Lasse Lehtinen, tupakka, yksilönvapaus ja kannibalismi

Radio Rockin Heikelä Korporaatio toi äskettäin tietooni mielenkiintoisen tapauksen: miljonäärikaipuuhun liittyvää visailuohjelmaa juontanut Lasse Lehtinen on saanut tutkintapyynnön rikoksista jotka voivat teoriassa nousta murhaan asti. Kyseessä on siis Lasse Lehtisen aiempi ura tupakkayhtiön tiedottajana jossa Lasse avoimesti valehteli tupakan terveysvaikutuksista monia kertoja. Rikosilmoituksen aiheesta teki joukko juristeja.



Tapaus pähkinänkuoressa menee niin, että Lasse Lehtinen on Amer-Tupakan palveluksessa ollessaan tehnyt useita tiedotteita ja lausuntoja tupakan terveellisyydestä ja kyseiset tiedotteet ja lausunnot ovat olleen puhtaan valheellisia. Hän on esimerkiksi väittänyt tupakan lyhentävän elinikää parilla kuukaudella loppupäästä ja vihjanneen tupakoissa olevien varoitusten olevan vain viranomaisten tarkoitushakuista vainoharhaa. Lisäksi Lasse Lehtinen on väittänyt saaneensa omalla lobbauksellaan aikaan sen, että ravintoloiden savuttomuus lykkääntyi kahdella ja puolella vuodella. Näiden toimien takia Lasse Lehtistä voi siis jopa odottaa tuomio murhasta tai useasta murhasta jos tilanne etenee riittävän pitkälle.

Heikelä Korporaation käsittely aiheesta tosin jätti toivomisen varaa. Radio-ohjelmassa ilmaistiin kritiikkinä Lasse Lehtisen puolesta mielenkiintoisesti yksilön vapaus ja perusteltiin siis miten on jokaisen oma päätös tupakoivatko vai eivät. Tämä on toki totta, mutta ei ole syy miksi Lasse Lehtistä yritetään saada leivättömän pöydän ääreen. Kyseessä on murha harhaanjohtamisella.

Yksilönvapaudesta tässä ei siis ole kyse ja tämä voidaan osoittaa helpolla vertauskuvalla. Kuvitellaan hetki että heimo kannibaaleja palkkaa minut järjestämään heille syötävää. Kyseisen kannibaalit rakentavat metsään ansakuopan jonka pohjalla on teräviä piikkejä. Kannibaalit maksavat minulle hyvin kultaa kun johdatan ihmisiä kyseiseen kuoppaan, jotta kannibaalit voivat napata nämä pudotuksesta ja piikeistä kuolleet tai vammautuneet yksilöt ja syödä heidät. Jotkut voivat toki selvitä ja paeta tai liittyä heimoon, joten kuolema ei ole varma.

Kun johdatan henkilön tähän kuoppaan, tietäen seuraukset ja saan jopa palkkaa siitä, aiheutan kyseisen henkilön kuoleman ja koska olen suunnitellut asian etukäteen huolella, kyseessä on peräti murha, eikä tappo.

Otetaan toinen esimerkki. Sama kannibaaliporukka palkkaa minut pr-mieheksi ja lobbariksi. Tehtäväni on varmistaa ettei valtio ryhdy toimenpiteisiin tätä kannibaaliporukkaa vastaan. Aloitan siis kampanjan jonka tavoitteena on varmistaa ettei kukaan oikeastaan usko kannibaalien olemassaoloon ja kadonneet leimataan ulkomaalaisten ryöstämiksi. Ylläpidän siis tilannetta jossa ihmisiä kuolee ja saatan jopa pahentaa tilannetta.

Kukaan ei tässä ala puolustella kumpaakaan noista kannibaalien auttamisista yksilönvapaudella. Kun johdatan ihmisiä metsään ansaan en itse tapa ketään, mutta ihmisen kuolema on silti tekojeni suoraa seurausta. Toki jokaisella on vapaa tahto siinä että seuraavatko he minua metsään vai eivät, mutta se tuskin käännyttäisi valamiehistöä murhaoikeudenkäynnissäni. Entä auttaisiko asiaa jos olen julkisesti töissä kannibaaleilla? En kuitenkaan usko että kuolettavaan ansaan houkuttelu muuttuu vähemmän rangaistavaksi jos uhri tietää että teen töitä taholle joka rakentaa kuolettavia ansoja.

Keskeinen ongelma pysyy siis samana: meillä on henkilö joka on valehdellut ja toiminut tavoilla jotka aiheuttavat ihmisille vaivoja, sairauksia ja ongelmia. Keskeinen vasta-argumentti on että kyllähän ihmiset tietävät ne pahoiksi, mutta tämä ei ole aivan niin yksinkertaista.

Olemme viime vuosina nähneet miten yksittäisten ihmisten valheisiin uskotaan ja miten niistä joskus nousee jopa kansanliikkeitä. Rokotteita vastustava liike on äärimmäisen hyvä esimerkki tästä, sehän perustui puhtaasti Andrew Wakefieldin valheisiin, mutta liike ei ole kuollut vaikka Wakefield paljastettiinkin huijariksi. Wakefieldin tapauksessa voitaisiin myös sanoa, että eihän hän pakota ketään olemaan ottamatta rokotetta, hän vain valehtelee rokotteiden haittavaikutuksista, mutta tässäkin kyseinen argumentti tuntuu ontolta.

