Windows 8: Lukitseminen, uloskirjaus ja käyttäjän vaihto

Windows 8:n käyttäjään liittyvät komennot ovat vaihtaneet paikkaa totutusta sijainnista. Yleisiin kuulemiini kysymyksiin kuuluvat "Miten kirjaudun ulos?" ja "Miten lukitsen tietokoneen" ja "Miten vaihdan käyttäjää". Seuraavan ohjeen avulla voit kirjautua ulos, vaihtaa käyttäjää, lukita tietokoneen tai vaihtaa nykyisen käyttäjän profiilikuvaa.

  1. Avaa Aloitusnäkymä painamalla Windows-painiketta
  2. Käyttäjänimesi ja kuvasi löytyy näkymän oikeasta ylänurkasta. Napsauta kumpaa niistä tahansa
  3. Valitse haluamasi lopetuskomento tai tili johon haluat kirjautua.


Vinkki: lukitsemisen voit tehdä myös nopeammin pikanäppäimellä Windows + L.

Windows 8: Miten sammuttaa käyttöjärjestelmä

Yksi ensimmäisiä oikeita pulmia monella Windows 8:n käyttöön ottajalla on järjestelmän sammuttaminen. Missään pääkäyttöliittymässä ei ole näkyvillä sammutus- ja lopetuskomentoja. Ja tämän takia ensimmäinen ongelmakohta monelle onkin: Miten Windows 8 sammutetaan? Tai käynnistetään uudelleen? Tai ajetaan horros- tai unitilaan?

Lyhyesti: Windows 8:n sammutustoiminnot löytyvät Charms-palkin asetuksien alta.

Charms-palkki avataan seuraavilla tavoilla:
  • Hiirellä: Vie hiiren kursori oikean reunan ylä- tai alanurkkaan ja sitten raahaamalla pystysuunnan keskustaa kohti 
  • Kosketusnäytöllä: Tee sormella pyyhkäisyele aloittaen hieman näytön oikean laidan ulkopuolelta.
  • Näppäimistöllä: Windows + C.
Kaikilla näillä tavoilla, näytön oikealle laidalle avautuu Charms-palkki, jonka valikoista sammutuskomennot löytyvät.  Valitse Charms-palkista Asetukset (Settings) ja palkin alalaitaan ilmestyy sammutuskuvake.


Jos et käytä Windows 8:aa kosketusnäytöllä, järjestelmän sammuttaminen Charms-palkin kautta tuntuu hankalalta. Suosittelenkin työpöytäkäyttäjille pikapainikkeen käyttöä: Charms-palkinhan saat avattua siis kaikkein helpommin juuri pikapainikkeella Windows + C.

Vinkki!
Mikset sammuttaisi tietokonettasi painamalla sen virtanappia tai sulkemalla tietokoneen kannen? Windows 8:n sammumisen voi myös määrittää tapahtuvan tietokoneen virtanapista tai kannen sulkemalla. Etsi hakusanalla virta (power) ja valitse Määritä virtanäppäinten toiminta (Change what the power buttons do)  ja voit määrittää tietokoneen sammumaan yksinkertaisesti virtanappia painamalla.

Windows 8:n parhaat kätketyt toiminnot


Windows 8 on joiden arvostelijoiden mielestä hankala käyttää ja alun oppimiskynnys voikin olla jyrkähkö. Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on lopulta varsin hyvin toimiva käyttöjärjestelmä. Windows 8:an rakastuminen vaatii kuitenkin vähän enemmän tutustumista, mutta kun muutamia kikkoja hoksaa, osoittautuu kasi varsin ketteräksi petoeläimeksi, josta voi hyvin olla lannistamaan myös vuorileijonat. Kyllä, tuo oli viittaus johonkin.

Windows 8:ssa on erilaisia kikkoja ja temppuja joilla tietyt asiat onnistuvat helpommin ja sitten on tiettyjä hieman haudattuja ja vähemmän tunnettuja toimintoja joilla voisi saada aikaan jotain erityisen hauskaa. Tässä parhaat Windows 8-vinkit joilla käyttöjärjestelmän käyttö sujuu paremmin.

Samsung Galaxy S3 Android 4.1 (Jelly Bean) uutuudet

Viimein sai Samsung tuotua lippulaivalleen Galaxy S3:lle Android 4.1 päivityksensä. Päivityksen saa puhelimen sisäisellä päivitystoiminnolla. Jelly Bean tarjoaa kaikenlaista uutta laitteeseen, ei tosin mitään vallankumouksellista, mutta päivitys on silti varsin näppärä.

Google Now

Jelly Bean tuo mukanaan Google Now-palvelun, joka osaa hakea tietoja Internetistä ja puhelimestasi ja sisältää myös tiettyjä elämänhallinnan toimintoja. Google Now näyttää käyttäjälle tämän kalentereihin ja palveluihin lisäämien tapahtumien perusteella tietoja, kuten muistuttaa lähtemään tapahtumaan osoitetietojen ja liikennetietojen mukaan riittävästi etuajassa.

Google Now antaa myös saneluominaisuuksia ja haun puheella, joka toimii hieman Sirin kaltaisesti.

Google Now:n toiminnoista kaikki eivät vielä toimi erityisen hienosti Suomessa.



Uusiutunut tehtävien vaihtaja

Tehtävien vaihtajan (pidä kotipainiketta pohjassa hetken) kautta pääsee myös käynnissä oleviin prosesseihin ja ennenkaikkea Google Now-toimintoihin.


Uusitut ilmoitukset

Ilmoitusalue tarjoaa nyt enemmän tietoa ilmoituksistaan. Ilmoitusalue näyttää enemmän tietoja saapuneista ilmoituksista ja sen kautta pääsee helposti käsiksi myös asetuksiin



Yksinkertainen aloitusnäkymä

Laitteen aloitusnäkymäksi voi valita myös uuden yksinkertaisen näkymän. Näppärä aloittelijoille ja käyttäjille jotka eivät kaipaa mukautusta.



Blocking Mode

Puhelimen voi halutessaan määrittää hiljaiseen tilaan jossa tietyt komennot eivät näy eivätkä kuulu. Esimerkiksi ilmoitukset tai LED-valon vilkunnan voi sulkea tai ilmoitusäänet voi hiljentää tai tulevat puhelut voi mykistää. Nämä voidaan myös ajastaa, estäen esimerkiksi laitteen valon vilkkuminen yöaikaan. Blocking Mode näkyy ilmoitusalueella ollessaan käytössä.


Pieniä muutoksia

Jelly Beanin mukana on tullut myös pienempiä parannuksia joita en laajemmin pura:
  • Parannuksia videon kuvaamiseen.
  • Jos videosoittimen irrottaa pikkuikkunaksi, sen kokoa voi muuttaa.
  • Taustalla tapahtuvaa tiedonsiirtoa voi rajoittaa
  • Uusi Help-sovellus josta löytyy selkeitä ohjeita laitteen käytöstä.
  • Visuaalisia pikkumuutoksia ja valikoiden selkeytyksiä

Päivi Räsäsen hyvä jumala ja paha ihminen

Päivi Räsästä haastateltiin Radio Rockin Heikelä Korporaatiossa 19.10.2012 liittyen kuntavaaleihin, aiheissa tosin puhuttiin paljon muustakin. Erityisen mielenkiintoinen pikkuhelmi tuli haastattelun alussa.

Päivi Räsäseltä kysyttiin tärkeysjärjestyksiin liittyvä kysymys ja keskustelu ajelehti hetken kunnes Räsänen kertoi kuinka parisuhde on lahja jumalalta ja ero on ihmisen omaa syytä. Räsänen suoraan sanoi ettei "rakkauden jumala" voisi tehdä mitään pahaa.

Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muualta kuin Päivi Räsäsen  suusta. Tyypillinen esimerkki on leikkauksen jälkeen se kun ihminen päättää kiittää jumalaansa selviytymisestään häntä hoitaneiden lääkärien sijaan. Tai kuinka samat uskonnolliset arvot saavat raskauden keskeytyksen tehneen ihmisen potemaan tarpeetonta pahaa omaatuntoa, pitäen potentiaalista lasta lahjana jumalaltaan, mutta aborttiaan ihmisen tekemänä hirveytenä. Vastuu hyvästä annetaan ylös, vastuu pahasta pidetään.

Ja tästä pääsemme erääseen vanhaan pahan/hyvän jumalan ongelmaan tai ehkäpä pikemminkin tehopyhyyteen, jossa valmiiksi uskova henkilö tekee jumalastaan hyvän ikään kuin korvamerkitsemällä kaiken hyvän tämän jumalan ansioiksi ja kaiken pahan omaksi syykseen. Räsänen tekee näin parisuhteissa: parisuhde on jotain minkä saaminen on lahja suoraan pyhimmältä, mutta jos se menee metsään pahasti, siihen jumalalla ei ollut osuutta.

Tämä asenne on aina häirinnyt itseäni. Siinä ihmiseltä otetaan onnistuminen ja menestys ja se tehdään jumalan ansioiksi. Ihmisen rooliin jää vain seurata kiltisti tai tehdä itse päätöksiä ja mokata. Jos elämässäsi on pahaa, se on sinun syytäsi, mutta elämässäsi oleva hyvä ei ole sinun ansiotasi. Oma henkilökohtainen vastuu omasta elämästä myös hämärtyy, sillä huomaamme olevamme itse vastuussa vain pahasta ja tämähän toki on perisynnin ja lankeemuksen mukaista: ihminen on näin uskovien mukaan synnin tahrima ja näin varmasti huonosti kykenevä todelliseen hyvään.

Tämä ei ole nöyryyttä. Jos todella olen sitä mieltä että kaikki elämäni hyvä on lahja muualta ja paha on omaa syytäni, olen siirtänyt lähinnä vastuuta muualle. En ole sen nöyrempi tai parempi ihminen sen ansiosta. Tämä on vain apologetiikka. Räsänen ilmaisi itsekin miten "rakkauden jumala" ei voisi tehdä mitään pahaa ja pahaa silti on maailmassa. Tämä selitetään pois ihmisen tekoina ja kaikki hyvä siirretään oman jumalan aikaansaannokseksi.

Tässä myös ylläpidetään ihmisten syyllisyyttä mikä on yksi uskojen tärkeimpiä puolustuskeinoja. Ja ei unohdeta miten syyllinen ihminen tapaa laittaa keräyslippaaseen hieman enemmän.

