuus jäi kummastuttamaan.

Kysymykseni kuuluu: miksi ensitreffeillä pitäisi olla harrastamatta seksiä?

Helmin artikkelin asenne paistaa pahasti läpi ja se on yksinkertainen: helposti antaminen on huonon naisen merkki. Seksiin "sorrutaan" ja se on paha. Ja seksi ensitreffeillä ei "kuulu tapoihin". Artikkelin kieli on hyvin seksikielteinen ja oudon vanhoillinen.

Lisäksi artikkelin käsitys miehistä on hyvin yksioikoinen. Alkoholista puhuttaessa kuvataan miten mies mielellään juottaa naisen humalaan tietäen niin saavansa seksiä. Lisäksi miehistä povataan potentiaalisia raiskaajia kertomalla miten kotiinsa sisään kutsuminen on kuin lupa panna. Mieskuva kohdallaan, hienoa (Sisälukutaidottomille tiedoksi: sarkasmia).

En sano, että ensitreffeillä pitäisi harrastaa seksiä tai että se olisi jokin tavoite kaikilla. Olen enemmän sitä mieltä, että nämä ovat omia henkilökohtaisia päätöksiä ja rajoja. Jos joku tahtoo harrastaa seksiä ja toinen osapuoli on samaa mieltä, miksi kieltäytyä jonkin ulkopuolisen normin takia? Seksi on oikeasti täysin normaalia toimintaa ja en näe mitään pahaa siinä, että harrastaa sitä vaikka kädenpuristuksen sijaan jos molemmat osapuolet ovat ratkaisuun tyytyväisiä.

Ymmärrän jossain määrin argumentin että ihmiseen pitäisi ensin tutustua. Lause "Don't stick your dick in crazy" ei ole mikään vitsi (ja tietysti pätee myös toisinpäin, "Don't stick crazy in you"). Mutta yleensä näissä vinkkiartikkeleissa ei tavoitella sitä. Kyseessä on eräänlainen outo suhteen alun seksuaalinen valtapeli.

Vanha parisuhdemallien teoria väittää että naisen pitäisi antaa miehen jahdata itseään. Jos antautuu heti alussa, ei mies kiinnostu on tämä väittämä pähkinänkuoressa. Seksillä nainen luopuu kauppatavarasta heti ja hänelle ei jää neuvotteluvaraa. Kuka ostaisi lehmän jos maitoa saa ilmaiseksi?

Tämä ajattelumalli on niin ihanan seksistinen, että oksat pois.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset pelaavat pelejä parisuhteen kanssa. Ei saa soittaa heti seuraavana päivänä tai näyttää epätoivoiselta. Pitää yrittää näyttää viileältä, että toinen kiinnostuu enemmän. Pitää antaa ymmärtää, mutta antaminen pitää jättää myöhempään että ensin toinen sitoutetaan itseensä. Nämä valtapelit eivät eroa suuresti vanhasta "ei seksiä ennen avioliittoa" ajattelusta, jossa itse asiaan päästiin vasta papin hyväksyttyä pari.

Ehkä en vain pidä näistä peleistä, mutta tämäntapaiset suhde-artikkelit tuntuvat aina vahvistavan kuvaa ihmissuhteista pelinä, jossa yritetään jollain tavalla voittaa. Täytyy saada mahdollisimman kaunis tai rikas puoliso. Ja sitten ihmissuhteessa täytyy saada oma tahto läpi sisustuksessa, perheen poliittisissa ja uskonnollisissa kannoissa ja niin edespäin - valtapeliä. Ihmissuhteessa on lopulta kysymys kahden ihmisen suhteesta ja sen luonteesta. Valtapelin voi aloittaa jos oikeasti tahtoo elämänsä tärkeimmän ihmisuhteen olevan oikeasti valtapeliä. Itse pitäisin enemmän ihmissuhteesta.

Cyanogenmod: Asennus HTC Desireen

Cyanogenmod on Androidista kehitetty jakelupaketti jolla voi korvata puhelimensa valmistajan käyttöliittymän mielenkiintoisella ja pääsee käsiksi moniin ominaisuuksiin joita tavallisesti ei voi mukauttaa.

Pakollinen varoitus: Tämän ohjeen avulla tehtävä päivitys muuttaa puhelinta merkittävästi. Cyanogenmod ei ole vain asennettava ohjelma, vaan  korvaa KOKO käyttöjärjestelmän Cyanogenmodilla. Poistaminen ei ole helppoa, joten ennen päivitykseen ryhtymistä, varmista että olet varma asiasta. Ohjeen kirjoittaja ei ota vastuuta puhelimelle tapahtuvien vikojen tai ongelmien syntymisestä, asennamme kuitenkin puhelimeen tässä epävirallista käyttöjärjestelmää.

