Rokottamattomuuden raskas hinta

Rokotevastainen liike on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden ajan ja nykyisin monet julkisuuden henkilötkin ovat antaneet kasvonsa rokotteiden väitetyillä vaaroilla pelottelulle. Taisteluun omistautunein julkisuuden henkilö on entinen Playboy-malli Jenna McCarthy, mutta muutkin julkimot ovat päättäneet tukea tätä kuolemanliikettä, esimerkiksi Jim Carrey.

Heidän näkyvä tukensa on häiritsevän tehokkaasti saanut aikaan liikkeen joka pitää rokotteita pahana asiana ja ei rokota omia lapsiaan. Parhaimmat myös promoavat rokottevastaisuuttaan muille ja aktiivisesti tahtovat lopettaa ainakin tietyt rokotteet. Pääasiallisesti rokotevastainen liiike kammoksuu MMR-rokotetta, mutta moni muukin rokote saa kylmää kyytiä.


Mitään rokotteita ei ota 100 %:a väestöstä ja rokotevastainen liike on onnistunut tiputtamaan tätä lukemaa alaspäin. Nämä pudotukset ovat olleet riittäviä palauttamaan keskuuteemme jo käytännössä voitettuja tai kuolemaa tekeviä tauteja. MMR-rokote nimensä mukaisesti torjuu kolmea vaivaa: Mumps, Measles, Rubella, eli sikotauti, tuhkarokko ja vihurirokko. Jos katsomme vaikkapa HPA:n lukuja, huomaamme miten rokotevastarinnan alettua sikotautien ja tuhkarokkotapausten määrä on moninkertaistunut.



Kyseessä ei myöskään ole mitään vaarattomia tauteja, vaan vakavia sairauksia joista voi olla koko elämän kestäviä haittavaikutuksia jotka voitaisiin torjua lähes täysin rokotteilla.

Joskus tätä vastaan esitetään argumentti, että syy tautien nousuun olisi jokin muu kuin rokottamattomuus ja että kyseessä olisi vain korrelaatio, ei kausaatio. Tautitapauksista ei kuitenkaan voi syyttää mitään muuta kuin rokotteen puutetta, sillä tautitapaukset keskittyvät voimakkaasti rokottamattomiin yhteisöihin, kuten Eurosurveillancen sivuilta löytyvästä raportista voimme helposti lukea. Kyseessä on siis nimenomaan rokottamattoman kansanosan aikaansaama ongelma.

Välillä kuulee argumentin, että jos joku ei tahdo rokottaa lapsiaan, mitä väliä sillä on? Omat lapset siinä korkeintaan kuolee. Valitettavasti muidenkin lapset ovat vaarassa, eivätkä vain lapset. Kyse on laumaimmuniteetista. Rokotteiden tarjoama suoja on ei ole täydellinen eikä kaikkia voida eri syistä rokottaa. Jos riittävä osa populaatiosta on rokotettu, saavutetaan riittävä laumaimmuniteetti estämään nämäkin ongelmat. Riittävä määrä olisi ainakin 95 % koko väestöstä ja taudin leviäminen käytännössä estettäisiin.

Konkreettisen osoituksen liikkeen haitoista saa vierailemalla osoitteessa www.jennymccarthybodycount.com. Sivustolla oleva laskuri puhuu omaa kylmää kieltään liikkeen aikaansaamasta pahasta ja siitä montako autismitapausta he ovat toistaiseksi onnistuneet estämään. Paljon vahinkoja, ei lainkaan etuja.


Rokottamattomuuden hinta on melkoisen kallis, myös meille järjissämme oleville.

Wakefield: Rokotevastaisen liikkeen likainen alkuperä

Niin kauan kun rokotteita on ollut olemassa on toki ollut ihmisiä jotka eivät usko niiden tehoon. Nykyinen rokotevastainen liike on kuitenkin päässyt siihen massiiviseen kokoonsa yhden tietyn "tutkimukset" tuloksena. Tämä tutkimus oli epärehellistä roskaa ja valehtelua ja sen tekijä teki sen voidakseen haastaa lääkeyrityksiä oikeuteen. Tutustutaan rokotevastaisen liikkeen likaiseen alkuperään.

Maailmalla on valitettavan suuri liike ihmisiä jotka vastustavat rokotteita. Kyseinen liike puhuu äänekkäästi rokotteiden ja autismin väitetystä yhteydestä ja väittää myös rokotteiden aiheuttavan monia jännittäviä vaivoja. Rokotteita pidetään ahneen lääketeollisuuden salajuonena tehdä rahaa. Tämä liike oli marginaalissa tapahtuvaa toimintaa länsimaissa kunnes jotain tapahtui.

Vuonna 1998 tohtori Andrew Wakefield julkaisi tutkimuksen jossa hän väitti osoittaneensa miten autismin ja rokotteiden välillä on yhteys. Tämä tutkimus joutui heti epäilyksen alle ja on tähän päivään mennessä osoitettu kaikin mahdollisin tavoin virheelliseksi ja sen tulokset vääriksi. Jopa Lancet (Wakefieldin tutkimuksen julkaissut lääketieteellinen julkaisu) toivoo ettei koskaan olisi painanut kyseistä roskaa paperille.

Motiivit

Wakefield ei lähtenyt taisteluun rokotteita vastaan tieteellisestä mielenkiinnosta tai huolesta, hän lähti peliin mukaan koska MMR-rokotteen vaarallisuuden osoittaminen olisi hänelle kultakaivos.

Wakefield pestattiin löytämään linkki rokotteiden ja autismin välillä että hänen rahoittajansa voisivat lyödä rahoiksi oikeudessa. Hän ei siis varsinaisesti koskaan lähtenyt selvittämään onko rokotteiden ja autismin välillä yhteyttä vaan osoittamaan että yhteys on. Wakefield oli jo tutkimusta aloittaessaan päättänyt mihin tulokseen hän tahtoo päätyä. Tämä ei vielä yksin todista tutkimuksia vääriksi, mutta se on hyvä lähtökohta, sillä se kertoo miten Wakefieldin tutkimusten pohja on värittynyt.