Ja kyseessä ei siis tosiaan ole kysymys yksilön vapauksista, vaan siitä miten ihmisten ajaminen valheellisesti tuhoisiin olosuhteisiin on yksi tapa miten ihminen voidaan jopa tappaa. Kuoleman aiheuttaminen valehtelemalla on mahdollista ja kyseessä on silloin vähintään petos, ehkä jopa kuolemantuottamus tai murha.

Ja Lasse Lehtinen on syyllistynyt siihen. Hän on teoillaan johdattanut ihmisiä metsään kannibaalien ansaan, tietäen että hänen työnantajansa ovat kannibaaleja. Lisäksi hänen lobbaamisensa ja yhteytensä lykkäsivät kahdella ja puolella vuodella kannibaalien vastaisten toimien aloittamista ravintoloissa. Vertauksen sisällä ainoa tupakkayhtiön ja kannibaalin välinen ero on kuoleman nopeudessa.

Poliisi ei kuitenkaan päättänyt aloittaa tutkintaa asiasta. Poliisin tulkinnan mukaan yksittäinen lobbari ei valheellisilla lausunnoilla tai armottomalla lobbaamisella voinut aiheuttaa kenenkään kuolemia. Poliisin tulkinta kohoaa valitettavasti kaikkialta muualta kuin syyllisyydestä tai syyttömyydestä, on nimittäin erittäin todennäköistä että tapaus sivuutettiin lähinnä sen hankaluuden ja mediahuomion takia. Olkoon tämä opiksi kaikille: jos aiheutatte kuolemia, tehkää se hankalasti ja poliisi ei vaivaudu edes tutkimaan asiaa.

Ja kerran kuoleman aiheuttaminen rahasta tällaisilla tavoilla ei ole lain vastaista, toivoisin että kannibaaliheimot ottaisivat minuun yhteyttä. Minulla on yhteistyökuvio mielessä josta voitaisiin jutella (turvallisesti sähköpostilla).

Apple ja Varastamisen/Soveltamisen jalo taito

Ensin hieman siitä miten Applen logiikan mukaan iPhone on kopio vanhoista Nokian puhelimista ja sitten hieman siitä miksi Applen käyttöliittymäpatentit ovat kaikki roskaa.


Juuri ratkennut ja jatkokierrokselle menevä Applen ja Samsungin välinen oikeustaistelu on mielestäni naurettava show. Eniten olen ärtynyt Applen toimintaan koko kalabaliikissa. Se mistä Apple eniten vaatii korvauksia ovat nimittäin käyttöliittymän elementeistä joita Samsung käyttää ja jotka ovat samankaltaisia kuin Applen iPhone-laitteissa. Applen iPhonen käyttöliittymää kehuttiinkin alusta asti omaperäiseksi ja kekseliääksi ja Applella onkin hieno maine omaperäisenä ja luovana yrityksenä.

Totuus tässäkin on kuitenkin hieman toinen: iOS:n käyttöliittymä - kuten muidenkin modernien matkapuhelimien käyttöliittymä - on kopioitu muilta. Perusperiaate käyttöliittymien kehityksessä on aina ollut kopioi ja paranna, eli kun kilpailija tekee jotain hienosti, toinen kilpailija ottaa saman toiminnon ja tekee sen paremmin omaan laitteeseensa. Apple tekee täysin samaa ja itseasiassa koko iOS on hyvä esimerkki tästä: tuote on kopio jossa on vain vähän omaa soveltamista.

Applen  käyttöliittymän perusperiaatteet ovat todentotta lainattu suoraan ikivanhoista matkapuhelimista. Itseasiassa iPhone muistuttaa itseasiassa kovasti vanhaa klassikkoa joka itseltänikin löytyi: Nokian 3310:a. Itseasiassa jokainen Nokian puhelin kyseiseltä ajalta käy esimerkiksi.

Periaate on molemmissa yksinkertainen: lukkonäyttö on esillä oletuksena. Teet ensin lukon avauseleen (joko valinta + tähti tai lukko + pyyhkäisy) ja saat auki listan ohjelmista joista voit käynnistää haluamasi. Ainoat muutokset Applella tähän kaavaan on oikeastaan se, että ohjelma valitaan sormella ruutua koskettamalla, eikä nappia painamalla ja valikko selataan sormella pyyhkimällä, eikä painamalla alaspäin osoittavaa nuolinappia.

Ohjelmavalikkokaan ei erityisemmin eroa. Vanhassa 3310:ssa toimintoja selattiin yksi kerralla, mutta Nokian hieman uudemmissa puhelimissa oli jo useamman kuvakkeen valikoita joita selata. Esimerkiksi omistamani 6610-malli oli juuri tällainen: paina valikko-nappia ja saat auki kuvakevalikon josta ohjelmia käynnistää.


