Nämä maailmanlopun ennustukset menivät pieleen

Lyhyt vastaus: kaikki.


Savolaisen sanoin, maailmanloppu on vituiksmän. Loppua on ennustettu ja odotettu eri kulttuureissa ties kuinka usein ja esimerkiksi kristillisiä maailmanloppuja on vuosisatojen varrella ollut tulossa monia. Itseasiassa viime vuosikymmenet käytännössä joka ikinen vuosi on ollut vähintään yksi maailmanloppu tapahtumassa. Aina on löytynyt jonkin saarnaaja, ennustaja, näkijä, guru tai pastori jonka mukaan loppu on heti huomenna.

Ja ei ole tullut, maailmanloppu on ollut paljon melua tyhjästä. Maailmanlopuissa ja maailmanlopun hysteriassa pitää aina muistaa ettei kyseessä ole mitään uutta. Olemme eläneet "lopun aikoja" lähes koko tunnetun historian ja muutkin kulttuurit kuin omamme ovat loppua ennustaneet. Kristityt ovat tässä olleet poikkeuksellisen ahkeria, kiitos Raamatun vahvan lopunaikojen hengen, ja kristikunta onkin käytännössä koko olemassaolonsa ajan elänyt maailmanlopun varjossa.

Ja maailma ei tule loppumaan nytkään. Tämänkertaisen maailmanlopun jälkeinen päivä 22.12 tulee olemaan huojennuksen päivä monille. Itselleni se tulee olemaan erään uuden aikakauden ensimmäinen päivä, mutta en usko Maya-kulttuurin maailmanlopun viitanneen oman elämäni tapahtumiin. Toisaalta, oudompaakin on väitetty, esimerkiksi että laimennettu vesi ja sokeripillerit parantaisivat tauteja. Ei maailmanloppu ole siis uskomattomin väite mitä vastaan skeptikko joutuu kamppailemaan.

On myös muistettava että tietysti se maailma joskus loppuu. Vladimir Putinkin kertoi sen  lehdistötilaisuudessa 20.12.2012. Venäläisellä tyylikkyydellä toimitettu vastaus oli parhaita repliikkejä mitä valtionpäämies on koskaan sanonut:

"Se loppuu noin 4,5 miljardin vuoden päästä. Minun muistikuvieni mukaan se liittyy aurinkomme toimintaan. Kaikki loppuu ja reaktori sammuu – se on maailmanloppu."
Venäläinen melankolisuus ja kohtalon hyväksyminen on omalla tavallaan kaunista.

Näiden sanojen kanssa Tämä Päivä-blogi menee tauolle ja palailee tammikuun loppupuolella. Pitäkää itsenne skeptisinä, haastakaa maailma ja itsenne yhtä lailla, tulkaa paremmiksi ihmisiksi ja rakastakaa toisianne. Erittäin mainiota joulua ja kaunista uuttavuotta kaikille.

Kouluissa ammutaan ja miten (oma agenda tähän) estäisi sen

Adam Lamza liittyi juuri surullisen kuuluisaan joukkoon kouluampujia, jotka veivät mukanaan joukon viattomia lapsia ennen kuin käytännössä tekivät itsemurhan poliisin ristitulella. Kyseinen ammuskelu ei ollut historian verisin tai poikkeavin, mutta jälleen se kohotti esiin samat keskustelut ja hieman joitain uusiakin.

Tapauksen kanssa on mielenkiintoista seurata miten eri ryhmät yrittävät hyödyntää sen jälkimaininkeja omien agendojensa kanssa. NRA ja muut asehenkiset tarttuivat tilaisuuteen kertoa miten tätä ei tapahtuisi jos kaikilla saisi olla aseet. Vastaavasti aselakien tiukentamista vaatijat halusivat kieltää tai ainakin hankaloittaa rynnäkkökiväärien kaltaisten aseiden omistusta. Toisaalla kristillisemmät äänet ovat intoutuneet jakamaan viestiä "tätä tapahtuu koska jumalaa ei sallita kouluihin" ja syyttäneet väkivallasta näkemäänsä maallistumista. Ja onhan näitä näkemyksiä: Ilmainen terveydenhuolto pitäisi saada kaikille, varsinkin psykiatrinen! Liberaalit arvot saavat nuoret ajattelemaan että mitä vain saa tehdä! Videopelit aikaansaavat väkivaltaa, kielletään ne äkkiä! Rock-musiikki! Pokemón! Homot! Ja niin edespäin.