Lisäksi Wakefieldillä oli muitakin rahallisia kytköksiä: hän halusi tuoda markkinoille oman patentoidun rokotteensa korvaamaan rokotetta jonka aikoi mustamaalata. Wakefieldin tutkimuksissaan vaaralliseksi väittämä MMR-rokote on kolminkertainen rokote ja sen nimi tulee vaivoista joita se torjuu: Mumps, Measles, Rubella, eli sikotauti, tuhkarokko ja vihurirokko. Wakefield väitti että kyseinen rokote on vaarallinen yhdistelmänä ja patentoikin  rokotteen pelkkää tuhkarokkoa varten. Tällä yksittäisrokotteella ei luonnollisesti ollut mitään markkinapotentiaalia... ellei MMR-rokotetta saataisi pois tieltä. Wakefieldin omaa rokotetta varten perustettiin oikein yritys ja sekään ei tietenkään mennyt ihan ilman kähmintöjä, yrityksessä oli lisäksi mukana yksi hänen koehenkilöidensä vanhemmista.

Tutkimukset olivat pahasti värittyneet Wakefieldin omien motivaatioiden kautta. Lähtökohdat eivät kuintekaan olleet ainoat asiat jotka tutkimuksessa menivät pieleen.

Koe-erät

Wakefieldin tutkimuksessa käsiteltiin kahdentoista lapsen kokoista koe-erää. Erän koko on yksinään jo niin pieni, ettei tutkimuksesta voida vetää erityisempiä johtopäätöksiä, mutta sivuutetaan se toistaiseksi, suurempia ongelmia seuraa.

Wakefieldin epärehellisyys oli melkoista: tutkimuksen kahdestatoista lapsesta viidellä lapsista oli todettu kehitysongelmia jo ennen MMR-rokotteen saamista. Wakefield henkilökohtaisesti valikoi lapset täysin tietoisena tästä ja väärensi siis heti alussa tutkimusaineistonsa. Hänen keskeinen väittämänsä oli siis että kaikki lapset olivat aluksi "normaaleja" mutta rokotteiden saamisen jälkeen asiat muuttuivat - ja tämä oli siis puhdasta valehtelua ja vääristelyä. Lisäksi ainakin kolmella lapsista, jotka tutkimuksen mukaan sairastuivat autismiin rokotteen saatuaan, ei edes ollut autismia ylipäätään. Näistä kolmesta kaksi lasta oli veljeksiä, joista molemmalla oli toki ongelmia, mutta kummallakaan ei siis ollut varsinaisesti autismia.

Koeryhmän kerääminen oli muutenkin epärehellistä, sillä useat heistä päätyivät tutkimukseen rokotevastaisten kampanjoiden kautta. Wakefield oli raa'asti manipuloinut vanhempia ristiretkellään rokotteita vastaan. Hän oli useille vanhemmille läpikäynyt olettamuksiaan ja saanut heidät uskomaan että ongelmat alkoivat rokotteista, vaikka ongelmia olisikin esiintynyt (ja lääkäreillekin raportoitu) ennen rokotteiden saamista. Yksi vanhemmista oli jopa aiemmin yrittänyt haastaa rokotevalmistajia oikeuteen lapsensa autismista - tässäkin kyseisessä tapauksessa oireet olivat alkaneet reilusti ennen rokotteen saamista.

Tutkimustulosten vääristely ja väärentäminen

Myös muita tutkimuksen tuloksia tohtoroitiin, esimerkiksi yhden lapsista histopatologiset näytteet jotka eivät näyttäneet epätavallisia lukuja muutettiin kylmästi näyttämään niitä. Yhden lapsista autistiset oireet alkoivat kaksi kuukautta ennen MMR-rokotteen saamista, mutta tutkimuksessa tämä ohitettiin muuttamalla päivämääriä. Yhden tutkimuksen lapsista äidin kysymykset jotka toinen lääkäri oli raportoinut muutettiin kysymyksistä diagnoosiksi, saaden aikaan vaikutelma että lapsella olisi rokotteen saamisen jälkeen ollut useita päiviä kestäviä outoja vaivoja.

Wakefield tohtoroi tuloksia siis myös valehtelemalla tutkimuksen tuloksista, ei vain vääristelemällä tutkimusjoukon koostumusta. Vääristelyn suuruus selviää hyvin allaolevasta taulukosta jossa näkyy miten Wakefieldin Lancetissa julkaiseman tutkimusen tiedot eivät lainkaan osu yksiin todellisuuden kanssa:


Epäeettiset tutkimusmenetelmät

Kaiken muun hauskan lisäksi Wakefield oli tutkimusmenetelmissään erittäin kusipäinen epäeettinen. Hän teetti koehenkilöille hyvin invasiivisia ja vaarallisia tutkimuksia, kuten selkäydinpunktioita, paksusuolen tähystyksiä, veri- ja virtsatestejä ja syötti lapsille barium-pitoista varjoaineita. Monet kokeista olivat oikeasti tarpeettomia, sillä mikään lasten oireista ei viitannut testien olevan tarpeellisia. Wakefield ei myöskään vaivautunut tarkistamaan kelpuuttaisiko hänen osastonsa eettinen lautakunta hänen kokeitaan - mitä se ei muuten olisi kelpuuttanut.

Hänen tutkimuksensa olivat lapsille hyvin hätkähdyttäviä ja jotkin jopa järkyttäviä. Hänen on väitetty tulleen erään potilaan syntymäpäiväjuhliin ottamaan verinäyte - ja vitsaili tästä myös jälkikäteen Mind Institutessa pitämässään puheessa.

Lopputulos

Wakefieldin tutkimukset olivat epärehellisiä ja värittyneitä kaikin mahdollisin tavoin. Hän lähti liikkeelle korruptoituneista lähtökohdista, hän eteni virheellisellä premissillä, hän valikoi tutkimusjoukkonsa, käsitteli tätä tutkimusjoukkoa eettisten ohjesääntöjen vastaisesti ja lopulta vielä väärensi tuloksia.

Wakefield päätyi lopulta myös lääketieteellisen yhteisön hampaisiin ja ei enää saa harjoittaa lääketiedettä. Hänen epärehellisyytensä osoitettiin hyvin konkreettisesti eikä hän edes yrittänyt korjata osoitettuja virheitä ja vääristelyjä tutkimuksessaan. Wakefield ei missään vaiheessa ole suostunut myöntämään "tutkimustuloksiaan" virheellisiksi, vaikkei yksikään muu tutkimus aiheesta tue niitä. Hän ei myöskään ole julkistanut kaikkea aineistoaan, että hänen tukimustaan voitaisiin toistaa.