Hauskasti kyseinen 6610 sisälsi moniajon jota Applen iOS laitteista ei löytynyt vuosiin (eikä oikeastaan löydy vieläkään, iOS:n moniajo on hieman kyseenalainen).
Tässä on tärkeä keskittyä siihen mitä tapahtuu ja miten se saadaan aikaan. Molemmissa käyttöliittymissä tapahtuu täysin sama asia: ohjelmia selataan ja valitaan käynnistettävä. Miten se tapahtuu on myös identtistä: käyttäjä selaa kuvakkeita käyttöliittymän tarjoamilla keinoilla edestaas ja valikoi haluamansa. Periaate ei muutu teki käyttäjä selaamisensa napeilla vai pyyhkimällä näyttöä.

Applen patentit ovat tämän takia juuri outoja: he ovat patentoineet asioita jotka on aina tehty ja siirtäneet ne kosketusnäytölle ja kutsuvat näitä nyt innovaatioiksi. Esimerkiksi ruutua vieritettäessä ylälaitaan pääsy korostetaan käyttäjälle pienellä ponnahduksella. Tässä meidän on keskityttävä siihen että mitä oikeastaan on patentoitu: visuaalinen merkki siitä että käyttäjä on vierittänyt jonkin valikon ylös asti. Jokin visuaalinen merkki on löytynyt kaikista käyttöjärjestelmistä jo vuosikausia, esimerkiksi Windows-järjestelmässä se on oikeasta laidasta löytyvä palkki joka on ylälaitaan siirryttyä ylälaidassa. Apple ei ole keksinyt siinä mitään uutta, vaan tekee saman mun erilaisella graafisella tavalla.

Apple on myös patentoinut näytön tuplakosketuksella tai nipistämällä zoomaamisen. Tässäkin ei ole kyse mistään uudestä toiminnosta. Eleillä kuten nipistyksillä hallinta ei ole mitään uutta, eikä tuplanapsautus eikä zoomaaminen. Tässä Apple väittää että tietyt hallintamenetelmät (jotka eivät ole Applen kehittämiä) yhdistettyinä toimintoihin (jotka eivät ole Applen kehittämiä) ovatkin Applen kehittämiä ja jotenkin erityisen suojattuja.


Nämä menetelmät ovat jotain mille Apple haluaa kovasti vahvan suojan. Apple tahtoo estää tilanteen jossa näitä lopulta suhteellisen intuitiivisia menetelmiä voisi käyttää muidenkin valmistajien laitteissa. Käyttöliittymät eivät itseasiassa ole patentoitavissa, mutta Apple on kiertänyt lakia tässä ja uudelleenmääritellyt käyttöliittymän elementtejä saadakseen niille lain suojan.

Tämä tietysti pakottaa kilpailijat tilanteeseen jossa he voivat käyttää vain menetelmiä joita Apple ei ole ennättänyt patentoida ja tietysti kiihdyttää muiden intoa hankkia menetelmäpatentteja. Lopulta tässä häviää eniten kuluttaja, sillä kun yritykset eivät enää laillisesti saakaan kopioida toistensa laitteista parhaita toiminnallisuuksia, törmäämme tilanteeseen jossa yhdellä valmistajalla on yksi kiva juttu ja toisella toinen, mutta sitä täydellistä laitetta jossa olisi molemmat, ei saada. Lisäksi jos miljoonakorvaukset itsestäänselvyyksistä yleistyvät, siirtyy alan painopiste innovoimisesta patenteilla trollaamiseksi, suunta johon esimerkiksi Nokia on ottanut ikäviä ensiaskelia.

Villankoiran ydin piilee juuri tässä: julkaisunsa aikaan iPhone ei oikeastaan tehnyt mitään mitä muut älypuhelimet eivät jo tehneet. Se teki paljon vähemmän itseasiassa, esimerkiksi vanha N95 oli paljon monipuolisempi laite kuin iPhonen julkaisunsa aikaan (ja pääsee aika lähelle vieläkin). Omaperäisyys tuli hieman erilaisesta tavasta hallita puhelinta, ei vallankumouksellisista todellisista uutuuksista. Tämä oli hyvin tyyppillitä Applelta, joka oikeastaan harvoin todella innovoi, vaan lähinnä tekee toimivia kokonaisuuksia muiden keksinnöistä.

Ja trollaa patenteilla. Oikeasti, kun joku patentoi näytöllisen neliön, ei ne jauhot sen pusseissa ole vain likaisia, vaan enemmänkin hiekkaa.

Windows 8: Asentaminen

Sain käsiini Windows 8:n lopullisen version ja päätin hieman tutustua siihen kosketusnäytöllisellä kannettavallani. Käyn näissä neljässä tekstissä läpi mielipiteitäni käyttöjärjestelmästä. Pituuden takia, jaoin arvion usempaan osaan.

Osa 1: Asennus

Muut osat:
1. Asennus
2. Käyttöliittymä
3. Ohjelmat
4. Mielipide
Bonus: Jälkikatsaus 

Asennus on varsin suoraviivainen ja se voidaan suorittaa käynnistämällä tietokone asennusmedialta tai suoraan vanhan Windowsin sisältä. Itse kokeilin asennusta virtuaalikoneeseen ja sitten varsinaiseen tietokoneeseen.

