Asylum: Hittielokuvien kopioita vuodesta 1997

Onko The Asylum-niminen elokuvia suoltava lafka tuttu kenellekään? Elokuvaharrastajille tämä tuotantoyhtiö on tuttu sellaisista hiteistään kuten Mega Shark vs. Giant Octopus tai Mega Piranha, tämä on kuitenkin sivutoimintaa Asylumille. Heidän päärahanlähteensä ovat leffakopiot.

Kaava on yksinkertainen: Hollywood tekee isolla rahalla elokuvan, Asylum tekee pienellä budjetilla jotain mikä kuulostaa samalta elokuvalta ja yrittää saada sen dvd-levitykseen samaan aikaan kun Hollywood-teos pyörii teattereissa. Joissain tapauksissa kopio tulee myöhemminkin ja joskus ollaan niin uskollisia, että kun Hollywood-elokuva saa jatkoa, tekee Asylum omasta kopioistaan myös jatko-osan! Vau.

Mitäs hienoa herrat ovat tehneetkään:

Will Smith teki mukiinmenevän roolin klassikkoon perustuvassa I am Legendissä (vaikkakin teatteriversion loppuratkaisu vesitettiin). Asylum vastasi siihen hitillään I am Omega, jossa yksinäinen sankarihahmo taistelee yksin maata asuttavia mutantteja vastaan.

Robert Downey Jr. teki loistavan roolin Sherlock Holmes-sarjan uudelleen tulkitsevassa Sherlock Holmes-elokuvassa. Tällä kertaa Asylum ei edes vaivautunut muuttamaan nimeä vaan julkaisi samaan aikaan oman Sherlock Holmes-elokuvansa. Asylumin versiossa Holmes ei ratko vain murhamysteeriä, vaan taistelee Lontoota uhkaavan hirviöarmeijan kanssa. Julisteessakin näkyy lohikäärmeitä ja Tyrannosaurus Rex, nice!

Muistavatko kaikki lelurobottihitit Transformers ja jatko-osan Tranformers: Revenge of the Fallen? No tietysti Asylum teki niistä omansa: Transmorphers ja Transmorphers: Fall of Man. Nimen lisäksi Transformers- ja Transmorphers-elokuvia yhdistää se, että molemmat väittävät kertovansa jättiläisroboteista, mutta keskittyvät kertomaan meille tylsistä ihmisistä niiden kiinnostavampien intergalaktisten robottien sijaan.

Kun klassisesta Day the Earth Stood Still-elokuvasta tehtiin moderni versio, Asylum oli mukana kuviossa omalla The Day the Earth Stopped-hitillään. Ja tietysti juonikin oli yhtä hyvä kuin alkuperäisessä:
Hundreds of massive intergalactic robots appear in all of the major world capitals with an ultimatum: Prove the value of human civilization or be destroyed.


2012 oli mukava tehostekatastrofielokuva. Asylum piti siitä niin paljon, että tekivät oikein sarjan elokuvia: 2012: Ice Age, 2012: Doomsday ja 2012: Supernova. Eivät ilmeisesti osanneet päättää millä tavalla maailma loppuun  2012. Hankalaahan se on. Mutta sentään elokuvan kotelon taide oli täysin omaperäistä? Täysin omaperäistä, varmasti.

Ja tykkääpä Asylum tehdä myös jatko-osia varsinaisille Hollywood-hiteille. Asylumin alta on julkaistu sellaiset ikiklassikot kuin Titanic 2 ja War of the Worlds 2: The Next Wave.

Ja esimerkkejä löytyy vaikka kuinka:
Ja paras kaikista: Snakes on a Plane > Snakes on a Train. I want these motherf*cking snakes of this motherf*cking train!

Kaikkia Asylum-elokuvia yhdistää yksi piirre: ne ovat luokattoman huonoja. Jokaisessa elokuvassa on yksi jippo mikä kohottaa sen mielenkiintoisuutta, mutta sen lisäksi Asylum-elokuvissa ei ole sisältöä edes nimeksi.

Nostan hattua. Miksei tätä kamaa saa Suomesta?

Ongelmani maalaisjärjen kanssa

En vastusta itse maalaisjärjen käsitettä: käytännöllistä jokapäiväistä järkeilyä tarvitsevat käytännössä kaikki. Maalaisjärki valitettavasti liian usein tarkoittaa jotain ihan muuta, tarkkaan ottaen juuri sitä mitä sanoja haluaa uskoa jostain asiata.


"Kyllähän sen maalaisjärjellä jo näkee ettei..."

"... yksi eläin voi toiseksi muuttua!"

"... samaa sukupuolta olevat voi naimisiin mennä."

"... hyvinvointivaltiota kannata ylläpitää."

"... ettei luonnonsuojeluun ole varaa."

Suhteellisen tyypillisiä tilanteita joissa maalaisjärkeen vedotaan. Mutta miten maalaisjärjellä päästään näihin päätelmiin?

Jos aivan rehellisiä ollaan maalaisjärki ei oikeastaan eroa "tieteellisestä järjestä" lainkaan. Molemmissa on kyse siitä, että tehdään päätelmät tiedettyjen tosiseikkojen perusteella. Maalaisjärjen kanssa näissä päätelmissä on takana jokapäiväinen järki, eikä välttämättä oppimalla saavutettu tietopohja.

Jos jotain asiaa ei ymmärretä tai tunneta, voidaan siitä siitä huolimatta tehdä päätelmiä omien puutteellisten tietojen tai mielipiteiden perusteella ja päätyä enimmäkseen jopa järkevään tulokseen. Usein valitettavasti tämä päätelmien tekeminen jätetään väliin ja sanotaan asiaan jostain omaksuttu mielipide ja kerrotaan siihen päädytyn maalaisjärjellä. Valitettavasti järki on nyt yhtälöstä unohtunut ja maalaisjärkeä käytetään vain helppona tapana sivuuttaa koko järkeilyä vaativa osuus ja jatkaa oman (ehkä pahasti virheellisenkin) mielipiteen ylläpitoa. Maalaisjärki kutsutaan monesti esiin silloin kun halutaan sanoa jotain mille ei keksitä mitään perusteita.

Mielipide kuulostaa ehkä järkevämmältä kun sen päälle teipataan maalaisjärki.

80-luvun kulttipaniikki

Joskus 80-luvulla nousi hetkellinen muoti-ilmiö panikoida saatanallisten kulttien takia.. Näiden kulttien pelättiin houkuttelevan lapsia ja nuoria jäsenikseen huumeiden, alkoholin, roolipelien ja seksin avulla. Väitettiin myös miten nämä kultit kaappasivat ihmisiä hirvittäviin uhrimenoihin ja hyväksikäytettäväksi! Ja nämä hyväksikäytöt muistettiin vasta jännittävien hypnoottisten terapiaistuntojen kautta. Ilmiö oli voimakkain Yhdysvalloissa, mutta vuotivat sen vaikutukset myös vanhalle mantereelle.

Ilmiö tietysti pelotti monia ja väitettyjä uhrikultteja tutkittiin ihan FBI:nkin toimesta. Ongelmana oli kuitenkin se, ettei kulttien laajamittaisesta olemassaolosta oikein löytynyt todisteita - eikä löytynyt lopulta kulttejakaan.

Yksi tunnetuimpia Saatanallisen rituaalisen hyväksikäytön tapauksista on McMartinin esikoulun tapaus. Yksi koulun oppilaiden äideistä, Judy Johnson, syytti koulun työntekijöitä lapsensa hyväksikäytöstä (samalla hän muisti syyttää hieman muitakin samasta rikoksesta, mutta ne tapaukset eivät nousseet valokeilaan). Tästä seurasi yksi rikostutkinnan historian suurimmista facepalm-hetkistä: Poliisipäällikkö Harry Kuhlmeyer päätti lähettää koulun oppilaiden koteihin kirjeen jossa udeltiin etteiköhän koulun syytetty työntekijä koskaan olisi hyväksikäyttänyt ketään heidän lapsistaan. Tilanne eskaloitui.

Lopulta esiin nousi useiden lasten kertomusten pohjalta kuva oudosta MacMartinin esikoulussa toimivasta saatanallisesta salaliittokultista. Lasten tarinat kertoivat kuinka lapsia kuritettiin ja hyväksikäytettiin koulun salaisissa kammioissa. Lapset kertoivat myös miten heitä vietiin luokkaretkille mitä jännittävämpiin paikkoihin kuten sirkukseen tai maatiloille joissa sitten ammuttiin vauvoja. Jep. Eikä unohdeta sitä miten lapset huuhdottiin alas vessanpöntöstä tai kuinka lapset pakotettiin kaivamaan kuolleita esiin haudoistaan, jotta kuolleet voitaisiin veitsillä paloitella. Ei hälytyskelloja?

Yhdestäkään lapsesta ei missään vaiheessa löytynyt ensimmäistäkään fyysistä merkkiä hyväksikäytöstä: ei tavallisuudesta poikkeavia mustelmiakaan. Lisäksi huolellisista etsinnöistä huolimatta, poliisit eivät löytäneet mitään todisteita koulun väitetyistä salakäytävistä ja -kammioista, puhumattakaan kuolleista vauvoista tai silvotuista ruumiista, fyysisiä todisteita ei kertakaikkiaan ollut.

Kyseenalaisin keinoin hankittuja todistajanlausuntoja ja ei lainkaan fyysisiä todisteita. Näistä ongelmista huolimatta Yhdysvaltain historian pisin rikosoikeudenkäynti alkoi marraskuun 22. 1984.

Lopulta mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut, mutta jostain sen oli lähdettävä. Tässä tapauksessa on katsottava ensimmäiseen syytteet esittäneeseen vanhempaan, Judy Johnsoniin ja hänen henkisiin ongelmiinsa. Kyseinen äiti osoittautui paranoidiksi skitsofreenikoksi ja syytteet paljastuivat hänet harhoikseen. Lumipallo oli kuitenkin jo lähtenyt rullaamaan ja vaikka Judy kuolikin oikeudenkäynnin aikana, ei hän ollut enää ainoa.