Kiitos Wakefieldin, maailmalla on nyt hyvin voimakas rokotevastainen liike, jonka takia jo lähes voiettuja tauteja on tekemässä paluuta. MMR-rokotteen torjumat rokot ovat palaamassa ja melkoinen määrä ihmiskärsimystä on suoraan tämän kehityssuunnan syytä. Kiitos Andrew, toivon että tässä tienaamasi maine ja raha lämmittävät sinua öisin, ne on ostettu melkoisella määrällä kärsimystä.

Linkkejä

Enemmän tietoa tapauksesta löytyy tämän artikkelin linkeistä. Muutama erityisen kiintoisa sivusto on kuitenkin erikseen mainittava.

Brian Deerin tekemä tutkimussarja:
http://briandeer.com/solved/bmj-secrets-series.htm

Wakefieldin tarina löytyy myös sarjakuvan muodossa:
http://darryl-cunningham.blogspot.fi/2010/05/facts-in-case-of-dr-andrew-wakefield.html

Antti Heikkilä: koulukiusaaminen ja vähähiilihydraattinen kultti

Antti Heikkilä, ortopedi ja erikoislääkäri - jonka puheet kuulostavat salaliittoteorialta ja joka enemmän ja enemmän muistuttaa vaihtoehtolääketieteen new age gurua lääkärin sijaan. Häntä haastateltiin äskettäin Radio Rockin Heikelä Korporaatiossa ja monet asiat mitä mies suustaan päästi saivat joko kulmani kohoamaan tai karvani pystyyn. Radiojuontajilla ei ollut mielenkiintoa tai asiantuntemusta kyseenalaistaa Heikkilää joten jää anonyymien bloggaajien tehtäväksi kommentoida asioita perspektiivin kanssa.

Heikkilä ja vähähiilihydraattien ihme

Antti Heikkilä tunnetaan parhaiten miehenä joka puhuu äänekkäästi hiilihydraattivoittoista ruokavaliota vastaan. Hänen keskeisiä väittämiään on, että suuri hiilihydraattien määrä on pahasta ja tämän voisi vielä niellä.

Heikkilästä on sanottava, ettei toki kaikki hänen puheistaan ole täysin pehmeitä. Esimerkiksi lihavuuden ja terveellisten elintapojen kohdalla hän puhuu yhdessä asiassa täysin asiaa sanoessaan ettei lyhytaikaisella elintapojen muutoksella ole merkitystä, terveellinen elintapa pitäisi säilyttää koko elämän, ei vain silloin kun sattuu olemaan pari kiloa ylipainoa. .

Matalahiilihydraattisen ruokavalion etuja kuvatessaan aletaan tosin mennä oudolle puolelle, sillä Heikkilä kuvaa hiilihydraatit syypääksi hirvittävän laajaan valikoimaan vaivoja. Luonnollisesti nämä vaivat lähtevät noudattamalla vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka siis  parantaakin kaiken ihottumasta, diabetekseen, masennukseen ja korkeaan verenpaineeseen tai rasva-arvoihin.

Tämä pitkä lista tuo itselleni ensimmäisenä mieleen käärmeöljykauppiaat jotka huijasivat ihmisten rahoja ihmeparannuksillaan. Ihmeparannusten kauppaajat, oli kyse sitten ihmetököttejä vankkureistaan villissä lännessä kaupittelevista huijareista, homeopaateista tai muista huijareista, tarjoavat aina hienon pitkän listan mitä kaikkea heidän ihmeparannuksensa voi korjata. Tottahan toki pitääkin, mitä useampaan vaivaan rohto vaikuttaa, sitä useammalla voisi olla sille tarvetta.


En väitä että Heikkilä olisi huijari tai tietentahtoen huijaisi ihmisiä, mutta hänen retoriikkansa antaa voimakkaasti saman kuvan kuin monet vaihtoehtolääketieteen kauppiaiden puheet.

Hiilihydraatit ja koulukiusaus

Paras tai pahin hiilihydraattiväite on kuitenkin jotain missä kohtaa meinasin saada purukumin väärään kurkkuun: Haastattelun kohdassa 29:47 Heikkilä esittää väitteen että koulukiusaaminen on kiusatun ruokavalion syy. Kyllä, kiusaaminen Heikkilän mukaan johtuu siitä että kiusattu syö liikaa hiilihydraatteja ja sen takia heijastaa heikkoutta ja se saa muut kiusaamaan tätä. Toivottavasti kaikki koulukiusatut nyt muistavat, että vika oli siis omasi: mitäs söit hiilareita jotka saivat sinut säteilemään heikkoutta ja kiusatuksi.

Aiemmin haastattelussa hän maalasi erikoisen kuvan modernista lääketieteestä ja lääkäreistä. Hän sanoi suoraan että hänen mielestään lääkärit eivät ole älykkäitä, vain "pinkoja" jotka opettelevat ulkoa faktoja, mikä sopii pelottavan yhteen sen kanssa mitä hän on mieltä koulukiusatuista. Kirjaoppinut älykkyys ei ole Heikkilälle sitä "oikeaa" älykkyyttä, se on vaan sitä kirjaoppineisuutta, pinkoutta. Heikkilän oma koulumenestys oli kyseenalaista ja hänen asenteensa koulussa menestyneitä kohtaan pinkoina tuntuu vuotavan läpi. Korostettakoon että tämä on tosin vain spekulaatiota.

Heikkilä ja vaarallinen moderni lääketiede

Heikkilän arvelluttavuus ei lopu kuitenkaan outoihin koulukiusausväitteisiin. Lääketieteeseen Heikkilä ei luota ja se tulee haastattelussa selväksi - ja miehen omat kirjoitukset tukevat tätä. Juuri tämä lääketieteen ja erityisesti lääketeollisuuden demonisointi on Heikkilän seuraava askel kohti pseudotiedettä ja salaliittoteoriaa.  Lääketeollisuuden tekemät tutkimukset Heikkilä leimaa suoraan puhtaiksi saduiksi ja osaakin luetella jotain pahoja ylilyöntejä todisteena siitä miten kaikki muukin lääketeollisuuden toiminta on pahaa. Heikkilän mukaan moderni lääketiede noudattaa orjallisesti dogmia joita tiede ei tue.