Jokaisella taholla tuntuu olevan oma ideologiansa jota pyritään edistämään näiden traagisten tapahtumien avulla ja kaava on kaikilla jokseenkin sama: tätä ei tapahtuisi jos tehtäisiin niin kuin minä haluan. Se voidaan pukea eri tavoilla, mutta idea on aina sama. Kouluissa ei ammuttaisi jos kaikilla olisi aseet joilla puolustautua. Kouluissa ei ammuttaisi jos kenelläkään ei olisi aseita. Kouluissa ei ammuttaisi jos opettajat saisivat pakottaa lapset rukoilemaan. Kouluissa ei ammuttaisi ketään jos kaikki pääsisivät halutessaan psykologin puheille.

Jokaisella meillä on toki tapana nähdä oma maailmankuvamme ja omat mieltymyksemme niinä parhaina mahdollisina. Tämä on luonnollista, sillä kukapa tahtoisi tietoisesti tunnustaa maailmankuvaa jota pitää huonona. Tästä huolimatta, traagisiin tapahtumiin takertuminen maailmankuvan tai agendan edistämisen välineenä on halpaa ja mielestäni mautonta ja tragedian jälkimainingit ovat erityisen huono hetki säätää lakeja. Traagisten kokemusten varjossa järkevät mielet harvemmin voittavat ja säädetyt lait tapaavat olla joko tehottomia, huonosti rakennettuja, epäselviä tai jopa perustuslakien vastaisia.

Isoin ongelma mielestäni on asiaan liittymättömien agendojen promootio tragedian jäljillä. Voimme ymmärtää keskustelun joka kohoaa asekontrollin ympärillä kun aseita käytetään tappamaan viattomia lapsia tai keskustelun psykiatrisen hoidon saatavuudesta. Nämä ovat keskusteluja jotka pitääkin käydä sillä jos yhteiskuntamme laeissa tai käytännöissä on todella jotain joka aikaansaa näitä ampumisia, se on tärkeää paikallistaa ja korjata.


Sitten ovat ne aiheet jotka eivät liity tapahtumiin. Tämä kouluampuminen on nostattanut esiin jälleen koulu ja jumala-kysymykset Yhdysvalloissa. Eräät korkean profiilin fundamentalistit ovat päättäneet ratsastaa tällä keppihevosella pankkiin asti. Puhe jumalan palauttamisesta kouluihin on erittäin hyvä esimerkki oman agendan epäkunnioittavasta ja mauttomasta tuomisesta sinne mihin se ei kuulu: puhdasta oman agendan ajamista traagisten tapahtumien varjolla ja se on häpeällistä.

Myytinmurtoa: kulttuuri, maahanmuutto ja näivettyminen

Kulttuurin köyhtyminen ja rikastuminen, maahanmuutto ja vapaus ilmaista itseään, lisäksi Pohjois-Korea. Hieman puhetta siitä miten kulttuuri rikastuu ja miten ei. En tällä kirjoituksella tarkoita varsinaisesti vastustaa maahanmuuttoa - tai avata keskustelua siitä miten maahanmuuttoon pitäisi suhtautua. Tarkoitukseni on murtaa virheellisiä käsityksiä siitä mitä ilmiöitä maahanmuutto aiheuttaa ja ei aiheuta.

Maahanmuuttokeskustelussa on erittäin usein puhuttu siitä miten maahanmuuttoa tarvitaan estämään kulttuurin stagnaatiota. Ajatus on yksinkertainen: kulttuuri nähdään tässä hieman kuin lampena. Jos siihen ei virtaa uutta vettä (ja vanhaa pois) se muuttuu niljakkaiseksi suonsilmäkkeeksi ja kuolee.