Virtuaalikoneessa käytin samoja asetuksia kuin Custormer Preview-version kanssa, eli oletusasetukset Windows 7:llä ja seuraava muutokset:
  • 1024 Mt keskusmuistia, 40 Gt kovalevyä
  • Settings / System / Motherboard / ruksi kohtaan Enable IO APIC.
  • Settings / System / Processor / ruksi kohtaan Enable PAE/NX.
Varsinaiseen tietokoneeseen asensin Windows 8:n päivityksenä Windows 7:n päälle ja näin sain säästettyä tiedostoni ja asetukseni uuteen käyttöjärjestelmään. Kyseinen tietokone oli kosketusnäytöllä varustettu Fujitsun Lifebook T4410.

Asennus ja päivitys

Prosessi on lyhykäisyydessään seuraava: Ensin valitaan kieli ja syötetään lisenssiavain. Sen jälkeen määritetään halutaanko päivittää aiempi vai tehdä puhdas asennus. Molemmat puhdas asennus ja päivitys Windows 7:stä onnistuivat ongelmitta.


Windowsin määritys

Varsinaisen asennuksen jälkeen määritetään vielä käyttäjän omat asetukset. Nämä voi pikamäärittää oletusarvoille tai määrittää kokonaan käsin.








Asetusten määrittelyn jälkeen tulee latausruutu jota voi herkästi luulla kehotteeksi alkaa kosketella ruutua, järjestelmä nimittäin neuvoo käyttäjää pyyhkäisemään ruutuaan mainitsematta että juuri nyt siitä ei seuraa mitään, eikä mainitse olevansa latausruutu.



Latauksen jälkeen päästään viimein kirjautumaan järjestelmään.

Jatka seuraavaan: Käyttöliittymä

Windows 8: Käyttöliittymä

Sain käsiini Windows 8:n lopullisen version ja päätin hieman tutustua siihen kosketusnäytöllisellä kannettavallani. Käyn näissä neljässä tekstissä läpi mielipiteitäni käyttöjärjestelmästä. Pituuden takia, jaoin arvion usempaan osaan.

Osa 2: Käyttöliittymä

Muut osat:
1. Asennus
2. Käyttöliittymä
3. Ohjelmat
4. Mielipide
Bonus: Jälkikatsaus

Sisäänkirjautuminen

Ensimmäinen kirjautuminen on jo hieman erilainen kuin aiemmin. Jos laitetta ei ole kytketty Domainiin, käyttäjän ei tarvitse painaa hankalaksi koettua Ctrl + Alt + Delete yhdistelmää, vaan mikä tahansa nappi tai ruudun pyyhkäisy riittää. Käyttäjä sitten valikoi haluamansa tilin ja kirjautuu sisään.



Sisäänkirjautumisessa salasanan voi korvata halutessaan eleellä tai pin-numerolla. Nämä vaihtoehdot eivät ole käytettävissä Domainiin kirjautumisen kanssa. Käyttäjä voi luoda paikallisen tilin tai käyttää kirjautumiseen Windows Live-tilejä.

Käyttöliittymän muutokset



Ensimmäinen käyttäjää tervehtivä asia on aiemmin Metroksi kutsuttu käyttöliittymä (joka nykyisin on vain "Windows 8 käyttöliittymä", mutta koska se on nihkeä sanottava, käytän edelleen termiä Metro). Windows 8 sisältää myös perinteisen työpöydän. Metro-ympäristössä ajetaan siihen nimenomaisesti suunniteltuja ohjelmia (joista käytän tässä tekstissä nimeä Metro-ohjelma) ja työpöydällä perinteisiä ohjelmia.

Metron mukainen värikäs näkymä sisältää uusia miellyttävän yksinkertaisia ikoneita, jotka ovat tarpeeksi isoja osua näyttöä tökkimällä. Perinteinen Käynnistä-valikko ei ole Windows 8:ssa ollenkaan käytössä, vaan tämä metro-näkymä korvaa sen kokonaan.

Valikkoa voi muokata ja sinne voi kiinnittää uusia kuvakkeita, poistaa kuvakkeita (nykyisin "tiiliä") ja järjestellä niitä. Windows Phone 7-käyttöjärjestelmän tapaan, tiilistä osa on eläviä ja niissä liikkuu ajankohtaisen tapaista tietoa. Esimerkiksi Calendar-ohjelman (ylläolevassa kuvankaappauksessa viides kuvake oikealla) tiilessä näkyy seuraava kalenterin tapahtuma.

Kun ohjelmaa napsauttaa ja koskettaa, ohjelma käynnistyy ja näyttää matkalla tarpeettoman täyden ruudun huomautuksen aiheesta.



Metro-tyylisten ohjelmien käyttölogiikka on hyvin samankaltainen kuin Windows Phone 7:ssä. Ohjelmia voi vierittää sivulta toiselle, harvoin ylhäältä alas. Hiirellä ohjattaessa pyöritysrulla selaa sivua hieman luonnottomasti juuri vaakasuunnassa, eikä pystysuunnassa kuten aiemmin on totuttu.

Käyttöliittymässä on myös muutama uusi piirre. Hiiren oikea napsautus Metro-tyylisessä ohjelmassa ei avaakaan kontekstivalikkoa, vaan kyseisen ohjelman ylä- ja/tai alalaitaan ilmestyy ohjelman omia asetuksia ja toimintoja. Esimerkiksi oikealla napsautuksella Weather-ohjelmassa, ylälaitaan avautuu valinnat minkä alueiden säätä tahtoo seurata ja alalaitaan asetukset.