Tällä ohjeella onnistuu HTC:n Android 2.3 versioon päivitetyn puhelimen asentaminen, mutta ohjeen pitäisi toimia identtisesti myös aiempien versioiden kanssa.
Päivytykseen tarvitsemme puhelimen, Windows-tietokoneen ja USB-johdon äskeisten väliin. Asennus onnistuisi muillakin kuin Windows-tietokoneilla, mutta tämä ohje keskittyy vain yhteen alustaan.

1. Ensin asenna tietokoneelle HTC Sync ja yhdistä puhelin tietokoneeseen USB-johdolla HTC Sync-tilassa. Tällä varmistetaan, että yhteys tietokoneen ja puhelimen välilllä. Kytke puhelin USB Debugging-tilaan (Löytyy Settings > Applications > Development > USB debugging).

2. Kun HTC Sync ja puhelin keskustelevat, sulje HTC Sync. Pääikkunan sulkeminen ei riitä, Sync täytyy sulkea kokonaan. Etsi Syncin kuva Windowsin tehtävä-alueelta, napsauta sitä hiiren kakkospainikkeella ja valitse Exit. HTC Sync estää seuraavassa vaiheessa tarvittavan Revolutionaryn toiminnan joten ohjelman täytyy olla suljettuna.

3. Lataa uusin HTC Desiren Cyanogenmod. Tallenna se puhelimen muistikortin juureen, ei siis kansioihin. Suosittelen myös lataamaan Googlen työkalut, jos haluat esimerkiksi Android Marketin puhelimeen. Tallenna myös tämä tiedosto puhelimen juureen.

Sitten lataa Revolutionary. Ohjelman sivuilta valitaan Windows-versio jolloin lataus alkaa. Älä sulje sivua kuitenkaan vielä, vaan tarvitsemme sieltä Beta keyn. Täydennä pyydetyt tiedot ja napsauta Generate Key. Tallenna saamasi avain, sillä tarvitset sitä vielä.


Jos et tiedä mistä löydät laitteesi tiedot, pari vinkkiä.
  • Jos päivität nyt nimenomaan HTC Desireä, on laitteesi HTC Desire. CDMA-versio se tuskin on, ellet ole laitetta Yhdysvalloista ostanut.
  • HBOOT-version voit selvittää sammuttamalla laitteen ja sitten käynnistämällä sen pitäen pohjassa virtanappia ja äänen pienennysnappia. Puhelin käynnistyy palautus-tilaan ja ylälaidassa pitäisi olla myös HBOOTin versio. Jos joudut nyt sammuttamaan puhelimen, käynnistä se takaisin ja kytke puhelin takaisin kiinni tietokoneeseen USB Debugging tilassa.
  • Sarjanumeron löydät puhelimen akun takaa tai valikosta. Valikko lienee helpompi: Settings > About Phone > Phone Identity > Device serial number.
  • Puhelimen radion päivityksen voi tarvittaessa tehdä täältä löytyvillä ohjeilla:
    http://www.mofirouz.com/wordpress/2011/03/htc-desire-radios/
4. Kun nämä on tehty, pura Revolutionary-paketti ja aja sen sisältä löytyvä exe-tiedosto. Ohjelma päättyy välittömään virheilmoitukseen jos et ole sulkenut Windowsista HTC Sync-ohjelmaa. Revolutionary kysyy heti Beta keyta. Anna se ja katso tarkkaan, että numerot menevät oikein. Voit liittää sen myös seuraavasti: 

Copy-paste onnistuu jos komentokehoteikkunan Quick Edit tila on päällä. Saat sen päälle napauttamalla oikealla näppäimellä ikkunan yläriviä ja valitsemalla sieltä Properties.

Ruksaa avautuvasta ikkunasta kohta QuickEdit Mode (Pikamuokkaustila). Tämän jälkeen voit liittää ikkunaan dataa.

5. Revolutionary tahtoo myös hakea verkosta dataa. Hyväksy tämä ja puhelimeen asennetaan tarvittavat komponentit. Revolutionary käynnistyy ja käynnistää puhelimen uudelleen palautustilaan. Huom: Moni käyttäjä on saattanut joutua toistamaan revolutionaryn uudelleen ennen kuin puhelin käynnistyy sopivaan palautustilaan. 