Merkittäviä ongelmia oli myös tutkinnassa. Kuulustelujen yhteydessä useat lapset kertoivat toinen toistaan villimpiä tarinoita McMartinin tapahtumista ja tarinat keksittiin täysin kuulustelijoiden miellyttämiseksi. Yksi lapsista (nyttemmin aikuinen) on kertonut esimerkiksi miten kuulustelija ei tuntunut uskovan häntä ja vakuuttui vasta kun lapsi alkoi keksimään tarinaa siitä mitä kuulustelija selvästi halusi kuulla. Tapaus osoittaa konkreettisesti miten helppo auktoriteetin  on saada lapsi kertomaan lähes mitä tahansa pienellä työllä.

Lapsia kuulusteli Kee MacFarlane-niminen valioyksilö. Hänen käyttämänsä menetelmät luottivat lähes kokonaan johdatteleviin kysymyksiin ja hienovaraiseen painostukseen, joiden avulla hänen onnistui saada 183:lta lapselta outoa hyväksikäyttöä kuvaavia kertomuksia. Keen tekniikat olivat myös syyttäjäpuolen itsensä tiedossa ja eräs syyttäjä totesikin Keen kykevän saamaan kuusikuukautinen vauva muistamaan hyväksikäyttötapauksia näin halutessaan.

McMartinin päiväkodissa ei siis koskaan tapahtunut mitään ja yhdistelmä paranoidia skitsofreniaa, helposti panikoivia vanhempia ja selvästi kyvyttömiä tutkijoita johti massiiviseen farssiin johon vaadittiin kolme oikeudenkäyntiä. Lisävaikutuksena tapahtumasta huolestuneet vakuutusyhtiöt nostivat päiväkotien ja esikoulujen vakuutusten hintoja peläten uusia oikeudenkäyntejä ja tämä johti suoraan useiden päiväkotien sulkemiseen ja palvelujen heikkenemiseen. Ja useita muita oikeustapauksia nähtiinkin varsinkin McMartin-oikeudenkäynnin alkupuolella.

Rituaalinen hyväksikäyttö oli muutenkin muodikasta 80-luvulla: yhtäkkiä moni alkoi muistamaan tukahdutettuja muistoja siitä kuinka ilkeä kultti oli napannut kyseisen yksilön hyväksikäytettäväksi shaatanallishissha rituaaleissaan. Tapauksia alkoi tipahdella entistä enemmän ja monien mielestä tämä oli pitkään kätketyn totuuden paljastumista. Ilmiön takana oli kuitenkin jotain muuta kuin roolipelien suosion kasvu. Merkittävimpiin kulttipaniikin aiheuttajiin kuuluivat kirjat joissa suurelle yleisölle kerrottiin ilmiöstä. Kun ilmiö muuttui tunnetummaksi, yhä useampi alkoi muistamaan tapauksia.

Hitaasti kuitenkin alettiin hoksata ettei takana ollutkaan ehkä saatanallisia kultteja, vaan jotain yksinkertaisempaa: vanhaa kunnon mielenvikaisuutta ja suggestiota. Monet tapaukset olivat täysin keksittyjä, saatu aikaan ohjailevilla kuulustelumenetelmillä. Lasten kertomat kuvaukset kulttien hyväksikäytöstä saatiin käyttämällä lapsiin ohjailevia ja jopa painostavia kuulustelutekniikoita. Näiden avulla pieni lapsi on suhteellisen helppo saada sanomaan käytännössä mitä tahansa. Aikuisten kertomuksista 95% saatiin "tukahdutettuja muistoja" kaivelemalla psykoterapiassa - tekniikka jolla nykytietämyksen valossa on erittäin helppo saada kuka tahansa muistamaan mitä tahansa.Moni kultin hyväksikäyttöä muistava saattoi tosin olla hyväksikäytön uhri, mutta valitettavasti takana oli yleensä perinteisempää pedofiliaa kuin mustaa magiaa.

Saatanapaniikki kuoli 90-luvun alkupuolella. Fyysisiä todisteita ei löydetty käytännössä yhdessäkään tapauksessa.

Android + Chrome?

Google on tehnyt molemmat aiheessa mainitut tuotteet:
- Chrome, yksi parhaita tämän päivän selaimista
- Android, yksi parhaita tämän päivän mobiilikäyttöjärjestelmistä.

Nyt, arvatkaapa löytyy tuo huippuselain tuosta huippukäyttöjärjestelmästä. Ei, ei löydy. Miksei? No todella hyvä kysymys. Androidin vakioselain ei ole huono, en todellakaan tarkoita sitä. Se on menettelevä. Ei osaa mitään erikoisia temppuja mutta toimii mukavan vaivattomasti. Siitä huolimatta se kalpenee täysin Chromen rinnalla. Itseasiassa se kalpenee monen muunkin mobiiliselaimen rinnalla: Androidille on saatavilla monia selaimia jotka tekevät monia asioita Androidin vakioselainta paremmin. Esimerkiksi Opera turbo-toimintonsa kanssa tekee selailusta todella nopeaa, Skyfire mahdollistaa nopean pääsyn sosiaalisiin verkkoihin ja sisällön helpon jakamisen niiden kanssa ja niin edespäin.

Lyhyesti: Chrome Android-alustalle nyt, kiitos.

Päivitys: Nyt on!
http://tamapaiva.blogspot.com/2012/02/chrome-androidille.html

Moraalin synty

Ihmisen käyttäytymisessä yksi tärkeimpiä eläimistä erottavia tekijöitä on monien mielestä kyky erottaa oikea väärästä eli siis ymmärrys hyvästä ja pahasta. Moraalin olemassaoloa on monesti myös pidetty yhtenä niistä asioista joita tiede ei kykene selittämään.

Moraalin ja yleisten käyttäytymissääntöjen olemassaolo voi ensisilmäykseltä näyttää oudolta evoluution perspektiivistä katsottuna: tokihan selviydyt paremmin jos naapurista välittämisen sijaan osaat hakata naapurisi ja syödä hänen ruokansa. Tämä on totta, mutta vain hyvin lyhyellä tähtäimellä. Yksilö joka käyttäytyy moraalittomasti voi hyvinkin kyetä asioihin joihin "moraalin taakkaa" kantavat eivät kykene: hankkia lapsia useiden naisten kanssa yhtäaikaisesti, murhata kilpailijansa ja niin edespäin.

Tämänkaltainen yksilö kasvattaa omaa selviytymistodennäköisyyttään, mutta samalla heikentää koko yhteisönsä selviytymisen todennäköisyyttä. Yhteisön kannalta on edullista suosia yhteisöä auttavia yksilöitä ja karsastaa yhteisöä heikentäviä yksilöitä. Yhteisöä hyödyttävä käyttäytyminen parantaa koko yhteisön selviytymistä ja näihin kuuluvat esimerkiksi ruoan jakaminen muiden kanssa tai yhteistyön tekeminen.

Ilman yhteisöä ympärillään ihminen on äkkiä heikko ja vaarassa. Muita murhaava yksilö huomaa muiden liittoutuvan itseään vastaan ja joutuvansa luonnon armoille ilman erityisen hyviä selviytymiskeinoja. Ja ilman yhteisöä kyseinen yksilö ei kykene lisääntymään. Yksilö ei selviydy ilman yhteisöä. Yksilön selviytyminen on itseasiassa evoluution kannalta merkityksetöntä. Tärkeämpää on yhteisön selviäminen. Yhteisö ilman moraalin kaltaista käyttäytymissäännöstöä kääntyy itseään vastaan ja tuhoutuu, jolloin huomaammekin äkkiä että moraalista tuleekin selviytymisen edellytys taakan sijaan.

Yksittäinen moraalisäännöstön rikkominen ei vielä välttämättä tuhoa yhteisöä ja yksittäisiä moraalittomia yksilöitä voi suurten yhteisöjen sisällä selviytyäkin - kyseisenlainen yksilö voi jopa kyetä selviämään tietyissä olosuhteissa moraalinsa puutteen ansiosta muita tehokkaammin. Nykymaailmassa tämän näkee esimerkiksi sosiopaattien kanssa. Tällaisten yksilöiden määrän kasvaessa yhteiskunnan elinkelpoisuus kuitenkin laskee nopeasti. Yksinkertaistaaksemme: jos yhteiskunnassa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin syntyy, yhteiskunta kutistuu ja lopulta tuhoutuu ellei kehityksen suuntaa muuteta.

Ihmisen erikoisuutta vastaan puhuu vielä yksi asia: vastaavia käyttäytymissääntöjä löytyy myös muista lajeista. Käytännössä kaikilla sosiaalisilla lajeilla on tietyt käyttäytymissäännöt joiden mukaan lajin edustajat enimmäkseen käyttäytyvät ja näitä sääntöjä rikkovat huomaavat olevansa yhteisön vihan kohteena.

Esimerkiksi susien hierarkiassa vallitsee tietty tapa miten asiat tehdään, esimerkiksi vieras susi ei saa metsästää lauman alueella, mutta jos vieras susi haastaa lauman johtajan ja voittaa, muut hyväksyvät sen johtajaksi mukisematta. Tai edes pirajat jotka syövät mitä tahansa, eivät syö toisiaan: sellainen käytös tuhoaisi parven hetkessä vaikka yksittäinen muita syövä piraija hetkellisesti voisikin selvitä yhteisönsä kiltimpiä herkkusuita paremmin. Vampyyrilepakot jakavat verta keskenään ja suosivat sellaisia lepakoita jotka ovat jakaneet verta niiden kanssa aiemmin. Samaten apinalajit mieluumin puhdistavat sellaisten lauman jäsenten turkkeja jotka ovat puhdistaneet heidän turkkejaan. Kaikki nämä ovat esimerkkejä käyttäytymissäännöistä jotka tukevat koko lauman selviytymistä eivätkä perustaltaan erikoisemmin eroa ihmisten moraalisäännöistä.



