Ei ensitreffeillä

Helmi uutisoi äsken "mielenkiintoisesti" vinkkejä siihen miten voit välttää "sortumasta" seksiin ensitreffeillä (Artikkeli tuli alunperin Savvymiss.com-sivustolta). Itse vinkit olivat hyvin perustavaraa kuten vihje olla olematta humalassa. Vinkkien tehokkuutta en ala spekuloimaan, mutta koko artikkelin tarpeellisuus jäi kummastuttamaan.

Kysymykseni kuuluu: miksi ensitreffeillä pitäisi olla harrastamatta seksiä?

Helmin artikkelin asenne paistaa pahasti läpi ja se on yksinkertainen: helposti antaminen on huonon naisen merkki. Seksiin "sorrutaan" ja se on paha. Ja seksi ensitreffeillä ei "kuulu tapoihin". Artikkelin kieli on hyvin seksikielteinen ja oudon vanhoillinen.

Lisäksi artikkelin käsitys miehistä on hyvin yksioikoinen. Alkoholista puhuttaessa kuvataan miten mies mielellään juottaa naisen humalaan tietäen niin saavansa seksiä. Lisäksi miehistä povataan potentiaalisia raiskaajia kertomalla miten kotiinsa sisään kutsuminen on kuin lupa panna. Mieskuva kohdallaan, hienoa (Sisälukutaidottomille tiedoksi: sarkasmia).

En sano, että ensitreffeillä pitäisi harrastaa seksiä tai että se olisi jokin tavoite kaikilla. Olen enemmän sitä mieltä, että nämä ovat omia henkilökohtaisia päätöksiä ja rajoja. Jos joku tahtoo harrastaa seksiä ja toinen osapuoli on samaa mieltä, miksi kieltäytyä jonkin ulkopuolisen normin takia? Seksi on oikeasti täysin normaalia toimintaa ja en näe mitään pahaa siinä, että harrastaa sitä vaikka kädenpuristuksen sijaan jos molemmat osapuolet ovat ratkaisuun tyytyväisiä.

Ymmärrän jossain määrin argumentin että ihmiseen pitäisi ensin tutustua. Lause "Don't stick your dick in crazy" ei ole mikään vitsi (ja tietysti pätee myös toisinpäin, "Don't stick crazy in you"). Mutta yleensä näissä vinkkiartikkeleissa ei tavoitella sitä. Kyseessä on eräänlainen outo suhteen alun seksuaalinen valtapeli.

Vanha parisuhdemallien teoria väittää että naisen pitäisi antaa miehen jahdata itseään. Jos antautuu heti alussa, ei mies kiinnostu on tämä väittämä pähkinänkuoressa. Seksillä nainen luopuu kauppatavarasta heti ja hänelle ei jää neuvotteluvaraa. Kuka ostaisi lehmän jos maitoa saa ilmaiseksi?

Tämä ajattelumalli on niin ihanan seksistinen, että oksat pois.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset pelaavat pelejä parisuhteen kanssa. Ei saa soittaa heti seuraavana päivänä tai näyttää epätoivoiselta. Pitää yrittää näyttää viileältä, että toinen kiinnostuu enemmän. Pitää antaa ymmärtää, mutta antaminen pitää jättää myöhempään että ensin toinen sitoutetaan itseensä. Nämä valtapelit eivät eroa suuresti vanhasta "ei seksiä ennen avioliittoa" ajattelusta, jossa itse asiaan päästiin vasta papin hyväksyttyä pari.

Ehkä en vain pidä näistä peleistä, mutta tämäntapaiset suhde-artikkelit tuntuvat aina vahvistavan kuvaa ihmissuhteista pelinä, jossa yritetään jollain tavalla voittaa. Täytyy saada mahdollisimman kaunis tai rikas puoliso. Ja sitten ihmissuhteessa täytyy saada oma tahto läpi sisustuksessa, perheen poliittisissa ja uskonnollisissa kannoissa ja niin edespäin - valtapeliä. Ihmissuhteessa on lopulta kysymys kahden ihmisen suhteesta ja sen luonteesta. Valtapelin voi aloittaa jos oikeasti tahtoo elämänsä tärkeimmän ihmisuhteen olevan oikeasti valtapeliä. Itse pitäisin enemmän ihmissuhteesta.

Kommentit