6. Kun palautustila käynnistyy, hallitset puhelinta kosketusnäytön sijaan äänenvoimakkuusnäppäimillä ja valitset Menu ja Back-nuolen välissä olevalla valintanapilla. (Jos haluat turvata puhelimen alkuperäisen käyttöjärjestelmän, valitse tässä vaiheessa Backup and restore. Tämä ei ole pakollista.)

Tee seuraavat:
  • Valitse Wipe ja sitten Wipe data/factory reset
  • Valitse vielä Wipe cache partition 
  • Valitse Install zip from sdcard ja sitten Select Choose zip from sdcard.
  • Valitse Cyanogenmodin zip-tiedosto (ja toista vielä google-paketille jos haluat asentaa ne järjestelmään)
  • Palaa päävalikkoon ja komenna Reboot system now.
Puhelin käynnistyy uudelleen ja sen sisällä tikittää nyt Cyanogenmod HTC:n oman Androidin sijaan.

Moraalin kehitys

Kirjoitin aiemmin Moraalin synnystä koko lajin moraalista puhuttaessa. Ihmismoraalin ja oikean ja väärän ymmärryksen kehittyminen on kuitenkin yksi itseäni suuresti kiinnostava asia ja pelkän evolutiivisen näkemyksen lisäksi esittelen nyt toisen perspektiivin siitä miten moraali kehittyy: yksilötason ja yhden ihmisen eliniän aikana tapahtuvan moraalisen kehityksen. Yksi malli aiheesta on Lawrence Kohlbergin moraalisen kehityksen malli.

Malli esittää moraalin kehittyvän vaiheissa jotka voidaan jakaa kolmeen tasoon ja viiteen vaiheeseen. Jokaisen vaiheen moraali perustuu edellistä monimutkaisempiin moraalisiin periaatteisiin ja kuvaa miten moraali siirtyy yksinkertaisesta oman edun tavoittelusta ja rangaistuksen välttämisestä askel askeleelta lähemmäs moraalista tilaa jossa pahoja asioita vältetään sisäisten moraalisten mallien mukaisesti.

Ensimmäiset tasot kuvaavat rangaistuksen välttämistä. Moraalista toimintaa ei voida täysin sanoa olevan olemassa esikonventionaalisella tasolla, jossa yksilö lähinnä tekee asioita jotka tuntuvat hyvältä ja yrittää välttää rangaistuksia. Konventionaaliselle tasolle päästäessä ihminen alkaa käyttäytymään moraalisesti säilyttääkseen asemansa yhteisössä. Periaatteiden tasolla ihmisen moraali alkaa perustumaan ylevämpiin moraalisiin periaatteisiin, kuten jakamattomiin oikeuksiin, esimerkiksi oikeuteen elämään ja tiettyihin ihmisoikeuksiin.

Moraalinen kehitys siis alkaa siis negatiivisen välttämisellä ja kehittyy siitä oman edun tavoitteluun. Kun kognitiivinen kehitys sallii, yksilö rakentaa näistä aiemmista periaatteista pohjan uusille laajemmille periaatteille. Tiettyjä rinnastuksia perinteiseen behavioristiseen käytösmalliin on nähtävillä: varhaisessa nuoruudessa saatu palkkio oikeasta käyttäytymisestä unohtuu, mutta käyttäytymismalli jää: noudatetaan sääntöä ja sääntöä ja sen noudattamista rationalisoidaan käyttäen hyviä ihmissuhteita tai universaalia moraalia perusteena. Toisaalta evolutiivisesta näkökulmasta katsottuna voidaan myös sanoa tietyn moraalisen kehityksen olevan ehkä pikemminkin biologista kuin vain opittua, sillä ihmisyhteisön selviytymiselle tiettyjen moraalisääntöjen noudattaminen on tärkeää ja lähes jokainen ihmisyhteisö omaksuu tietyt moraaliset käyttäytymissäännöt lähes itsestään.

Kiinnostuneille lisäluettavaa löytyy vaikkapa täältä:
http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiaalipsykologia/kohlberg.html

Valehtelen vain sinun parhaaksesi

Tämä teksti kertoo valehtelusta ja sen takana olevista syistä.

Kirjoittaessani tätä istun lentokoneessa odottamassa sen lähtöä. Koneen piti nousta 21:30 mutta lähtöä lykättiin vartilla jo ennen kun koneeseen päästiin. Koneeseen pääsyn jälkeen odoteltiin aikamme kunnes tuli ilmoitus kolmen vartin lisäodottelusta. Tämä herätti itsessäni hieman epäilyksiä, sillä olen kuullut lentoyhtiöiden ilmoittavan koneessa oleville matkustajille viivästykseksi maksimissaan 45 minuuttia aina jos viivästys on 45 minuuttia tai enemmän, riippumatta siitä kuinka paljon enemmän viivästys on. Eli jos viivästyminen on kolme tuntia, ilmoitetaan se ihmisille useissa neljänkymmenen minuutin erissä.