Hupia palkkien kanssa

Perinteisissä työpöytäohjelmissa vastaavaa ominaisuutta ei ole ja kakkospainike avaa edelleen kontekstivalikoita.

Toinen käyttöliittyelementti on Charms-palkki, joka avataan kosketusnäytöllä pyyhkäisemällä näytön oikealta laidalta keskelle (tai hiirellä viemällä hiiren kursori oikeaan ylänurkkaan ja vetämällä sitä sieltä alaspäin). Charms-palkista saa näkyville komennot haku, jako, käynnistys, laitteet ja asetukset. Haku avaa Metro-käyttöliittymän mukaisen haun (johon pääsee helpommin alkamalla kirjoittaa kun uusi Käynnistä-valikko on auki. Laitteiden kautta tietoa voidaan siirtää kytkettyihin laitteisiin ja asetuksista päästään asetuksiin.



Jako-komennolla voi jakaa tietoa auki olevasta ohjelmasta, esimerkiksi jos sähköpostista voi valita osan ja jakaa sen uuden sähköpostin sisältönä, tai Weather-ohjelmasta voi jakaa nykyisen sähköpostilla. Sosiaaliseen mediaan jako ei vielä onnistu, mutta tilanne todennäköisesti muuttuu kunhan Facebook-ohjelma löytyy Windows 8-alustalle.



Haku

Hakeminen on muuttunut Windows 7:ää heikommaksi. Kun Käynnistä-valikko on auki, käyttäjä voi Windows 7:n tapaan syöttää haun järjestelmään alkamalla kirjoittaa.



Käyttäjä saa ruudulle näkymän jossa hakutulokset esitetään. Merkittävä heikennyksenä hakutulokset on ryhmitelty Ohjelmiin, asetuksiin ja tietostoihin. Tämä on sinällään selkeyttävää, mutta hidastaa hakua huomattavasti, varsinkin kun haetaan asetusta tai tiedostoa, sillä oletuksena haku näyttää vain ohjelmat. Asetukset tai tiedostot on erikseen valittava sivun valikosta niitä haettaessa. Näin esimerkiksi asetuksiin pääsy vaatii ylimääräisen klikkauksen siinä missä Windows 7:ssä tätä ei tarvittu.

Jos käyttäjä tahtoo hakea asetuksia tai tiedostoja, näihin löytyy tosin Windows 8:ssa pikanäppäin. Windows + W hakee asetuksia ja Windows + F tiedostoja. Heikennys aiempaan siitä huolimatta.

Metro-ohjelmat

Metro-ohjelmasta toiseen voi vaihtaa perinteisillä keinoilla, kuten Alt-Tab-pikapainikkeella. Uusi menetelmä on erikoinen ja hankala. Kun käyttäjä pyyhkäisee oikealta laidalta, hän hyppää automaattisesti nykyisestä ohjelmasta edelliseen käyttämäänä. Hän voi jatkaa pyyhkimistä hypätäkseen eteenpäin.

Tiettyyn ohjelmaan meneminen käy pyyhkäisemällä oikealta ja pyyhkäisemällä takaisin oikeaan yhdellä eleellä. Tällöin oikeaan laitaan ilmestyy valikko josta haluamansa Metro-ohjelman voi valita.



Haluttu Metro-ohjelma avautuu koskettamalla. Työpöytä-ohjemat eivät näy tässä valikossa kuin yhtenä Desktop-kohtana.

Metro-ohjelmat näkyvät oletuksena aina koko ruudulla. Halutessaan kaksi Metro-ohjelmaa voi kuitenkin ottaa näytölle kerralla. Tässä tilassa toinen ohjelma näkyy pienennettynä ja toinen suurempana.


Ohjelman saaminen tähän tilaan on hieman työlästä. Ensin käyttäjä pyyhkäisee oikealta ja jos viimeisin applikaatio on se jonka hän tahtoo pitää, hän raahaa sen näytön oikeaan tai vasempaa laitaan. Jos ei, hän voi avata ohjelmavalikoiman tekemällä oikealta vasemmalle pyyhkäisyn reunasta kuten äsken esittelin ohjelmien vaihtamisen kanssa ja raahata sieltä haluamansa ohjelman näytön oikeaan tai vasempaan laitaan.

Mielenkiintoisesti, kahden Metro-ohjelman yhtäaikainen käyttö edellyttää minimissään 1366*768 näytön tarkkuutta. Pienemmällä tarkkuudella Metro-ohjelmia voi tarkastella vain yhtä kerralla.

Metron mukautus

Metron ulkoasua voi muokata


Käyttäjä voi muutta lukkoruudun taustakuvan ja määrittää lukkoruutuun tiettyjä ohjelmia, jolloin esimerkiksi lukkoruudussa näkyy suoraan lukemattomien viestien määrä tai vaikka sääennuste. Käyttäjä voi myös vaihtaa Metro-käyttöliitymän taustaa ja määrittää sen värityksen ja vaihtaa omaa profiilikuvaansa.