Moraali ja käyttäytymissäännöt voidaan siis helposti selittää selviytymisen keinoina, jotka löytyvät myös muilta lajeilta. Esi-isämme jotka käyttäytyvät hyvin, istuivat hyvin yhteisöihin ja kyseiset yhteisöt selvisivät. Jokaisella lajilla on oma käyttäytymissääntönsä ja ihmisen moraali ei siis ole mitenkään ainutlaatuista. Erikoisuudeksemme jää kyky pohtia moraaliamme ja sen syntyä ja toimintaa.

Dropbox: Tiedostojen Versiohistoria ja Poistetun tiedoston palauttaminen

Joskus tiedoston kanssa tulee mokattua. Vaikkapa pitkästä Word-tiedostosta tulee epähuomiossa poistettua sivuja ja sitten kyseinen poisto huomataankin jälkikäteen. On myös mahdollista etä tiedoston epähuomiossa poistaa tai ylikirjoittaa toisella tiedostolla ja taas ollaan liemessä. Dropbox osaa kiertää nämä ongelmat.

Dropboxin yksi monelle sen käyttäjällekin tuntemattomaksi jäänyt ominaisuus on Dropboxin automaattisesti säilyttämä versiohistoria. Dropboxiin tallennetun dokumentin kanssa voidaan tarvittaessa tarkastella dokumentin aiempia versioita tai jopa palauttaa tiedosto aiempaan tilaansa.

Tarkastelu tapahtuu seuraavasti:
Napsauta haluamaasi Dropboxissa olevaa tiedostoa hiiren kakkospainikkeella ja valitse Dropbox/View Previous Versions.



Versiohistoria avautuu automaattisesti oletusverkkoselaimen kautta.

Minkä tahansa aiemman version voi avata napsauttamalla kyseisen version kohdalta Preview-sarakkeen suurennuslasia. Aiemman version voi myös palauttaa uuden tilalle: valitaan haluttu versio oikealta löytyvien valintapainikkeiden avulla ja sitten komennetaan Restore. Tiedoston koosta riippuen voi viedä hetken ennen kuin Dropbox palauttaa kyseisen version myös tietokoneelle.

Myös poistetut tiedostot voidaan Dropboxin avulla palauttaa - ja tietysti myös pysyvästi poistaa estääksemme niiden palauttaminen. Nämä tehdään dropbox.com-osoitteen kautta seuraavasti:

1. Avataan dropbox.com ja kirjaudutaan sisään.
2. Valitaan kansio jossa poistettu tiedosto oli ja valitaan ylälaidasta Show deleted files. Tämä paljastaa poistetut tiedostot - ne näkyvät harmaina.


3. Poistetusta tiedostosta valitaan alasvetovalikko ja sieltä valitaan joko Undelete palauttaaksemme tiedosto tai Permanently delete hävittääksemme tiedosto pysyvästi.



Vanhat versiot ja poistetut tiedostot säilyvät Dropboxissa kolmekymmentä päivää. Dropboxin maksullisilla versioilla myös "ääretön" säilytys on mahdollista.

Dropbox-ohjeet:
1. Esittely
2. Tiedostolinkin lähettäminen toiselle käyttäjälle
3. Kansioiden jakaminen Dropbox-käyttäjien välillä
4. Tiedostojen Versiohistoria ja Poistetun tiedoston palauttaminen

Jos innostuitte, dropboxin voi asentaa osoitteesta dropbox.com - mutta jos haluatte palkita tämän tekstin palkkaa saamattoman kirjoittajan, käyttäkää mieluumin tätä linkkiä:
http://db.tt/z07Ar26
Linkki toimii ihan yhtä hyvin kuin varsinainen osoite, mutta jos joku teistä ottaa Dropboxin sen kautta käyttöön saan pari sataa lisämegatavua omaan Dropbox-tiliini! Pahoittelen härskiä markkinointia. (Enkä pahoittele.)

Dropbox: Kansioiden jakaminen Dropbox-käyttäjien välillä

Dropbox mahdollistaa myös eri käyttäjien välillä kansioiden jakamisen. Tämä eroaa linkin lähettämisestä jota käsittelin aiemmin muutamallakin tavalla:
1. Jaettuun kansioon pääsevät vain halutut käyttäjät
2. Jaetussa kansiossa voi kerralla olla useita tiedostoja.

Kansioiden jako tehdään dropbox.com-osoitteen kautta seuraavasti:
1. Avataan dropbox.com ja kirjaudutaan sisään.
2. Valitaan yläpalkista komento Share a folder.


3. Valitaan halutaanko jakaa olemassaoleva kansio vai luoda jaettu kansio.


4. Valitaan henkilöt joiden kanssa kansio jaetaan ja voidaan kirjoittaa heille viesti jaosta.


Kansio on tämän jälkeen jaettu ja kutsutut kollaboraattorit saavat sähköpostiinsa linkin jolla jaettuun kansioon pääsee. Sähköpostiviestin sisältä napsautetaan View [kansionnimi]-linkkiä jolloin kyseinen jaettu kansio avautuu verkkoselaimen kautta (käyttäjän on luonnollisesti kirjauduttava omilla dropbox-tunnuksillaan tai rekisteröidyttävä jos sellaisia ei löydy - tämä jako ei toimi rekisteröitymättömän käyttäjän kanssa!)

Käyttäjän on vielä hyväksyttävä kansion jako valitsemalla Accept. Tämän jälkeen kyseinen kansio löytyy dropboxista ja dropbox.com-sivuston kautta Sharing-välilehdeltä. Kuka tahansa käyttäjä jolle kyseinen kansio on jaettu pystyvät lisäämään tai poistamaan kansion tiedostoja ja muokkaamaan niitä selaimensa kautta. Jaetut kansiot eivät tule tavalliseen Dropbox-kansioon kuin sille käyttäjälle joka ne on alunperin jakanut.

Dropbox-ohjeet:
1. Esittely
2. Tiedostolinkin lähettäminen toiselle käyttäjälle
3. Kansioiden jakaminen Dropbox-käyttäjien välillä
4. Tiedostojen Versiohistoria ja Poistetun tiedoston palauttaminen

Jos innostuitte, dropboxin voi asentaa osoitteesta dropbox.com - mutta jos haluatte palkita tämän tekstin palkkaa saamattoman kirjoittajan, käyttäkää mieluumin tätä linkkiä:
http://db.tt/z07Ar26
Linkki toimii ihan yhtä hyvin kuin varsinainen osoite, mutta jos joku teistä ottaa Dropboxin sen kautta käyttöön saan pari sataa lisämegatavua omaan Dropbox-tiliini! Pahoittelen härskiä markkinointia. (Enkä pahoittele.)

Dropbox: Tiedostolinkin lähettäminen toiselle käyttäjälle

Suuria tiedostoja on netin välityksellä hieman työläs lähettää toisille käyttäjille. Sähköpostittaminen onnistuu varsin huonosti kun tiedosto on satojen megatavujen kokoinen tai jos tiedostoja on paljon. Dropboxin avulla voi näppärästi kiertää tämän: tiedosto tallennetaan dropboxiin ja lähetetään sieltä linkki tähän kyseiseen tiedostoon.

Jakaminen tapahtuu lyhesti kopioimalla tiedosto Dropbox-kansio Public-hakemistoon ja sitten purkamalla tiedostosta jakolinkki, jonka voi lähettää vastaanottajalle pikaviestinä tai sähköpostina.

Linkin lähettäminen
1. Kopioi tiedosto Dropboxin Public-kansioon.
2. Napsauta kopioitua tiedostoa hiiren kakkospainikkeella. Valitse avautuvasta valikosta Dropbox ja Copy Public Link.
3. Leikepöydälle on nyt kopioitunut tiedoston sijainti ja linkin voi normaalisti liittää esim. pikaviestisovellukseen tai sähköpostiin.

Lyhyempi linkki
Jos linkin tahtoo liittää twitteriin tai muuhun yhteyteen jossa tarvitaan lyhyt linkki, Dropbox osaa luoda myös vähemmän merkkejä sisältävän linkin. Näitä linkkejä varten käyttäjän on avattava dropbox.com-sivusto, kirjauduttava sisään omilla tunnuksillaan ja tehtävä seuraavat asiat:

1. Avataa Public-hakemisto etsitään sieltä tiedosto joka halutaan jakaa. Hiiren kursori siirretään kyseisen tiedoston päälle ja napsautetaan aivan rivin lopusta löytyvää alaspäin osoittavaa nuolta. Avautuvasta valikosta valitaan Copy public link.

2. Ruudulle avautuu ikkuna jossa näkyy tiedoston julkinen linkki. Se voidaan nyt näppärästi lyhentää komennolla Shorten link joka löytyy ikkunan oikeasta laidasta.

3. Lyhyt linkki voidaan kopioida ja lähettää kuten aiemmassa esimerkissä.

Dropbox-ohjeet:
1. Esittely
2. Tiedostolinkin lähettäminen toiselle käyttäjälle
3. Kansioiden jakaminen Dropbox-käyttäjien välillä
4. Tiedostojen Versiohistoria ja Poistetun tiedoston palauttaminen

Jos innostuitte, dropboxin voi asentaa osoitteesta dropbox.com - mutta jos haluatte palkita tämän tekstin palkkaa saamattoman kirjoittajan, käyttäkää mieluumin tätä linkkiä:
http://db.tt/z07Ar26
Linkki toimii ihan yhtä hyvin kuin varsinainen osoite, mutta jos joku teistä ottaa Dropboxin sen kautta käyttöön saan pari sataa lisämegatavua omaan Dropbox-tiliini! Pahoittelen härskiä markkinointia. (Enkä pahoittele.)

Dropbox: Samat tiedostot kaikille tietokoneille

Jos Internet-selainta ei lasketa, tärkein ohjelma jota ilman en tulisi toimeen on ehdottomasti Dropbox.