Massakäyttäytymisen hallinnan työkaluna moinen ilmoitus onkin näppärä: ihmiset eivät hermostu liikaa ja kukaan ei nouse pois koneesta, onhan myöhästyminen vain kolme varttia. Jos useamman tunnin viivästyminen ilmoitettaisiin, ihmiset tahtoisivat pois koneesta ja ihmisten paimentaminen takaisin koneeseen kun lentoon lopulta päästään olisi hankalaa.

Tai ei oikeastaan edes hankalaa, mutta resursseja vievää joten siihen ei tahdota lähteä. Ja koneesta poistuvaa matkustajaa ei enää päästetä takaisin vedoten erilaisiin lentoturvallisuuden säännöksiin ja muuhun mukavaan. Kerrassaan ihana kokemus kaikille matkustajille, mutta se on heidän omaksi parhaakseen.

(En ota kantaa tämän 45min- väittämän todenperäisyyteen, kyseessä on kuitenkin kuulopuheeseen perustuva väittämä jota en tässä väitä todistetuksi faktaksi)

Tästä pääsemmekin varsinaiseen aiheeseen: valehteluun toisen parhaaksi. Käytännössä jokainen tietää elämästään yhden tilanteen jossa on valehdellut toiselle tämän omaksi parhaaksi. Oletko koskaan sanonut uskovasi ystäväsi kykyyn voittaa alkoholisminsa uskomatta sitä, mutta tietäen että hän tarvitsee tukesi? Tai sanonut toiselle ystävälle kuinka hänestä tulee varmasti tosi onnellinen juuri naimansa puolison kanssa vaikka tiedät heidän olevan katastrofi yhdessä? Tai ehkä puolisosi on kysynyt näyttääkö hän lihavalta / onko hänen peniksensä riittävän iso sinulle ja olet päättänyt kaunistella totuutta? Näissä skenaarioissa vale kerrotaan saadakseen toisen olo paremmaksi itsestään ja valheella on ”hyvä tarkoitus”: parantaa toisen oloa. Lisäksi yllämainitun kaltaista valhetta kertoessaan yleensä tietää, että totuuden kertominen ei saisi yksilöä muuttamaan mieltään, mutta suututtaisi tämän ilman mitään saavutettua etua.

Entäpä kun saarnamies kertoo tarinan näkemästään oravasta ja kävyistä – ja sitten kuulet tarkalleen saman tarinan toiselta saarnamieheltä. Kumpikin kertoi toki itse nähneensä tapauksen, mutta todellisuudessa kyse on saarnamiestarinasta, joita moni pappi kertoo laumalleen ja jotka kiertävät saarnamieheltä toiselle. Harva kuitenkin käy useamman seurankunnan jumalanpalveluksessa (ja raadollisempi voisi lisätä ”vielä harvempi kuuntelee”). Näiden tarinoiden totuudellisuus on merkityksetöntä koska tarinan tarkoituksena on yleensä välittää jokin oppi tai viesti ja toimia enemmän vertauskuvina ja aasinsiltoina muihin esiteltäviin asioihin.

Nostetaan panoksia: Oletko koskaan valehdellut jollekin tietäväsi hänen puolisonsa pettämisistä vaikka sinulla oli vain epäilys, koska olet muuten vain ollut aiheesta varma ja tahdoit estää tätä tekemästä virhettä? Entäpä jos poliitikko kertoo tutkimuksesta joka tukee hänen kantojaan, mutta luottaa siihen ettei kukaan todella lue tutkimusta, sillä tutkimus kertookin päinvastaista? Molemmat ovat tietoisia valheita, joiden tietosisällön valheellisuus on merkityksellistä. Tässä konkreettisesti valehdellaan vaikuttaakseen jonkun elämän kulkuun ja valintoihin. Vale ei ole enää vain toisen tekemän päätöksen vahvistamista ja toisen egon myötäilyä, vaan suoraa manipulointia. Tällä tasolla valehtelijan väite on tiedostetusti valetta, mutta oletamme sillä olevan positiivinen tulos tavalla tai toisella.