Työpöytä

Perinteinen työpöytä löytyy yhä luonnollisesti ja sekin on kokenut joitain muutoksia.


Näkyvin muutos on Käynnistä-pallukan/valikon poistuminen. Vasenta alakulmaa ei enää korista tuo Windows 95:stä asti mukana liikkunut kapistus. Metrotyylinen Käynnistä-valikko avataan joko painamalla Windows-näppäintä tai viemällä hiiren kursori alas oikeaan nurkkaan ja napsauttamalla sitä, tai oikean laidan Charms-palkin kautta. Tämä muutos on mielestäni huono, sillä vaikka itsekin pääsääntöisesti käytän Käynnistä-valikkoa näppäimistön kautta, joskus hiirellä sohiminen on tarpeellista ja nyt siitä on tehty tarpeettomasti hankalampaa. Windows Vistan ja 7:n Käynnistyspallukka ei kuitenkaan vienyt ruutua mahdottomasti.

Työpöydän pienoisohjelmat (Gadgets) on hävitetty. Tämä tuskin monia käyttäjiä haittaa, mutta poisto sekin. Gadgettien tilalle Microsoft suosittaa erilaisia Live Tiiliä Metro-näkymään.

Ainoa oikea uutuus työpöydällä on huomattavasti parantunut useamman näytön tuki. Näyttöjen tiloja voi Windows 7:n tapaan vaihdella painamalla Windows + P painiketta, joka avaa ruudun laitaan valikoiman erilaisia näyttötiloja.


Jos laajennettu työpöytä (Extended) valitaan, käyttäjä saa molemmille työpöydille oman Tehtäväpalkin alalaitaan.


Tämä helpottaa merkittävästi toimimista usealla näytöllä. Oudosti Metro-ohjelmia ei voi ajaa kuin yhdellä näytöllä. Windows 8 ei esimerkiksi anna pitää sää-ohjelmaa auki kakkosnäytöllä ja sähköpostia ykkösnäytöllä. Vain yhdellä näytöllä voidaan näyttää Metro-ohjelmia.

Työpöydän mukautus 

Käyttäjä voi Windows 7:n tapaan mukauttaa työpöydän ulkoasua vapaasti.


Pari pientä uutuutta täälläkin on. Ikkunoinnin värin voi määrittää automaattiseksi, jolloin väri muuttuu taustakuvan mukaisesti. Toinen mielenkiintoinen uutuus liittyy taustakuviin.

Uutena asetteluna taustakuvan voi määrittää jatkumaan useamman näytön lävitse (span). Tämä tietysti vain jos käytössä on useampi yhtäaikainen näyttö.

Jatka seuraavaan: Ohjelmat

Windows 8: Ohjelmat

Sain käsiini Windows 8:n lopullisen version ja päätin hieman tutustua siihen kosketusnäytöllisellä kannettavallani. Käyn näissä neljässä tekstissä läpi mielipiteitäni käyttöjärjestelmästä. Pituuden takia, jaoin arvion usempaan osaan.

Osa 3: Ohjelmat

Muut osat:
1. Asennus
2. Käyttöliittymä
3. Ohjelmat
4. Mielipide
Bonus: Jälkikatsaus

Windows 8:n mukana tulee useita ohjelmia. Käytännössä kaikki uudet ohjelmat ovat Metro-tyylisiä ja pyörivät vain täyden ruudun metro-ohjelmina. Käytännössä kaikkian Metro-ohjelmia voi kritisoida yhdestä merkittävästä puutteesta: ne toimivat kyllä hyvin pikkunäytöllä, mutta suurella työpöytänäytöllä niissä tuntuu olevan hukkatilaa hukkatilan päälle. Metro-ohjelmien kokoa ei voi muuttaa, eikä niitä voi näytöllä järjestellä haluamiinsa kohtiin perinteisten työpöytäohjelmien tapaan. Tämä tekee niiden käytöstä tarpeettoman hankalaa perinteisellä tietokoneella.


Tilit

Metro-ohjelmat osaavat käyttää samoja tilejä Kun Facebook, Live- ja muut tilinsä lisää järjestelmään, ne yhdistyvät kaikkiin ohjelmiin. Näin esimerkiksi Google-tilin lisääminen sähköpostiin lisää saman tilin myös kalenteriin ja niin edespäin.Keskeisessä asemassa ovat Microsoftin Live-tilit. Live-tilin avulla tehdään esimerkiksi ostokset Windows Storen kautta ja tili myös määrittää kenellä lopulta on käyttöoikeus ohjelmiin.

Calendar

Kalenteri-ohjelma on selkeä ja osaa näyttää tietoa useasta kalenterista.


Eri kalenterien tapahtumat näkyvät eri väreillä, mikä tekee niistä helppoja erottaa. Kalenteri ei salli yhtäaikaista yksittäisen tapahtuman ja pääkalenterin katselua. Tapahtumia ei myöskään voi raahata paikasta toiseen, vaikka muokkaus muuten onnistuukin. Kalenteri tuntuu kosketusnäytöllä hyvältä käyttää, mutta täydellä tietokoneella se tuntuu tyngältä.

Camera

Tämä häkellyttävä ohjelma on juuri sitä miltä kuulostaa: kamera.


