Presidenttiä valitsemassa

Suomen presidenttipelin mielenkiintoisiin piirteisiin kuuluu se jännittävä fakta, että presidentti on lopulta hyvin heikko verrattuna siihen mitä se on aikanaan ollut. Valtaa on vähennetty ja presidentti on laskenut käytännössä pääministerin alapuolelle käytännön vallan määrässä. Presidentillä on toki huomattavasti enemmän valtaa kuin riviministerillä, eikä valtaistuin siis täysin ole tehty pahvista.

Presidentin valinta on kuitenkin parilla tavalla merkittävä: se on arvokannanotto ja mediavoitto.

Arvokannanottona presidentin valinta määrittää pitkälti ulkomaiden käsitystä kyseisestä valtiosta. Henkilö joka valitaan on kuintekin Suomen ulkopolitiikan merkittävin yksittäinen henkilö jolle annetaan mandaatti viedä kuvaa maastamme maailmalle. Ulkopoliittinen kokemus on siksikin ehkä tärkein kriteeri mitä presidentiltä voidaan odottaa ellei jopa vaatia.

Ulkopolitiikassa presidentillä on varsin paljon valtaa. Presidentin määritettävänä on ulkopolitiikan linja ja hänen sanansa ylittää valtioneuvoston kannan. Tässä on tärkein kohta presidentin valinnassa. Esimerkiksi Niinistö on toistuvasti osoitanut hänen ulkopoliittisen linjansa tulevan olemaan ihmisoikeuksia vähättelevä kauppasuhteiden ollessa selvästi korkeammalla prioriteetilla. Presidenttiä valittaessa voimme valita henkilön joka painottaa sitä mitä on oikein ja sitä mikä on taloudellisesti lyhyellä tähtäimellä tehokkainta.

Valitsemalla  presidentin joka ei omaa kokemusta ulkopolitiikasta on tietysti huono ajatus, samaten henkilön joka ei kykene edustamaan maata järkevästi. Lisäksi on pohdittava minkä viestin ehdokkaan valinta lähettää maailmalle. Esimerkiksi Soinin valinta olisi hyvin kyseenalainen viesti koko maailmalle. Minkälaisen viestin lähettäisi Niinistön valinta? Oikeistopresidentti lähettää oikeistolaisen signaalin. Hyvässä ja pahassa.

Presidentin valinta on myös merkittävä mediavoitto puolueelle ehdokkaan takana, varsinkin mitä voimakkaammin puolueen mieheksi henkilö mielletään. Esimerkiksi Arhinmäen, Lipposen, Niinistön, Soinin tai Väyrysen valinnat olisivat merkittäviä voittoja juuri puolueille, sillä ehdokkaat ovat voimakkaasti profiloituneett puolueisiin. Haavisto ja Essayah vastaavasti eivät merkitsisi puolueille samalla tavalla voittoa, mutta pienten puolueiden uskottavuus kyllä kasvaisi.

Presidenttiä valittaessa on muistettava nämä tosiasiat. Valitsemme nyt sen mitä muu maailma meistä näkee seuraavien vuosien aikana. Itse lähettäisin maailmalle viestin maasta, joka hyväksyy kaikki sen kansalaiset samanarvoisina ja tahtoo maailmasta paremman paikan.

Kommentit