Aurinkovoima voi laskea energiayhtiöiden voittoja

Ydinvoimassa on riski ydinturmasta. Lisäksi ydinaineksen louhinta tuhoaa ympäristöä valitettavan tehokkaasti ja vakavan saastumisen riski on aina olemassa.

Hiilivoima saastuttaa hitaasti mutta varmasti ja kuluttaa resursseja joiden uusiutuminen on hankalaa. Hiilivoima vaikuttaa tuhoavasti niin paikalliseen ympäristöön kuin pienemmin koko planeetan ympäristöön kiihdyttäen globaalia ilmastonmuutosta.

Öljyn poraaminen on riskialtista, oli kyse syvän meren poraamisesta tai uusista "hienoista" pohjavettä pilaavista menetelmistä (fracking). Öljy ja sen tunnetuimpiin kuuluva lopputuote bensa eivät myöskään ole mitenkään puhtaita polttaa.

Toki tuulivoimassa ja aurinkovoimassakin on riskinsä. Tuulivoimala tietysti näyttää ikävältä ja pilaa maiseman. Tai no, tämä argumentti kaatuu heti kun muistamme miten hienosti ydinvoimala tai hiilivoimala maiseman pilaa. Katselen paljon mieluummin tuulimyllyä kuin ydinvoimalaa. Muutkin uusiutuvien energiamuotojen "vaaroista" huomataan pian vaaroiksi jotka joko eivät pidä alkuunkaan paikkaansa tai löytyvät myös perinteisistä energian muodoista.

Näissä energiamuodoissa ei myöskään ole olemassa mitään realistista tuhoriskiä kuten ydinvoimassa on sen katastrofaalisten pettämisten kanssa tai kuten hiilivoimassa on sen hitaan ja tuhoisan vaikutuksen kanssa. Hinta ihmishengissä on aivan eri luokkaa.

Aurinko- ja tuulivoiman käyttöönotossa on yksi merkittävä riski: ne syövät rahavirtoja teollisuudenaloilta jotka tuottavat likaista polttoainetta nykyiselle energiajärjestelmällemme. Lisäksi varsinkin aurinkovoima tulee alentamaan sähkön hintaa huomattavasti ja syömään fossiilisista polttoaineista saatavia ansioita merkittävästi. Puheet ympäristöystävällisen energian kalliista hinnasta alkavat näyttämään tutkimustiedon valossa puhtailta valheilta ja varsinkin aurinkovoimalla on potentiaalia ratkaista lähes koko maailman energiaongelmat.

Siinä on aurinkovoiman suurin riski: se ei välttämättä ole yhtä voitollista nykyisille energiayhtiöille samalla tavalla kun likainen energia on. Voitot siitä eivät ole samanlaisia. Aurinkovoima on siis riski heille, mutta muulle maailmalle se olisi suuri mahdollisuus.

iPhone 5: kuin aikamatka kolme vuotta taaksepäin

Nostin käteeni iPhone 5-laitteen aiemmin tänä päivänä ja olen hetken nyt käyttänyt sitä. Jo muutaman tunnin käytön jälkeen olo on hyvin underwhelmed. Toistaiseksi en voi kun ihmetellä mikä ihme tästä laitteesta tekee ihmisten mielestä niin käsittämättömän hienon?


iPhone 5 ei nimittäin tarjoa oikeastaan mitään erityisen uutta edeltäjiinsä tai kilpailijoihin verrattuna. Huomasin heti ensimmäisenä etsiväni siitä toimintoja joiden avulla käyttäminen olisi entistä hienompaa ja helpompaa. En löytäynyt mitään mitä entinen HTC Desire laitteeni ei olisi tehnyt jo muutama vuosi sitten. Toimintojen tasolla Apple on esitellyt hyvin vähän uutta.

Käyttöliittymä laitteessa toimii mukavan reaktiivisesti ja Windows Phone-laitteiden tapaan, iPhone reagoi näytön kosketukseen selvästi. Käyttöliittymä on selkeä ja ikoneista ei tarvitse arvailla mitä ne tekevät. Käyttöliittymä on itseasiassa pitkälti ikonitarjotin, joten mitään muuta ei olekaan tarjolla. Käyttöliittymän kehut loppuvat valitettavasti siihen.

iPhonen käyttöliittymä ei ole ruma eikä se ole kaunis. Ikonit ovat perusnättejä ja suhteellisen selkeää, mutta Windows Phonen selkeän ilmeen kaltaista nätteyttä se ei tarjoa. Käyttöliittymän ulkoasua ei voi myöskään Androidin tapaan mukauttaa. Jos et tykkää siitä mitä iPhone tarjoaa, huono mäihä.

Toiminnot iPhonessa ovat sinällään selkeästi näkyvillä ja ne löytyvät helposti. Ongelma on että vaikka toiminnot ovatkin selkeillä paikoilla, niihin pääseminen vaatii aina paljon toimintoja. Esimerkiksi mikä tahansa asetuksen muuttaminen vaatii että palaan alkunäytölle, selaan sieltä asetuskuvakkeen, valitsen asetukset ja selaan sen alta mitä tahdon muuttaa. Mihinkään toimintoihin ei oikeastaan ole pikapainikkeita, eikä työpöydille voi lisätä muuta kuin ohjelmien kuvakkeita tai kansioihin laitettuja ohjelmia.

Tämä on ehkä iPhonen mielenkiintoisempia ongelmia: se on helppo oppia, mutta sen kanssa on hyvin vaikeaa työskennellä tehokkaasti.

Pikkuvalituksia löytyy: iPhone ei osaa tehdä kappaleistasi soittoääniä ilman monimutkaista paapomista, eikä kontaktien synkkaaminen Googlen postista onnistu vaikka laite niitä tukeekin. Liitäntänä ei ole minkään maailman standardiliitäntää, vaan Applen oma salamaliitäntä joka ei tietenkään toimi muiden laitteiden kanssa pätkääkään. Kaikki tiedon siirtäminen laitteeseen tehdään kömpelön iTunes-ohjelmiston kautta. Tiedostojen hallinta laitteen sisällä on mahdotonta ilman laitteen suojauksien murtamista.


Apple on viimeiset vuodet innovoinut kyllä - lähinnä tosin sen kanssa miten iPhonesta ja sen käyttäjistä saadaan puristettua eniten rahaa ulos Applelle, ei uuden teknologian kanssa. Uudistuksia mainostajille löytyy ja sovelluksetkin on väännetty muotoon missä kaikesta on Applelle mentävä melkoinen viipale. Puhelimen toimintoihin on viime vuosina lisätty Androidista kopioitu ilmoitusalue ja lähinnä autoillessa hyödyllinen Siri (argumentoisin tähän tosin että puheella ohjaaminen auton ratissa on vain marginaalisesti turvallisempaa kuin käsin, joten tämäkin etu on hieman siinä & siinä.)

Pieni valitus iPhonesta siis. Tästä tekstistä tuli vihaisemman oloinen kuin alunperin tarkoitin. En sinällään vihaa iPhone 5:ttä  ja olin itseasiassa varsin innostunut saadessani sellaisen käyttöön.

Käyttöönoton jälkeen into lässähti pahasti kun törmäsin todellisuuteen: iPhone on oikeastaan aika peruspuhelin.

Jääkiekko lain yläpuolella

Jääkiekkokaukalossa tapahtui vähän aikaa sitten jotain mielenkiintoista (ja sai muuten olla varsin mielenkiintoista että oma mielenkiintoni heräsi). Jokerien Semir Ben-Amorin hakkasi HIFK:n Ville Peltosen. Päällekarkaus oli poikkeuksellisen raaka: saatuaan Peltosen jäähän, Ben-Amor jatkoi takomista ja lopulta tajuton Peltonen kannettiin kentältä sairaalaan ja kärsi tapahtumista aivotärähdyksen. Asiaan liittyy toki myös muita mielenkiintoisia pohdintoja, kuten se kuka lopulta "määräsi" iskun ja niin edespäin.

Nyt puhumme täydestä pahoinpitelystä jossa maassa ollutta miestä piestiin hyvin tarkoituksenmukaisesti senkin jälkeen kun tämä ei itse kyennyt puolustautumaan. Kyseessä ei siis ollut mikään pikkutökkäisy. Jääkiekkoväki ja monet fanit tahtoisivat hoitaa asian sisäisesti, mutta poliisi päätti puuttua asiaan ja tutkiikin onko kyseessä törkeä pahoinpitely. Heidän mukaansa mahdollinen rikos on tapahtunut ja asia onkin viety syyteharkintaan josta on tullut tietysti hieman tavallista pahoinpitelyä monimutkaisempi hässäkkä.

Kyseinen tapahtuma olisi kiekkokaukalon ulkopuolella ollut selvästi törkeä pahoinpitely, mutta kiekkokaukalossa se on eräiden mukaan eri asia. Hauskimpia lausuntoja on ollut ilmoitus että jos poliisi tietäisi millaiset sisäiset rangaistukset kaikki asiaan liittyvät saivat, eivät he huolehtisi asian rikosoikeudellisesta käsittelystä.

Ja itseäni kiinnostaisi tietää miksi rikoksen tekeminen jääkiekkokaukalossa olisi jotenkin erikseen suojeltua toimintaa. Mikään Suomen laissa ei anna urheilijalle erikseen lupaa tai erioikeutta kiekkovarusteiden tai kaukalon takia kiertää mitään maan laeista. Tässä on myös huomattava, että emme puhu mistään perustaklauksesta tai tuuppimisesta jotka voidaan selvästi katsoa osaksi jääkiekkoa. Lain silmissä ei ole mitään "Kiekkomaailman sisäistä asiaa" jolla lakia voitaisiin kiertää.

Eihän meillä ole ravintolanpitäjillä erioikeutta tehdä pilaantuneiden aineksien käytöstä "ravintolan sisäistä asiaa" jossa ravintolan sisäisesti selvitetään tilanne. Tai miksi yrityksen sisällä tapahtuva puukotus ei olisi "yrityksen sisäinen asia" josta toimitusjohtaja voi rangaista? Kiekkotapauksessa rangaistukset olivat peli- ja toimitsijakieltoja ja palkan penäämistä. Entä jos työpaikalla toimitusjohtaja päättää rangaista puukotuksesta työntekijää pistämällä tämän tekemään puoli vuotta töitä palkatta? Kuulostaa täysin sopivalta rangaistukselta, eikö?

