Päivän taustakuva: Mac OS Chillin

Even Finder need to catch some rays.

Päivän taustakuva: Winbright!


Winlight, winbright.

Helppokäyttöisyyden petollisesta luonteesta

Helppokäyttöisyys tiettyjen tuotteiden kohdalla on illuusio – jotain on helppo käyttää koska sitä uskotaan olevan helppo käyttää. Ihmisen mielikuva tietyn esimerkiksi ohjelman tai käyttöjärjestelmän helppokäyttöisyydestä riippuu suoraan hänen odotuksistaan. On toki oikeasti tarpeettomankin monimutkaisia järjestelmiä, mutta niidenkin monimutkaisuus entisestään korostuu jos käyttäjää on ennakkoon ”varoitettu” käytön vaikeudesta.

Mac vs. Windows – keskustelu on hyvä esimerkki tästä. Windows XP:stä alkaen Maceilla ei ole ollut merkittävää vakausetua ja Windows 7:n kohdalla tämä etu on kutistunut minimiin (esimerkiksi itselläni kotimäkkini ovat kaatuilleet enemmän kuin koti Windows 7-laitteeni). Käytettävyydeltään Mac-tietokoneita pidetään kuitenkin ylivoimaisina ja minun on tätä väitettä hankala niellä.

Mac-ohjelmat ovat usein yhdenmukaisempia, kiitos esimerkiksi yhtenäisen valikkorivin, mutta käyttöliittymät vaihtelevat melkoisesti. Joissain ohjelmissa on työkalurivejä, joissain välilehtiä, joissain erillisiä työkaluikkunoita. Lisäksi Mac-tietokoneilla ikkunoiden kokojen hallinta toimii vähintäänkin oudosti. Ikkunan saaminen täyden ruudun tilaan on hankalaa ja yleensä ikkunan kokoa voi muuttaa vain yhdestä nurkasta, eikä vapaasti mistä tahansa reunasta.

En väitä Mac-tietokoneita vaikeakäyttöisiksi, ne vaan eivät mielestäni ole mitenkään sisäsyntyisesti helpompia kuin Windows-tietokoneet. Mac-laitteilla ikkunasta toiseen vaihtaminen onnistuu Exposén avulla esimerkillisen hienosti tai käyttöjärjestelmän avulla tiedoston esikatselu (paina välilyöntiä finderissa) on vaan jotain uskomattoman toimivaa. Mac-tietokoneet eivät mielestäni siis ole vaikeampia, ne vaan eivät ole helpompiakaan.

Mac-tietokoneilla on varsinkin kotikäyttäjille tiettyjä ylläpidollisia etuja (sama laitteista takaa ettei ajurien kanssa tarvitse pelleillä) mutta myös tiettyjä haittoja (ajureita kolmansien osapuolien laitteille on heikommin saatavilla). Kuitenkin maine on helppokäyttöisempi ja kiitos sen maineen, Mäkkiä uskalletaan käyttää vapaammin ja asioita kehdataan kokeilla – Suomeksi niitä opetellaan käyttämään mieluumin kun vastaavaa Windows-laitetta.

Käyttäjän oma asenne ratkaisee erittäin paljon käyttäjäkokemuksen muodostumisessa. Käyttäjäkokemus onkin erittäin kuvaava sana: ei puhu oikeastaan siitä miten helppo tai vaikea, mukava tai miellyttävä käyttöjärjestelmä itsessään on, puhutaan siitä miten vaikeana se koetaan. Kokemuksiin ennakkokäsitykset vaikuttavat monesti jopa enemmän kuin todellisuus.

Olet saavuttanut jotain!

Milloin olet viimeksi tehnyt käyttöjärjestelmällä jotain mikä olisi aiheuttanut ilon tai saavuttamisen tunteita? Ei siis millään tietyllä ohjelmalla, vaan minkä tahansa laitteen varsinaisen käyttöjärjestelmän tai itse laitteen käytöllä?

Jos yksi tällainen tekninen alusta olisi nostettava muiden yli, oma valintani olisi Xbox 360. Yllättynyt? Mikään muu alusta ei ole aiheuttanut allekirjoittaneessa yhtä monta miellyttävää hetkeä. Ja huomatkaa, puhun nyt nimenomaan alustasta, käyttöjärjestelmästä tai käyttöympäristöstä. Olen käyttänyt eri ohjelmia ja pelannut pelejä eri laitteilla koko ikäni. Pelit ja ohjelmat ovat tuottaneet elämäni aikana minulle monia hauskoja hetkiä, käyttöjärjestelmät itsessään harvemmin.



Xbox 360:n käyttöjärjestelmän hupia tuottava aspekti ovat achievement-tapahtumat. Kun Xbox-pelissä saa jotain aikaan, siitä saa Achievementin - suorituksen - ja pienen määrän pisteitä Gamer Scoreensa. Esimerkiksi Borderlands-pelistä olen saanut saavutuksen kerättyäni miljoonan pelin valuuttaa, tai Plants vs. Zombies-pelissä sai kymmenen zombin yhtäaikaisesta räjäytyksestä pisteitä. Osa saavutuksista on liiankin yksinkertaisia, esimerkiksi pelin käynnistämisestä voi joissain peleissä saada jonkin pisteen, mutta enimmäkseen saavutukset ovat asioita joita saa tehdessään pelissä jotain hankalaa.

Jokaisella Xbox-tunnuksen tehneellä pelaajalla on oma pelaajaprofiilinsa, jonka sisältä löytyvät kaikki hänen saavutuksensa ja yhteispisteet. Jokaisessa Xbox-pelissä on yhteensä tuhannen pisteen edestä saavutuksia ja ladattavissa peleissäkin joitakin. Näin saavutukset ovat enemmän itse Xbox-ympäristön kuin yksittäisten pelien ominaisuus: pelaajatilini paranee jokaisesta pelaamastani pelistä.

Xbox-peleissä kerätään siis pisteitä ja pisteet kerääntyvät samaan pistesaldoon riippumatta mitä pelejä pelaa.  Jokaisesta pelistä kerääntyvät pisteet ja saavutukset tuottavat samoja pisteitä - ja toki uudemmat pelit palkitsevat pelaajaa myös Avatar-palkinnoilla ja muulla huvilla. Ja tietysti jokainen piste tilillä kasvattaa omia kehuskelumahdollisuuksia. Itselläni on kirjoitushetkellä mukavat 24535 pistettä tililläni ja ne tulevat 110:stä pelistä. Merkittävä osa niistä on pikkupelejä, mutta mahtuupa joukkoon pelejä jotka on aloitettu, muttei koskaan lopetettu.