Tämä analogia on valitettavasti kovin virheellinen ja sivuuttaa kokonaan sen tosiasian ettemme enää ole pitkiin aikoihin eläneet 1800-luvulla ja meillä on suhteellisen toimiva sananvapaus.

On täysin totta, että ilman uusia ajatuksia ja näkökantoja, kulttuuri ja ympäröivä yhteiskunta voi todella näivettyä sisäänpäin lämpiäväksi suonsilmäkkeeksi. Jos katsomme oikeasti eristäytyneitä kulttuureja, kuten Pohjois-Koreaa, näemme miten täydellinen kulttuurin vaihtumisen lakkaaminen todella tekee maasta sen suonsilmäkkeen.

Emme kuitenkaan omaksu uusia piirteitä ja ajatuksia kulttuuriimme vain maahanmuuttajilta. Maassamme on vuosikymmeniä ollut radio-, televisio- ja puhelinyhteydet ulkomaailmaan. Nyt tärkeimpinä kaikista, meillä on Internet joka mahdollistaa ajatuksien vaihdon planeetan lähes jokaisen kolkan kanssa. Väittämä että kulttuuria varten täytyy saada uusia ihmisiä on yhtä naurettava kuin, että lähettääkseni viestin ranskalaiselle ystävälleni, pitäisi minun muuttaa ranskaan.

Elämme tänä päivänä maailmassa joka on verkottunut ja jossa kulttuurit sekoittuvat ennennäkemättömän nopeasti nimenomaisesti verkon ansiosta. Voidaan myös sanoa, että verkko on luonut uuden maailmanlaajuisen kulttuurin jossa esiintyy hieman kansallisia erikoispiirteitä. Tätä todellista kulttuurin vaihtoa vastustavat maat ovat esimerkkejä kulttuurisesta stagnaatiosta ja vahvoja merkkejä tästä nähdään muuttotappioisissa maissa ja maissa jotka päättävät todella eristää itsensä.

Lisäksi kulttuurin rikkaudesta puhuttaessa on huomioitava ettei kulttuuri ole vain jokin mystinen määre jota erilaisuus ja ajattelu luo. Monimuotoinen ja rikas kulttuuri kohoaa hyvin voimakkaasti ympäristöissä missä vapaa ajatusten vaihto on sallittua. Yhteisöt ja yksilöt muodostavat kulttuuriin rikkautta ja monimuotoisuutta lähes itsekseen jos kulttuuri sen sallii. Rikkaan kulttuurin edellytyksiin kuuluu salliva yhteiskunta, joka ei tukahduta vapautta ilmaista itseään ja vapautta myös vaihtaa ajatuksia.

Internetin katkaiseminen tai rajoittaminen ja kansalaisten tietoinen sensurointi ovat tekoja joilla kulttuuri saadaan köyhdytettyä. Näitä ilmiöitä ei kuitenkaan tapahdu Suomessa, ei pohjoismaissa. Näitä löydämme mm. Afrikan maista ja Lähi-idästä ja näistä maista Pohjois-Korea toimii esimerkkinä yli muiden. Kulttuurinen stagnaatio on todella nähtävissä monissa päin maailmaa, mutta maissa joissa on olemassa vapaan ajatuksen vaihdon kulttuuri, ei voida puhua minkäänlaisesta kulttuurin stagnaatiosta. Jopa jöröjukkamainen Suomi on itseasiassa varsin rikas kulttuuri jo sellaisenaan - lieveilmiöineen.

Onko Facebook syöpä? Pelottava sosiaalinen media

Sosiaalinen media on nykyisin joillekin suorastaan kirosana. Facebookia käytetään koska on pakko: se on ainoa paikka josta kaverit saa kiinni ja tämä muistetaan toki myös mainita. "En käyttäisi ellei ole pakko" tai "Käyn vain välillä tarkistamassa viestit, sulkisin koko tilin mielelläni" ja niin edespäin.