Dropbox on pieni ohjelma joka lisää tietokoneelle oman Dropbox-hakemistonsa. Ja sitten synkronoi kaikki siihen hakemistoon kopioidut tiedostot kaikille tietokoneille jolle Dropboxin asentaa samoja tunnuksia käyttäen. Samoihin tiedostoihin pääsee siis näppärästi käsiksi useilta tietokoneilta.

Dropbox on saatavilla Windows, Mac ja Linux-alustoille, eli samat tiedostot saa näppärästi synkattua eri käyttöjärjestelmissä olevien koneiden välillä, mikä onkin monesti vaikeaa. Lisäksi Dropboxin saa myös mobiililaitteille, eli tiedostoihin pääsee käsiksi Android, iOS ja Blackberry-laitteilla!

Ja jos se ei vielä vakuuttanut niin tiedostot voi myös avata verkkoselaimen kautta käytännössä millä tahansa käyttöjärjestelmällä asentamatta tietokoneelle mitään ohjelmistoa. Näin pystyy pitämään mukanaan tiedotoja liikkuessaan missä tahansa.

Dropboxin käyttö vaatii käyttäjätunnuksen jonka voi rekisteröidä ilmaiseksi. Käyttäjä saa näin kaksi gigatavua tilaa Dropbox-kansiolleen ilmaiseksi. Lisätilaakin saa joko lisärahalla tai rekrytoimalla muita käyttäjiä palveluun. Tosin verkostomarkkinoinniksi Dropboxin käyttö ei mene, sillä muita rekrytoimalla ei saa kuin rajoitetusti lisätilaa.

Lyhyesti: erittäin hyvä tiedostojen jakamisen ohjelma. Suosittelen kaikille.

Dropbox-ohjeet:
1. Esittely
2. Tiedostolinkin lähettäminen toiselle käyttäjälle
3. Kansioiden jakaminen Dropbox-käyttäjien välillä
4. Tiedostojen Versiohistoria ja Poistetun tiedoston palauttaminen

Jos innostuitte, dropboxin voi asentaa osoitteesta dropbox.com - mutta jos haluatte palkita tämän tekstin palkkaa saamattoman kirjoittajan, käyttäkää mieluumin tätä linkkiä:
http://db.tt/z07Ar26
Linkki toimii ihan yhtä hyvin kuin varsinainen osoite, mutta jos joku teistä ottaa Dropboxin sen kautta käyttöön saan pari sataa lisämegatavua omaan Dropbox-tiliini! Pahoittelen härskiä markkinointia. (Enkä pahoittele.)

Päivän taustakuva: No Faith

No faith.


Click here for a full HD-versio!

Jumalten olemassaolosta

Jumalten olemassaolon väitetään monesti olevan kysymys johon ei voida objektiivisesti vastata. Sanotaan ettei kukaan voi todistaa jumalan olemassaoloa tai olemassaolemuutta. Eikö?

Jumala-käsite on vuosien varrella muuttunut hitaasti joustavammaksi, eteerisemmäksi ja kaukaisemmaksi. Kun ihmisen ymmärrys on kasvanut, se on työntänyt jumalat yhä kauemmas kohti transendentaalista olemassaoloa fyysisen olemassaolon sijaan. Tämä on vesittänyt hitaasti käsitettä 'jumala' kunnes kukaan ei oikein osaa määritellä sitä mikä 'jumala' oikein on.

Jumala jonka olemassa olemattomuutta ei voida osoittaa on esimerkiksi Albert Einsteinin jumala, joka on lähempänä klassista liikkumatonta liikuttajaa: voima joka on ehkä aloittanut kaiken mutta ei aktiivisesti sekaannu luomakuntansa asioihin. Tällainen jumala ei vastaa rukouksiin eikä rankaise ketään sukupuolisesta käyttäytymisestä. Einsteinin jumala toimii luonnollisten prosessien kautta, eikä tuota klassisia ihmeitä tai taikoja. Tällä jumalalla ei myöskään ole mitään tekemistä minkään suurista uskonnoista esittämän jumalan kanssa.

Raamatun, Koraanin tai muiden Abrahamin jumalaan uskovien uskontojen jumalat ovat pyhien kirjoitustensa mukaan täysin eri olento kuin Einsteinin jumala. Raamattu ja koraani eivät kuvaa jumalaa joka työskentelisi luonnollisten prosessien kautta, ne kuvaavat jumalan joka aktiivisesti vaikuttaa maailmaan ihmeiden ja profeettojen kautta. Heidän jumalansa on äkkiä määritelty aktiiviseksi osaksi todellisuutta ja muuttaa tilanteen mielenkiintoiseksi: sellainen jumala voidaan todistaa todeksi tai epätodeksi.

Mikä tahansa asia todistetaan todeksi tai epätodeksi seuraavasti: selvitetään miten asia ilmenee todellisuudessa tai sen puuttuessa miten se vaikuttaa johonkin mitä voimme mitata. Sitten se asia mitataan ja katsotaan vastaavatko mittaukset sitä mitä niiden pitäisi vastata jos kyseinen ilmiö on todellinen. Esimerkiksi ilman olemassaolo voidaa mitata esimerkiksi säiliöitä käyttämällä vaikkei ilmaa voidakaan nähdä.

Aloitetaan helpolla: kreikkalaisen mytologian jumalat asuivat Olympus-vuorella joka on siis fyysisesti olemassa. Ja koska paikka on olemassa, voimme näppärästi käydä tarkistamassa asian.



Olympus-vuori on tutkittu ja voimme objektiivisesti todeta ettei sen päältä löydy jumalia.

Entäpä sitten raamatun jumala? Helppo reitti olisi hyödyntää väitettä raamatun erehtymättömyydestä ja sitten viitata sen useisiin ristiriitoihin. Kokeillaan jotain mielenkiintoisempaa. Minkä tahansa ilmiön voi todeta todeksi tai epätodeksi selvittämällä mikä millainen mitattavissa oleva vaikutus sillä pitäisi olla ja sitten mittaamalla se. Raamatun jumalan tapauksessa löydämme muutamia hyviä, paras on minusta kuitenkin tämä: rukoilemalla voidaan vaikuttaa todellisuuteen. Tämä mainitaan raamatussa useasti, esimerkiksi Evankeliumissa Johanneksen mukaan:

14:4 Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.

Raamattu kertoo useasti kuinka jumala vastaa rukouksiin ja antaa rukoilevalle mitä tämä pyytää. Tähän ei vihjata, se sanotaan hyvin suoraan. Mutta yksikään uskottava tutkimus ei ole näyttänyt rukouksen pystyvän vaikuttamaan sairauksista parantumiseen millään merkittävällä tavalla. Ainoat parantumiset mitä väitetään rukouksen aikaansaamiksi ovat siitä jänniä, että ne ovat aina vaivoja jotka joskus katoavat itsestään. Yhtään tapausta ei tunneta jossa amputoitu raaja olisi saatu rukoiltua takaisin tai Down-syndrooma olisi saatu rukoiltua pois ihmisestä.

Rukouksen voimattomuus nähdään tilastoista: Jos rukouksiin vastattaisiin, tilastollisesti tiettyjen uskonkuntien jäsenten pitäisi parantua useammin ja paremmin kuin esimerkiksi ateistien tai vääriin jumaliin uskovien. Näin ei kuitenkaan ole ja rukous ei mitenkään nopeuta tai auta parantumista. Raamatussa esitetyn jumalan pitäisi vastata rukouksiin, mutta todellisuudesta saamamme mittaukset osoittavat ettei rukouksiin vastata. Saamamme havainnot eivät siis ole sellaisia joita odottaisimme jos raamatullinen jumala olisi olemassa. Tästä voimme täysin objektiivisesti päätellä seuraavan: Raamatullinen jumala ei ole olemassa. 

Kumpikaan esimerkeistäni ei osoita Einsteinin jumalaa olemattomaksi, mutta raamatullinen jumala on yhtä olematon kuin kreikan jumalat. Jumalten viimeinen piilopaikka on siis olla tieteen ja havainnon ulkopuolella, vaikuttamatta todellisuuteen. Tämä tekee jumalasta olennon joka on:

a) persoonaton luonnonvoima. Tällaisen kutsuminen jumalaksi on yhtä hyödyllistä kuin minkä tahansa luonnollisen prosessin nimeäminen jumalaksi, kuten vaikkapa valon kutsuminen jumalaksi.
b) olento joka ei halua vaikuttaa todellisuuteen syystä tai toisesta. Tällainen olento voisi päättää kaiken maailman kurjuuden mutta päättää olla tekemättä niin. Tämä jumala on paha ja sellaisen kumartaminen kuulostaa oudolta.
c) olento joka ei kykene vaikuttamaan todellisuuteen enää mutta pisti kaiken alulle. Ei kuulosta erityisen jumalaiselta.

Epikuros totesi sen paremmin:

"Haluaako jumala estää pahaa, muttei kykene? Silloin hän ei ole kaikkivoipa. Onko hän kykenevä, muttei halukas? Silloin hän on pahantahtoinen. Onko hän sekä kykenevä että halukas? Mistä siis tulee paha? Eikö hän ole kykenevä eikä halukas? Miksi siis kutsua häntä jumalaksi?"

Kirsikanpoimintaa pyhistä kirjoista

Äskettäin törmäsin hauskaan väittämään: syy siihen miksi jotkut tekevät pahoja asioita uskonnon nimissä on se, että he poimivat raamatusta (tai vastaavasta pyhästä teoksesta) ne yksittäiset ikävät säikeet ja päättävät uskoa niihin ja sivuuttavat ne hyvät. Voi kuinka ihanan täynnä ironiaa tuo lause olikaan.