Mitään todellista pisteillä ei toki saa, mutta tietty keräilyn ilo ja suuremman saavutuksen tunne siitä jää: kun peli on pelattu, pisteet jäävät tilille kunniamerkkinä tehdystä suorituksesta. Omistan myös PlayStation 3:n, mutta jos peli julkaistaan molemmille Xboxille ja PS3:lle, valitsen jo yksinään saavutusten takia Xbox-version. PS3:n Trophyt ovat kalpea varjo Xboxin saavutuksista.

Päivän taustakuva: Death Apple


Death Apple!

Apple, paha omena?

Vuosia sitten pidin Cupertinon lahjaa maailmalle suuressa arvossa: Apple oli hauska ja innovatiivinen firma, joka valmisti hienoja ja helppokäyttöisiä tietokoneita omalla tavallaan. Viime vuosina tämä hehku on rapistunut ja lopulta hävinnyt kokonaan. Nykyinen Apple on kontrolloiva, salaileva yritys, jonka kanssa yhteistyö on aina Applelle itselleen hyödyllisempää.

Minä minua pännii Applessa:
1.    Apple rajoittaa käyttäjien oikeuksia
2.    Apple rajoittaa kehittäjien oikeuksia
3.    Apple muuttaa näitä oikeuksia jälkikäteen
4.    Apple salailee asioita ja haastaa väkeä oikeuteen pienistäkin ”salaisuuksien” vuotamisesta

No mutta, lähdetään perustelemaan. Applella on vuosia ollut sota käyttäjiä vastaan, mutta suuttumisen sijaan, ihmiset ovat tottuneet innostumaan kun Apple näppärästi ohjaa huomion pois ongelmasta jollain kiiltävällä. iTunes-kaupan kappaleiden ostaminen on ollut hyvä esimerkki tästä: alun perin kappaleita sai polttaa cd:lle tietyn määrän kertoja ja siirtää oikeudet niin- ja niin monelle laitteelle. Vuosien aikana tätä määrää laskettiin useita kertoja. Nyt tilanne tosin on helpottunut, kunhan iTunesista muistaa ostaa vain mp3-muotoista musiikkia. Uudempi esimerkki ovat Applen mobiililaitteet joihin ei kertakaikkiaan saa asennettua ohjelmistoa muuten kuin Applen hyväksymiä reittejä – ja tietysti vain Applen hyväksymää ohjelmistoa.

Apple rajoittaa myös merkittävästi sitä mitä kehittäjät saavat tehdä. Paljon vaivaa nähdään jotta sovellusten kehittäminen yhtäaikaisesti muille alustoille olisi erittäin vaikeaa ellei mahdotonta. Lisäksi kehittäjien käyttämät tekniikat ovat tiukkaan kontrolloituja. Käyttäjiensä käsien rajoittamista perustellaan monilla tavoin. Tietoturvaa ja muuta heitetään perusteluksi, mutta totuus on Applen halussa kontrolloida täysin laitteidensa ohjelmiston myyntiä. iPuhelimeen ei ole mahdollista ostaa ohjelmistoa ilman, että osa tuloista menee Applelle (paitsi jos puhelimen lukituksen purkaa ja sehän tunnetusti tekeekin hyvää takuulle). Puhelimeen ei saa siirrettyä materiaalia maksamatta Applelle.

Kehittäjiä vastaan Applen sota on näkyvämpi koska kehittäjät osaavat älähtää kun heitä lyödään. Apple on käytännössä sanellut millaisia ja miten tehtyjä sovelluksia kauppaansa hyväksytään ja yrittänyt esimerkiksi tappaa Adoben työkalut joilla pystyi helposti kääntämään Flash-sisältöä myös iLaitteille. Uusin käänne oli Applen veto kieltää ohjelmiin sisältyvät tilaukset omien kanaviensa ulkopuolelta (ja tietysti omasta kanavasta Apple nappaa ison osan tilauksen rahavirrasta).

Ehkä pahimpana kuitenkin voi pitää Applen erittäin aggressiivista lakipolitiikkaa, jossa Cupertinosta lähetetään asianajajat hoitamaan milloin mitäkin bloggaajaa. Joku kehtaa paljastaa Applen seuraavan puhelimen olevan musta ja raastuvassa ollaan. Mitä se olikaan kun terrorisoimalla yritetään saada tavoitteensa toteutumaan? Eli oikein kunnolla isken paria bloggaajaa naamaan kunnon syytteillä, eivät ne muut pelosta uskalla toimia… mikäs se termi olikaan? Niinjoo, terrorismi! On aina hyvä merkki kun yritystä voidaan perustellusti verrata terroristijärjestöön.

Korostettakoon sisälukutaidottomille, että en kuitenkaan vertaa Applea oikeisiin terroristijärjestöihin. Applen metodit saattavat olla terroristimaisia, mutta todellista heidän käsissään ei ole verta samaan tapaan kuin varsinaisilla terroristijärjestöillä.

Apple pelaa likaista peliä koska se voi. Cupertinon yllä leijuu käsittämättömän seksikäs imago jonka perusteella Applen toimista annetaan paljon anteeksi. Ja lisäksi heidän laitteensa eivät ole lainkaan huonoja, päinvastoin! Yritys kuitenkin hyödyntää asemaansa vaarallisilla tavoilla. Tavoilla jotka saavat minut harkitsemaan seuraavan kannettavani merkkiä vakavasti pois Applen rahavirtojen seasta.

Päivän taustakuva: Mr. Droid


My Name is Droid, Mr. Droid.

Android, iOS vai Windows Phone 7, Sitoudutko sinä puhelimeesi?

Kun puhelinta lähtee hankkimaan, valinta perustuu monesti tietyn mallin sijaan puhelimen käyttöjärjestelmään. Käyttöjärjestelmän valinta on kuitenkin huomattavasti isompi kysymys kuin seuraavan puhelimen valinta: käyttäjä huomaamattaan tulee valinneeksi useiden seuraavien puhelimiensa käyttöjärjestelmän.