Facebook on toki aiheuttanut ongelmia, sitä ei käy kieltäminen. Jokainen ilmiö sisältää omat ongelmansa ja samaten Facebook tuntuu olevan joillekin käyttäjille enemmän riesa kuin riemu. Jos päivitysten tarkistamisesta tulee velvollisuus ja jokainen niistä tuntuu turhalta ajanhukalta, voi olla vaikea mieltää miksi kyseistä palvelua pitäisi käyttää.

Mitä Facebook lopulta tekee? Se altistaa meidät ystäviemme niillekin ajatuksille ja mielipiteille joita emme ole osanneet odottaa ja joista olemme eri mieltä. Toisaalta samanmielinen ystäväpiiri muodostaa helposti kaikukammioita joissa sama (virheellinenkin) tieto propagoituu tehokkaasti henkilöltä toiselle. Facebook myös pinnallistaa viestintää kohteettomaksi julistamiseksi oikean keskustelun sijaan; sen sijaan että puhuisin toiselle ihmiselle, julistan asiani koko maailmalle.

Facebookin väitetään myös muuttavan ystävyyttä ja viestintää merkittävästi erilaiseksi. Suuremman määrän ihmisiä kanssa ollaan yhtäkkiä "ystäviä", ylittäen jopa Dunbarin luvun. Nämä ovat yleensä ne parhaat ja älyllisemmän kuuloiset perustelut Facebookin ja koko sosiaalisen median vierastamisessa: ne muuttavat "ystävyydet" pinnallisiksi näennäisystävyyksiksi.

Vai muuttavatko? Facebook on ilmiselvästi viestinnän väline ja sen on erittäin hyvä väline viestinnässä useiden ihmisten kesken ja molemmin suuntaisesti. Se tarjoaa tähän voimakkaan välineen ja tietysti tällaiseen välineeseen tottuminen varmasti muuttaa yhteydenpidon menetelmiä. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa pari asiaa:
  1. Ystävyyden ja suhteiden muuttuminen ei välttämättä  ole huono asia.
  2. Valtaosa niistä ihmisistä joiden kanssa viestintä Facebookissa on pinnallista, olisi pinnallista joka tapauksessa.
Ystävyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen muuttuminen on todellinen ilmiö. Elämme verkottuneessa maailmassa, yhä suuremmissa yhteisöissä. Facebookin kaltainen ympäristö antaa meille työkalut joilla ylläpitää jonkinlaisia suhteita jopa Dunbarin luvun ylittävään joukkoon ja tämä ei todellakaan ole huono asia. Yhä suurempi määrä ihmisiä verkottuu keskenään ja kykenee vaihtamaan ajatuksiakin ja altistuu yhä suuremman määrän ihmisistä ajatuksille. Tämä voi olla huono juttu - tai ainoa keino jolla ystävyyssuhteet selviävät tulevaisuudessa jossa ihmiset muuttavat työn perässä yhä kauemmas ystävistään ja perheistään. Koko verkottuva maailmamme kasvaa ja kyky verkottua Dunbarin 150:tä suuremman joukon kanssa voi olla kohta hyvinkin kriittinen. Sosiaalinen media tekee osasta tästä hieman automatisoitua.

Viestinnän pinnallistumisen syytöksiin en myöskään täysin usko. Suurin osa joka valittaa ettei "enää oikeasti juttele kenenkään kanssa" vaan viestii vain FB:ssä, ei katso menneisyyttään neutraalisti, vaan värittäen - eikä siis ehkä aiemminkaan viestinyt paljoa kaveriensa kanssa muuten kuin pinnallisesti. Kyseiset ihmiset muistavat miten ennen kaverien kanssa oli koulussa tai työpaikalla paljon enemmän keskusteluja, mutta nyt ei mitään - ja eivät huomioi että koulu on loppunut ja koulukavereiden näkemiseen on vähemmän mahdollisuuksia ja kaikille kavereille on paljon vähemmän aikaa aikuisuuden velvollisuuksien hirttäessä kalenterista viimeisetkin vapaat hetket.