Heikkilä on erityisen raivostonut THL:n Finnrisk 2012 tutkimuksesta jossa karppaus mainitaan syyksi viimeaikaiseen kolesteroliarvojen nuosuun ja varoitellaan sydänkohtausten määrän noususta. Heikkilä haukkuu tutkimuksen ja sen tekijät ja syyttää heitä harhaanjohtamisesta ja dogmaattisuudesta - tarjoamatta oikeastaan muita todisteita kun syytöksiä. Heikkilä muistaa myös vaatia että THL hiljennettäisiin, sillä tämän kaltainen pelottelu on jotain mihin lääketieteen ammattilaisten ei pitäisi syyllistyä - ja sen sanoo siis mies joka on pelotellut hiilihydraattien vaarallisuudella, pahalla lääketeollisuudella ja tyhmillä lääkäreilla vain minuutteja sitten.

Asiaa pahentaa paljon se, että Heikkilä ei tunnu ymmärtävän mitä THL varsinaisesti sanoi. Heidän varsinainen viestinsä oli hieman erilainen:
"Sanoimme, että karppauksen yhteydessä käyty suomalainen keskustelu rasvoista on hämmentänyt, ja saanut monet siirtymään koviin rasvoihin – voihin, voimariiniin ja rasvaiseen maitoon. Olemme korostaneet, että vuosikymmenien tutkimus on yhä vain vahvistanut vanhaa tietoa: Tyydytetty kova eläinrasva nostaa veren pahanlaatuista kolesterolia ja pehmeät monityydyttymättömät sitä laskevat. Veren pahanlaatuinen kolesteroli on puolestaan verisuonia ahtauttava tekijä ja näin keskeinen sydän- ja verisuonitautien syy."

Keskeinen viesti on siis se, että ristiriitaisen oloiset (ja mediassa vääristyneet) neuvot ravitsemuksesta ovat monille menneet läpi viestinä käyttää paljon epäterveellisiä rasvoja.

THL:n tutkimus näyttää miten kolesteroliarvot ovat lähteneet nousuun vuoden 2007 kohdalta. Tämän Heikkilä torjuu liian pienenä ollakseen muuta kuin mittausvirhe. Mielenkiintoista on että tämä on ensimmäinen ylöspäin kääntynyt liike koko tilastossa usean vuosikymmenen ajalta. Tähän asti suunta on ollut alaspäin. Mielenkiintoisena havaintona, Heikkilä väittää kotisivuillaan että toisesta maailmansodasta jatkuneen kolesterolitasojen laskun syyn olevan tuntematon, vaikka linkki kolesterolitason ja kovien rasvojen välillä on hyvin tarkkaan tunnettu.

No, kulttimentaliteetti on tullut mieleeni Heikkilän puheista jo aiemmin ja tämä on jälleen yksi naula lisää siihen arkkuun. Tokihan THL ei vaan ole väärässä, vaan on paha ja inhottava. Heikkilä haukkuu hänen kanssaan eri mieltä olevat tahot panoksia säästelemättä, kuten kulttijohtajan kuuluukin. Ei Skientologiakaan olisi mihinkään päässyt jos L. Ron Hubbard ei olisi käskenyt vihollisia tuhottavan.

Heikkilä toimii juuri näin. THL:n "kaverit" ovat päässeet mukaviin asemiin noudattamalla Yhdysvaltojen maataloutta tukevien ravintonormien suosittelemisesta. He eivät Heikkilän mukaan tiedä mitään, seuraavat vain sokeasti virallista linjaa ja eivät ajattele itse. Tämän retoriikan olen kohdannut aiemminkin, useitakin kertoja, ja sen takana ovat lähes aina tiedekielteiset uskonnolliset organisaatiot tai vaihtoehtolääkinnän kannattajat jotka tahtovat myydä omia testaamattomia rohtojaan.

Tämä on mielestäni vähintään koomista, sillä tiedeyhteisöt ovat nimenomaisesti ainoita yhteisöjä joiden ei voida sanoa seuraavan virallista mantraa. Koko tieteen peruskäsite on haastaa olettamuksia, mutta tällä haastamisella ei tarkoiteta Heikkilän tyylistä "eri mieltä olijat ovat valehtelijoita jotka eivät osaa ajatella tai ovat lääketeollisuuden orjia" haastamista. Tieteessä haastetaan asiat todisteilla.

Jos pystyt osoittamaan että hyväksytty tieteellinen tosiasia ei pidäkään paikkaansa, se palkitaan miljoonien arvoisilla tutkimusrahoilla, kirjasopimuksilla ja palkinnoilla. Tieteessä vallitsevan mallin haastaminen ja kaataminen on hankalaa, mutta ei siksi että tiedeyhteisö "itsepäisesti" tarkertuisi johonkin viralliseen dogmaan, vaan siksi että tiedeyhteisön hyväksymää linjaa tukee jo melkoinen määrä todisteita ja teorioita ja niiden kaataminen vaatii oikeasti todisteita, ei vain räksyttämistä siitä miten jotain ei oteta vakavasti kun hänellä on tällainen kiva malli mietittynä.

Mutta miksi sitten Heikkilä haukkuu lääketiedettä, eihän hän nyt vain ilkeyttään kertoisi ihmisille pseudotieteellistä roskaa? Kuten aina kulttien ja pseudotieteen kanssa, pitää vain miettiä mitä tämä henkilö tahtoo ehkä myydä minulle. Heikkilästä tämä on helppo selvittää, se on heti hänen kotisivujensa oikealla laidalla. Aivan oikein. Huomautettakoon etten väitä Heikkilää vaihtoehtoisen lääketieteen puolestapuhujaksi, hän vaan käyttää samoja argumentteja ja tekniikoita kuin vaihtoehtoväki. Tämä tietysti on omalla tavallaan kielivää.

Heikkilän uskottavuuden viimeinen pisara

Kaiken tämän vielä sivuuttaisin ja en olisi vaivautunut kirjoittamaan asiasta, mutta haastattelussa on yksi kohta joka katkaisee kamelin selän ja siirtää henkilön kirjoissani automaattisesti uskottavuuden ulkopuolelle. Heikkilä lausuu haastattelussa seuraavaa "se ei oo mihinkään tieteelliseen todistukseen perustuva asia vaan on teoria." Vain teoria- on argumentti joka vastaa Hitler-korttia: sen käyttäjä häviää automaattisesti minkä tahansa tieteeseen liittyvän väittelyn. Tällä argumentilla paljastaa oman tietämättömyytensä siitä mitä sana teoria tarkoittaa tieteessä ja on yhtäkkiä samassa veneessä kreationistien ja muiden tieteenkieltäjien kanssa. "Vain teoria"-mantran kuullessani en pysty ottamaan enää mitään kyseisestä lähteestä tulevaa vakavasti.