Entä sitten kun valeet ovat systemaattisesti keksittyjä ja niitä toistetaan kerrasta toiseen senkin jälkeen kun ne on osoitettu valheiksi? Tähän ärsyttävään tilanteeseen joutuu väitellessään esimerkiksi 9/11 Totuus-väen tai luomisopin puolustajien kanssa.  Valehtelija kertoo argumentin joka on hänelle henkilökohtaisesti osoitettu jo valheelliseksi tai virheelliseksi ja toistuvista osoituksista huolimatta kyseistä argumenttia ei olla jätetty käytöstä. Yksittäisten ihmisten kanssa voi joskus sanoa olevan kyse tietämättömyydestä, mutta olemassa on useita harjaantuneita väittelijöitä, varsinkin kreationistiliikkeessä, jotka toistavat samoja monesti virheellisiksi osoitettuja esimerkkejään jokaisessa tilaisuudessa ja väittelyssä.

Valehtelijalle on jo aiemmin kerrottu miksi esitetty argumentti ei ole totta, mutta se toistetaan siitä huolimatta. Mikä ajaa ihmisen sisäisesti niin kieroon, ettei tämä enää välitä väitteittensä todenperäisyydestä? Jos emme huomioi selkeää oman edun tavoittelua valehtelemalla, päädymme muutamaan syyhyn:

1. Valehtelija ei ole kiinnostunut omien kantojensa todenperäisyydestä, vaan pyrkii lähinnä roiskimaan tarpeeksi väitteitä jottei väittelykumppani voi mitenkään kaataa niistä jokaista, osittain siksi ettei kukaan välttämättä osaa kumota jokaista argumenttia mutta myös siksi ettei aika suurimmassa osassa väittelyitä riitä kumoamaan kymmeniä outoja argumentteja.  Vale ei niinkään ole vale, vaan väittelyansa jolla omaa kantaa saadaan näennäisesti tuettua vaikeuttamalla vasta-argumentointia.

2. Valehtelija ei tiedosta puheitaan valheiksi vaikka ne onkin hänelle sellaisiksi osoitettu. Tämänkaltaisen henkilön kanssa väittely on turhaa, koska valehtelijan pään kääntäminen tuskin on mahdollista - hän on osoittanut olevansa kyvykäs pettämään itseään pysyäkseen kannassaan. Henkisesti hän sivuuttaa kaikki argumentit mistä ei selviydy ja käyttäytyy kuin olisi voittanut väittelyn.

Esimerkki tästä: Muistan erään kreationistin joka alkupuheenvuorossaan kertoi aikovansa todistaa jumalan olemassaolon ja loppupuheenvuorossaan oli sitä mieltä että oli siinä onnistunut. Koko väittelyn aikana hän teki huonoja hyökkäyksiä evoluutioteoriaa vastaan ja puhui perhearvoista, todisteita jumalasta (edes todistamisen yrityksiä) ei tullut missään kohtaa, mutta kyseinen valehtelija ei sitä tuntunut huomaavan.

3. Valehtelija on vakuuttunut että hänen kantansa on oikein, vaikkei kykenekään sitä täysin todistamaan. Hän ei koe valheellisten todisteiden esittämistä ongelmana sillä hänestä muut "tosiseikat" vahvistavat hänen kantansa täysin. Kyseessä on siis tietynlainen tarkoitus pyhittää keinot-ajattelutapa. Tämä on monella tapaa röyhkein valehtelija, sillä hän käytännössä asettaa itsensä yleisöään paremmaksi: hän on niin fiksu että tietää totuuden jota hänen kohteensa ei ymmärrä. Kohde pitää vakuuttaa keinolla millä hyvänsä ja valehtelu on täysin hyväksyttävissä oleva keino.

Lento lähtee. Tallennetaan teksti.

Dokumenttien metadatan ja piilotietojen poistaminen

Kun lähettelee dokumentteja työkavereilleen tai ystävilleen, huomaa helposti lähettäneensä eteenpäin enemmän tietoja kun halusikaan. Osaava vastaanottaja pystyy kaivamaan Word- PowerPoint- ja Excel-tiedostoista suhteellisen helposti mm. seuraavat tiedot:
Wordin metatiedot ovat varsin laajoja. Klikkaa nähdäksesi suurempi kuva.
Nämä meta- ja piilotiedot ovat ongelmallisia ja maailmalta löytyykin monia esimerkkejä siitä miten tietoa on vuotanut ulos yrityksistä ja yhteisöistä piilotietojen kautta. Yksi esimerkki on vuodelta 2004 kun SCO haastoi Daimlerin oikeuteen väittäen omaavansa oikeudet Linux-käyttöjärjestelmän koodiin. SCO:n dokumenteista selvisi että alunperin tarkoitus oli haastaa oikeuteen Bank of America joka viime hetkellä muutettiinkin Daimleriksi.