Sisäisten rangaistusten olemassaolo tai vakavuus ei myöskään vaikuta. Ne voidaan toki ottaa huomioon oikeuden antaman tuomion kanssa, mutta muuten tuomiovalta on ja pitää olla yhteiskunnan käsissä. Eiköhän mafiaporukallakin ole aika kovat sisäiset rangaistukset, mutta ei se tarkoita etteikö heidän tekemiään rikoksia tutkittaisi ja niistä rangaistaisi.

Jaahas, vertasin vahingossa jääkiekkomaailmaa mafiaan, mikä lienee jonkinlainen miedompi Hitler-kortti. Tähän on hyvä lopettaa.  Sivuhuomiona kuitenkin vielä: Peltonen äskettäin päätti itsekin aiheuttaa aivotärähdyksen, mutta hänen menetelmänsä ei sentään ollut systemaattinen takominen kuten Ben-Amorilla.

Päivitys: Oikeus ei nostanut jääkiekkoa lain yläpuolelle, vaan Ben-Amor tuomittiin 60:n päiväsakon maksuihin.

Tietämätön tiedon aikakaudella

Aina välillä törmää niin kauniiseen käsittesee, että pysähtyy hetkeksi miettimään. Tämä käsite tuli vastaani kuvan muodossa.

In the Age of Information... Ignorance is a choice.

Ja tämän käsitteen kanssa on vaikea olla samaa mieltä. Tieto on saatavilla, lähes kaikki ihmiskunnan tieto ja lähes kaikkien saatavilla. Myös hyvin esoteerinen tai spesifinen tieto on etsittävissä ja ainakin perusymmärryksen voi saavuttaa mistä tahansa asiasta.

Poikkeuksiakin toki on, mutta alueilla jossa selviytyminen ei ole joka päivän välittömin huolenaihe, ei ole mitään tekosyytä tietämättömyydelle perusasioissa. Jos et tiedä, teet tietoisen valinnan olla tietämättä, olla selvittämättä, olla oppimatta. Pysyt tyhmänä omasta tahdostasi.

Huono päätös.

Hyvä ergonomia, parempi mieli. Ja työteho.

Työergonomiaa voi parantaa monella tavalla ja osa niistä on kustannuksiltaan hyvin pieniä. Hyvää työergonomiaa tukevat oheislaitteet ovat yksi tällainen. Liian usein kun toimiston terveyttä lähdetään parantamaan nämä edulliset vaihtoehdot unohdetaan ja parantaminen aloitetaan kalliista päästä kuten tuoleista ja pöydistä. Tärkeitä nekin ovat, mutta jos istun hyvällä tuolilla ja hyvällä pöydällä, mutta käytän huonoa tietokonetta, menetetään osa muuten hyvän ergonomiaympäristön eduista.

Monessa toimistossa ympäri Suomea it-kalusteemme ovat ongelmallisia heikon ergonomiansa takia. Huono työpiste-ergonomia tuottaa harmittavan herkästi kipuja ja sairaslomia – nämä eivät tosin välttämättä näy suoraan ”huonon ergonomian” aiheuttamina, vaan huono työasento jopa heikentää verenkiertoa ja altistaa muille taudeille. Huonosta ergonomiasta aiheutuneiden kipujen ja niiden aiheuttamien sairauksien vaikutukset ovat vielä ongelmallisempia: kipujen takia tarvittavat sairaslomat voivat pahimmillaan olla viikkoja tai kuukausia.

Yhdenkin sairaslomapäivän kustannus organisaatiolle on huomattava ja näiden minimoiminen on oleellista.

Sairastaminen ei kuitenkaan ole ainoa syy miksi ergonomiaan pitää puuttua: työntekijöiden työkyky heikkenee kipujen takia. Huono ergonomia työpisteellä tarkoittaa automaattisesti vähemmän tehokasta työntekijää: työntekijä tekee työnsä hitaammin ja vähemmällä innolla ja pitää väkisinkin enemmän taukoja.

Kyseessä on siis ongelma joka vaikuttaa suoraan työn tehoon ja maksaa organisaatiolle menetetyssä työssä ja heikentyneessä tehossa ja menetetyissä työpäivissä. Tämän ansiosta suhteellisen pienetkin parannukset voivat tuottaa merkittäviäkin säästöjä – ja tärkeimmät peruskorjaukset ovat itse asiassa varsin edullisia.

En ole terapeutti tai fysiatri, mutta ymmärrän yhden puolen ergonomiasta hyvin: laitteiston. Esittelen tässä muutamia edullisia ehdotuksia miten tietotekniikkahankinnat voi tehdä ergonomiaa tukevilla tavoilla. Esittelemäni vaihtoehdot eivät ole nimenomaisesti parhaat mahdolliset, vaan parhaita edullisia vaihtoehtoja joilla olisi mahdollisimman suuri vaikutus ergonomiaan. Artikkelin ei ole tarkoitus mainostaa mitään tiettyä myymälää tai valmistajaa, ehdotukset annetaan pieneltä määrältä valmistajia yksinkertaisuuden vuoksi.


Välttämätön rannetuki

Edullinen ja tuiki tarpeellinen perustarvike kaikille ovat rannetuet näppäimistölle ja hiirelle. Rannetuki näppäimistön ja hiiren edessä parantaa työasentoa ja mahdollistaa lepäävämmän otteen työpisteen välineisiin.

Nämä ovat kustannuksiltaan hyvin pieniä, esimerkiksi verkkokauppa.comin valikoimasta löytyy näppäimistön rannetuki hintaan 8,9 € ja vastaavat hiirimatto tuella on 6,9 €. Rannetuet ovat erittäin edullinen tapa hieman parantaa työpisteen ergonomiaa - ja sanoinko jo että erittäin halpa sellainen. Näiden hankkimatta jättämiselle ei ole hyvää syytä.

Liikkuvampi ja parempi hiiri

Toinen edullinen hankinta on paremmat hiiret. Monissa työpaikoissa ei edes hoksata millainen ero on käyttää halpaa roskahiirtä verrattuna tarkempaan ja responsiivisempaan hiireen. Herkkä hiiri reagoi paremmin ja sitä voi hallita pienemmillä hiiren liikkeillä. Käytön mukavuus on myös tärkeä seikka, sillä kun hiiri ei toimi pehmeästi, käyttäjä stressaantuu, keskittyy ja jännittyy ja näin työpisteen ergonomisuus heikkenee.

Valtaosassa yrityksistä hiirikanta on suhteellisen huonoa tavaraa ja niiden korvaaminen paremmilla olisi myös varsin hyödyllistä. Tietokoneiden mukana tulevat perushiiret ovat liian usein jähmeitä ja huonoja ja muodostavatkin äkkiä sen suurimman työpiste-ergonomian kipupisteen. Paremmalla hiirellä tilannetta voisi helpottaa melkoisestikin. Tietysti käyttäjän omaa hiirenkäyttöasentoa on myös hyvä hieman katsoa.

Hyvä hiiri on hyvin muotoiltu ja riittävän herkkä. Herkemmät hiiret vaativat vähemmän liikuttamista ja ovat ranteille terveellisiä – ja monesti nämä hieman vängemmät hiiret ovat vieläpä varsin pirteän näköisiä! Suosittelen itse langallista hiirtä, sillä varsinkin edullisemmat langattomat hiiret ovat monesti hieman heikkoja saamaan signaaliaan perille ja liikkuvat tämän takia heikommin, mikä on itseasiassa omiaan heikentämään laitteen käyttömukavuutta ja sen kautta ergonomiaa.

Esimerkiksi Microsoft Comfort Mouse 6000 maksaa n. 26 €. Siitä kymmenisen euroa halvempi Comfort Mouse 3000 on myös varsin käyttökelpoinen ja käy myös vasenkätisille. Paras (ja kallein) vaihtoehto on pelikäyttöön tarkoitettu hiiri on monesti paras toimistotyöhönkin ja kohtuuhintainen sellainen olisi esimerkiksi Razer Abyssus jonka saan. 36 € hintaan.

Hyvä hiiri yhdistettynä rannetukeen voi olla monelle hyvä vaihtoehto. Oli hiiri mikä tahansa, suosittelen määrittämään hiiren liikkumisherkkyyden maksimiin. Tämä helpottaa jo jonkin verran hiiren käyttöä vähentämällä hiiren liikutusta. Näppäimistön käytön opettelu auttaa myös: pikanäppäimet korvaavat hiirtä varsin tehokkaasti.

Joskus hiiren korvaaminen kokonaan voi olla hyvä vaihtoehto, mutta tätä ei voi suositella kaikille. Jotkin käyttäjät eivät. Hiiren korvikkeet ovat hartia- ja/tai rannekivuista kärsiville erittäin hyödyllisiä laitteita. Kunnollinen Trackball-ohjain on n. 65 € hintainen investointi, RollerMouse on 200-300e hinnaltaan, mutta sekin on huomattavasti pienempi hinta kuin yksi- tai kaksi päivää sairaslomaa.

Näppäimistö

Myös toimistossa käyttämistämme näppäimistöistä moni on tuntumaltaan heikkoja ja epäergonomisia: kädet pakottuvat niissä huonoon asentoon ja heikko tuntuma tekee kirjoittamisesta hidasta, hankalaa ja stressaavaa. Moni ikänsä huonoa näppäimistöä käyttänyt ei ehkä edes ymmärrä millainen ero hieman paremmalla näppäimistöllä on käytön mukavuuteen.

Varsinaiset ergonomianäppäimistöt ovat keskeltä halkaistuja, mutta sellaiset ovat hieman hankalakäyttöisiä ja vaativat opettelua. Hyvä välimuoto olisi hieman taivutettu näppäimistö, esimerkiksi Microsoftin Comfort Curve 3000 joka on kustannuksiltaan vajaa 20 €.
Täysi katkaistu ergonomianäppäimistö ei myöskään ole välttämättä huono ajatus, mutta ne ovat kalliimpia ja vaativat käyttäjältä opettelua. Hieman taivutettu näppäimistö voi olla kustannustehokkaampi ratkaisu. Kokonaan katkaistuja ergonomianäppäimistöjä edustaa esimerkiksi Microsoft Natural Ergonomic Keyboard 4000, jonka hinta on n. 50 €.