Hetkinen, voinhan aina ostaa eri käyttöjärjestelmällä varustetun puhelimen jos kyllästyn valitsemaani, mutta sepä ei välttämättä olekaan yhtä helposti sanottu kuin tehty. Esimerkiksi iPhone-käyttäjä ei voi siirtää mitään ostamaansa sisältöä Androidiin, eikä Symbian-puhelimeen ostettuja ohjelmia saa siirrettyä Windows-puhelimeen.

Jos siis päätän vaihtaa puhelimen mallin lisäksi käyttöjärjestelmää, joudun ostamaan kaikki ohjelmani uusiksi! Tämä on valmistajille hyvin tapa sitouttaa asiakkaita käyttöjärjestelmäänsä, mutta asiakkaille tästä tulee aita jota ei noin vain voidakaan ylittää. Jos iPuhelimessani on satasen edestä ostettuja ohjelmia, on vaihto mihin tahansa ympäristöön haikea kokemus. Mitä pidempään puhelin on ollut käytössä, sitä enemmän tällaista ohjelmistoa on.

Kun älykästä luuria siis hankkii, kannattaa valita tarkkaan, saatat tehdä valintaa seuraavien kymmenien vuosien ajaksi.

Kun älypuhelinalustaa valitaan, kannattaa miettiä tarkkaan millaista puhelinta tarvitsee ja mitä sillä aikoo tehdä. Jos ”sitoutuu” vääränlaiseen puhelimeen, vaihto onkin hankalampi myöhemmin. Tässä lyhyt läpikäynti eri puhelialustoista ja niiden sopivuudesta. Symbian on jätetty arviosta pois sen epävarman tulevaisuuden takia.

Android
Android-puhelimen käyttöliittymässä on pieniä eroja valmistajasta riippuen, mutta pääpiirteittäin kokemus on hyvin samankaltainen. Alustan käyttömukavuus on kalliimman hintaluokan laitteissa varsinkin erittäin hyvä. Edullisimmissa laitteissa on selvää tahmaisuutta. Tätä voisi muuten pitää heikkoutena, mutta Android on merkittävistä alustoista ainoa josta ylipäätään on tarjolla edullisempia puhelimia.

Ohjelmistotarjonta Android-laitteille on nopeassa kasvussa ja merkittävä osa ohjelmistosta on saatavilla ilmaiseksi. Android on myös ainoa ympäristö johon voi asentaa ohjelmia myös muualta kuin wirallista reittiä. Android on ainoa ympäristö jossa voi käyttää vapaasti avoimen lähdekoodin mukaista ohjelmistoa. Android-laitteet tukevat myös loistavasti Flash-ympäristöä, eli verkkovideoita voi katsella ja myös joitakin flash-pelejä voi pelailla.

Suurin Androidin heikkous ovat erilaiset laitteet. Kalliimmat ja edullisemmat Android-laitteet eroavat ominaisuuksien ja tehon puolesta merkittävästi ja tämä rajoittaa esimerkiksi vaikuttavimpien pelien kehitystä alustalle.

iOS
Applen iOS ympäristö voittaa muut kirkkaasti yhdellä kentällä: sovelluksissa. iLaitteille on saatavilla ohjelmia ja pelejä jokaiselle raajalle ja vähän sen yli. Pelkästään pelien määrä on suurempi kuin mitä Nintendon kaikille konsoleille on saatavilla yhteensä. Käyttömukavuus iLaitteissa on erittäin hyvä, jos tietyt rajoitteet eivät häiritse: mukautettavuus on heikkoa ja moniajo puuttuu edelleenkin (kinda-moniajo lisättiin äskettäin, mutta se on toteutettu kömpelösti eikä ole todellinen moniajo).

iLaitteet ovat nättejä ja toimia, mutta niitä ei voi sanoa mitenkään radikaalisti helppokäyttöisemmiksi kuin Android- tai Windows-puhelimia. Komeita ja vaikuttavan näköisiä laitteita ne kylläkin ovat. Lisäksi lähes täysin yhtenäinen laitekanta tarkoittaa vähän huolia siinä mitkä sovellukset toimivat omassa laitteessa (vastaus: lähes kaikki).

Apple on viime aikoina pelannut likaista peliä laitteidensa ohjelmien kanssa ja muuttanut jatkuvasti ohjelmakauppansa ehtoja. Tätä Apple on tosin jo tehnyt vuosia iTunes-musiikkikaupankin kanssa. Muutokset ovat lähes kaikki olleet pieniä askelia kohti entistä enemmän käyttäjien ja kehittäjien oikeuksia polkevaa ympäristöä. Tämä on suurin ongelmani iOS-ympäristön kanssa: Applen täydellinen kontrolli sen yli. Kontrolli on niin suurta, että murtamatta puhelintaan, ei iLaitteessa voi ajaa mitään koodia mitä Apple ei ole erikseen hyväksynyt. Ja Apple kykenee myös tarvittaessa etänä lamauttamaan ja jopa poistamaan haluttuja ohjelmia verkkoon yhdistetyistä iLaitteista kauppavierailun yhteydessä. Pelottava ympäristö.

Windows Phone 7
Microsoftin puhelinalusta on käytettävyydeltään hyvä ja selkeä. Tosin alusta on tällä hetkellä niin rajoittunut, että sen kutsuminen älypuhelimeksi on mielestäni kyseenalaista. Kopiointi-ja liittämistoimintojen ja edes jonkinlaisen moniajon täydellinen puute ovat mielestäni anteeksiantamattomia puutteita älypuhelimen kategoriassa, mutta minkäs teet. Molemmat toiminnot on luvattu jossain vaiheessa, mutta alustaa ei voi arvioida lupauksien perusteella.

Älytön älypuhelinalusta? No, sellaisena Windows-puhelimia itse asiassa markkinoidaan. Puhelimessa on panostettu nopeaan ja yksinkertaiseen käyttökokemukseen syvyyden perusteella, eli rajoitteita on tullut mutta periaatteessa käyttö on nopeaa ja simppeliä. Pelimiehille Windows-puhelimen Xbox Live Integraatio tuo puhelipeleihin Xbox 360-peleistä tutut Achievementit ja varhaiset pelit ovat olleet lupaavia.