Vain teoria-lauseen naurettavuuden avaa hyvin vaikkapa tämä video.


Lisähupia Heikkilän kanssa löytyy Paholaisen Asianajaja-blogista:
http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/search/label/Antti%20Heikkil%C3%A4

Tärkeintä on olla äänestämättä

On mielestäni hyvin mielenkiintoista miten tärkeänä äänestämistä pidetään. Aina pitää äänestää - vaikka ei tietäisi ketä äänestää ja millä perusteilla! Muutenhan demokratia ei toimi ja kaikkea. Jotenkin tietämättömän ihmisen ääni jotenkin varmistaa demokratian toimimisen.

Mutta totuus on oikeastana päinvastainen. Jos et tiedä ketä äänestää, demokraattisen valintaprosessi ei vahvistu, se heikkenee. Toki tilastoissa suurempi äänestysprosentti näyttää hienolta, mutta prosentin kasvaessa demokraattisen päätöksenteon luonne muuttuu: tietämättömän ääni on kuitenkin yhtä painava ääni kuin jonkun joka tietää mitä ehdokkaat oikeasti ovat tehneet.

Ja tämä avaa ovet kaikenlaisille lieveilmiöille, kuten epäpätevien julkisuuden henkilöiden äänestäminen, jonka kautta erilaisia urheilijoita ja ex-missejä tasaisin väliajoin äänestetään jopa hallitukseen asti. En väitä etteikö yksikään turha julkimo voisi olla pätevä kansanedustaja, mutta väitän että suuri osa ei sitä ole.

Tietämättömän äänestäjän kohteet valikoituvat vahvimmin imagon perusteella. Poliitikon teot eivät ole relevantteja, sillä tietämätön äänestäjä ei määritelmällisestikään tiedä näitä mielipiteitä. Ainoa millä on merkitystä on retoriikka ja mielikuvat, poliitikot ovat vapautuneet vastuun raskaasta ikeestä ja voivat tehdä mitä haluavat kunhan maksavat ammattimaiselle pr-firmalle tarpeeksi.

Pr-rakastaa tietämättömiä äänestäjiä. Tietämättömät äänestäjät on yksi parhaita ryhmiä joille markkinoida sillä asioista perillä olevat äänestäjät eivät välttämättä vaihda äänestyksensä kohdetta vain mainosten takia - ainakaan ihan yhtä helposti. Sympaattinen viesti mainoksessa on heidän ainoa kontaktipintansa äänestettävään henkilöön ja kaikkihan tiedämme miten rehellisiä mainokset ovat.


Yksikään poliitikko ei tietenkään sano tätä viestiä koskaan. Heille on tärkeää että heidän viestinsä kuulevat ihmiset äänestävät, onhan heidän oma pääsynsä eteenpäin pitkälti kiinni äänistä.

Jos et siis tiedä ketä äänestää, kysy joltain joka tietää. Äläkä sekota tietämästä ja äänekkyyttä. Ja jos et vieläkään ole varma, jätä äänestämättä. Pilaat vaan kaiken.

Sukupuolet tarpeettomassa sodassa

Puhutaan hieman tasa-arvosta ja siitä miksi feministit ja miesasialiike eivät kykene keskustelemaan vaikka molemmat väittävätkin olevansa tasa-arvon asialla.

Olen viime vuodet tarkkaillut Internetissä vellovaa keskustelua tasa-arvosta feministien ja miesasialiikkeen välillä ja olen myös ottanut osaa siihen. Olen tässä aihepiirissä alkanut siirtyä kohti keskitietä, kauemmas miesten tai naisten asemien parantamisesta, kohti tiettyä tasa-arvoa ja tämä siirtymä on antanut minulle tiettyä perspektiiviä tähän niin kutsuttuun sukupuolten sotaan.

Feministit ja miesasialiikkeen väki pitävät toisiaan kyseenalaisina porukoina. Feministit ovat harhautuneita miesvihaajia ja miesasialiike on sovinisteja ja vaimonhakkaajia. Kommunikaatio liikkeiden välillä ei myöskään toimi. Kun ensimmäistä osapuolta koskeva ongelma nostetaan esiin, toinen osapuoli ei varsinaisesti keskity ongelmaan, vaan siihen miten tämän ongelman esiin nosto on hyökkäys jolla pyritään osoittamaan että ensimmäinen on jälkimmäisen uhri. Tähän reagoidaan vastaväittämällä jonka ensimmäinen osapuoli tulkitsee juuri tuolla samalla ongelmallisella tavalla; hyökkäyksenä itseään vastaan.

Nämä "keskustelut" menevät aina hieman samalla tavalla. Aiheen voi vapaasti vaihtaa ja sukupuolet kääntää ympäri, lopputulos on jokseenkin sama.
(Suluissa mitä toinen osapuoli kuulee.)

N: Naisia hakataan ja jotain pitäisi tehdä auttamaan naisia
(Vain naisiin kohdistuva välivalta on relevanttia, väkivallan uhreina olevia miehiä ei tarvitse auttaa)

M: Miehiä hakataan enemmän, miksei heitä auteta?
(Hakattuja naisia ei tarvitse auttaa)

N: No valtaosa väkivallan tekijöistä on miehiä.
(Ihan oma syynsä tulla hakatuksi kun on mies)

M: Naisetkin hakkaavat aika paljon, parisuhdeväkivallassa puntit ovat tasan!
(Parisuhdeväkivalta on aina naisen syy)

Rakentavalle keskustelulle ei tässä ilmapiirissä ole mahdollisuutta. Kumpikaan osapuoli ei tunnusta toisen ongelmaa, vaan keskittyy omaansa. Lopulta kasassa on keskustelu jossa kumpikaan ei kuuntele toista osapuolta ja ilmaan heitetään "naisten euro" tai "syrjäytyneet miehet" tai "miehet hakkaavat naisia" tai "miehet eivät saa huoltajuuksia" tai "naisia ei ole johtotehtävissä" tai "väkivallan uhrit ovat enimmäkseen miehiä".