Näyttö josta saa selvää

Yksi ergonomiaa parantava tekijä on näyttö. Liian pieni näyttö aikaansaa työasennon jossa käyttäjä kumartuu näyttöä kohti ja tämä heikentää työasentoa. Työpisteelle suosittelisin vähintään yhdeksäntoista tuuman kokoisia näyttöjä, mieluummin hieman suurempia. Kannettavien omat näytöt ovat yleensä hieman liian pieniä päivittäiseen käyttöön. Näyttötilanne on enimmäkseen suhteellisen hyvä työpaikoilla, joten en tee tästä erikseen suositusta.

Kustannukset

Jos työntekijän työpöytäympäristöön ostetaan kaikki suosittelemani, kustannus per työntekijä ei ole kovin suuri. Ehdottamillani malleilla kustannus olisi n. 50-75 € per työntekijä. Trackball-ohjainta tarvitsevalla käyttäjällä kustannus olisi n. 80 €, RollerMousella 290 €. Nämä investoinnit ovat kustannuksiltaan mitättömiä ja vaikuttavat jo huomattavasti työpisteen ergonomiaan. Jos voimme olettaa käyttäjän työtehon kasvavan edes kymmenyksen prosentista paremman näppäimistön ja hiiren takia, on nämä investoinnit kuoletettu alta aikayksikön. Työpöydän vankina olevalla työntekijällä etu voi olla paljon merkittävämpikin.

Tähän valikoimani mallit edustavat kustannuksiltaan edullisia ja ergonomialtaan hyviä vaihtoehtoja. Muitakin malleja voidaan luonnollisesti hankkia kunhan valitaan ergonomialtaan sopivat mallit eikä välttämättä niitä edullisimpia vaihtoehtoja. Esittelemiäni vaihtoehtoja parempiakin toki saa, mutta hintataso kohoaa - pyrin tähän valikoimaan juuri hintatasoltaan hyviä ergonomisia vaihtoehtoja.

Mainittakoon vielä, että olen laskenut hinnat verkkokauppa.com-myymälän yksityisille tarjolla olevalla hintatasolla. Yritys voi saada tuotteet edullisemminkin.

Amnestyn huono puolustus omaa sovinismiaan vastaan

Amnestyn kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on perusteiltaan pahasti sovinistinen, mutta se ei estä Amnestyä yrittämästä maalata kampanjaansa parempaan valoon. Kampanjan Usein kysyttyjä kysymyksiä- osiossa Amnesty kertoo syynsä.

Syyt luettuani vedän takaisin aiemmassa tekstissä heittämäni ajatuksen, että Amnesty olisi vain rahan perässä kampanjallaan, kyseessä ei perustelujen jälkeen näyttäisi olevan vain kampanjan koristelu  tuottavammaksi. Valitettavasti totuus Amnestysta on pahempi: he todella ovat patriarkaalisesti ajattelevia sovinisteja. En sano tätä mielelläni, sillä organisaation työ yleensä on erittäin positiivista ja kannatettavaa.

Läpikäydään Amnestyn UKK aiheeseen liittyen.

Miksi Amnesty kampanjoi vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan?

Amnesty kampanjoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, koska se on naisten ja miesten tasa-arvon edistämisen kannalta keskeinen ongelma. Tästä huolimatta sitä ei yhäkään nähdä yhteiskunnan ongelmana, vaan yksityisenä. Sillä on myös muita erityispiirteitä: Siihen liittyy usein seksuaalista väkivaltaa ja se etenee muita väkivallan muotoja useammin prosessina kohti vakavampaa väkivaltaa. Yhteiskunta syyllistää naisiin kohdistuvan väkivallan uhria. Kun yhteiskunta ei tunnista ongelmaa, ei se myöskään osaa torjua sitä. Koska kyseessä on maailmanlaajuinen ihmisoikeusongelma, Amnesty käynnisti jo vuonna 2004 globaalin kampanjan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Kuntavaalien alla toteutettava kampanja on osa tätä kansainvälistä työtä. Vaikka monet Amnestyn vaatimat toimenpiteet, kuten tukipalvelut väkivallan uhreille, hyödyttäisivät kaikkia lähisuhdeväkivallan uhreja, on monissa ratkaisuissa huomioitava sukupuoli. On hyvä, että myös miehiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan nykyään enemmän. Väkivalta on aina yhtä tuomittavaa, kohdistui se naiseen, mieheen tai lapseen!
Heti ensimmäinen perustelu ontuu pahasti. Ainoa kohta missä on mitään pohjaa on huomio seksuaalisesta väkivallasta, joka on yleisempää naisten kuin miesten kohdalla ja todella vaatii hieman erilaista huomiota. Toinen missä ollaan melkein oikeassa on esiin kohoava huomio siitä miten parisuhdeväkivalta on pitkälti ollut perheen sisäinen asia jota ei olla katsottu sopivaksi käsitellä perheen ulkopuolella. Tässä Amnesty on siis sinällään oikeassa, perheväkivalta on vielä liian useassa tapauksessa jotain mihin ei puututa, vaan asia luokitellaan "ei ole meidän asiamme"-kategoriaan. Se missä Amnesty epäonnistuu on jälleen tarpeeton sukupuolinen luokitus.

Perheväkivalta on nimittäin niitä harvoja väkivallan muotoja jossa miehet eivät ole yliedustettuina vastaanottajissa: perheväkivalta on lähes tasa-arvoista. Kaikista väkivallan muodoista, perheväkivalta on Suomessa yksi niistä josta miehet ja naiset kärsivät lähes yhtä paljon. Toistettakoon: Miehet kärsivät perheväkivallasta käytännössä yhtä paljon kuin naiset ja tämän takia perheväkivallalla perustelu ei ole kestävä tapa perustella miksi väkivallan vastaisen kampanjan pitäisi kohdistua nimenomaan naisiin. Amnesty ei huomioi tätä vaan perustelee kampanjaansa kuin perheväkivallan ainoat tai suurimmat kärsijät olisivat naisia.

Lisäloukkauksena Amnesty lisää vielä loppuun miten osa heidän väkivallan vastaisesta toiminnasta voi hyödyttää myös väkivallan uhrina olevia mihiä. Tämä perustelu annetaan nopealla korjauksella siitä miten näiden kaikille hyödyllisten palveluiden lisäksi on kuitenkin niiden päälle lisäksi tarjottava naisille erikseen räätälöityjä ratkaisuja. Eli yleiset kaikille käyvät ratkaisut riittävät miehille ja lapsille, mutta naisille tarvitaan erityisratkaisuja niiden lisäksi? En jaksa ymmärtää miten miehet eivät tarvitse sukupuolelleen räätälöityä apua, mutta Amnesty on aiheessa ilmeisesti eri mieltä. Lopuksi Amnesty muistaa muistuttaa miten muihinkin kuin naisiin kohdistuvasta väkivallasta on hyvä puhua, mutta huomautuksen henki on ettei kyseinen väkivalta ole yhtä paha juttu.
Mitä naisiin kohdistuvalla väkivallalla tarkoitetaan?

Naisiin kohdistuva väkivalta pitää sisällään monia eri väkivallan muotoja kattaen niin seksuaalisen väkivallan parisuhteessa, prostituutioon liittyvän ihmiskaupan kuin naisiin kohdistuvan väkivallan aseellisten konfliktien yhteydessä. Näitä eri väkivallan muotoja yhdistää naisten ja tyttöjen seksuaalisen ja sosiaalisen itsemääräämisoikeuden kaventaminen väkivallan keinoin - niin läheisissä ihmissuhteissa kuin julkisessa tilassakin.

Naisiin kohdistuva väkivalta määritellään ihmisoikeusloukkaukseksi siksi, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy niihin rakenteisiin jotka aiheuttavat naisen alisteisen aseman perheessä, parisuhteessa ja yhteiskunnassa. Naisiin kohdistuva väkivalta paljastaa yhteiskunnassa vallitsevan sukupuoleen perustuvan syrjinnän. Syrjinnän taustalla ovat sukupuolten väliset valtaerot. Ihmisoikeussopimukset ja linjaukset, joilla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa torjutaan, tunnistavat väkivallan tasa-arvo-ongelmaksi.
Ensimmäisessä kappaleessa on hetken jotain järjellistä: seksuaalinen väkivalta on tilastojen varjossa ainoa todellinen perustelu millä Amnestyn kampanja seisoo. Miesten taustalla seksuaalista väkivaltaa on vähemmän kuin naisilla. Tämän perustelun jälkeen, toisessa kappaleessa kuitenkin mennään taas uima-altaan syvään päähän ja hengitysvaikeudet alkavat. Amnesty mukaviisaasti kertoo miten naisten yleinen alistettu asema perheessä, parisuhteissa ja yhteiskunnassa olisi väkivallan syytä, mutta jälleen Amnesty käytännöllisesti unohtaa että tämäkin voidaan kääntää ympäri. Miehen alistamiseen käytettävä väkivalta perheessä, parisuhteessa ja yhteiskunnassa liittyy täysin samoin näihin rakenteisiin joiden Amnesty kertoo haittaavan erityisesti naisia.

Amnesty ei esitä mitään todisteita väittämien tueksi ja jos pelkillä väittämillä mennään, osaavat muutkin niitä tehdä: Miehiä yhteiskunnan rakenteiden voidaan sanoa haittaavan vielä enemmän väkivallasta puhuttaessa. Malli jossa mies on kova ja miehen täytyy käyttäytyä sen mukaisesti osoittaakseen miehuutensa ajavat miehiä väkivaltaisiin tilanteisiin. Lisäksi yhteiskunnan rakenteet jossa nainen nähdään heikompana aiheuttavat miehille melkoisen kynnyksen lähteä puolustamaan itseään väkivaltaista puolisoa vastaan - niin fyysisesti kuin oikeudellisesti. Jos mies lyö hakkaavaa vaimoa takaisin, hän on todennäköisemmin se joka saa rangaistuksen asiasta vaimon sijaan, jos tilanne on sana sanaa vastaan. Viranomaiset eivät vieläkään jaksa uskoa tai ottaa vakavasti kun hakattu mies tahtoo tehdä rikosilmoituksen ja epäusko, virnuilu ja vinoilu on odotettavaa. Puhumattakaan näiden rakenteiden miehelle kasaamista seksuaalisen käyttäytymisen paineista tai vastuusta joka miehelle annetaan perheyksikön taloudesta.

Jälleen Amnesty maalaa naisia avuttomina uhreina ja miehiä hyväksikäyttäjinä, huomioimatta että yhteiskuntamme ei suosi miehiä läheskään niin yksipuolisesti kuin Amnesty tahtoo väittää.
Onko Amnestyn mukaan suomalainen väkivalta sitä, että mies lyö tai raiskaa ja nainen kärsii?