Mikä sitten valita? Windows-puhelimet ovat vielä varsin raakoja ja niitä en ilman merkittäviä parannuksia voi suositella. Pelikäyttöönkin Apple tarjoaa tällä hetkellä moninkertaisen määrän pelattavaa. Pelikäyttöön Apple onkin laitteista paras, mutta tehokäyttäjälle iLaitteen rajoitteet voivat tulla äkkiä rasittaviksi. iLaitteisiin saa vain virallisesti hyväksyttyä sisältöä. Tämä tosin rajaa pois aikuisviihteen joten nuorisolle moisen hankinta voisi olla hyväkin ajatus. Laitteiden korkea hinta tosin tekee siitä hieman hankalamman palan purra. iLaitteen avulla on myös yleensä helppo aikaansaada kateutta niiden korkean hinnan ja korean ulkoasun ansiosta.

Android-laitteet ottavat kuitenkin voiton suosituksissani. Käyttökokemus on miellyttävä ja kilpailijoiden väittämistä poiketen varsin yksinkertainen. Android-laitteita löytyy erilaisia eri käyttäjille, edullisista kalliimpiin. Alusta on lisäksi järkevällä tavalla avoin, eikä käyttäjiä rajoiteta tarpeettomasti. Ohjelmia löytyy melkoisesti ja merkittävä osa niistä on ilmaisia. Lisäksi ohjelmia voi kehittää (ja asentaa) myös virallisten kanavien ulkopuolella ilman sanktioita. Se alkaa tänä päivänä olla harvinaista.

(Ja Androidia pystyy pyörittämään ikiomassa virtuaalikoneessakin, vau!)

Virtual TV

Maanantain taustakuva: Virtualisointia telkkarissa

Mun telkku kaatu

Rakastan teknisiä vimpaimia! Omistan liikaa eri tarkoituksiin tarkoitettuja laitteita, vaikkakin yritän vähentää niiden määrää tarpeellisuuden mukaan. Jonkinasteisena tekniikan asiantuntijana opin laitteitteni käytön yleensä nopeasti ja saan niistä paljon irti.

Tietotekniikan laajentuminen uusiin laitteisiin on tuonut entistä laajemman määrän palveluita käytettäväksi laitteilla jotka ennen olivat omistettu tiettyä tarkoitusta varten. Ennen vain soittelemiseen tarkoitettu kännykkä kykenee postien lukuun ja Youtuben katseluun, nykyaikainen televisio näyttää kuvia usb-muisteilta ja toistaa itsekseen mediaa tietokoneelta. Tämä kehitys on tekniikkaa ymmärtäville monesti mieluisaa, sillä avaahan se uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia eri laitteiden käyttöön. Yhä useampi laite on omaksunut tietokoneiden piirteitä ja sen myötä myös tietokoneiden ongelmat.

Ensimmäinen ongelma:
Käytön vaikeutuminen laitteen ydinalueella
Älylaitteitteen tärkein toiminto muuttuu hankalammaksi käyttää kun muita toissijaisia toimintoja tuodaan laitteeseen. Tämä ongelma on näkynyt kaikissa älypuhelimissa joita olen käyttänyt: mitä enemmän toimintoja puhelimeen on saatu, sitä enemmän työtä puhelun soittaminen vaatii.

Esimerkkinä muutama itse käyttämäni puhelin: 3310:lla soitto vaati yhden napin painalluksen avatakseen kontaktit ja lyhyen selauksen jälkeen toisen painalluksen - ja puhumme fyysistä napeista, joten tämän pystyi selittämään vaikka isoäidille. Lisäksi napit olivat mukavan isoja ja selkeitä. Kun sitten päivitin ensimmäiseen älypuhelimeeni, klassiseen 6600-malliin, tämä hieman heikkeni koska kaikki toimi hieman tahmaisesti kuten Nokian klassikkoälypuhelimissa ennen tapasi. Lisäksi puhelimet tapasivat pienentyä, mikä teki näppäintuntumasta heikomman. Nykyisten älypuhelinten kanssa prosessi on monivaiheisempi ja pidempi - ei välttämättä hitaampi, mutta ainakin työläämpi.

Toinen ongelma:
Toimintavarmuuden lasku kyseisen laitteen ydinalueella.
Tällä tarkoitetaan käytännössä että kännykkä joka osaa tehdä uusia temppuja onkin herkästi huonompi pelkkää puhelinkäyttöä arvioitaessa. Uusi älykkäähkö laite ehkä selaa nettiä ja lukee sähköpostia, mutta soittaminen sillä onkin hankalaa. Televisio jolla voi selata nettiä ja joka toimii myös tallentavana digiboxina ja dlna-laitteena kaatuilee ja oikuttelee.

Omistin ennen 28” perinteisen television. Ainoa ongelma sen kanssa oli ajoittainen kuvan oikuttelu jos johdot olivat löysällä. Nykyinen litteä televisioni sen sijaan osaa kaikenlaista uutta ja jännittävää: televisioni osaa oikutella. Satunnaisesti televisio tahtoo poistua pelikonsolien tai dvd-soitinten puolelta itsestään kesken pelisession tai elokuvan katselun, vaihtaen itsestään kuvan televisiokanavien puolelle. Ja kun kanavan kääntää takaisin peliin tai elokuvaan, hetken päästä televisio kääntää kanavan takaisin. Ainoa keksimäni tapa lopettaa tämä oikuttelu on vetää töpseli irti (katkasijasta sammuttaminen ei riitä!) ja käynnistää televisio kylmiltään. Lisäksi televisioni osaa kaatua. Joskus televisio jumiutuu hetkeksi ja sitten käynnistää itsensä uudelleen. Ajatelkaa sitä hetki: televisio joka kaatuilee.

Eikä edes aloiteta puhelinten kaatuilusta.

Kolmas ongelma:
Tietoturvallisuuden heikentyminen uusissa älylaitteissa.
Perinteisissä vähemmän älykkäissä laitteissa ei ollut tapoja jolla vihamielinen koodi - virus tai haittaohjelma - voisi levitä. Ja vaikka älyä olikin, harva laite oli verkottunut, eikä näin virusten leviäminen onnistunut, eikä niiden tekemiselle ollut suurta motivaatiota. On ehkä siis väärin sanoa vanhojen laitteiden olleen vähemmän turvallisia, niihin ei vaan ollut leviämisvektoreita eikä ekosysteemiä missä levitä.