Pyhien kirjojen kuten raamatun kanssa törmätään moniin kammottaviin ja moniin mukaviin osiin. Raamattu komentaa olemaan ihmisiksi monissa kohtaa, mutta monissa pyhinä ja jumalan valittuina esitetyt miehet tekevät käsittämättömiä hirmutekoja. Raamatun julmat säikeet käskevät tappamaan tottelemattomat lapset, surmaamaan aviorikkojat ja ne jotka tekevät töitä sapattina. Raamatun hyvinä pitämät miehet tekevät myös jänniä asioita, kuten tappavat, ryyppäävät ja harrastavat insestiä.

Homoseksuaalisuuden tuomitseminen raamatun perusteella on tässä mielessä juuri tätä omien arvojensa käyttämistä raamatun kautta. Yleensä homoseksuaalisuuden tuomitsemiseksi käytetään seuraavaa säiettä Kolmannesta Mooseksen kirjasta:
20:13 Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.
Pahalta vaikuttaa, aika suora tuomio.

Mutta kaikki unohtavat mitä tulee kohta perässä
20:27 Jos jossakussa miehessä tai naisessa puhuu vainaja- tai tietäjähenki, hänet on surmattava. Hänet kivitettäköön hengiltä, sillä hän on itse ansainnut kuolemansa.

Muistavathan kaikki tappaa näkemänsä velhot ja kaikki jotka puuhaavat henkien kanssa? Miksei kaiken maailman spiritistejä jahdata samalla intohimolla kuin aborttilääkäreitä?


Tai mitä sanottiin hieman sitä ennen:
20:9 Jos joku herjaa isäänsä tai äitiään, hänet on surmattava. Hän on itse ansainnut kuolemansa, koska on herjannut vanhempiaan
Muistavathan kaikki tappaa myös kapinoivat teini-ikäiset kun he kiroavat vanhempiaan?

Tietysti pitäisi aina muistaa, että raamatun kaltaista teosta luettaessa tulkinta on kaikki kaikessa. Tekstiä pitää osata tulkita oikein ja oikeassa asiayhteydessä eikä kaikkea pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Mutta mikä on se mittatikku jolla voimme lähteä raamatun totuutta tulkitsemaan? Millä säännöllä voin sanoa mikä tarina on kirjoitettu vertauskuvaksi ja mikä on kirjaimellisesti tulkittavaa?

Ja Raamattuhan muuten toteaa samasessa kirjassa ettei mitään kohtia saa olla huomioimatta:
20:22 Pitäkää kaikki minun käskyni ja lakini ja noudattakaa niitä, ettei se maa, johon minä teidät vien, oksentaisi teitä ulos.

Miten ihmeessä tätä kirjaa voi pitää elämänohjeena ja viisauden lähteenä ja suoraan toimia sitä vastaan? Ja nyt ei puhuta mistään tulkintaeroista, vaan raamattu antamani esimerkin mukaisesti suoraan sanoo ettei yhtäkään laeista saa sivuuttaa. Lapsien ja noitien tappaminen on raamattuun uskovan tehtävä, pyhä tehtävä. Jos nämä ohjeet ja käskyt voi sivuuttaa, miksei sitten muitakin? Jos nämä lait eivät ole totta, miten voi ottaa todesta mitään muutakaan raamatun monista tarinoista ja väitteistä?

Moni ohittaa nämä ja tulkitsee raamattua omatuntonsa mukaan. Heidän ohjeensa on Lue tarina ja mieti itse onko se vertauskuva vai tulkinta. Tämä on tietysti parempi kuin se, että joku oikeasti tappaisi kurittomia lapsukaisia. Tämä vastaus kuitenkin  tekee raamatun ja sen opetukset äkkiä tarpeettomiksi. Jos valinta tarinoista tehdään oman omatunnon ja järjen perusteella, miksi käyttää raamatun kaltaisia kirjoja välissä lainkaan? Miksei vain yksinkertaisesti anneta omatunnon tehdä tehtävänsä koska se kerran muutenkin on se päättävä elin tässä asiassa, ei raamattu.

Palatakseni alussa mainitsemaani esimerkkiin. Siinä henkilö väitti siis pahojen tekojen olevan kirsikanpoimintaa raamatun kanssa, missä pahantekijä vain napsii haluamansa säikeet ja toimii niiden mukaan. Eikö tämä väitteen esittänyt henkilö tee juuri samoin? Hän sivuuttaa säikeet joista ei pidä ja toimii sen mukaan. Molemmat yrittävät tehdä arvopäätöksiä pronssikautisten myyttien avulla, mutta lopulta tekevät valinnat oman omatuntonsa ja himojensa mukaan.

Vapaat markkinat 1: Ahneus

En usko oikeistolaiseen kilpailuun ja vapaaseen talouteen perustuvaan yhteiskuntaan parhaana tai edes toimivana mallina. Tähän on useita syitä ja aloitan tämän pienen artikkelisarjan kirjoittamalla ensimmäisestä niistä: ahneudesta.

Tämän sarjan tarkoituksena ei ole ehdottaa yhteiskuntajärjestyksen alasajoa, vaan koskettaa kapitalistisen yhteiskunnan ongelmakohtia ja hieman murtaa tiettyjä myyttejä sen toiminnasta.

Vapaat markkinat - markkinatalouden kyseenalaistaminen
1. Ahneus
2. Tehokkuuden myytti
3. Epäreilu kilpailu
4. Kulutus - kun mikään ei riitä
5. Loppusanat

En pidä välttämättä pahana, että yhteiskunnan rakenteissa on jotain eteenpäinvievää. Yhteiskunnan kehittyminen on lajimme ja planeettamme selviämisen kannalta kriittistä. Tieteellinen ja tekninen kehitys on lopettanut länsimaissa ennen yleiset nälänhädät huonoina vuosina ja moni joskus niin vakava tauti ja sairaus on voitettu. Kapitalistinen yhteiskunta käyttää eteenpäinvievänä voimanaan ahneutta: kaikki haluavat enemmän jolloin luonnollisesti kilpaillaan resursseista ja mitataan menestystä sillä kenellä on eniten. Henkilökohtainen ahneus on kuitenkin huono moottori yhteiskunnalle. Jo yksinään ajatuksena ahneudelle perustuva yhteiskunta kuulostaa väärältä.

Kapitalismin takana on kuitenkin tämä nimenomainen tunne, ahneus. Ahne henkilö tuottaa ja kuluttaa. Hän tuottaa saadakseen resursseja ja kuluttaa täyttääkseen tuota ahneutensa jättämää aukkoa. Ahneuden ongelma on kuitenkin se, että mikä on lopulta tarpeeksi? Kun ensin halutaan auto ja talo, sen jälkeen huomataan että tarvittaisiin toinen auto ja isompi talo. Televisio pitää vaihtaa isompaan kun naapurillakin on iso. Ja uusi äänentoisto kun johdot ovat niin rumat. Ja ehkä se vaimokin pitäis vaihtaa kun kyllähän näin rikas kundi nuoremman ja timmimmän saa. Niinpä. Pitääkö henkilökohtaisen ahneuden pahat puolet oikeasti perustella?

Kun ahneuden parittaa vielä häikäilemättömyyden kanssa, saadaan yksilö joka menestyy kapitalistisessa yhteiskunnassa varsin mukavasti! Ahneutta ja häikäilemättömyyttä ei edes pidetä huonoina piirteinä. Ahne ja  rikas yritysjohtaja on julkkis, esikuva ja saa naisia. Tämä muodostaa tilanteen jossa ahneus ja häikäilemättömyys muuttuvat tavoittelemisen arvoisiksi asioiksi. Kyseinen yritysjohtajahan on talouden veturi ja yhteiskunnan pilari.

Yhteiskuntarakenteemme tekee siis menestyjiä niistä jotka eivät epäröi käyttää arvelluttavia tai suorastaan pahoja keinoja saavuttaakseen tavoitteitaan. Jo filosofisessa mielessä tämä on paha, käytännöllisessä mielessä se on pahempi:
Yhteiskuntamme vaikuttajat ovat menestyjiä
+ Yhteiskunnassamme menestyvät tehokkaimmin ahneet ja häikäilemättömät ihmiset
= Yhteiskuntamme johtoon pääsee usein häikäilemättömyydellä ja ahneudella.
Yhteiskuntamme johtajat valitaan ahneuden perusteella.

Tämä ajattelutapa leviää helposti kaikkeen muuhunkin. Ystävyyssuhteita aletaan mitata niiden arvolla ja samaten parisuhteita. Jopa sairaalan pitää tuottaa voittoa - eikö sen pääasiallinen tehtävä joskus ollut parantaminen? Jotain on pahasti vialla kun huomataan ihmisten huijaavan ja valehtelevat ja jopa tappavan tilanteensa parantamiseksi - jopa sairaaksi tämä menee yksilöillä joiden taloudellinen tilanne on muutenkin varsin hyvä.

Ahneus ei kapitalistisessa yhteiskunnassa ole huono piirre ihmisessä, päinvastoin!

    Vapaat markkinat 2: Tehokkuuden myytti

    En usko oikeistolaiseen kilpailuun ja vapaaseen talouteen perustuvaan yhteiskuntaan parhaana tai edes toimivana mallina. Aloitin sarjan kirjoituksella Ahneudesta perusarvona ja jatkan nyt sarjaa toisella kapitalmin ongelmalla: Kapitalismin tehokkuuden myytillä.

    Tämän sarjan tarkoituksena ei ole ehdottaa yhteiskuntajärjestyksen alasajoa, vaan koskettaa kapitalistisen yhteiskunnan ongelmakohtia ja hieman murtaa tiettyjä myyttejä sen toiminnasta.