Amnesty on eri raporteissaan ja kannanotoissaan tuonut esille sen, että poliisin tietoon tulleesta väkivallasta yleisin väkivallan muoto Suomessa on miehen toiseen mieheen (tai poikaan) kohdistama väkivalta. Myös henkirikollisuudessa yleisin henkirikollisuuden muoto on miessurma, tekijänä toinen mies. Amnesty on tuonut esille myös sen, että myös miehiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee tutkia, myös miesten lähisuhteissa kokemaa väkivaltaa, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen väkivaltakokemuksia tulee kartoittaa jne (ks. esim. Amnestyn kuntaraportti vuodelta 2005). Yksikään ihmisoikeus- tai naisjärjestö ei ole väittänyt missään, etteivätkö naiset kykenisi väkivaltaan.

Huomioitavaa tässä on naisiin kohdistuvan väkivallan määrittely: naisiin kohdistuva väkivalta sisältää naiskauppaa, kunniaan liittyvää väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa ja häirintää jne. On aivan selvää, että seksuaalinen häirintä on ”yleinen” väkivallan muoto, mutta yleensä puhutaan ja käydään prosenttisotaa vain parisuhdeväkivallasta ja muusta fyysisestä väkivallasta. Esimerkiksi raiskausten, seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaaliseen tekoon pakottamisista tuomituista tekijöistä on alle 1 % naisia (1999-2006. Lähde:Tilastokeskus).
Ensin Amnesty kertoo miten miehet ovat väkivallan suurimpia kärsijöitä, mutta maalaa sen miesten omaksi syyksi. Kyse ei ole miehiä sortavissa yhteiskunnan rakenteissa joka ajaa miehiä väkivaltaan, vaan kyseessä on jokin outo miesten sisäinen ongelma. Ensimmäisen kappaleen loppuhuomautus on silkkaa neroutta: Yksikään ihmisoikeus- tai naisjärjestö ei ole väittänyt missään, etteivätkö naiset kykenisi väkivaltaan hienosti aikaansaa vaikutelman, että jos nainen väkivaltaan ryhtyy, se on harvinainen poikkeus - ja parisuhdeväkivallan tilastojen edessä se ei sitä ole.

Amnesty tuo vielä esiin seksuaalisen väkivallan ja valittelee tilastojen avulla käytävää prosenttisotaa parisuhdeväkivallasta ja muusta väkivallasta - ja seuraavassa lauseessa alkaa siteeraamaan prosentteja. Ensin kritisoidaan liikaa tilastoihin keskittymistä ja sitten perään siteerataan tilastoja. Stay classy Amnesty.
Miksi Amnesty siis kampanjoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, vaikka miesten miehiin kohdistama väkivalta on yhteiskunnassamme yleisin väkivallan muoto?

Miesten miehiin kohdistama väkivalta (ja huom, valkoisten, toisiinsa nähden tasaväkisten) on ollut se normi, jonka mukaan rikoslain pahoinpitelyrikokset on määritelty. Ylipäätänsä miesten julkisessa tilassa toiseen mieheen kohdistama väkivalta on ollut se väkivallan muoto, johon yhteiskunnalla on katsottu olevan oikeus ja velvollisuus puuttua, kun taas naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on pidetty privaattina, perheen sisäisenä asiana, jossa miehillä on ollut isän- ja aviomiehenvalta, eli laillinen kuritusoikeus "omaisuuteensa". Tämä perinne elää Suomessa vieläkin vahvana. Yksi sen ilmenemismuoto on naisiin kohdistuvan väkivallan olemassaolon kieltäminen: sukupuolineutraali näkökulma väkivaltaan on väistöliike, jolla vältetään ilmiön, eli väkivallan sukupuolistuneisuuden yhteiskunnallisten ulottuvuuksien käsittely.

On totta, ettei yhteiskuntamme ole juurikaan problematisoinut miesten miehiin kohdistuvan väkivallan yhteyttä sukupuoleen. Tämänkin ilmiön suhteen olisi hyvä, jos luutuneita väkivallan vastaisen työn menetelmiä ravisteltaisiin. Väkivallan vastaiset toimenpiteet, silloin kun yhteiskunta niitä on toteuttanut, on lähtenyt samaisesta määrittelystä: väkivallassa kyse on yksittäisistä teoista. Kun tarkastellaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tämä kontekstille sokea lähestymisen tapa ei tunnista väkivaltaa, joka etenee asteittain itsemääräämisoikeuden vähäisestä rajoittamisesta alistussuhteeseen, jossa toisen ihmisen ihmisarvo on mitätöitynyt.

Kuten aiemmin, Amnesty muistaa muistuttaa että miehiin kohdistuva väkivalta on normaalisti miesten muihiin miehiin kohdistamaa väkivaltaa ja sivuuttaa täysin omat aiemmat puheensa. Kun Amnesty puhuu naisiin kohdistuvasta väkivallasta, kertoo se seksuaalisesta väkivallasta ja parisuhdeväkivallasta. Kun Amnesty puhuu miehiin kohdistuvasta väkivallasta, puhutaankin äkkiä miesten muihin miehiin kohdistamasta väkivallasta. Aihe maalataan hieman kuin omaksi syyksi ja jälleen vähemmän tärkeäksi, sillä kyseessähän on itse aiheutettu ongelma.

On aiheellista tosin huomata, että Amnestyn huomautus edelleen joissain yhteisöissä voimassa olevasta mies-perheen-päänä-ajattelusta, jossa mies saa kurinpidollisia oikeuksia lapsiinsa ja vaimoonsa, on todellinen ilmiö joka on yhä olemassa. En kiellä ilmiötä tai sen olemassaoloa ja pidänkin tämän kaltaista väkivaltaa tuomittavana. Ilmiön suuruus on tosin toinen asia: väkivaltatilastot parisuhteissa eivät tue näkemystä että ns. Koivuniemen herrat olisivat yliedustettuina suhteessa pahoinpiteleviin rouviin. Fakta tässäkin on, että jokseenkin yhtä suuri osa miehistä tarvitsee sitä apua ja erityistoimenpiteitä.

Erityispiirteenä on kuitenkin se, että näissä tapauksissa sitä kun nainen hakee apua ei pidetä tuomittavana. Yleinen näkemys on että vaimoaan hakkaava mies on alinta loskaa, mutta miestään hakkaava vaimo käsitellään monesti eri tavalla. Hakkaajavaimo nähdään kyllä pahana, mutta hakattu mies nähdään täytenä nysvänä. Kenellä taas olikaan se hankala tilanne väkivallan katkaisuun?
Miksi Amnesty on arvostellut erityisesti Suomea naisiin kohdistuvasta väkivallasta? Eikö ongelma ole yhtä suuri muualla Euroopassa – ja paljon pahempi esimerkiksi monissa Afrikan maissa?

Amnesty ei ole kohdistanut arvosteluaan erityisesti Suomeen, vaan Amnestyn osastot eri puolilla Eurooppaa tekevät omissa kotimaissaan vastaavaa kampanjatyötä kuin Amnestyn Suomen osasto Suomessa. Amnestyn vuosiraportissa naisiin kohdistuva väkivalta mainitaan yhtenä keskeisenä ihmisoikeusongelmana Suomea käsittelevässä osiossa. Samalla kun Amnesty on tehnyt työtä lähisuhdeväkivaltaa vastaan Suomen kaltaisissa eurooppalaisissa maissa, se on kampanjoinut aktiivisesti myös mm. kriisi- ja konfliktialueiden naisten turvallisuuden lisäämiseksi. Tämä työ kohdistuu niiden naisten auttamiseen, jotka ovat joutuneet esimerkiksi joukkoraiskausten ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi sodan aikana.
Tähän kohtaan en ole ottanut aiemmissa teksteissäni kantaa, joten sivuutan sen. Amnestyn kanta on, että ongelma on erilainen kehitysmaissa ja länsimaissa ja olen siinä samaa mieltä. Ratkaisut ja ongelmat ovat erilaisia.
Miksi vaadimme naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia toimia kunnilta?

Suomessa kunnilla ja kuntayhtymillä on vastuu sosiaali- ja terveydenhoitopalveluiden järjestämisestä. Suuri osa terveyspalveluista on lakisääteistä, mikä velvoittaa kunnat järjestämään nämä palvelut. Tästä syystä kunnilla on naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä keskeinen rooli.

Osana Joku raja! –kampanjaa Amnestyn Suomen osasto toteutti vuosina 2005-2006 kyselyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä suomalaisissa kunnissa. Tulokset osoittivat, että kuntien työssä väkivallan estämiseksi on vielä monia puutteita. Kyselyn tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten sitoutuneita Suomen kunnat ovat naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. Kunnilta kysyttiin muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoinnista ja kuntien tarjoamista palveluista väkivallan uhreille.
Kun Amnesty vaatii toimia naisia kohdistuvaa väkivaltaa vastaan - nimenomaisesti naisia kohtaan kohdistuvaa - he vaikuttavat siihen miten tietyt määrärahat jaetaan. Olen skeptinen että tämä kampanja saisi lisättyä kyseisiä määrärahoja, mutta se voi muuttaa niiden suuntautumista. Kampanjoidessaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi Amnesty käytännössä saa aikaan sen, että väkivallan vastaiseen työhön ohjattavat määrärahat ohjataan nimenomaisesti auttamaan naisia ja väkivallan uhreina olevien miesten jo nykyisin pienemmät avunsaantikeinot vähenevät.

Lisäksi Amnesty kampanjallaan vahvistaa perinteisiä sukupuolistereotypioita, joissa nainen on heikko ja mies vahva. On totta, että tiettyjä ongelmia vastaan taistellessa törmätään tilanteisiin jossa toinen sukupuoli tarvitsee enemmän (tai erilaista) apua, mutta tilanteissa jossa sukupuoli ei ole merkityksellinen, sen sotkeminen mukaan polarisoi tilanteesta vastakkainasettelun.

Amnesty olisi voinut luoda kampanjan väkivaltaa vastaan. Pari sanamuutosta koko kampanjaan olisi riittänyt ja heillä olisi ollut käytännössä identtinen kampanja ilman tarpeetonta kahtia jakavaa ja riitauttavaa vaikutusta. Tämä ei ole hankalaa myös muissa kampanjoinnissa, jopa ihmiskaupan vastainen kampanja voidaan rakentaa niin että se auttaa myös miespuolisia uhreja, vaikka ihmiskaupassa heitä onkin vähemmän.