Tietokoneiden ulkopuolella viruksia kirjoitetaan jo reitittimiä ja modeemeita varten. Nykyiset älylaitteet puhelimista televisioihin ovat jo nähneet ensimmäiset viruksensa. Mikä tahansa laite, joka kykenee suorittamaan koodia ja on yhdistetty ulkoiseen verkkoon ja joka kykenee tallentamaan tietoa on potentiaalinen ekosysteemi haittaohjelmalle.

Moderni laitteen tärkeintä toimintoa on siis vaikeampi käyttää ja lisäksi laite on edeltäjiään epäluotettavampi ja turvattomampi. Osaavalle käyttäjälle nämä eivät tosiasiassa ole ongelmia. Puhelimensa sielunelämää ymmärtävä käyttäjä osaa tehdä haluamansa toiminnot puhelimellaan, osaa kiertää sen tekniset ongelmat ja osaa huolehtia laitteen turvallisuudesta. Ongelmia tulee vähemmän asiantuntijoiksi tunnistettavien käyttäjien kanssa.

Pekka ja Paula Peruskäyttäjä ostavat yhä useammin älylaitteen markkinoinnin kehuessa sitä juurikin markkinoiden parhaaksi. Mikäli käyttäjällä ei kuitenkaan ole mielenkiintoa perehtyä laitteen sielunelämään, huomaavat he äkkiä omistavansa hankalakäyttöisen, kaatuilevan laitteen, joka pahimmillaan lähettää mainostekstiviestejä ja roskapostia heidän lähipiirilleen. Peruskäyttäjät yhä useammin hankkivat tarpeettoman monimutkaisia laitteita muutamasta huonosta syystä: media, myyjät ja mahtailu.

Mediassa tekniikasta kirjoittavat tekniikan asiantuntijat, jotka usein ymmärtävät laitteita. Heidän perspektiivinsä ei välttämättä ole tasolla tavallisen käyttäjän kanssa. Kun asiantuntija arvioi laitetta, hän arvioi sen oman osaamisensa lävitse ja asiantuntija on jo määritelmänsä perusteella asiantuntevampi kuin valtaosa yleisöstään.

Laitteita ostettaessa myyjät mielellään suosittelevat uusia teknisiä laitteita yksinkertaisempien sijaan kiitos niiden korkeamman hinnan ja yleensä myös paremman katteen. Myyjän tehtävä on pääasiallisesti tuottaa voittoa yritykselleen, ei palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Luonnollisesti hyvä myyjä pyrkii hakemaan tasapainoa näiden äskeisten välillä, mutta liike-elämän realiteetit käytännössä sanelevat hänen kallistuvan yrityksen puolelle ostajarukkaa vastaan.

Mahtailu taas tulee esiin oman mammonan esittelyssä. Vaikkei tekniikkaa ymmärrä, pitää olla viimeisintä tekniikkaa, että oma rikkaus tulee esiin. Älypuhelin on statussymboli. Olen nähnyt monta ihmistä jotka ovat hankkineet juurikin itseään fiksumpia älypuhelimia enimmäkseen esittämään omaa varakkuuttaan. Ja sitten kiroilevat kun puhelin ei toimi tai sitä ei osata käyttää.

Kun siis seuraavan kerran hankit teknistä laitetta, mieti tarpeitasi. Jos oikeasti hyödyt televisiossa olevasta nettiselaimesta tai puhelimesta joka osaa surffata nettiä, anna palaa. Mutta jos television on tarkoitus istua olohuoneessa televisiona, mieti tarvitseeko sen oikeasti mennä joka paikkaan. Jos kannettava jo hoitaa verkkosurffauksen ja oma näkö on niin heikentynyt ettet näe puhelimen näyttöä muutenkaan kunnolla, älykkyys laitteessa tulee valumaan hukkaan. Moni käyttäjä pääsee helpommalla ostamalla peruslaitteet. Ja jos sitä toiminnallisuutta kaipaa lisää, muita peruslaitteita voi hankkia edellisiä täydentämään. Esimerkiksi matkasurffailuun saa hyvin halvalla miniläppäreitä tai uusia Android-tabletteja jos alkaakin tuntumaan että verkkoon pitäisi päästä kadulta ja kahvilasta. Ja jos musiikin kuuntelu kiinnostaa, erillinen mp3-soitin maksaa nykyään muutaman pähkinän verran.

Ja me tekniset tyypit voimme jatkaa rauhassa älyvermeillämme mahtailua.

Androidin parantelua

Mitä ohjelmia asentaa Android-puhelimeen?
Tuoreen Droidi-laitteen omistaja saa jo paketista toimivan laitteen, mutta luonnollisesti Marketissa kannattaa vierailla hakemassa vähän parantelua puhelimeen. Ohjelmia on kuitenkin melkoisesti ja uudelle käyttäjälle voi olla hieman hankalaa arvioida mitä ohjelmia tarvitsee ja mitkä ovat käyttökelpoisia. . Tässä muutamia tärkeimpiä ohjelmia.

Oleelliset:

Androidissa sovelluksia harvoin varsinaisesti sammutetaan, vaan puhelin itse sammuttelee taustalla olevia sovelluksia saadakseen lisää muistia. Joskus kuitenkin sovelluksen voi haluta pakottaa sammuksiin tai sovellus kaatuu eikä suostu häviämään muistia syömästä. Advanced Task Killer ilmestyy asennuksen jälkeen Androidin yläpalkkiin josta sen voi avata ja sen kautta voi surmata (kill!) tarpeettomia sovelluksia. Tein Task Killerin käytöstä jopa tarkemman ohjeen.

Tämä näppäimistö on monella tapaa miellyttävämpi ja varsinkin suomalaiseen makuun sopiva. Skandinäppäimistö sisältää mm. ääkköset ja voipa sen väritystä vaihtaa. Skandinäppäimistön asentaminen Marketista ei sitten ota sitä käyttöön, vaan se pitää itse määrittää Androidin syöttölaitteeksi. Tämä tehdään avaamalla vaikka tekstiviestin kirjoitustila ja painamalla pitkään tekstikenttää. Ruudulle avautuu Input Method-valikko josta Scandinäppäimistön saa käyttöön. Nappaa myös Suomenkielinen sanakirja!