    Vapaat markkinat - markkinatalouden kyseenalaistaminen
    1. Ahneus
    2. Tehokkuuden myytti
    3. Epäreilu kilpailu
    4. Kulutus - kun mikään ei riitä
    5. Loppusanat 

    Vapaan kilpailun markkinamenetelmän puolestapuhujat väittävät  mallin oleva tuottavin ja tehokkain tapa saada maksimaalisesti onnea ja maallista hyvää mahdollisimman monelle. Tätä väitettä pidetään itsestään selvänä, sillä eihän mikään muu yhteiskuntamalli ole koskaan tuottanut yhtä hyvinvoivia yhteiskuntia kuin kapitalismi. Tämä väite on itseasiassa yllättävän vaikea todistaa todeksi. Hyvinvoivat länsimaat ovat nykyisessä pisteessä koska milloinkaan historiassa ei olla saavutettu nykyistä teknologista tasoa. Pohjatyö tälle tasolle päästäkseen tehtiin yhteiskunnissa jotka olivat monarkioita ja diktatuureja. Esimerkiksi natsien ansiosta monikin tieteen ala nytkähti merkittävästi eteenpäin. Ei ole lainkaan mahdotonta etteikö samaa teknologista kehitystä ja hyvinvointia voitaisi kokea vaikkapa monarkiassa tai diktatuurissakin jos sellainen yhteiskunta kohoaisi nykyisen kaltaisiin oloihin. Markkinatalous ei siis välttämättä ole nykyisen hyvinvointimme takana, se vaan sattui paikalle oikeaan aikaan.

    Seuraavat kolme periaatetta puhuvat kapitalistisen markkinatalouden tehokkuutta vastaan:

    On tuottoisampaa kopioida kuin kehittää itse. Tutkimustyöhön investoiminen ja ymmärryksemme kehittäminen ovat lopulta toissijaisia tavoitteita markkinataloudessa. Parempi vain laittaa resurssit entistä pienempien iPodien kehittelyyn.

    On tuottoisampaa varastaa kuin tuottaa itse. Jos joku muu on jo tehnyt jotain, rahallisesti sen hankkiminen muuten kuin tekemällä itse perässä on huomattavasti halvepaa. Tietysti häiritsevien lakien kanssa varastamisen joutuu tekemään kulissien takana ja käyttää siitä jotain hienompaa nimeä, mutta se ei muuta tosiasioita.

    On tuottoisampaa kohottaa keinotekoisesti tuotteen arvoa kuin myydä se reaaliarvolla. Jos sato on hyvä koko alueella, ruokaa olisi tarjolla paljon ja se tietysti laskisi sen hintaa. Mutta mitä jos osa kerätystä sadosta heitettäisiinkin ns. huitsinnevadaan ja saataisiin näin tilanne jossa osan tuotannosta tuhoaminen tekee lopusta tuotannosta arvokkaampaa? No, juuri näin monet viinintehtailijat toimivat.

    Kapitalistisen markkinatalouden tehokkuutta heikentää nimenomaisesti se, että rahassa mitattavaa menestystä on monesti helpompi tuottaa muuten kun tekemällä mitään mistä on kenellekään muulle hyötyä - ja yleensä nämä toimet nimenomaisesti haittaavat useita muita. Keinottelu erilaisilla osakkeilla ja valuutoilla ovat esimerkkejä toimista joista voi tehdä satumaisiakin voittoja mutta josta ei hyödy kukaan voittojen saajien lisäksi.

    Markkinoita manipuloidaan jatkuvasti keinotekoisesti oman hyödyn vuoksi ja näin viilataan silmään parhaimmillaan tuhansia. Ruoan hinnalla keinottelu on hyvä esimerkki tästä: tuhannet nääntyvät nälkään koska ruoan hintaa on keinoteltu ylöspäin. Moraalisesti täysin kestämätöntä maailmassa jossa sadat tuhannet näkevät nälkää.

    Yritykset siirtävät kulujaan mielellään muille ja välttävät maksuja ja kustannuseriä viimeiseen asti - samalla tietysti pyrkien nauttimaan ilmaisista eduista. Tämä vastenmielinen ilmiö näkyy nykypäivänä jatkuvasti, yhtenä esimerkkinä on GE joka äskettäin teki melkoisen voiton, mutta maksoi Yhdysvaltoihin (josta tulee leijonanosa GE:n voitoista) veroja tasan nolla dollaria. Yritys joka siis nauttii verovaroin maksetuista teistä, pystyy harjoittamaan liiketoimintaa verovaroin kustannetun rauhallisen yhteiskunnan sisällä, ei halua maksaa osuuttaan näistä veroista joilla kyseisen yhteiskunnan toiminnot kustannetaan. Yritykset käyttävät kaikkia mahdollisia keinoja tehdä voittoa ja yksi tapa on olla maksamatta asioista. Yritys voi maksaa paljonkin rahaa näistä toimista, esimerkiksi juuri GE:llä on massiivinen luovan kirjanpidon yksikkö jonka tehtäviin kuuluu rahavirtojen ohjailu verotuksellisesti hyödyllisillä tavoilla. Resursseja käytetään siis muiden muroihin kusemiseen.

    Tietysti se ettei maksa turhasta voi olla hyödyllistä, mutta yhteiskunnan kannalta tällainen on tuhoisaa. Yritys tarvitsee yhteiskuntaa toimiakseen, mutta yleisesti pyrkii olemaan maksamatta siitä. Tietyt yritykset näkevät paljon vaivaa juuri verojen ja maksujen kiertoon. Työnantaja säästää käyttämällä vuokratyövoimaa ja tuntityöläisiä: ei tarvitse maksaa turhia lomia ja eroonkin pääsee vartin varoitusajalla! Yksityinen terveydenhuolto tarjoaa helppoja ja tuottoisia palveluita, mutta usein referoi rahallisesti huonotuottoiset ja kalliit leikkaukset takaisin julkiselle puolelle. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Lyhyesti yrityksen perspektiivistä on järkevää toimia tavalla jossa muiden työstä hyödytään maksimaalisesti maksaen siitä minimaalisesti. Kuten sanoin: on tuottoisampaa varastaa kuin tuottaa itse.

    Markkinatalouden malli pakottaa yrityksen toimimaan tuottavalla tavalla. Tuottavalla itselleen, ei muulle maailmalle. Rahallisesti tuottavaksi yritys pääsee monella keinolla ja suuri osa näistä keinoista on kaikkea muuta kuin hyvän tuotteen tekeminen ja sen avulla menestyminen.

    Vapaat markkinat 3: Epäreilu kilpailu

    En usko oikeistolaiseen kilpailuun ja vapaaseen talouteen perustuvaan yhteiskuntaan parhaana tai edes toimivana mallina. Aloitin sarjan kirjoituksilla Ahneudesta perusarvona ja tehokkuuden myytistä. Jatkan nyt sarjaa epäreilulla kilpailulla.

    Tämän sarjan tarkoituksena ei ole ehdottaa yhteiskuntajärjestyksen alasajoa, vaan koskettaa kapitalistisen yhteiskunnan ongelmakohtia ja hieman murtaa tiettyjä myyttejä sen toiminnasta.

    Vapaat markkinat - markkinatalouden kyseenalaistaminen
    1. Ahneus
    2. Tehokkuuden myytti
    3. Epäreilu kilpailu
    4. Kulutus - kun mikään ei riitä
    5. Loppusanat 

    Minkä tahansa kilpailun voittaminen voidaan tehdä monilla tavoilla. Rehti tapa on juosta kovempaa, tehdä paras tuote tai muuten olla yksinkertaisesti paras osanottajista. Parhaana oleminen on kuitenkin melkoisen kallista ja hankalaa ja siksi voittoon pääsee kiinni myös monilla muilla tavoilla. Markkinataloudessa kyse on aina lopulta siitä kuka kykenee tekemään eniten voittoa. Tämän voi saavuttaa muutenkin kuin hyvällä työllä.

    Reilun kilpailun käsite jo yksinään on jotain mihin vapaat markkinat eivät pysty, sillä se olettaa kaikkien alkavan tasaväkisinä tai ainakin että kaikilla olisi samat mahdollisuudet. Tämä on täyttä fiktiota ja jokainen talousoppinut tietää sen. Ensinnäkin yksilö on aina altavastaajana yrityksen edessä. Jos yritys ja yksilö joutuvat konfliktiin, yritys voi kärsiä korkeintaan rahallisesti, mutta yksilö voi menettää käytännössä koko elämänsä. Resurssiero esimerkiksi oikeustaisteluissa on yleensä niin suuri, ettei niihin Suomessakaan usein viitsitä lähteä - ellei yksilöä tue jokin toinen vahvempi taho, kuten ammattilitto.

    Reiluusero ei rajoitu vain yksilöiden ja yritysten välisiin konflikteihin, vaan myös yritysten välisessä kilvoittelussa tämä sama epäreiluus on silminnähtävissä. Pieni yritys joka kehittää jotain todella vallankumouksellista tai luovaa huomaa äkkiä edessään melkoisia esteitä: suuremmat yritykset. Uusi tekniikka halutaan äkkiä ostaa pois tai jopa estää sen tulo markkinapaikalle suurempien yritysten intressejä häiritsemään. Sähköautot ovat erinomainen esimerkki tästä.

    Sähköautoon vaadittava tekniikka on jo vuosia ollut riittävän toimivaa korvatakseen bensiiniautot, mutta jostain syystä malleja ei tunnu tulevan markkinoille kuin joitain ja niistäkin autoja valmistavat yritykset tuntuvat olevan hiljaa ja jopa hieman häpeilevän niiden olemassaoloa. Markkinoilla on jo ollut toimivia ja kohtuuhintaisiakin sähköautoja, jotka sittemmin on vedetty pois. Markkinoilla on jopa tilaus sähköautolle ja ostajia olisi. Mitä ihmettä? Auton valmistaminen muuttuukin äkkiä vaikeaksi ja uusi yrittäjä huomaa edessään olevan monimutkainen viidakko tekniikkaan liittyviä patentteja ja laillisia esteitä joilla kilpailuun liittyminen onkin äkkiä mahdotonta. Käytännössä olemassaoleva hegemonia tekee paremman tekniikan valmistamisen mahdottomaksi.