Amnestyn turha sukupuolikysymys

Tänään aiheena väkivalta, Amnesty, tarpeeton sukupuoliasiaksi tekeminen ja se miten naisia kohtaan tapahtuvan väkivallan vastainen kampanjointi onkin jännittävällä tavalla varsin sovinistista.

Pakollisena huomautuksena ennen kun menemme asiaan: en millään tavalla hyväksy naisiin (tai kehenkään muuhunkaan) kohdistuvaa väkivaltaa tai vastusta väkivallan vastaista taistelua. Jos luet tämän artikkelin ja saat sen käsityksen, käsitys on omaa tekoasi ja ei kantani asiaan.

Amnesty International päätti lähestyä minua kirjeellä. Sisältönä oli pyyntö osallistua heidän naisiin kohdustuvan väkivallan vastaiseen kampanjaansa ja kyseinen kirje jätti mietteliääksi. Amnestyn harmiksi ei siitä aiheesta mistä he olisivat halunneet.

Amnestyn kampanja on erittäin hyvä esimerkki tarpeettomasta sukupuoleen keskittymisestä. Slogan kuului "Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua. Irtisanoudu." Aihe on tietysti tärkeä ja en vastusta naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamista. Viestissä on kuitenkin yksi ongelma: se spesifoi ongelmaksi nimenomaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan, varsinaisen väkivallan sijaan.

Väkivallan uhrina oleminen ei ole millään erityisellä tavalla naisten ongelma, se on nimenomaisesti molempien sukupuolien ongelma. Miesten kokema väkivalta on varsin oikea ongelma, joten voisimme hyvin kuvitella että järkevä kampanja olisi puhdas "Ihmisiin kohdistuvan väkivallan" vastustaminen. Tämän kaltainen systemaattinen kampanjointi väkivaltaa vastaan olisi hyvä asia ja ei tarpeettomasti tekisi asiasta sukupuolikysymystä, mutta ongelman rajaaminen vain toiseen sukupuoleen viittaa yhteen kolmesta vaihtoehdosta:
  1. Toinen sukupuoli ei kohtaa yhtä paljon väkivaltaa
  2. Toisen sukupuolen kohtaama väkivalta ei aiheuta ongelmaa
  3. Toisen sukupuolen kärsimä väkivalta ei ole merkityksellistä
Ensimmäinen ei pidä paikkaansa, kuten jo viime vuonna kirjoitin, miehet ovat väkivallan taloudessa suurimpia vastaanottajia. Ainoastaan raiskaustapauksissa on naisilla minkäänlaista yliedustusta ja ne eivät yksin riitä tekemään naisista sitä "enemmän hakattua sukupuolta." Näin väittämä naisista väkivallan nimenomaisina uhreina on virheellistä ja kyseisen kaltaiseen argumentaatioon ripustautuminen kertoo todellisuuspakoisuudesta.

Jäljelle jää kaksi paljon huolestuttavampaa vaihtoehtoa: miehiin kohdistuva väkivalta ei aiheuta miehille ongelmaa tai sillä ei ole väliä millaista väkivaltaa miehiin kohdistetaan. Ensimmäinen viittaisi että väkivalta olisi miehille jonkinlainen luonnollinen tila, eli miesten kokema väkivalta ei ole ongelma, koska väkivalta on miesten luonteen osa. Jälkimmäinen argumentaatio kuvaa miten miesten kokema väkivalta ei ole ongelma, koska siitä ei aiheudu miehille ongelmaa. Hakattu nainenhan traumatisoituu, mutta hakattu mies saa vaan parit ruhjeet ja on kohta jälleen kunnossa ja hakkaa hakkaajansa kostona, no harm done.

Molemmat näistä argumentaatiolinjoista kumpuavat syvältä patriarkaalisista ajattelutavoista joissa nainen mielletään heikoksi ja mies vahvaksi. Tämän ajattelutavan mukaan naisia on nimenomaisesti suojeltava väkivallalta, koska he ovat heikkoja ja miehiä ei tarvitse, koska he ovat vahvoja. Tämä ajattelutapa aikaansaa myös tilanteen jossa nimenomaan naisiin kohdistuva väkivalta nähdään suurena ongelmana ("heikkoja hakataan") ja miehiin kohdistuva ei ole ongelma ("kyllä ne sen kestää"). Jos suurin osa väkivallasta ei siis kohdistu nimenomaan naisiin, on naiskeskeisen kampanjoinnin takana välttämättä vahvoja patriarkaalisia ja miehiä vähätteleviä arvoja. Mielenkiintoisella tavalla Amnestyn naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja on syvän sovinistinen.


Saamassani kirjeessä oli tiettyjä korostettuja argumentteja ja valtaosa niistä päti varsin hyvin myös miehiin.On vielä yksi tapa ajatella Amnestyn kampanjaa. Lauseen "Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua" olisi hyvin voinut korvata "Ihmisiin kohdistuva..." ja koko sukupuolikysymys olisi pyyhitty pois pyödältä ja missio olisi ollut jotain minkä taakse voi kuka tahansa heittäytyä.

Amnestyn lähettämä kirje oli pitkä ja haluan nostaa sieltä vielä esiin ne kohdat jotka Amnesty oli itse päättänyt korostaa. Nämä lauseet ovat siitä erikoisia, että ne eivät itseasiassa maalaa erityisen hyvin kuvaa naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmista, vaan väkivallan ongelmista. Koko kampanjan slogankin "Naisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua" olisi toiminut täysin vaikkapa muodossa "Ihmisiin kohdistuva väkivalta jatkuu, koska sen annetaan jatkua.

Tutkaillaan kuitenkin kirjeen muita korostuksia. Ensimmäinen kuului näin:
"Väkivaltaa kokeneiden naisten palvelut ovat puutteellisia ja avun saatavuus vaihtelee suuresti paikkakunnittain."
Miten se eroaa väkivaltaa kokeneiden miesten palveluista? En itse ole tietoinen että sellaisia olisi ollenkaan. Tämä ei voi olla naisiin nimenomaisesti kohdistuva ongelma. En myöskään ymmärrä millä erityisellä tavalla väkivallan uhreina olevien naisten ja miesten tarpeet eroavat että apua on rakennettava erikseen naisille, eikä molemmille sukupuolille yhtäläisesti.
"Tänä syksynä kampanjoimme jotta kuntavaaleissa valitut poliitikot rohkenisivat käyttää valtaansa ja vaatia paikallisia palveluita väkivallan uhreille."
En jaksa ymmärtää mitä uskallusta tässä peräänkuulutetaan. Suomessa ei tuomita väkivallan vastaista taistelua ja enemmänkin poliitikot mielellään käyttävät tämän kaltaisia aiheita kasvattaakseen suosiotaan. Tosin Espoon kaupungin kaltaiset tapaukset ovat ehkä tämän kohdan aiheuttajia. Ehkäpä tässä peräänkuulutetaan rohkeutta äänestämään puoluekuria vastaan eikä vain retorisesti tuomitsemaan väkivallan kuten jokainen poliitikko jo tekee.
"Euroopan neuvoston suositusten mukaan Suomessa tulisi olla noin viisisataa turvakotipaikkaa."
Suomessa on aivan liian vähän turvakoteja, täysin totta. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa etteivät turvakodit ole yksinomaan naisten käyttämä palvelu ja myös parisuhdeväkivallan uhreiksi jäävät miehet käyttävät turvakoteja. Tosin kaikkiin turvakoteihin heillä ei ole pääsyä, sillä moni turvakoti on vain naisia ja lapsia varten. Turvakotien määrän lisäämisessä olen samaa mieltä, kunhan nämäkin resurssit on suunnattu tavalla joka ei ole avoimen sovinistinen kuten harmittavan suuri osa nykyisestä turvakotijärjestelmästä.
"Kuntien luottamushenkilöiden on irtisanouduttava naisiin kohdistuvasta väkivallasta."
Tätä kohtaa en ymmärrä laisinkaan. En nimittäin käsitä miksi erikseen on irtisanouduttava väkivallasta joka on jo muutenkin toimintaa joka tuomitaan varauksetta muutenkin. Hieman sama kuin vaatisin poliitikkoja irtisanoutumaan vauvojen tappamisesta tai kissanpentujen työntämisestä tehosekottimeen. Kukaan ei yritä puolustaa naisiin (tai miehiinkään) kohdistuvaa väkivaltaa ja käytännössä kaikki pitävät sitä jo tuomittavana ja vääränä.

Kenestä olen oikein irtisanoutumassa jos erikseen "irtisanoudun naisiin kohdistuvasta väkivallasta"? En ole koskaan ehdottanut tällaista väkivaltaa, syyllistynyt siihen tai puolustellut sellaista tai sen tekijöitä, enkä oikein keksi kuka muukaan olisi. Tämä lause jää kummastuttamaan.
"Nyt voit lahjoittaa suoraan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön."
Ja sitten tulee se lause joka tarjoaa ylimääräisen selityksen koko asialle. Ei Amnesty ehkä kuitenkaan ole sovinistinen ja täysin partiarkaalisen ajattelutavan pauloissa, he voivat hyvin olla vain ahneita. Kampanjoiminen "väkivaltaa" vastaan ei ole läheskään yhtä mediaseksikästä kuin kampanjointi "naisiin kohdistuvaa väkivaltaa" vastaan.

Hakatun vaimon mielikuva, herkkä, itkevä, haavoittunut, herättää kuitenkin meissä niin helposti sen myötätuntuntoisen hengen - ja tarjoaa hyvän määrän ilmaista palstatilaa kun lehdet kirjoittelevat seksikkäästä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta kampanjasta. Paremman kampanjatuoton perässä Amnesty sitten päätti syleillä partiarkaalisia arvoja oikein kahdella kädellä ja osoitti lyhytaikaisen varainhankinnan olevan tärkeämpää kuin tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen. Tai että Amnesty on partiarkaattisten kovia miehiä ja pehmeitä naisia kannattava organisaatio. En lämpene kummallekaan.

Android tabletit: onko Apple yhä ainoa kypsä omena?