Nämä piilotiedot eivät ole yksinomaan Microsoft Officen ongelma, vaan vastaavia piilotietoja löytyy myös OpenOfficesta ja jopa pdf-tiedostoista. Tässä muutama ratkaisutapa millä piilotieto-ongelmia voi lieventää.

1. Tallenna dokumentti pdf-, txt- tai rtf-muotoihin
Tämä ratkaisutapa auttaa osaan metatietojen ongelmista, mutta ei kaikkiin, sillä pdf ja rtf-muodot sisältävät jonkinverran metadataa. Rtf:n metatietoja riisuu sama menetelmä kuin Officessa muutenkin, mutta pdf-tiedostot ovat hieman hankalampi. Nämä menetelmät käydään läpi artikkelin kolmannessa kohdassa. Txt-muoto on lähes täysin piilotietovapaa (tosin levyjärjestelmän piilotiedot siihenkin jäävät), mutta txt-muoto ei kykene säilyttämään mitään muotoilua tai asettelua, eikä siten sovellu välttämättä kuin osaan käyttötarkoituksista.

2. Uuden asiakirjan luominen ilman metatietoja
Uutta asiakirjaa luotaessa, valitaan Uusi-ikkunasta komento Uusi aiemmin luodusta (New from Existing) jolloin uudesta luodusta asiakirjasta riisutaan asiakirjan ominaisuuksiin kuuluvat metatiedot, kuten kuka dokumentin on alunperin luonut ja milloin. Tämä ei poista kaikkia piilotietoja, mutta asiakirjan ominaisuudet tyhjenevät.

3. Piilotietojen poisto siihen tarkoitetulla komennolla
Tällä komennolla meta- ja piilodata voidaan riisua tiedostosta. Komento löytyy Office 2007 ja 2010-ympäristöistä.

Office 2007:
Office-valikko > Valmistele (Prepare) > Tarkasta asiakirja (Inspect Document)

Office 2010:
Tiedosto-valikko > Tiedot (Info) > Tarkasta asiakirja (Inspect Document)


Komennolla käytännössä käydään läpi mitä tietoja dokumentissa on ja poistetaan niistä halutut. Kaikkien poistaminen ei ole hyvä ajatus! Esimerkiksi Wordissa Ylä- ja alatunnisteet ja vesileimat (Headers, Footers & Watermarks) kannattaa jättää poistamatta ellei todella tahdo menettää asiakirjan ylä- ja alatunnisteita. Muutkin kategoriat kannattaa tarkistaa ennen poistamista.

OpenOffice:
Myös OpenOfficella voi perus metatiedot nollata. Tämä onnistuu komennolla Tiedosto > Ominaisuudet (File > Properties) ja sitten valitsemalla avautuvasta ikkunasta Palauta (Reset).
Tämä nollaa asiakirjan  ominaisuudet, mutta ei poista kaikkia metatietoja. Vielä täydellisemmän puhdistuksen voi tehdä seuraavasti:
  1. Tallenna tiedosto Odt, Ods tai Odp-muodossa.
  2. Nimeä tiedoston pääte Zip-muotoon
  3. Avaa pakkauksenhallintaohjelmaan
  4. Deletoi meta.xml-tiedosto paketista.

Meta.xml muodostuu uudelleen aika kun dokumenttia muokataan, mutta sen poistaminen tyhjentää kaiken metadatan asiakirjasta.

Tarkempi opas OpenOfficen metadataan löytyy vaikkapa täältä.

Acrobat:
Jos Acrobatista löytyy maksullinen versio (pelkkä Reader ei riitä) voi Acrobatissa metatiedot myös poistaa. Tähän käytetään komentoa Document > Examine Document. Toiminto avaa sivuun palkin jonka kautta näemme dokumentissa olevat metatiedot ja voimme myös poistaa halutut. Pdf tiedoston metadata ei yleensä ole yhtä laajamittaista kuin Officen tiedostoformaateissa, mutta sitäkin löytyy.

Ympärileikkausmyyttejä

Miesten ympärileikkauksen ympärillä kiertää kaikenlaista mielenkiintoista "tietoa", tietoa ja väittämää.

Eräs mielenkiintoinen tarina kohoaa Yhdysvalloissa aina kun ympärileikkauksesta käydään yhteiskunnallista keskustelua. Kerrotaan miten Irakin sodan aikana, ympärileikkaamattomat sotilaat ryntäsivät sankoin joukoin ympärileikattavaksi, sillä hiekkaa jäi väitetysti heidän esinahkojensa alle ja aiheutti tulehduksia ja suunnatonta tuskaa.