Tiedostoja voi Androidilla selailla näppärästi monilla erilaisilla tiedostoselaimilla. Astro on yksi tiedostohallintaohjelma ja tällä hetkellä oma suosikkini.


Ohjelmat vievät äkkiä tilaa puhelimen sisäisestä muistista ja uusilla Android-laitteilla ne kannattaakin siirtää muistikortille puhelimen oman muistin sijaan. App 2 SD näyttää kerralla kaikki siirrettävät ohjelmat ja sen avulla ohjelmien siirtely muistikortille on hyvin simppeliä.

Hyödylliset:

Kertoo lähistön langattomat yhteydet ja niiden laadun. Näppärä analysoimaan mm. mitkä kanavat ovat eniten kuormitettuja.

Ohjelma sähköisten kirjojen lukuun. Tarjoaa melkoisen määrän ilmaisia vanhoja ja uusia kirjoja luettavaksi. Osa kirjoista tulee tekijänoikeudeltaan vanhentuneista, mutta niistäkin löytyy monia mielenkiintoisia, kuten Darwinin On the Origin of Species tai Kama Sutra.

Kertoo tarkasti puhelimen tilasta, esimerkiksi akun varauksen, muistin käytön tai prosessorikuormituksen. Erittäin näppärä käyttäjille jotka tahtovat tietää enemmän puhelimensa sielunelämästä tai statistiikasta.

Paketinpurkuohjelma. Purkaa yleisimmät pakatut tiedostot. Purun nopeus vaihtelee puhelimen tehon mukaan.

Äänikirjojen lukuohjelma. Jos puhelimen musiikkisoitinta ei tahdo valjastaa äänikirjoille, kannattaa tutustua tähän pikkuohjelmaan, joka osaa muistaa mihin missäkin kirjassa jäätiin.
Google Maps on näppärä, mutta rampautuu ilman jatkuvaa verkkoyhteyttä. Maverick osaa käyttää eri lähteistä tulevia karttoja (jopa Nokian Ovi-karttoja) ja tallentaa ne etukäteen Offline-tilaan. Ei ihan Nokian oman karttaohjelman helppoudella varustettu, mutta ulkomailla ravaaja saa tällä navigoiduttua etukäteen ladatuilla kartoilla ilman budjetin romahtamista.

Pelit:

Tätä ei pitäisi tarvita esitelläkään. Ehkäpä Marketin parhaita pelejä. Muista myös jännä Seasons-variantti.

Klassisen Star Control 2:n uusioversio Androidille. 

Yksinkertainen Bejeweled-klooni. Jalokiviensiirtelyhupia!

Elementtien yhdistelyyn pohjaava peli. Tuli + Vesi = Höyry. Pelin aikana käytettävät elementit lisääntyvät ja monimutkaisuus lisääntyy.

Valitsin tähän nimenomaan niitä sovelluksia joita itse olen käyttänyt ja käyttänyt paljon. Kaikki ylläolevat appit ovat ilmaisia, mutta joistakin on myös maksulliset versiot lisätoiminnoilla. Jos olet rekisteröinyt puhelimesi google-tilillä, voit myös näppärästi asentaa ohjelmat suoraan PC:llä Android Marketin kautta - jokaisessa ohjelmassayllä on mukana hyperlinkki (otsikossa) jota seuraamalla pääsee kyseisen ohjelman Market-sivulle.

Lähetä viesti

Viitisentoista vuotta sitten sovin tuttavani kanssa näkeväni kaupungilla tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa. Saavuin, odottelin ja lopulta lähdin kun tuttavuutta ei kuulunut. Jälkikäteen selvisi kyseessä olleen väärinkäsitys ja olimme odotelleen toisiamme pitkään käytännössä eri puolilla samaa taloa. Nykyisin tämä tilanne tuskin syntyisi, sillä tiukkojen aikojen ja paikkojen sijaan tapaamiset tavataan sopia summittain ja sitten kännyköillä paikannetaan toinen osapuoli.

Nykymaailman kommunikaatio on muuttunut salakavalasti. Matkapuhelimet ja sähköposti olivat ensimmäiset suuret muutokset. Viime vuosina viestintämuotoihin tuli myös pikaviestintä (joka on nyttemmin leviämässä laajasti myös yrityksiin), videopuhelut ja tietysti erilaiset etäpalaveerausratkaisut.

Matkapuhelin teki ihmisistä tavoitettavia ja muutti ihmisten välistä viestintää radikaalisti: viestien perillemenoa ei tarvinnut äkkiä suunnitella, vaan puhelimen avulla ihmisen pystyi tavoittamaan käytännössä mistä tahansa. Viestintä ei ollutkaan enää paikkaan sidottua. Monille tekstiviestien muodossa tuli myös toinen uutuus: mahdollisuus viestiä tavalla joka ei ollut myöskään sidottu aikaan – tekstiviesti. Tekstiviestien kautta pystyttiin lyhyitä ajatuksia lähettää muille ja ne luettiin kun pystyttiin ja niihin reagoitiin kun pystyttiin. Hieman vähemmän hyökkäävä viestinnän muoto.

Pikaviestintä ja sähköposti ei näihin päälle ole erityisen suuri muutos muuten kuin yhdellä tavalla: se on ilmaista. Yksittäinen viesti ei maksa lähettäjälleen tai vastaanottajalleen ja tämä sallii viesteille käyttötarkoituksia joihin niitä ei muuten käytettäisi. Viestinnän itsensä voidaan sanoa maksavan jotain (Internet-yhteydet eivät ole ilmaisia) mutta yksittäinen viesti ei siis maksa mitään. Elektronisten viestien myötävaikutuksella viestien voidaan sanoa tyhmentyneen: viesti on ilmainen ja välitön ja näinollen siihen ei tarvitse panostaa samalla tavalla. Toisaalta viestintä on jokapäiväistynyt ja viimein kaikkien ulottuvilla.