    Kaupan epäreiluus tulee esiin erityisesti kehitysmaissa käytävän kaupan yhteydessä. Monet rikkaammista maista tulevat yritykset suorastaan hyväksikäyttävät kehitysmaiden kurjuutta ja köyhyyttä. Kehitysmaihin perustetaan tehtaita ja tuotantolaitoksia niiden halvan hintatason ja työmarkkinalainsäädännön puutteiden ansiosta. Tehtaiden tuottavuus on korkea halvalla hinnalla kun epätoivoista työvoimaa saa palkattua pikkurahalla. Tuotanto siirretään sinne missä tuotanto on halpaa.

    Mielenkiintoisesti yritykset rakastavat ajatusta tuotannon siirtämisestä hintojen mukana, mutta suorastaan kammoavat ajatusta kaupan siirtymisestä hintojen mukana. Eli yritys voi siirtää tuotantonsa Intiaan, mutta ei anna minun tilata tuotteita Intialaisilta tuottajilta Intian hinnoilla. Virallisia maahantuontikanavia ohittava kauppa on yllättävän hankalaa. Jälleen esimerkki miten reiluus on hieman yksisuuntaista.

    Lisäksi yritykset pelaavat likaista peliä näillä markkinoilla muutenkin, tehden salaisia sopimuksia diktatuurien kanssa. Työntekijät tekevät töitä kiltisti ja valittamatta, tai kuolevat. Puhumattakaan sitten täysin moraalittomista toimista mihin joissain köyhissä maissa on ajauduttu: yksityinen vesilaitos onnistuu lobbaamaan läpi lain joka kieltää sadeveden keräämisen, maatalousyritys patentoi tuhansia vuosia alueella viljellyn kasvin ja yrittää pakottaa viljelijät lisenssimaksuihin. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka monia.

    Lopuksi on hyvä muistaa, että avoimien markkinoiden sisään on rakennettu yksi hyvin ikävä mekanismi: ne muuttuvat koko ajan vähemmän reiluiksi. Kilpailussa on tyypillistä, että jokin voittaa ja kun jokin yritys kasvaa suuremmaksi se tapaa muuttua paremmaksi siinä mitä se tekee. Tämä ilmiö tekee yrityksestä paremman ja paremman hallitsemaan omaa markkina-aluettaan. Lopulta tästä seuraa monopolin kaltainen tilanne tai varsinainen monopoli. Läntiset demokratiat ovat pyrkineet rikkomaan monopoleja, mutta useita sellaisia on yhä olemassa kiitos yritysten vahvan aseman. Jos yritys on tarpeeksi voimakas vaikuttaakseen itseään koskevaan lainsäädäntöön... no, lopputulos on selvä.

    Raha kasaantuu rahan luo.

    Lyhyesti: Voiton maksimointiin on aina tehokkaampaa toimia kierosti ja epäreilusti kun yrittää kilpailla oikeasti parhaan tuotteen tai palvelun avulla. Tämä nakertaa pahasti väittämää markkinatalouden todellisesta kilpailun reiluudesta. Koko yhteiskuntaa ajatellen tämä ei ole edes tehokasta, vaan kuluttajien ja valtioiden rahaa ja resursseja tuhlautuu hirvittävästi. Vapaat markkinat suosivat epäreilua ja kieroa kilpailua palkinten niin toimivat tekijät suuremmilla voitoilla.

    Vapaat markkinat 4: Kulutus

    En usko oikeistolaiseen kilpailuun ja vapaaseen talouteen perustuvaan yhteiskuntaan parhaana tai edes toimivana mallina. Aloitin sarjan kirjoituksilla Ahneudesta perusarvona, kapitalismin tehokkuuden myytistä ja Epäreilusta kaupasta ja jatkamme seuraavana kapitalismin kulutuksen ongelmasta.

    Tämän sarjan tarkoituksena ei ole ehdottaa yhteiskuntajärjestyksen alasajoa, vaan koskettaa kapitalistisen yhteiskunnan ongelmakohtia ja hieman murtaa tiettyjä myyttejä sen toiminnasta.

    Vapaat markkinat - markkinatalouden kyseenalaistaminen
    1. Ahneus
    2. Tehokkuuden myytti
    3. Epäreilu kilpailu
    4. Kulutus - kun mikään ei riitä
    5. Loppusanat 

    Huomautus: Voidaan argumentoida ettei kuluttaminen ole mitenkään sisäsyntyistä kapitalistiselle yhteiskunnalle, ja tämä väittämä on tavallaan totta. Vapaisiin markkinoihin perustuvassa yhteiskunnassa ei ole mitään pakkoa olla kulutusyhteiskunta vaan yhteiskunta voi myös toimia enemmänkin tarveyhteiskuntana. Tarveyhteiskunta oli tila missä lähes koko maailma oli sata vuotta sitten. Jos jotain ostettiin, se oli enimmäkseen tarpeeseen ja "turhanpäiväisiä" ostoja tehtiin harvoin, vanha tuote  korvattiin vain jos se sattui hajoamaan korjauskelvottomaksi. Nykyisin ihmisille markkinoidaan monia erilaisia viihdykkeitä ja kulutteita joita ei varsinaisesti ehkä tarvittaisi, mutta jotka viihdyttävät tai hieman helpottavat jokapäiväistä elämää. Viihdykkeet ovat myös monesti hyvin lyhytikäisiä ja uusia on pian ostettava aiempien lisäksi / tilalle.

    Markkinatalous tukee tällaista mallia hyvin: miksi yritys tekisi vain hyödyllisiä ja tarpeellisia asioita kun markkinoimalla se saa kuluttajiksi alennetut kansalaiset ostamaan tarpeettomiakin vempeleitä? Itseasiassa hyödyllisiä ja tarpeellisia asioita on vain niin paljon ja uusia sellaisia ostetaan rajatusti. Lopulta kaikki mitä tarvitaan "tavalliseen" elämiseen ovat melkoisen vähän tavaroita ja jos ne ovat ainoita asioita jotka menisivät kaupaksi, tarkoittaisi se yrityksille melkoista voittojen laskemista. Tämän tilanteen välttämiseksi on luotava uusia ja taas uusia tarpeita.

    Nykypäivän markkinoinnin takaa löytyy joukkopsykologian asiantuntijoita ja tutkimustyötä tehdään jatkuvasti mainonnan ja mielikuvien alalla. Tämä työ on erittäin tehokasta ja näkyy esimerkiksi lapsille suunnattujen mainosten tehossa (mainoksissa jopa opetetaan lapsille miten tiettyä lelua voi kerjätä vanhemmiltaan mahdollisimman tehokkaasti). Näiden median keinojen avulla markkinoinnille rakennetaan mielikuvia tarpeettomien tuotteiden tarpeellisuudesta ja myydään niitä suurille massoille. Saavutetaan tila jossa uusi laite tai asia voidaan myydä keinotekoisen tarpeen avulla.

    Kulutusyhteiskunnan malli ei siis ole sisäsyntyistä kapitalistisessa yhteiskunnassa, mutta se on rahallisesti tuottavin malli ja koska tuottavin voittaa, markkinataloudet luonnollisesti gravitoituvat sitä kohti.

    Kulutusyhteiskunta on monella tapaa erittäin vaarallinen ja ongelmallinen. Yksilön rooli kuluttajana on muodostunut melkeimpä kansalaisvelvollisuudeksi. On ostettava ja kulutettava rahaa, jotta yhteiskunnan pyörät pyörivät sujuvasti ja sulavasti. Mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän rahaa kiertää ja kaikkien hyvinvointi kohoaa. Hyvinvointimme siis paranee mitä enemmän kulutamme? Ehkäpä lyhyellä tähtäimellä.

    Ekologisesti ajateltuna kulutusyhteiskunta on mieletön hirviö. Kuluttamisessa tärkeintä on tietysti kuluttaminen ja tämä motivoi uusien asioiden ostamista vanhojen korjaamisen sijaan. Resursseja kuluu huomattavasti vähemmän vetoketjun vaihtamiseen tai kengänpohjan paikkaamiseen, mutta edulliseksi tehdyn tuotannon ansiosta hinta korjaamisen ja uuden välillä on pienentynyt JA tietysti uuden asian hankkiminen on myös itselleen mieluisampaa kuin vanhan korjaaminen. Kulutusmalli ruokkii tuhlausta ja palvoo uutta. Älä korjaa revennyttä kenkää, osta uusi! Ei sillä vanhalla uunilla saa kanaakaan paistettua, osta uusi ja pistä samalla koko muukin keittiö uusiksi että ilme säilyy yhtenäisenä!

    Voidaan tietysti väittää, että korjausteollisuus on vain osa kulutusyhteiskuntaa, mutta kulutukseen perustuvassa yhteiskunnassa uudenpalvonta on valitettan normaali asiantila, eikä korjaaminen enää ole läheskään yhtä houkuttelevaa. Eihän se vanha korjattu saapas ole yhtä hieno kuin tuo uusi jota juuri mainostettiin. Siinä saappaassa olisi Bluetooth! Ja kaikki on parempaa Bluetoothin kanssa.

    Kulutuksen palvonta näkyy ajattelumalleissa ja aluepolitiikassa. Rakennetaan toinen toistaan suurempia temppeleitä kulutukselle joissa voi palvoa viikon jokaisena päivänä! Ja kun temppelistä kajahtaa ilosanoma mahdottoman kivoista kulutusmahdollisuuksista, jo jäävät uskossaan vahvimmat edellisenä päivänä ovien taakse jonottamaan osoittaakseen uskollisuuttaan ja kulutuksen jumalille. Tällä tarkoitan tietysti jatkuvasti auki olevia kauppakeskuksia ja niiden monia jännittäviä alennusmyyntejä ja tuotelanseerauksia.

