Vagrant Story on toiminnallinen roolipeli Final Fantasyn tekijöiltä vuodelta 2000. Se ilmestyi alunperin alkuperäiselle PlayStationille ja myöhemmin ladattavana pelinä PlayStation Storeen. Kyseessä on hyvin tunnelmallinen matka läpi Léa Monden rauniokaupungin huomattavasti kypsemmässä hengessä kuin valtaosassa pelejä.
Kyseessä on myös yksi parhaita tietokoneroolipelejä ikinä.
Törmäsin itse tähän helmeen aikanaan PlayStationilla mutta en ennättänyt pelata sitä loppuun, sillä käsiini saama versio oli amerikkalainen eikä pyörinyt kuin lainaamallani muokatulla PlayStation-konsolilla. Kun konsoli piti palauttaa, Vagrant Storyn pelaaminen loppui. Olin kuitenkin jäänyt koukkuun ja pelin kesken jääminen harmitti minua vuosia.
Lopulta Vagrant Story julkaistiin PlayStation Storessa ladattavana pelinä jota pystyi siis pelamaan Playstation 3:lla ja PSP:llä ja se oli heti ostettava. Pelasin peliä oston jälkeen monta tuntia ja sitten pienissä erissä hitaasti kappale kerralla eteenpäin, kunnes lopulta hieman ennen tämän tekstin kirjoittamista pääsin viimein lopputeksteihin. Pelasin pelin läpi aikavälillä 2001-2011 ja kun tekstit rullasivat eteeni, olo oli hyvin haikea.
Olin aloitanut pelin tuona aikana kolmasti: kerran PlayStation 1:llä, kerran emulaattorilla ja lopulta PSP:llä. Olin nähnyt pelin alun useita kertoja ja pelannutkin sitä eteenpäin aika pitkälle, mutta kertojen välissä oli aina tarpeeksi aikaa etten muistanut kaikkia salaisuuksia tai tapahtumia ulkoa. Kuitenkin pieni tuttuus oli koko ajan esillä peliä pelattaessa.
Kun lopulta peli loppui olin tutustunut pelin hahmoihin monesti ja jopa kiintynyt siihen ja pelin loppuminen tarkoitti loppua myös näille. Peli jota olin pelannut näinkin pitkään oli kasvanut kiinni ja ehkä sen pelaaminen toi mieleen myös nostalgisia muistoja menneiltä ajoilta.
Elämämme pelit, oi näitä muistoja.
Kyseessä on myös yksi parhaita tietokoneroolipelejä ikinä.
Törmäsin itse tähän helmeen aikanaan PlayStationilla mutta en ennättänyt pelata sitä loppuun, sillä käsiini saama versio oli amerikkalainen eikä pyörinyt kuin lainaamallani muokatulla PlayStation-konsolilla. Kun konsoli piti palauttaa, Vagrant Storyn pelaaminen loppui. Olin kuitenkin jäänyt koukkuun ja pelin kesken jääminen harmitti minua vuosia.
Lopulta Vagrant Story julkaistiin PlayStation Storessa ladattavana pelinä jota pystyi siis pelamaan Playstation 3:lla ja PSP:llä ja se oli heti ostettava. Pelasin peliä oston jälkeen monta tuntia ja sitten pienissä erissä hitaasti kappale kerralla eteenpäin, kunnes lopulta hieman ennen tämän tekstin kirjoittamista pääsin viimein lopputeksteihin. Pelasin pelin läpi aikavälillä 2001-2011 ja kun tekstit rullasivat eteeni, olo oli hyvin haikea.
Olin aloitanut pelin tuona aikana kolmasti: kerran PlayStation 1:llä, kerran emulaattorilla ja lopulta PSP:llä. Olin nähnyt pelin alun useita kertoja ja pelannutkin sitä eteenpäin aika pitkälle, mutta kertojen välissä oli aina tarpeeksi aikaa etten muistanut kaikkia salaisuuksia tai tapahtumia ulkoa. Kuitenkin pieni tuttuus oli koko ajan esillä peliä pelattaessa.
Kun lopulta peli loppui olin tutustunut pelin hahmoihin monesti ja jopa kiintynyt siihen ja pelin loppuminen tarkoitti loppua myös näille. Peli jota olin pelannut näinkin pitkään oli kasvanut kiinni ja ehkä sen pelaaminen toi mieleen myös nostalgisia muistoja menneiltä ajoilta.
Elämämme pelit, oi näitä muistoja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.