Kolme suurta muutosta jotka viestintä on kohdannut ovat kaikki olleet vallankumouksellisia, vaikkeivat olekaan itseään äänekkäästi rummuttaneet:
  1. Olemme vapautuneet paikasta.
  2. Olemme vapautuneet ajasta.
  3. Olemme vapautuneet kustannuksista.
Viestintä on nyt siis kaikkialla, kaikkiin aikoihin ja veloituksetta. Mieti hetki tätä ajatusta: voimme milloin vain vaihtaa ajatuksia kenen tahansa kanssa lähes kustannuksetta. Se jos jotain on taikuutta.

Korruptiota vain siellä missä se sattuu

Suomen matala korruptiotaso on ollut vuosikausia ylpeydenaihe: meillä ei tarvitse lahjoa virkamiehiä saadakseen asioita etenemään, eikä tarvitse huolehtia kun poliisi pysäyttää auton – he varmaankin tahtovat puhalluttaa, harvemmin ryöstää. Mutta maan käytännöissä on ollut pesiytyneen korruption makua jo vuosikymmeniä, siitä ei vaan erikoisemmin olla puhuttu.

Suomalainen korruptio tulee esille voimakkaasti yhteiskunnan korkeimmilla tasoilla. Tässä ei edes puhuta enää korruptiosta, vaan horistaan maan tavasta. Ja maan tapahan ei ole muuta kuin kiva uusi nimi korruptiolle. Meillä vuosikymmenien ajan on ollut vallalla perinne jossa samat ihmiset päättävät asioista, jotka turhan usein merkitsevät rahaa itsensä tai kaveriensa taskuihin. Ja tietysti valtion kassaa kylmästi ryöstetään erilaisilla tekosyillä ja menetelmillä, jotka eivät saisi olla laillisia! Oikeasti: jos kampanjointiasi tai syntymäpäiviäsi kustantavat tahot ovat samoja joille itse myönnät rahoituksen, et ole henkilö jonka pitäisi tästä rahoituksesta päättää! Miten hankalaa tämän käsittäminen oikein on?

Nyt meillä on poliitikkoja, jotka eivät tienneet tai muistaneet tai vaikkapa nukkuivat! Tekosyyt ovat niin naurettavia, etten oikein ymmärrä miten näihin uskotaan ylipäätään. Oikeastaan tilanne on vielä pahempi jos poliitikkojen valheet ovatkin totta: se tarkoittaisi ”huippujohtajiemme” olevan idiootteja jotka eivät muista mitä milloinkin tekevät tai tiedä ettei lahjonta ole luvallista. Oikeasti, näidenkö ihmisten pitäisi meitä johtaa? Empä usko. Tilanne menee jännittäväksi kun kyseisten poliitikkojen rangaistuksista päättävät omien puolueiden miehet. Eikö kukaan näe tässä ongelmaa?

Jos Rane puukottaa Tepon Korson yössä ja hänen tapaustaan tutkimaan laitetaan Ranen kalakaveri Martti. Ihan ok? Entä jos oikeudenkäynnissä tuomarina on Ranen kaljoittelukaveri Joge? Vieläkin reilua ja puolueetonta? Entä jos Rane sanoo olleensa liian humalassa tajutakseen tekoaan ja se kelpaa armahduksen syyksi? Tai jos Rane ei tiennyt puukon olevan kädessään ja oli vain aikeissa taputtaa vatsalle? Tarkoitushan oli täysin viaton.

Meidän poliitikkomme ovat Raneja, Martteja ja Jogeja.

Päivän taustakuva: Keisari vaihtumassa

Something for your desktop! :)

Symbian, Nokia ja Miksi se kiinnostaa

Nokian veto mennä vuoteeseen Microsoftin kanssa on otettu vastaan epäilevästi ja pelolla. Luonnollisesti mukana on hieman perinteistä ”Ne vie meidän Nokian!”-mentaliteettia ja väärin ohjattua partiotismia, mutta ompa mukana muutama oikeakin huolenaihe.

Se onko Windows Phone-alusta Nokialle oikea suunta voidaan väitellä ja argumentteja löytyy molempiin suuntiin. Suomalaisittain suurin ongelma on kuitenkin tämä päätöksen vaikutus Suomen it-alan työllisyystilanteeseen. Nokia itse aikoo irtisanoa työntekijöitään, mutta sen lisäksi Suomessa on merkittävä keskittymä it-yrityksiä, jotka ovat investoineet esimerkiksi QT-osaamiseen ja nämä investoinnit valuvat kaikki unholaan. Suomessa on tehty paljon ohjelmistoa Nokia alustoille ja nyt tämä erityisosaaminen on muuttunut tarpeettomaksi yhdessä yössä. Windows-alustoille tehdään tietysti myös ohjelmistoa,  mutta Suomessa Windows Phone-alustan kehitystyökalut ja sille ohjelmointi ovat uusi tuttavuus monilla.

Lisähupina Nokian menestyminen Microsoft-puhelimilla ei ole todellakaan taattu. Microsoftin alustoihin sitoutuneet ”mobiilipartnerit” eivät ole menestyneet erityisen hyvin historian aikana. Viimeisimmät partnereista ovat vaihtaneet suuntaa esim. Androidiin tai menneet käytännössä konkurssiin. Windows Phone 7-käyttöjärjestelmä on kieltämättä lupaava, mutta se on vielä raaka ja oleellisia toiminnallisuuksia siitä puuttuu joka suuntaan. Ja on muistettava ettei yksikään mobiili-Windows voi kehua olleensa massiivinen myyntimenestys.

Ja vielä: Ensimmäiset Windows-Nokiat tulevat markkinoille joskus, todennäköisemmin 2011 lopussa aikaisintaan. Mitä Nokia aikoo myydä siihen asti? Heidän käytännössä tappamansa Symbian- ja Meego- alustat eivät ole houkuttelevia vaihtoehtoja kiitos niiden epävarman tulevaisuuden.

Nokian tulevaisuus on siis vähintään kiinnostava, jos ei muuta niin itsesuojeluvaiston takia.

Onko käyttöjärjestelmällä väliä?

Mac, Linux, Windows?
Käyttöjärjestelmäsodat tapasivat tasaisin väliajoin nousta esiin menneinä vuosina. Joskus yksi, välillä toinen käyttöjärjestelmä on haastanut hallitsevan pelurin ja yleensä hävinnyt. IBM:n PC-DOS ja OS/2-järjestelmät olivat joskus PC-tietokoneiden laajimmin levinneet käyttöjärjestelmät ja haastajista huolimatta kestivät pitkään. Sitten Microsoft hieman vahingossa sai jalkansa oven väliin ja MS-DOS / Windows-hegemonia alkoi - ja se onkin kestänyt tähän päivään.