Ohjelmalla voi ottaa kuvia käyttäen tietokoneen sisäänrakennettua kameraa tai usb-kameraa. Sinällään hyödyllinen ohjelma, sillä aiemmissa Windowsin versioissa sisäänrakennetun kameran käyttöön oli hyvin vähän keinoja ilman erillisiä sovelluksia.

Games

Games-ohjelma toimi nyt myös Suomen kautta. Ohjelma on käytännössä hubi jonka kautta käynnistetään järjestelmään asennettuja pelejä ja voidaan seurata omia tilastojaan. Games toimii yhdessä Xbox Liven kanssa ja sen kautta voikin ostaa pelejä myös omalle Xboxille pelattavaksi.




Pelipuoli on Microsoftilla hallinnassa ja Games-ohjelma on yksinkertainen ja selkeä. Steam on edelleen parempi pelipalvelu PC-pelaajalle, mutta Xboxin käyttäjää Games-ohjelma lämmitti.

Finance

Taloustietoja näyttävä ohjelma.

Käyttäjä voi määrittää suosikeiksi haluamiaan yrityksiä ja seurata niiden kehitystä. Ohjelman Live-tiili näyttää tarkemmat yksityiskohdat.

Internet Explorer

Internet Explorer on kahtiajakautunut selain - tai oikeastaan kaksi hyvin erilaista selainta. Kuten Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde, Internet Explorerista on Metro-käyttöliittymässä oma versio ja työpöydällä oma. Työpöytäversio on kaikille Internet Explorer 9:n selainta käyttäneille hyvin tuttu.


Metroversio on taas kokonaan eri ohjelma.


Kyseessä on täyden ruudun tilassa toimiva selain jonka toimintoja on rankasti riisuttu työpöytäversioon verrattuna. Kosketusnäytöllä selainta on suhteellisen mukava käyttää, sillä napit ovat kosketukselle riittävän kookkaita ja selkeitä. Työpöydällä rajoitukset tulevat äkkiä vastaan. Esimerkiksi Internet Explorerin välilehdet ovat tarpeettomasti piilotettu ja tulevat hankalasti näkyville vain kakkosnäppäimen napsautuksella - jopa iPad osaa näyttää välilehdet paremmin. Selainta vaivaa myös pahasti se ettei ikkunoita voi vapaasti hallita. Flash tosin toimii.

Selainversio ei myöskään keskustele työpöytäversion kanssa. Ainoa yhteispeli on komento lähettää avoin sivu työpöytäselaimelle.

Maps

Yksinkertainen karttaohjelma.


Maps osaa näyttää kartat ja ilmakuvat ja sen avulla voi myös suunnitella reittejä. Ohjelma ei tarjoa mitään mitä esimerkiksi selaimen kautta käytettävä Google Maps ei tarjoaisi, mutta on ehkä käyttökelpoinen tablet-käyttäjille. Työpöytäkäyttäjälle Mapsin hyödyllisyys on kyseenalainen.

Messages

Facebook- ja Messenger-viestintä toimi ongelmitta ja keskustelut näkyivät Windows Phonen tapaan kaikki samalla alueella.



Pidin Windows 8:n Customer Preview-versiossa jo esitellystä Messages-applikaatiosta, mutta valitettavasti esiversiossa anteeksi annettuja puutteita ei ole korjattu, pahimpana niistä rajoittunut tuki viestintäalustoille: Messages-ohjelmalla voi puhua vain Facebook- ja Messenger-kontakteille. Useiden keskustelujen välillä liikkuminen on myös nihkeää ja useampaa keskustelua ei voi seurata kerralla. "Vanha" Windows Live Messenger on parempi viestintäohjelma.

Messages ei sisällä henkilöhallintaa, vaan keskustelua aloitettaessa henkilö valitaan People-ohjelmasta. Ohjelma näyttää online-tilassa olevat pienellä värillä henkilön kuvan vasemmassa lainassa. Käyttäjä voi selata halutessaan vain Online-tilassa olevia kontakteja valitsemalla sen erikseen.

Music 

Music on yllättäen ohjelma jolla voi soittaa musiikkia.


Ohjelma osaa näyttää musiikkikirjaston kappaleet ja selailla niitä eri tavoilla. Soittokontrollit saa näkyville hiiren oikealla painikkeella tai alhaalta pyyhkäisemällä. Musiikin soidessa täyden ruudun tila avautuu ja näyttää koreasti soitettavan kappaleen ja taustalla kuvia tietokoneella olevasta musiikista.


News

News näyttää valittujen uutislähteiden sisältöä visuaalisessa muodossa.


Periaatteessa uutiset on nätti ja selkeä tapa saada luettua uutisia laitteeltaan. Valitettavasti News on rajattu tiettyihin tarjoajiin ja ei sisällä ominaisuuksia joilla esimerkiksi seurata haluamaansa RSS-syötettä. Tämä tekee siitä äkkiä hyödyttämän, sillä verkkoselaimella voi kuitenkin seurata mitä tahansa uutislähdettä näppärämmin. Tablet-käyttäjillekin tämä ohjelma näyttää hieman kyseenalaiselta.

People 

 Ohjelma jolla käyttäjä voi selata tuttaviaan eri sosiaalisista medioista.