Tämä tarina on kiertänyt käytännössä jokaisesta sodasta jossa Yhdysvallat on ollut (ja myös joissain muissa maissa). Itse sota vaihtuu (Toisesta maailmansodasta kerrottiin täysin samaa tarinaa) ja samoin jotkut yksityiskohdat, mutta tarina pysyy. Tätä perustelua on todella käytetty useassa konfliktissa, mutta itse myytin väittämä on täysin fiktiivinen.

Ensinnäkin, jos esinahan olemassaolo olisi niin ongelmallista, miten paikalliset asukkaat näillä alueilla eivät yleensä kärsi massiivisissa määrin vastaavista ongelmista? Vuosituhansien ajan ihmisillä ei olisi ollut vaihtoehtoa, vaan kaikki olisi pitänyt ympärileikata. Tätä ei tapahtunut läheskään kaikissa aavikkoalueiden kulttuureissa. Toisekseen, esinahka suojelee peniksen herkempiä osia. Sen leikkaaminen ei parantaisi näiden osien suojaamista, vaan pahentaisi tilannetta. Kolmanneksi, jos tilanne on se, että esinahan alueelle kertyy tulehduksia aiheuttavia asioita, avohaavan tekeminen kyseiselle alueelle moninkertaistaisi infektioriskin. Myth busted.

Toinen veikeä myytti on se että esinahka aiheuttaa syöpää. Tämä on varsin raflaava, sillä kukapa nyt syöpää tahtoisi lapselleen ja syöpä onkin omalla tavallaan eräänlainen terveysmaailman Hitler-kortti: jos jotain tahdotaan demonisoida, se täytyy sitoa syöpään. Tämä myytti lähti liikkeelle 1926 kun tohtori Abraham Leo Wolbars julkaisi tutkimuspaperin siitä kuinka ympärileikkaus tarjosi 100 % suojan penissyöpää vastaan. Nämä tutkimustulokset kumottiin äkkiä (osoittautui, että esimerkiksi täysin ympärileikatuissa juutalaisyhteisöissä esiintyi myös penissyöpää). Itseasiassa, ympärileikkauksen jälkeensä jättämät arvet näyttäisivät lisäävän penissyövän riskiä (pdf)  hieman. Myytti jäi elämään ja sitä toistellaan vieläkin. Myth busted.

Poikien ympärileikkaus on valtaosassa maailmaa harvinainen. Noin 15 % pojista ympärileikataan, suurin osa näistä Yhdysvalloissa tai vanhoillisuskovaisissa ympäristöissä. Ympärileikkausta perustellaan usein perinne- ja terveyssyiden yhdistelmällä.

Sanotaan heti selkeästi: terveyssyitä ei oikeastaan ole. Ympärileikkauksen edut ovat tilastollisesti hyvin mitättömiä vaikutuksia mutta ympärileikkauksesta kyllä seuraa tilastollisesti varsin mitattavia haittoja. Esimerkiksi Aidsin leviämistä ympärileikkaus ei vähennä. Itseasiassa ympärileikkaus vaikuttaisi altistavan klamydialle ja ei tosiaan auta esim. virtsaputken tulehduksien ehkäisyssä.

Yksi merkittävä haitta on seksielämän heikkeneminen: ympärileikkaus nykytiedon valossa ei vain haittaa ympärileikatun seksuaalista mielihyvää, vaan myös hänen partneriaan. Lyhyesti: ympärileikattu mies ja hänen partnerinsa nauttivat molemmat vähemmän.

On tiettyjä oikeita lääketieteellisiä ongelmia, jotka voidaan korjata ympärileikkauksella. Liian kireä esinahka on yksi esimerkki. Näissä tapauksissa ympärileikkaus on yksinkertainen korjaus muuten vaivalloiseen ongelmaan. Tämä ei kuitenkaan koske kuin niitä yksilöitä joilla on ongelmia ja suurimmalle osalle miehistä ympärileikkaus on vain tarpeeton ja vailla etuja oleva toimenpide - josta voi olla vielä merkittävästi haittaakin. Terveen miehen ympärileikkaus on vähän kun söisin lääkettä vaivaan jota minulla ei ole.

Ja ennen kuin unohdan, on vielä yksi perustelu ympärileikkausta vastaan: Se sattuu, se sattuu oikeasti.