    Alennusmyynnissä syntyy jopa aggressioita kun viimeisiä edullisimmista tarjouksista viedään "käsistä" - joskus myös kirjaimellisesti. Ihmisten hinku saada asioita (ja tuntea saavansa ne halvalla) on mennyt pisteeseen jossa ollaan valmiit taistelemaan kunniasta maksaa uudesta puhelimesta ensimmäisten joukossa - tai jossa taistellaan euron halvemmasta kahvipaketista muiden ostajaintoilijoiden kanssa. Jotain on pahasti pielessä kun uuden PlayStation-konsolin saadakseen on valmis puukottamaan kanssaihmisen - varsinkin kun saman konsolin olisi saanut odottamalla vielä viikon. Keinotekoinen tarve voi olla melkoisen voimakas.

    Markkinatalouden malli ajaa siis yrityksen luomaan keinotekoisia tarpeita ja usuttamaan ihmiset kuluttamaan näitä keinotekoisia tarpeita. Tavalliset selviämiselle ja perusmukavuudelle riittävät tarpeet eivät riitä täyttämään kassoja tarpeeksi. Tämä tuottaa ekologisesti täysin kestämättömän tilanteen.

    Vapaat markkinat 5: Loppusanat

    En usko oikeistolaiseen kilpailuun ja vapaaseen talouteen perustuvaan yhteiskuntaan parhaana tai edes toimivana mallina. Aloitin sarjan kirjoituksilla Ahneudesta perusarvona, tehokkuuden myytistä, epäreilusta kilpailusta ja kulutuksen kaikkivoipaisuudesta. Tässä muutama loppusana.

    Vapaat markkinat - markkinatalouden kyseenalaistaminen
    1. Ahneus
    2. Tehokkuuden myytti
    3. Epäreilu kilpailu
    4. Kulutus - kun mikään ei riitä
    5. Loppusanat 


    Kulutukseen ja vapaaseen kilpailuun perustuvat yhteiskunnat perustuvat epäterveisiin perusarvoihin. Ne eivät ole erityisen tehokkaita tuottamaan maksimaalista hyvää. Kilpaileminen niissä ei oikeasti ole reilua millään tasolla ja ne aiheuttavat kestämätöntä kulutusta.

    En tosin sano ettei vapaiden markkinoiden päällä toimiva talousmalli olisi hyvä tai paraskin - en voi sanoa tietäväni. Käytännössä yhteiskuntamallien vertailu on hankalaa, sillä meillä ei ole mahdollista kokeilla vastaavista lähtökohdista lähtevien yhteiskuntien kanssa toimisiko mikä parhaiten. Jos voisimme ottaa yhteiskunnan ja asettaa sen tiettyyn hallitusmuotoon, sitten palauttaa sen alkupisteeseen ja kokeilla toista hallitusmuotoa, voisimme ehkäpä sanoa jotain varmaa kyseisen mallin toimimisesta. Tosiasia kuitenkin on, ettei meillä ole todellista vertailutietoa sanoa miten länsivaltojen kehitys olisi muuttunut toisen yhteiskuntajärjestyksen avulla. Parempaan vai huonompaan.

    Voimme kuitenkin osoittaa nykyisen mallin ongelmat ja yrittää toimia niitä vastaan. Jopa vapaassa markkinataloudessa elettäessä voidaan yrittää hillitä joitakin sen ongelmista. Ehkä voisimme mitata elämämme laatua muuten kuin rahalla. Lakata palvomasta tyhjiä julkisuuden henkilöitä, joiden saavutuksiin kuuluu vihamieliset osakekaupat tai miljoonaomaisuus valuuttakaupoilla. Ehkä voisimme alkaa pitää ahneita mulkeroita juuri niinä: ahneina mulkeroina. Ehkä voisimme lakata käyttämästä brutaalien ja likaisten yritysten tuotteita ja hankkia niiden sijaan tarvitsemamme tarvikkeet kestävien arvojen päälle pelaavilta yrityksiltä ja yhteisöiltä. Ehkä voisimme tuottaa joitain tarpeitamme paikallisesti, jopa kommunaalisesti ja jakaa niitä ystäviemme kesken. Tarvitsevatko kaikki talosi asukkaat oman porakoneen, ehkä joka kerros voisi jakaa yhden. Ehkä voisimme ajatella hankintojamme ja todella miettiä mitä oikeasti tarvitsemme ja mitä vain haluamme. Ehkä voisimme olla parempia ihmisiä.

    Vaalihuumaa: Miksi sinä kallistut oikealle?

    En ole koskaan ollut erityisen oikeistolainen. En pidä nykyhallituksemme touhuista, mutta en arvostanut yhtään myöskään Lipposen vetämää linjaa joka oli käytännössä yhtä oikeistolaista kuin edelleen vallassa olevalla sinipunahallituksella tänä päivänä. Oikeiston koko filosofia on mielestäni niin rikkonaista, etten voi kannattaa niiden kammottavien arvojen päälle tehtyä yhteiskuntaa. Kirjoitan niistä arvoista eri tekstissä.

    Oikeiston agenda hyödyttää selvästi eniten hyvätuloisia ja jossain määrin keskiluokan parhaiten tienaavaa piiriä. Suomessa kuitenkin huomattavasti suurempi osa ihmisistä äänestää esimerkiksi kokoomusta kuin kokoomuksen touhuista hyötyy. Miksi näin on? Kokoomus ei ole työväenpuolue, vaan oikeistopuolue jonka kantavat arvot ovat yksityisen yrittämisen ja vapaiden markkinoiden piirissä. Kokoomus ajaa sen mukaisia arvoja: matalampaa yritysverotusta, yritysten toiminnan helpottamista ja "tehokkuutta" kansalaisiin käytettyihin resursseihin.

    Nämä arvot ovat suoraan ristiriidassa hyvinvointivaltion perusrakenteiden kanssa. Miksi kuitenkin niin moni joka todella kärsii oikeistolaisesta politiikasta äänestää lopulta oikeistopuolueita? Imago ratkaisee paljon. Kokoomuksella on erittäin hyvin rakennettu täysin keinotekoinen imago menestyvänä puolueena joka ymmärtää taloutta ja joka vie Suomen komeasti maailmankartalle. Tätä imagoa on rakennettu suurella rahalla ja komeilla ehdokkailla - kokoomuksella on jopa oma hyvin tuottoisa mainostoimisto. Kokoomus on tehnyt itsestään menestystarinan ja saanut ihmiset innostumaan siitä menestyksestä.

    On tietysti niitä, jotka voivat perusteellisesti sanoa hyötyvänsä oikeistoideologiasta ja näin äänestää oikeistopuolueita. Moni kokoomuksen äänestäjistä äänestää tuon imagon kuvaaman elämäntyylin puolesta: olen nykyaikainen, tienaan rahaa, minulla on kaksi autoa ja kaunis vaimo, äänestän kokoomusta. Ottamalla äänestyslappuun kokkariehdokkaan tunnistaudun kivasti tähän voitokkaaseen elämäntyyliin. Eikä haittaa vaikka olisikin köyhä, tekisi pätkätöitä, ajaisi yhä bussilla töihin ja joutuisi käyttämään yhä kurjistuvia kunnallisia terveydenhuollon palveluita. Tuntuupa ainakin kivalta kun voi tunnistautua samalla voittajaksi kokoomuksen kanssa.

    Myös Kommunismin mörkö ajaa monia oikeistopuolueiden äänestäjiksi. Oikeisto koetaan realistisena siinä missä vasemmiston puolueiden koetaan olevan mitään ymmärtämättömiä elitisti haihattelijoita jotka kaipaavat Neuvostoliittoa. Kokoomuksen tarjoamana filosofia tuntuu ihmisistä uskottavammalta kiitos sen, että markkinatalouden mekka Yhdysvallat "voitti" vasemmiston esimerkkiyhteiskuntana pidetyn Neuvostoliiton, todistaen samalla miten kapitalistinen yhteiskuntamalli on parastakin parempi. Markkinatalouden ylivoimaisuus ainoana toimivana vaihtoehtona näyttää monesta niin selvältä, että muiden aatesuuntauksien kannat voidaan suoraan tuomita epärealistiseksi haihatteluksi.

    Lopputulos syystä huolimatta on kuitenkin sama: äänestäjä äänestää etujaan vastaan - meidän kaikkien yhteistä etua vastaan. Ajattelin äänestää sitä joka ajaa meidän kaikkien asiaamme, mikä sinun tekosyysi on?

    Androidin parhaat kätketyt toiminnot

    Käyttöjärjestelmissä erilaisia kikkoja ja temppuja joilla tietyt asiat onnistuvat helpommin ja sitten on tiettyjä hieman haudattuja ja vähemmän tunnettuja toimintoja joilla voisi saada aikaan jotain erityisen hauskaa. Tässä on joitakin Android-käyttöjärjestelmän suosikkejani.

    Siirry johonkin viimeaikaisista ohjelmistasi
    Pitämällä koti-painiketta hetken pohjassa saat luettelon viimeisimmistä ohjelmistasi ja voit valita niistä nopeasti haluamasi. Ei siis tarvitse hakea ohjelmaa valikosta tai muualta.

    Pitkään painaminen
    Yksi kosketusnäyttölaitteiden helposti unohdettavia toimintoja on ns. hiiren kakkospainikkeen korvike, pitkään painaminen. Pitkään painaminen tekee joissain ohjelmissa eri toimintoja, esimerkiksi selaimessa voi avata linkin pitkään painamalla esim. uuteen ikkunaan tai vaikka tallentaa sen.

    Tekstin kopiointi ja liittäminen
    Lähes joka ohjelmassa jossa tekstiä voi muokata, sitä voi myös kopioida ja liittää. Pitkä painallus tekstin päällä avaa kopioimisen ja tyhjän tekstikentän päällä liittämisen mahdollisuudet.

    Lisätoiminnot Menu-näppäimellä
    Monissa Android-sovelluksissa on lisää toimintoja jotka eivät näy ruudulla. Kokeile rohkeasti Menu-nappia.


    Pikainen vaientaminen
    Jos puhelin soi väärään aikaan, käännä se naamalleen eli näyttö alaspäin. Soittoääni säädetään nollaan, ei siis lyö luuria soittajan korvaan.