Keskustelu on käytännössä päättynyt vaikka molemmat huutavat äänekkäästi, molemmat osapuolet ovat vakuuttuneet että toinen osapuoli ei ota hänen ongelmiaan vakavasti ja itseasiassa on vihainen takaisin-keittiöön-sovinisti/telaketjufeministi.

Kun naisia tai miehiä koskettava ongelma tuodaan esiin, tämä näkyy aiheeseen tutustuneelle helposti virheellisesti väittämänä omien ongelmien vähättelystä. Kun tähän vastataan ainoalla osatulla tavalla, se taas näkyy toiselle osapuolelle ongelmien vähättelynä. Äärimmäisillään tämä ajattelu näkyy toisen osapuolen syyllistämisenä kaiken epätasa-arvon olemassaolosta. "Maailma on sovinistinen koska miehet ovat pahoja" tai "Miehiä poljetaan koska feministit ovat pahoja".

Nykypäivän yhteiskunnassa naisilla on yhä sukupuolestaan seuraavaa sortoa ja ongelmia: lutkahäpäiseminen, ongelmat uralla alkuun pääsyyn yritysten raskauspelkojen takia ja niin edespäin. Vastaavasti miehillä on omat ongelmansa: suuri syrjäytymisriski, vähän hätätilojen tukirakenteita ja niin edespäin. Molempien sukupuolien ongelmat ovat erilaisia, mutta molemmilla sukupuolilla on omia ongelmiaan.

Pidän yksipuolisena väittää että vain toisen ongelmat olisivat oikeita tai että toisen ongelmia pitäisi vähätellä - tai että pitäisi keskittyä vain toisen ongelmiin. Moni kovemman linjan miesaktiivi on vakuuttunut että feministivoimat pitävät länsimaita jo niin hallussaan että miehet on poljettu lokaan ja kuohittu kuvainnollisesti. Vastaavasti moni äärifeministi on vakuuttunut että miehet ovat aktiivisesti naisia polkemassa ja tarkoituksellisesti pitävät yllä valtarakenteita joissa naiset eivät voi kiivetä. Molemmat näistä ääriesimerkeistä ovat varmoja että toisen esittämät "ongelmat" ovat vain harhaanjohtavia juonia saada jo voitolla olevan sukupuolen asemaa vielä hieman parannettua.

"Meidän ongelman korjaaminen on teitä pois. Korjaamme tätä ongelmaa mutta vain yhden sukupuolen osalta." Tämä malli kuitenkin hallitsee tasa-arvokeskustelua liian usein ja on yksi suurimpia tasa-arvokeskustelun ongelmia: kyvyttömyys nähdä epätasa-arvoa molempien sukupuolten ongelmana ja omaksua niin viekoitteleva uhrimentaliteetti.

Jokainen toki tahtoo ristiriitatilanteessa olla se uhri. Kukaan ei ole se paha hyökkääjä, vaan niin feministiliike kuin miesasialiikekin kokee olevansa uhrin asemassa.

Innovaatio vaihtaa omistajaa

Maailma odotti henkeä haukkoen uuden iPhone 5:n julkistusta ja kun laite lopulta tuli ulos, kyseessä oli jotain... hyvin tylsää.

Niille jotka eivät ole seuranneet, iPhone 5:n voi summata seuraavasti: sama kuin iPhone 4S mutta aavistuksen verran parannusta jokaisessa osa-alueessa. Oikeasti uusia ominaisuuksia tai mitään sen tapaista ei ole. Uudistusluettelo virallisessa Apple-materiaalissa on toki melkoinen, mutta jos markkinointijargonin riisuu, se näyttää tältä:

  • Aavistuksen isompi näyttö 
  • Aavistuksen nopeampi 
  • Aavistuksen kosketusherkempi 
  • Aavistuksen kevyempi 
  • Aavistuksen parempi kamera ja ääni
  • Ja niin edespäin.
Tätä on nykyisin siis Applen kehuttu innovaatio: hieman parempi kuin edeltäjänsä, muttei kuitenkaan mitään uutta ja radikaalia. Kontrastina vieressä on äskettäinen Lumia 920-julkistus, jossa Nokia esitteli puhelimen joka muuten teki jotain uutta ja erilaista. Perässä Apple jonka uudistus on vain hieman parempi puhelin kuin edeltäjänsä.

Nyt kun Nokia on mainittu, on pakko myös mainita toinen mielenkiintoinen juttu: Applen juuri julkistamat iPod Nanot näyttävät aika tutuilta:

Laite on hieman tutun näköinen, mutta  jos joku ei hoksaa, laitan vertailukuvan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja: Apple kopioi Nokiaa designissa ja hiihtää perässä innovoinnissa. Ehkä Applen on parempi keskittyä estämään muiden innovointi oikeusteitse.

Loppukevennyksenä: Ihmiset eivät erota uutta ja vanhaa iPhonea toisistaan, mutta Applen markkinointi on niin tehokasta että luulevat erottavansa:

Windows 8 ei aktivoidu

Olen käyttänyt Windows 8:a nyt kuukauden ja varsinkin virtuaalikoneillani törmäsin Windows Vistasta ja 7:sta tuttuun virheilmoitukseen yrittäessäni aktivoida Windowsia. Esiintyvä virhe oli:
Virhe 0x8007232B
ja lisäselitys
DNS Name does not exist
Windows 8:ssa aktivoinnin korjaaminen "perinteisesti" syöttämällä aktivointikoodin uusiksi ei enää toimi, kiitos se että valikkokomentoa tähän ei enää löydy. Sama korjaus kuitenkin toimii, mutta aktivointikoodin vaihto syötetään komentokehotteen kautta.

Tätä menetelmää voi käyttää myös Windows Vistan ja 7:n kanssa.

Ensin tarvitsemme järjestelmänvalvojan oikeuksilla olevan komentokehotteen, jonka saa helpoiten avattua käyttämällä Windows + X -pikapainiketta. Tämä yhdistelmähän avaa valikon josta löydämme kohotetuilla järjestelmänvalvojan (admin) oikeuksilla ajettavan komentokehotteen (Command Prompt (Admin)).

Windows Vista ja 7-käyttöjärjestelmillä saat järjestelmänvalvojan oikeuksilla olevan komentokehotteen napsauttamalla komentokehotteen kuvaketta hiiren kakkospainikkeella ja valitsemalla suorita järjestelmänvalvojana (run as administrator).