Message-ohjelmaa käytetään viestintään, mutta People-ohjelman kautta. Lisäksi People mahdollistaa tallennettujen henkilöiden muokkaamisen ja sosiaalisten medioiden päivitysten seurannan henkilön kohdalta.

Photos

Ohjelma kuvien katseluun ja selailuun.


Ohjelma osaa näyttää omalle tietokoneelle tallennettujen kuvien lisäksi käyttäjän Facebook, Skydrive ja Flickr-kuvat. Kuvia voi selata ja asettaa taustakuviksi tai tiiliksi.

Sports

Urheilutietoja näyttävä ohjelma.

Sportsiin voi tallentaa suosikkijoukkueensa tarkemmin tarkasteltavaksi. Joukkuevalikoima oli kirjoitushetkellä hyvin rajoittunut, eikä esim. kotimaisia jääkiekkojoukkueita tai edes NHL-joukkueita ollut valittavissa.

Sportsilla voi seurata haluamaansa urheilusarjaa (joka on valittava erittäin lyhyeltä listalta).


Haluamansa alueen voi myös näppärästi kiinnittää alkuruutuun. Harmittavasti valikoima on niin rajoittunut, ettei monelle suomalaiselle ole tästä ohjelmasta minkäänlaista iloa.

Store

Windows 8:n ehkä suurin muutos aiempaan on juuri tämän ohjelman läsnäolo. Windows Store on ohjelma jolla voi ostaa ja suoraan asentaa ohjelmia tietokoneelleen.


Pääalueella näytetään kategoriat ja niiden tällä hetkellä valokeilassa olevat ohjemat. Kategorian sisältä katseltaessa nähdään yksinkertainen valikoima ohjelmia.


Ohjelmaa napsauttamalla päästään tarkastelemaan ohjelmaa tarkemmin ja jopa asentamaan haluttu ohjelma.


Store on tällä hetkellä täynnä maksuttomia sovelluksia, mutta maksullisiakin löytyy. Maksullisten määrä varmasti kasvaa käyttöjärjestelmän varsinaisen julkaisun jälkeen.

Video

Video on videosoitin, joka osaa soitaa tietokoneelle tallennettuja videoita ja jonka kautta voi myös vuokrata ja ostaa elokuvia.


Tarjonta on Suomessa heikompi kuin maailmalla, mutta paranemaan päin. Varsinaista arvostelua en tästä ohjelmasta tee ainakaan vielä.

Explorer

Uusittu resurssienhallinta saa pisteet.


Selkeä, nätti ja toimiva. Office 2007:stä tuttu välilehtikäyttöliittymä on aina ollut mielestäni toimiva tapa tehdä asioita ja se pelaa hyvin myös resurssienhallinnassa. Yläkansion avaava nappi on myös tehnyt paluun. Muuten resurssienhallinta on Windows 7:stä tuttu. Metron puolella ei ole minkäänlaista tiedostonhallintaa.

Task Manager

Task Manager on onnistuneimmin uusittu osa Windows 8:aa. Tehtävänhallinnan saa vanhaan tapaan auki Ctrl+Alt+Deleten alta valikoimalla tai suoraan Ctrl+Shift+Esc komennolla.






Aluksi Task Manager näyttää yksinkertaiselta ja sitä onkin. Valitse ohjelma ja komenna End Task jolloin ohjelma kuoletetaan. Varsinainen hienous löytyy More Details-komennon alta.


Tätä kautta näemme tarkemmat yksityiskohdat käynnissä olevista prosesseista, mutta myös muuta.

Performance-alue näyttää suorituskyvyn seurannan.


Statistiikka näytetään myös eri alueilta, esimerkiksi levynkäytön tai verkkoyhteyksien kohdalta. Kaikki näytetään myös graafeina, mikä tekee hahmottamisesta helpompaa.

App History näyttää spesifien ohjelmien käyttämät resurssit, mutta ei vain tämänhetkisiä, vaan yhteensä paljonko ohjelma on rohmunnut.


Tämän kuvittelisi olevan näppärä tunnistamaan ohjelmia jotka ajottain haluavat pistää tietokoneen polvilleen.

Startup on oikeasti varsinainen helmi ja ehkä paras yksittäinen uusi toiminto koko käyttöjärjestelmässä.


Tämä alue nimittäin näyttää mitä ohjelmia käynnistetään tietokoneen käynnistyessä ja mikä on niiden vaikutus käynnistysaikaan. Esimerkiksi ylläolevasta kuvankaappauksesta näen heti alusta, että itselleni hieman tarpeeton AcroTray näyttäisi vaikuttavan käynnistysaikaan voimakkaasti. Voin valita sen ja napsauttaa alhaalta Disable estääkseni sitä käynnistymästä automaattisesti tietokonetta käynnistettäessä. Käynnistymistä ei siis täydy määrittää välttämättä msconfigia käyttäen, tosin sekin on yhä olemassa.

Loput Task Managerin alueista. Users näyttää käyttäjäkohtaisesti käytetyt resurssit. Details yksityiskohtaisen näkymän ajossa oleviin ohjelmiin. Services näyttää käynnissä olevat palvelut.


 

Jatka seuraavaan: Mielipide