Olen pienenä projektina tutustunut Asuksen PadFone laitteen avulla Android-tablettien nykytilaan. iPadia olen käyttänyt jo pitkään, mutta tietyt alustan rajoitteisiin liittyvät asiat ovat syöneet miestä Applen tabletin kanssa. Ennakkokäsitykseni mukaan Android 4.0 on edeltäjiinsä verrattuna kypsynyt paljon ja lähdin selvittämään miten se toimii tabletin käyttöjärjestelmänä.

Lyhyesti sanottuna, lupaavasti mutta joissain kohdin hieman ristiriitaisesti.

Vanhana Android-käyttäjänä olen tottunut jo Android-puhelinten käyttöliittymään, mutta tablet-versio eroaa tietyissä suhteissa puhelimissa käytettävästä versiosta. Nämä erot ovat suhteellisen pieniä ja niihin tottuu nopeasti. Suurin käyttöliittymän ero on ylä-ja alalaidan toimintojen kääntyminen tavallaan ympäri. Puhelimen ylälaidassa näkyvät tiedot näkyvät tabletilla alalaidassa, samaten kuin muistutuksetkin. Osa asioista myös näyttää hieman erilaiselta, mutta toimii kuitenkin samalla tavoin kuin Android-puhelimissakin.

Muutenkin Googlen näkemys tablet-laitteen käyttöjärjestelmästä ei ole lainkaan huono. Käytettävyys, selkeys ja pääsy ovat avainsanoja varsinkin kun verrataan sitä suurimpaan kilpailijaansa eli iOS-käyttöjärjestelmään. Android 4.0 käyttöliittymä tekee helpoksi pääsyn mihin tahansa alueelle järjestelmässä. Laitteessa on erittäin helppo päästä käsiksi asetuksiin ja ilmoitusalue näyttää selkeästi mitä milloinkin tapahtuu.

Teknisellä puolella asiat ovat varsin hienoissa kantimissa. Vakioselain osaa ladata itse Flash-laajennukset ja Flash-video toimii hienosti. Suuri näyttö tekee videoiden katsomisesta varsin miellyttävää. Esimerkiksi videosivut Katsomo, That Guy With the Glasses ja Newgrounds toimivat hienosti. Video pyörii pehmeästi ja ongelmitta.


Verkkovideon lisäksi videoformaattien tuki on loistava ja videotiedostoja voi helposti siirtää laitteeseen katseltavaksi. iPadiin verrattuna tämä on merkittävä etu, sillä tiedostojen hallinta on sillä hankalaa ja videotuki iPadissa on hyvin heikko.

Alustan merkittävin ongelma on monen sovellusten huono optimointi tablet-käyttöliittymälle, suurin osa Play Storen ohjelmista on ajateltu vain puhelimen näytölle. Ohjelmia pystytään skaalaamaan täydelle näytölle, mutta toiminnallisuuteen jää kummallisuuksia.

Googlen omat ohjelmat eivät ole tässä täydellisiä myöskään. Esimerkiksi keskusteluohjelma Google Talk näytti hienosti miten puhelimia varten optimoitu se onkaan: kun laite on pystysuunnassa, näkyy alalaidassa näppäimistö, sen yläpuolella kirjoitusruutu ja sen yläpuolella aiemmat keskustelun veistit. Kun laitteen kääntää sivuttain, koko ruudun täyttää valkoinen kirjoitusalue, vaikka tilaa olisi näyttää esimerkiksi käynnissä oleva keskustelukin...


"Hienosti" optimoitu kuten kuvasta näkyy. Näitä outouksia löytyy valitettavan monista ohjelmista vielä, mutta tilanne on huomattavasti parempi kuin vielä vuosi sitten ja näyttäisi olevan parantumassa. Monista ohjelmista on tullut erityisiä "HD"-versioita Tablet käyttöä ajatellen, mutta korjattavaa on vielä. Tosin, iPhone-sovellukset toimivat iPadissa aivan yhtä huonosti jos niistä ei olla tehty erillisiä iPad-versioita.

Puhelimissa Android on jo Applen haastanut ja mielestäni myös voittanut, mutta onko Android kypsä haastamaan Applen myös tablettien kanssa? Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä että laitteet ovat hyviä käyttää ja toimivat Applen vastaavia mielyttävämmin monella tavalla. Ei siinä mielessä että kolmansien osapuolien ohjelmat (ja osa jopa Googlen omista) ei toimi riittävän hyvin tablet-laitteella.

Jos iPad ja Android 4.0 tabletti laitetaan rinnakkain, ottaisin itse sen Android-laitteen. Arvostan laitteessa mukautettavuutta ja avointa: laite tekee mitä minä haluan ja voin vaihtaa kaiken sen mistä en pidä. iPad taas on kiinteämpi paketti, hiotumpi jopa, mutta jos se ei tee mitä haluat tehdä, kyseistä asiaa ei sitten iPadilla tehdä. Vapaus vastaan hiotumpi kokonaisuus lienee se oleellinen ero jonka perusteella laitteissa voi lähteä valitsemaan.

Asus PadFone: Tabletti ja puhelin pussauskoppiin

Sain käsiini varsin mielenkiintoisen laitteen: Asuksen PadFone-tablet/puhelin-hybiridin. Laite osoittautui varsin mieluisaksi tulokkaaksi perheeseen.

Olen jo pitkään käyttänyt sekaisin kaikkia tietokoneita. Pöytätietokone on työntekoon ja elokuvien katsomiseen, läppärit työntekoon liikenteessä ollessa ja iPad netin selailuun sohvalta. iPadissa on kuitenkin massiivisen ärsyttäviä rajoituksia ja PadFone vaikutti mielenkiintoiselta laitteelta jolla näitä ongelmia voisi vähän selättää.

Konsepti

Ensinnäkin, PadFone on siis samanaikaisesti puhelin ja tabletti. Se ei ole vähän molempia kuten Samsungin valtavat Note-laitteet, vaan itse puhelin on pieni ja käteen sopiva, tavallisen puhelimen oloinen. Kun tablettia tarvitaan, itse puhelin sujautetaan erilliseen tavallisen tabletin näköiseen telakkaan joka sisältää kymmenen tuuman näytön ja lisäakun.


Näin puhelin voi olla mukana taskussa mukavana peruspuhelimena ja tarvittaessa sama laite muuttuu myös tabletiksi ja samat ohjelmat, asetukset ja tiedostot on näin saatavilla tabletilla ja puhelimella. Lisävarusteena saatavilla on myös näppäimistötelakka jota en itse tosin hankkinut.

Käyttöjärjestelmä ja laitteisto

PadFonen käyttöjärjestelmä on Android 4.0 (Ice Cream Sandwitch). Asus on viisaasti ollut lisäämättä liikaa omia mukautuksiaan laitteeseen ja tarjoaakin varsin puhtaan Android-kokemuksen - laitevalmistajien omat härpäkkeet olivat tarpeellisia joskus Android 2.0:n aikaan, mutta tällä hetkellä Googlen näkemys on ollut paljon toimivampi kuin valmistajien omat härpäkkeet. PadFonessa on lisänä mukana lähinnä hieman paranteluja ilmoitusalueelle, muutama uusi widget ja hieman lisätoimintoja liittyen puhelimen siirtymiseen puhelin- ja tablet-tilan välillä.

Alla hieman mukautetut kuvankaappaukset PadFonen puhelin- ja tablet-tiloista.


Tekniikasta kiinnostuneille, laitteessa hyrrää 1.5 Ghz tuplaytimellinen Snapdragon suoritin, joten tehoa on saman verran kun muissakin tämän hetken huippulaitteissa. Yllätyksenä puhelin nielee perinteisen sim-kortin pikkuversioiden sijaan, mukana tosin tulee adapteri jolla micro-sim-kortin saa käyttöön.

Tuntuma

Puhelin on miellyttävä kädessä ja sen kuvioidusta takakuoresta saa hyvän otteen. Laite ei ole yhtä massiivinen kuin esimerkiksi Samsung Galaxy S3. PadFone sisältää vain vähän fyysisiä näppäimiä: virtapainike ja äänenvoimakkuus ovat ainoita painikkeita laitteessa. Tablet-tilassa laite on tietysti isompi, mutta ei mitenkään älyttömän raskas. Laitteen takaosa on epätasainen, mikä tosin tekee pyödällä makaavan laitteen käytöstä hankalaa - tätä korjaamaan laitteen kantokotelo voi tosin muuttaa telineeksi.

Näyttö ja kaiuttimet

Puhelimen näyttö on kovin tavallinen. Kyseessä on 960 x 540-tarkkuudella toimiva 4.3" kokoinen Gorilla Glass-päällystetty (naarmukestoinen siis suomeksi) näyttö joka käyttää heikkoa PenTile Super Amoled-tekniikkaa. Kuva ei siis ole yhtä hyvä kun tämän hetken huippumalleilla, kuten Galaxy S3, Lumia 920 tai iPhone 5. Puhelimen näyttöä voi kuvata riittäväksi ja ulkotiloissakin näkyvyys on kohtuullinen (ja sitä voi parantaa akkua syövällä ulkotilalla). Tablet näyttö on 10,1" kokoinen IPS-paneeli 1280 x 800 tarkkuudella. Näyttö ei hakkaa iPad 3:n vastaavaa, mutta ajaa hyvin asiansa. Bonuksena puhelimesta löytyy HDMI-liitäntä.

Tablet-tilan kaiuttimet tuottavat pikkulaitteeksi varsin miellyttävää ääntä, mutta puhelimen kaiuttimia ei voi hirveästi kehua. Niiden metallinen sointi ei tee musiikin kuuntelusta suurta elämystä, mutta eipä toisaalta ole tarviskaan. Jos laitteen ottaa mukaan musiikin soittoa varten, voi yhtä hyvin käyttää tabletin suurempia kaiuttimia. PadFonen mukana tulee myös poikkeuksellisen hyvät hands-free kuulokkeet. Kyseessä on sisäkorvakuulokkeet joista lähti poikkeuksellisen hyvä sointi - hakkasivat kaikkien muiden laitteiden mukana tulleet kuulokkeet heittämällä (eivät tosin voittaneet Kossin nappejani tai ylihintaisia dj-kuulokkeitani).

Käyttö

PadFone on puhelimena pätevä keskiluokan yläpuolella oleva Android 4.0-laite. Tablettina PadFone on myös varsin miellyttävä käytettävä. Periaatteessa laitteessa on mahdollista käyttää ohjelmaa puhelintilassa ja jatkaa käyttöä tablet-tilassa, esimerkiksi aloittaa elokuvan katselu puhelimen pikkunäytöltä ja sitten kytkeä puhelin tablet-telakkaan ja jatkaa katselua siitä mihin jäätiin. Valitettavasti tätä ei tueta kuin joidenkin sovellusten kohdalla ja yleensä kun tablet-tilaan (tai siitä pois) siirrytään saa käyttäjä avata sovelluksen alusta.