Hieman nais- ja vähän miesasiaa

Käsittelin aiemmin sitä miten monella on vääriä käsityksiä miesten tasa-arvoa hakevasta liikkeestä. Valitettavan moni pidetää miesasialiikettä jonkinlaisena konservatiivi-sovinistirinkinä, jonka tavoitteina on tuhota feminismi ja palauttaa naiset nyrkin ja hellan väliin. Tämä näkemys ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten aiemmin käsittelin. Myös monilla miesten aseman parantajilla on käsittämättömiä käsityksiä feminismistä ja sen luonteesta, joten otetaan seuraavana käsittelyyn vastapuoli ja puhutaan siitä mitä feminismi ei ole.

Eräissä piireissä on noussut esiin käsitys feminismistä eräänlaisena rekkalesbojen kokoontumisena, jossa tavoitteena on kastroida miessukupuoli ja siirtyä naisvaltaiseen yhteiskuntaan. Alkuperäksi tälle ilmiölle olen kuullut mielenkiintoisen tarinan: homoseksuaalien ulos-kaapeista liikkeen lähtiessä kunnolla liikkeelle muodostui homojärjestöjä parantamaan homoseksuaalien asemaa. Nämä järjestöt olivat enimmäkseen homomiesten juttu ja samanaikaisesti lesbot päättivät naittaa itsensä feministiliikkeen kylkeen. Eräänlaisen lesbokaappauksen jälkeen feministiliike olikin miehiä vihaavien radikaalilesbojen käsissä.

Jos edellisen kappaleen tarina vaikutti uskottavalta, kannattaa miettiä omia arvojaan hetki. Ja mielellään olla äänestämättä, sillä herkkäuskoisuus on ikävä piirre äänestäjässä. On täysin totta että feministipiireissä on hyvin arvostettujakin homoseksuaaleja naisia. On jopa radikaaleja lesboja jotka ovat feministejä. Feminismistä on kuitenkin ymmärrettävä yksi asia: se ei ole puolue tai yritys, se on enemmän ajatussuunta tai filosofia. Kukaan ei johda feminismiä, eikä kukaan myöskään voi kaapata feminismiä. Ei ole olemassa mitään Wirallista Feminismin Käsikirjaa jota kaikki maailman feministit seuraavat.

Lesbokaappaus tuntuu erityisen oudolta väitteeltä varsinkin kun huomioidaan miten pieni osuus naisista on lopulta lesboja. Jos kaikki homoseksuaalit naiset lyöttäytyisivät yhteen olisi se toki suuri joukko, mutta jotenkin epäilen että heillä on parempaa tekemistä kuin organisoitua eräänlaisiksi filosofiapiraateiksi ja vallata feminismivene.

On myös muistettava, että feminismin tarkka tavoite vaihtelee hieman riippuen keneltä kysyy. Joidenkin mielestä kyseessä on naisten aseman parantaminen, toisten mielestä tasa-arvon tavoittelu. Valtaosa feministeistä on yhtä mieltä jälkimmäisen määritelmän kanssa ja itse uskon myös siihen. Feminismi alkoi ajatuksena tasa-arvosta sukupuoleen katsomatta ja sen ensimmäiset edustajat eivät käyttäneet termiä feministi. Liike lähti naisten aseman parantamisesta siitä hirvittävästä tilasta jossa se 1800-luvun maailmassa oli. Äänioikeus, yhtäläinen koulutus, perinnönjako ja monet muut hirvittävät tasa-arvon puuttumisesta johtuvat ongelmat koskettivat lähes jokaista naista. Naisten vapautusliike alkoi ja tähtäsi näiden asioiden korjaamiseen.

Tärkeintä tässä historiassa on kuitenkin syy miksi naisten asemaa lähdettiin parantamaan. Se ei ollut käsitys naisista miehiä parempina tai huonompina, vaan jotain paljon yksinkertaisempaa: kaikki ovat tasa-arvoisia ja siksi ketään ei saa kohdella huonommin vain sukupuolensa takia. Siinä on feminismin ydin, kaikki ovat tasa-arvoisia keskenään, sukupuoleen katsomatta. Moni feministi liittää tähän myös rodun ja uskonnon ja muita tekijöitä jotka eivät tee kenestäkään muita huonompaa, mutta en käsittele niitä tässä tekstissä enempää.

Feminismin ydinajatus ei ole ajatus miehistä huonompana sukupuolena, eikä sen tarkoitus ole tehdä naisista uutta hallitsevaa luokkaa. Feminismin taustalla on vain ajatus tasa-arvoisesta yhteiskunnasta jossa jokainen kykenee lähtemään samoista lähtökohdista ja pyrkimään samoihin korkeuksiin. Vastustan feminismistä käytännössä vain sen nimeä, en sen ajatuksia. Jos en pitäisi nimeä epätasa-arvoisuuteen kannustavana, olisin määritelmällisesti profeministi, ellen suoranainen feministi.