Viime vuosina haastajia on ollut: Linux-työpöydän läpimurtoa odotettiin turvallisuudella ja ilmaisuudella, Applen läpimurtoa käytön helppoudella ja tyylikkyydellä. Kumpikaan ei suorastaan murskannut hallitsevaa mestaria, vaikka molemmat markkinaosuuksia leikkasivatkin. Windows säilyi hallitsevana pelurina. Tilanne on kuitenkin muuttumassa mielenkiintoisella tavalla.

Tämän hetken tietotekniikan käyttäjien sovellukset siirtyvät kiihtyvää vauhtia Internet-palveluiksi. On yhä hankalampaa perustella miksi investoida tiettyyn käyttöjärjestelmään kun selaimen kautta tutut palvelut ja ohjelmat avautuvat jokseenkin kaikissa ympäristöissä. Esimerkiksi toimisto-ohjelmat ja kuvankäsittely onnistuvat selaimen kautta yhtä hyvin Linux-työasemalla kuin Windowsillakin. Haluan käsitellä tekstiä: Google Docs. Haluan poistaa punasilmäisyydet valokuvista: Pixlr. Ja tämä on vasta alkua.

On toki monia käyttötarkoituksia johon vielä tarvitaan enemmän tietokonetta hyödyntäviä ohjelmia, joita ei noin vain selaimella ajeta. Videokäsittely tai 3D-mallinnus voivat tuliketulla tai kromipinnalla olla hieman hankalia. Peliharrastajatkaan tuskin innostuvat selainpeleistä, ainakin pelaajien hardcore-väki tulee varmasti katsomaan niitä nenänvarttaan pitkin. Valtaosa Pekka peruskäyttäjistä ei kuitenkaan lopulta tarvitse näitä lisätoiminnallisuuksia ja pystyy elämään pelkän selaimen varassa.

Kysyn siis: mihin peruskäyttäjä tarvitsee käyttöjärjestelmää, jos tällä on selain?

Tekniikasta ja nostalgiasta

Tietotekniikan yleisyydestä työelämässä kuulee yleensä negatiivisessa yhteydessä. Kerrotaan miten tietokoneet ovat hankalia, eivät koskaan toimi tai kuinka asiat on hankala tehdä verrattuna kirjoituskoneeseen tai jopa käsin tekemiseen. Ja uudet ohjelmaversiot ovat hirvitys ja niillä ei saa työtään tehtyä, vaikka vanhalla se onnistui niin mahdottoman helposti. Monille tietotekniikka tuntuu edelleen olevan pelottava uuden ajan mörkö, joka on tehnyt asioista huonompia. Onko näin?
Ihmisten idealistinen kuva menneisyydestä on usein juuri sitä itseään, puoliksi haikailua puoliksi mielikuvitusta. Se voi näkyä taipumuksena pitää jotain elämänsä mennyttä aikajaksoa erityisen hienona, esimerkiksi kaivata takaisin 50- tai 70-luvulle. Joskus se ilmenee kaipuuna kaukaiseen tai jopa myyttiseen menneisyyteen, kuten Suur-Ruotsin aikaan tai jopa raamatullisiin aikoihin. Kyllä menneinä aikakausina ihminen eli oikeaa elämää ja syötiin terveellisemmin ja lapsetkin kunnioittivat vanhempiaan.
Ongelmana näissä kaipuissa on hyvin usein niiden täysin tai osittain fiktiivinen luonne, eli kaivattua asiaa ei välttämättä koskaan ole ollut olemassa. Aika kultaa muistot. Tämä voi ilmentyä osittain, muistamalla yhden aikakauden positiiviset piirteet mutta unohtamalla sopivasti ne hirvittävyydet joista nuo positiiviset aspektit kohosivat. Kyllä, lapset olivat enemmän kunnioittavia vanhempiaan kohtaan menneisyydessä, mutta pakko oli koska muuten tuli piiskaa ja nyrkkiä. Kyllä, menneinä aikakausina pienemmistä asioista saatiin ilo, mutta pakkohan sitä oli koska mitään muuta ei ollut. Joskus koko haikailtu aikakausi on muuttunut niin idealistiseksi, ettei sitä oikeasti voida verrata kyseiseen aikakauteen tai sitten haikaillaan jonkin asian perään jota ei koskaan ole ollutkaan. Esimerkiksi väkivaltarikosten määrä on tasaisesti laskenut länsimaissa viimeisen sadan vuoden aikana. Rauhallisena ja reiluna pidetyt menneet vuosikymmenet olivatkin melko hyviä paikkoja saada turpaan tai päästä hengestään.
Tämän kaiken yhteys tietotekniikkaan tulee näkyviin selvästi jos nykyisiä ja menneitä työmalleja verrataan. Tahdottaisiinko oikeasti palata tilanteeseen, jossa jokainen yrityksen sisäinen viesti pitäisi soittaa tai kirjoittaa paperille (ja sitten toimittaa lähetillä)? Halutaanko todella palata aikaan, jossa asiat syötettiin ensin kerran käsin paperille ja sitten uudelleen kirjoitettiin puhtaaksi? Halutaanko oikeasti käyttää laskinta ja viivoitinta kaavioon joka Excelillä tehdään sekunneissa? Harva vastaa näihin kysymyksiin todella kyllä – ainakaan harkittuaan asiaa oikeasti.
Tietotekniikka ja uudet ohjelmat pääsääntöisesti helpottavat ihmisten työnkuvaa, mutta yhdistelmä muutosvastaisuutta, mukavuudenhalua ja pelkoa helposti kiinnittää monen perusteettomaan mielipiteeseen käytön vaikeudesta ja turhuudesta. Verkottuneessa maailmassa voidaan tehdä niin monia ennen mahdottomia tai vaikeita asioita sekunneissa. Kenen tahansa Internet-yhteyden päässä olevan kielitaitoisen ihmisen saatavilla on enemmän tietoa kuin viisi vuosikymmentä sitten maailman mahtavimmalla presidentillä kaikkine resursseineen!
Jo muinaiset roomalaiset pitivät lapsiaan hunsvotteina ja kurittomina!