Komentokehotteella ajetaan seuraava komento:
slmgr.vbs /ipk "Windowsin asennusavaimesi"
Huomaa että kyseinen komento pelaa kotimaisilla maa-asetuksilla olevalla Windowsilla. Amerikkalaisia maa-asetuksia käyttävällä tietokoneella täytyy käyttää "-ipk" komentoa, eli kauttamerkki korvautuu viivalla.



Kun komento on avattu, yritä aktivointia uudelleen. Windowsin pitäisi nyt aktivoitua. Aktivoinnin löydät helpoiten käyttämällä asetusten hakua, joka avautuu pikapainikkeella Windows + W ja aktivointi-hakusanalla (activation).

Natsijuutalaiset ja homovastaiset homosaarnaajat

Itseviha on mielenkiintoinen ilmiö. Kun pelkää ja vihaa sitä mitä on, on helppo tuoda viha pintaan ja suurella intohimolla vaahdota periaatteessa itseään vastaan. Maailmalta löytyy kaikkea: homovastaisia homopastoreita, natsijuutalaisia, perversioita vastustavia pedofiilejä ja muuta jännittävää.

Ensimmäinen tapaus on muodostunut jo klassikoksi. Pastori Ted Haggard oli tulikivenkatkuinen saarnamies. Hänen suosikkejaan oli saarnata homoseksuaaleja vastaan tiukkasävyisesti. Sitten selvisi että herra oli käyttänyt huumeita ja harrastanut seksiä useamman miehen kanssa. Homovihainen pastori jäi pahasti kiinni, mutta palasi lopulta saarnamieheksi, ilmeisesti hieman pehmentyneen viestin kanssa. Anteeksipyynnönkin hän lopulta esitti.



Toinen hauska tuoreempi tapaus tulee Unkarista. Siellä Csanad Szeged, Jobbik-puolueen nouseva tähti osoittautui juutalaiseksi. Tämä ei muuten olisi mikään järjettömän outo paljastus, mutta Csanad itse on vahvasti antisemitistinen. Hän perusti Unkarin vartio-nimisen organisaation, jonka symboliikka lainattiin toisen maailmansodan aikaiselta natsimyönteiseltä organisaatiolta.Csanad on lisäksi pitkään vaahdonnut miten "juutalainen eliitti" yrittää saada Unkarin ostettua ja käytännössä hallitsee maata.

Samankaltainen tapaushan oli suomalaisille tutulla Vladimir Zhirinovskylla, joka myös puhui jännittäviä ja osoittautui juutalaisen pojaksi.

Ja tapauksiahan löytyy. Aina tasaisin väliajoin se joka huutaa kovimmalla äänellä toista perverssiksi, osoittautuu itse... no, tässä tapauksessa pedofiiliksi, kuten kävi Pastori Grant Stormille. Paikallisia LGBT-ryhmiä perversseiksi kutsunut pastorismies nimittäin jäi kiinni julkisesta masturboinnista puistossa. Mies nimittäin kosketteli elintään lasten leikkialuetta katsellen.

Onhan näitä, velikultia.

Pascalin epätasapainoinen vaaka

Pascalin vaaka on tuttu perustelu monelle:

Uskomalla jumalaan ihminen pääsee paratiisiin jos on oikeassa, mutta jos ei ole hän vain kuolee kuten kuka tahansa muukin. Ateisti taas joutuu helvettiin jos on väärässä, mutta oikeassa ollessaankin hän voi vain voittaa pelkän kuoleman. Näin uskominen on väitetysti se parempi vaihtoehto.

Kyseinen skenaario voidaan helposti esitellä taulukkona, esimerkiksi tämän Internetissä kiertävän kuvan tapaan:


Tämä on kuitenkin massiivinen yksinkertaistus. Se redusoi kysymyksen yksinkertaiseen "onks-eiks"-tyyppiseen rakenteeseen. Valitettavasti Pascalin vaa'an ystäville, totuus on paljon monimutkaisempi. Kysymys ei ole vain siitä onko jumalaa olemassa vai ei, vaan myös lopulta siitä millainen jumala on ja mitä se seuraajiltaan vaatii.

Esimerkiksi Kristittyä ei lämmitä jos osoittautuu että Mithra-jumaluus on olemassa, eikä muslimia jos oikeaksi jumalaksi osoittautuukin Amaterasu.

Todellinen Pascalin vaaka voidaan kuvata esimerkiksi näin:



Täältä löydät tästä nähdäksesi kyseisen kuvan selkeämpänä.

Todellisia skenaarioita on siis huomattavasti enemmän. Kyse ei ole siitä uskotko vaiko etkö, vaan onnistutko uskomaan oikeaan asiaan. Väärän uskonnon valikoiminen näyttää valitettavasti hyvin todennäköiseltä, sillä kuten taulukko paljastaa, vaihtoehtoja on paljon ja mitään objektiivista tapaa määrittää niiden oikeutta ei oikeastaan ole.

Pascalin vaaka on siis epätasapainossa. Se esittää joko/tai kysymyksen, mutta ei huomioi että toinen vaihtoehto ei ole vaihtoehto ylipäätään, vaan pikemminkin joukko vaihtoehtoja.

Loppukevennys: Pascalin vaa'an kaveriksi löytyy Jorin veto: Maksa minulle satanen ja taivaspaikkasi on taattu. Tokihan vaikka mahdollisuus on pieni, vaivaisen satasen menettäminen on niin mitätön haitta, että sen uskaltaa riskeerata taivaspaikan saamisen edessä?

Windows 8: Jälkikatsaus


Windows 8 on nyt ollut käytössä jonkin aikaa ja alan hiljalleen olla sinut käyttöjärjestelmän kanssa. Aiemmassa kirjoituksessa kritisoin tiettyjä asioita käytettävyydessä ja nyt on aika puhua miltä käyttöjärjestelmä tuntuu pienen totuttelun jälkeen.

Lyhyesti: aika hyvältä.