Pelit ja ohjelmat reagoivat suurella tabletin näytöllä mukavan tarkasti ja laitteesta tuli äkkiä kodin suosikki-tabletti, syrjäyttäen vanhan iPadin. Laitteen selain osasi nimittäin automaattisesti hakea Flash-tuen ja sitten myös esimerkiksi Katsomo.fi tai Newgrounds-palveluiden ohjelmiston katsominen onnistui laitteella - mikä ei muuten edelleenkään onnistu iPadilla. Lisäksi pelien pelaaminen ja muu touhuaminen oli vaivatonta.



Ohjelmat toimivat hyvin niin tablet-kuin puhelintiloissakin, mutta siirtyminen tilasta toiseen oikuttelee silloin tällöin. Esimerkiksi avoimien ohjelmistojen lista tyhjeni aina kun puhelimen kytki telakkaan tai toisinpäin. Käytössä törmäsin myös muutaman kerran tilanteeseen jossa laite ei enää vastannut kunnolla käskyihin. Tämä korjaantui kuitenkin virtanappia painamalla - laitetta ei siis tarvinnut käynnistää uudelleen, riitti että näytön pimensi virtanapista ja avasi heti uudelleen. Pieniä lastentauteja esiintyi, mutta ne olivat niin harvinaisia ja pääasiallisesti laite ja käyttöjärjestelmä toimivat hyvin.

Peruskäytössä akku kesti varsin hyvin. Kevyellä käytöllä pari päivää meni helposti, raskaammalla käytöllä illalla alkoi akku olla vähissä. Telakka sisältää ylimääräisen 6600 mAh akun josta tarvittaessa puhelinta voi myös ladata ja kasvattaa puhelimen käyttöaikaa mukavasti.

Mielipide

PadFone on varsin onnistunut laite. Se ratkaisee itseäni vaivanneen ongelman kahden erillisen laitteen ylläpidossa, sillä sen avulla minun ei tarvitse enää erikseen ylläpitää tablettia ja puhelinta. Kun asennan jotain puhelimeeni, on se käytössä tabletillakin ja esimerkiksi voin jatkaa bussissa puhelimella lukemaani sarjakuvaa myöhemmin tabletilla kotona, eikä Angry Birdsin kenttiä tarvitse tahkota erikseen läpi eri laitteilla.

PadFone ei ole täydellinen laite, mutta siinä on yksi tärkeä asia tehty oikein: sitä on mukava käyttää. Oikuttelua tapahtuu, mutta ne ovat pieniä juttuja laitteessa jolla pystyy tekemään näinkin paljon. 

PadFone on ehdottomasti mielenkiintoinen konsepti, vaikka onkin melko hinnakas. Laite maksaa esimerkiksi Verkkokauppa.comin valikoimassa 699 €. Toisaalta sillä hinnalla saa tabletin ja puhelimen ja erillisistä laitteista pitäisi maksaa vielä enemmän. Epäilen ettei PadFone jää ainoaksi laatuaan ja tulevaisuudessa tulemme varmasti näkemään miten yhä useampi medialaitteemme muuttuu samalla tavalla monikäyttöisemmiksi: pieniä laitteita kannossa, mutta kytkettävissä suurempiin ja laajempiin järjestelmiin.

Satatuhatta

Päivämäärällä 29.6.2011, reilu vuosi sitten kirjoitin blogiini lyhyen tekstin nimeltä 10 000!. Tämä teksti juhlisti Tämä Päivä-blogin kymmenettä tuhannetta lukukertaa ja määrä tuntuikin massiiviselta, olinhan aloittanut blogin kirjoittamisen vasta joitain kuukausia aiemmin tästä merkkipaalusta.

Ensimmäinen teksti Tämä Päivä-blogiin julkaistiin Internet-yleisön ihmeteltäväksi 10.2.2011 ja kyseinen artikkeli oli nimeltään Tekniikasta ja nostalgiasta. Tässä ensimmäisessä artikkelissa jossa pohdin ihmisten taipumusta muutosvastaisuuteen ja menneisyyden ihannointiin. Tämä ensimmäinen teksti kuvasi hyvin niitä asenteita ja periaatteita joiden mukaan tulisin kirjoittamaan Tämä Päivä-blogia myöhemminkin, vaikka en niitä silloin vielä itsekään tiennyt. Nämä periaatteet olivat harhattomuus, hyödyllisyys, valistaminen ja ennen kaikkea yleisen käsityksen haastaminen.

Olen krooninen vastarannan kiiski ja otan monesti keskustelussa kannan jota muut ympärilläni vastustavat. En välttämättä sano olevani tiettyä mieltä, mutta esitän ainakin mikä konsensuksen vastainen käsitys on ja perustelen sen. Kun keskustelen oikeistolaisten kanssa, olen selvä vasuri, kun puhun konservatiiveille, olen hyvin liberaali. Ja vaikka nämä periaatteet ovatkin oikeita kantojani jäävät ne taustalle kun olenkin liberaalien tai vasurien ympäröimä. Yhtäkkiä huomaan ajattelevani "omaa" joukkoani vastaan ja tuon pöytään sen vastapuolen näkemyksen, ihan vaan koska en kestä nyökyttelyrinkejä jossa kaikki ovat samaa mieltä. Mitään ei koskaan saavuteta haastamatta nykytilaa ja jostain syystä haluan saada ihmiset haastamaan oman ajattelunsa status quon.

Nyt, reilu vuosi on kulunut siitä kun Tämä Päivä-blogi saavutti 10 000 lukijan merkkipaalun. Blogin aloittamisesta on kulunut hieman yli puolitoista vuotta. Ja nyt kun katson kävijälukemaa, olo on jotenkin nöyrä: kirjoituksiani on Tämä Päivä-blogista luettu satatuhatta kertaa.

Olo on oikeasti aika nöyrä. Ja samaan aikaan pieni hymy nousee melkein väkisin.

Rokotteiden vastustamisen absurdius

Käsittelin äsken rokotevastaisen massaliikkeen valheisiin perusttuvaa alkuperää ja rokottamattomuuden hintaa. Jäljellä on vielä puhua siitä mikä rokotteissa oikeasti pelottaa ja miksi juuri rokotteet ovat se lääketieteen muoto jonka vastustamiseen herää vastarintaliike.

Rokotteiden pelko on jännittävä psykologinen ilmiö: piikki täynnä vierasta ainetta puhkaisee ihon ja ruiskutetaan elimistöön. Toisin kuin viaton lääke kuten juoma tai pilleri, rokote on pelottava, joillain on jopa oikeita rokotepelkoja. Ja siksi on jotenkin niin helppo ymmärtää miten jotkut vastustavat ja pelkäävät kaikkia rokotteita.

Rokotevastaisessa liikkeessä ei tunnuta täysin ymmärtävän, että rokote A ja rokote B eivät mitenkään liity toisiinsa. Rokotteiden vastustajat kovasti tahtovatkin tehdä kaikista rokotteista vapaaehtoisia tai kiellettyjä tai maksullisia, kuten kotimainen rokotusinfo sivuillaan kertoo. En linkitä heihin, en tahdo antaa kyseiselle pseudotieteelliselle tautien levittämisen mahdollistajille ensimmäistäkään ohjattua vierailua. Heidän, kuten muunkin rokotevastaisen liikkeen pyhä missio on rokotteita vastaan toimiminen ja he harvoin tuomitsevat samalla laajuudella muita lääkinnän menetelmiä.

Rokotteiden sisältämät aineet eivät myöskään ole mitenkään erityisen poikkeuksellisia muista lääkkeistä. Jotkin rokotteet sisältävät heikennettyä versiota jostain taudinaiheuttajasta, aktivoiden elimistön oppimaan miten kyseinen taudinaiheuttaja voitetaan, mutta olemassa on muitakin lääkkeitä jotka toimivat samalla tavalla. Rokotteet eivät siis kemiallisesti poikkea muista lääkkeistä.

Rokotteet ovat vain metodi ja niiden vastustaminen on yhtä absurdia kun vastustaisi itsemurhaa syömällä pillereitä mutta ei itsemurhaa ottamalla sama tappava lääke peräpuikkona. Metodi on jostain syystä demonisoitunut. Ja vaikka rokotevastainen liike kovasti väittää vastustavansa lääkeaineita joita rokotteilla annetaan, mutta tämä argumentti tuntuu ontolta kun lukee julistuksen julistuksen jälkeen jossa rokotteet tuomitaan kokonaisuudessaan hatarin perustein.

Rokote on kuitenkin vain vektori tietylle lääkeaineelle, joka halutaan elimistöön ilman että esimerkiksi ruoansulatus pääsee sitä heikentämään. Lääkeaineet vaihtelevat, mutta se mikä kammoajia yhdistää on lääkeaineen välittäminen rokotteen kautta. Piikkipelko.

Kun lapsena saa ensimmäisen rokotteensa, on tilanne yleensä hieman pelottava: sattuuhan se ja sen tekee monesti pelottava lääkärisetä tai -täti. Tämä lapsena syntynyt epäluulo jää mieleen ja lopulta meillä on sitä mitä meillä on nykyisin: joukko aikuisia joita terävä rokotepiikki pelottaa niin kovasti.

On tietysti väärin yleistää, on varmasti monia rokotteiden vastustajia jotka osaavat kertoa mitkä rokotteet ovat pahasta ja mitkä eivät, mutta näissäkin piireissä kaikkien rokotteiden vieroksunta on kulttimaisissa asemissa. Jokainen rokotteista kertova uutinen otetaan erityisen tuomitsevana esimerkkinä siitä miten nimenomaan rokotteet ovat ne pahuuden levityksen keinot. Kun esimerkiksi lääkejätti tuo markkinoille tehokkaan lääkkeen jolla se voi tehdä voittoa, jos kyseessä on rokote, tästä uutisoidaan miten kyseinen yritys ennustaa tekevänsä sillä voittoa - koska voittohan tekee automaattisesti jostain asiasta myrkkyä.


Se neula ihon alla on kuitenkin niin pahuksen pelottava. Melkein sitä mieluummin kuolee sikotautiin.