Käytettävyyden ongelmista suurin osa on hävinnyt ja muuttunut surusta iloksi. Kun tiettyjä komentoja oppii hakemaan näppäimistöltä hiiren sijaan, käyttöjärjestelmä alkaa tuntumaan hyvin jouhevalta. Työpöytä tuntuu myös paremmalta ja toimivammalta. Oleellinen osa on näppäimistön korostuminen, sillä kun esimerkiksi aloitus-näkymään (virallinen nimi vanhalle Käynnistä-valikolle on siis Aloitus-näkymä) pääsy tapahtuu huomattavasti jouhevammin ja sen käyttö samaten. Aloitus-näkymän hyödyllisyys kasvaa kohisten pienen mukautuksen jälkeen.

Windows 7:n verrattuna kasi sisältää paljon parannuksia, joita alkaa kaivata käyttäessään vanhempia järjestelmiä. Parantunut resurssienhallinta, tehtävienhallinta ja se että kosketusnäyttöäkin voi tarvittaessa hyödyntää ovat kaikki tekijöitä jotka tekevät käytöstä mukavampaa. Käyttöjärjestelmän palauttaminen onnistuu helposti ilman käyttöjärjestelmän uudelleenasennusta. Lisäksi uusi hillitympi työpöydän ilme on miellyttävä katsella.

Täyden ruudun Metro-applikaatiot Windows 8 sovellukset (tuo on nyt siis se virallinen nimi täyden ruudun ohjelmille) ovat mielestäni edelleen nihkeitä käyttää. Kunnollisen ikkunanhallinnan puute tekee niistä tarpeettoman kömpelöitä työpöytäkäyttäjälle. Ehkäpä puhtaalla tabletilla niitäkin voisi pitää käytännöllisempinä.



Pääasiallisesti huomaan kuitenkin etten päivittäin tarvitse niitä asioita joista en muutenkaan pidä Windows 8:ssa. Täyden ruudun ohjelmat esimerkiksi eivät mikään ole itselleni erityisen tarpeellisia, eikä niistä näinollen ole varsinaisesti haittaakaan. Aloitus-näkymänkin voi järjestellä niin, ettei turha roska näy siellä häiritsemässä.

Olen siis tottunut käyttöjärjestelmään varsin hyvin, mutta pohdittavaksi jää oleellisempi kysymys kuin omat preferenssini: tottuuko suuri yleisö?

Omassa työssäni olen paljon tekemisissä loppukäyttäjien kanssa ja näen muutosvastaisuutta lähes päivittäin. Kun Windows 7:ssä ei saanut vanhasta Windows 95:stä tuttua Käynnistä-valikkoa takaisin, herätti tämä pieni muutos (muutos parempaan imho) hirvittävää vastarintaa ja raivoa. Millaista raivoa näin perustavanlaatuiset muutokset herättävät? Muutokset olivat kuitenkin niin laajoja, että itsellänikin kesti hetki tottua muuttuneeseen tilanteeseen ja ensialkuun pidin käyttöliittymää jopa epäonnistuneena.

Nyt tilanne on omalta itseltäni muuttunut.Voin suositella Windows 8:n päivitystä, sen parantuneet ominaisuudet tekevät siitä kelpo käyttöjärjestelmän. Jos alla hyrrää Windows 7 mitään pakottavaa tarvetta päivitykseen ei ole, mutta Windows XP ja Vista kannattaa jo hylätä kasin edessä. Järjestelmää kannattaa hetki käyttää ennen tuomitsemista, uudet toimintamallit ja ominaisuudet ovat niin erilaisia että niihin rakastumisessa menee aikansa.

Toisaalta: Jos kestää pari viikkoa uutta rakastavalta tekniikan ammattilaiselta ihastua, kauanko peruskäyttäjällä menee?

Aiemmat Windows 8-kirjoitukseni:
1. Asennus
2. Käyttöliittymä
3. Ohjelmat
4. Mielipide

Miksi Bruce Willis vie Applen oikeuteen ja kuka omistaa musiikkisi

Bruce Willis valmistautuu viemään Applen oikeuteen hyvin mielenkiintoisesta syystä: hänen iTunes-musiikkikokelmansa ei hänen kuoltuaan siirry hänen perikunnalleen vaan käytännössä häviää.

Digitaalisen musiikin yksi mielenkiintoisimpia piirteitä on sen siirtyminen yhä voimakkaammin lisenssiksi omistuksen sijaan. Musiikkiteollisuus on toki vuosikausia pitänyt musiikkiaan lisensointina vaikkei kuluttajille tätä olla kerrottukaan. Esimerkiksi jos todella omistaisin ostamani cd:n voisin tehdä sille mitä haluan, esimerkiksi kopioida sitä, myydä edelleen tai vaikka samplata uutta musiikkia levyltä löytämilläni äänillä.

En kuitenkaan voi tehdä levylläni ja ostamallani musiikilla mitä haluan, sillä en omista musiikkia ostamalla cd-levyä. Todellisuudessa cd-levy on lisenssi musiikkiin, ei musiikin omistamista. Käyttäjä saa oikeuden tehdä lisenssillään lisenssin antajan sallimia asioita, ei muita - tosin laki pohjoismaissa rajoittaa jossain määrin näiden lisenssien rajoittavuutta, esimerkiksi sallien yksityisen kopioinnin. Erona digitaaliseen musiikkiin cd-levy on sidottu lisenssiin ja lisenssi siirtyy levyn kanssa, eli kuolemani hetkellä kaikki omistamani cd-levyt siirtyvät eteenpäin muun perinnön tapaan.

Digitaaliset lisenssit ovatkin vaikeampi juttu. iTunes-musiikkikokoelma esimerkiksi ei siirry ja Apple kieltää musiikin jakamisen käyttäjältä toiselle. Tietyllä tietokoneella olevat kopiosuojaamattomat kappaleet toki voi kopioida tietysti toiselle tietokoneelle, mutta kopiosuojattuja ei, eikä kappaleita saa uudelleenladattua iTunes-storesta enää uudestaan, sillä lisenssinhaltia on jo poistunut keskuudestamme.

Kuka siis lopulta omistaakaan iTunes-musiikkisi? Et sinä itse ja muista että ne sadat tai tuhannet eurot joilla kokoelmasi olet kartuttanut muuttuvat perillistesi kohdalla tuhkaksi: koko iTunes-ostettu musiikkikokoelmasi häviää kuolemasi mukana.

Yksi lisäsyy miksi digitaalisesta musiikista maksaminen tuntuu minusta huonolta idealta.

Päivitys: Willis ei ole haastamassa ketään oikeuteen. Tämä osa oli vain brittijournalismin tason puutteesta. Ongelma ei katoa mihinkään.