Facebook saa syntipukin roolin pinnallistuneista suhteista kun ihmiset eivät enää ehdi, jaksa tai välitä ylläpitää suhteitaan muilla kanavilla.

Sähköinen pikaviestintä oli olemassa jo kauan ennen Facebookia. Facebookin ja sosiaalisen median yleensäkin yleistyminen ei oikeastaan ole lopulta muuttanut sähköisen viestinnän periaatteita kuin hyvin pienellä tavalla: se on luonut kanavan jossa yksittäinen henkilö voi julkaista viestinsä kerralla koko lähipiirilleen. Tämä tapahtui samaan aikaan kun yhteiskunnassa käydyn dialogin tyyli on muuttunut hyökkäävämmäksi ja vahvemmin polarisoituneeksi, joten moni on voinut helposti myös saada käsityksen Facebookista syypäänä siihen miksi ihmiset laukovat jopa riitauttavia kommentteja niin kovin paljon herkemmin.

Huomioisin vielä lopuksi että ongelmien tarkastelu yksinään ole hedelmällistä, vaan meidän on myös tarkasteltava palvelusta aiheutuvia etuja. Kuten missä tahansa ilmiössä, Facebookissa on positiivisia ja negatiivisia ilmiöitä. Jos positiiviset ovat merkittävämpiä, palvelun nettovaikutusta voi pitää positiivisena, ja päinvastoin. Pelkkä ongelmien olemassaolo ja luettelointi ei ole riittävä perustelu tuomitsemaan palvelua huonoksi tai jopa "ihmiskunnan syöväksi" kuten eräs sitä luonnehti.

On ihmisiä joille Facebook ei sovi, eikä tätä voi kiistää. Kaikki ei ole kaikkien mieleen eikä kaikki sovi kaikille. Jos Facebook ei ole sinun juttusi, mutta huomaat joutuvasi käyttämään sitä, tervetuloa ihmiskuntaan: joudumme kaikki tekemään tylsiä juttuja ylläpitääksemme sosiaalisia suhteita. Menemme juhliin joihin emme tahtoisi mennä, käymme paikoissa joihin meillä ei ole varaa mennä, muistamme vihaamiemme ihmisten syntymäpäiviä ja niin edespäin. Facebookissa ei ole pakko olla, mutta jos sosiaalinen verkkosi asuu siellä, vaihtoehtoja ei välttämättä ole. Se miten sosiaalista mediaa käyttää on tasan kiinni itsestä. Jos ei ole kiinnostunut ystävien seinäpäivityksistä, niitä ei ole pakko lukea.

Ehkäpä Facebookista valittaminen on nykyisin sama kuin takavuosien väittämä "en mä oikeastaan katso televisiota".

Työpaikat katoavat, katoaako markkinatalous?

Tietokoneet ja robotiikka korvaavat yhä useamman työntekijän, itseasiassa hyvin harvaa meistä tarvitaan kohta muuna kuin ostovoimana - jota meillä ei myöskään ole koska kenelläkään ei ole töitä. Voiko markkinatalous toimia, jos kenenkään ei enää kannata tehdä työtä?

Yhä useampi työtehtävä voidaan nykyisin tehdä koneilla. Pelkät tehdastyöpaikat eivät ole vaarassa, vaan esimerkiksi lehtimiesten, muusikoiden ja taiteilijoiden työllisyysnäkymät ovat automaation takia tulossa muuttumaan vaikeammiksi sillä teknologia on siirtymässä hitaasti kohti tilannetta jossa kyseiset ammatit voidaan pitkälti (tai jopa kokonaan) automatisoida.

Hyvin harva ammatti on todella turvassa tältä ilmiöltä ja tehokkuuden nimeen vannovat markkinat tulevat etenemään nopeasti suuremman ja suuremman automaation suuntaan. Tämän kehityksen lopputulos on hyvin mielenkiintoinen: markkinatalous lakkaa toimimasta.

Kuvitelkaa tilanne jossain lähitulevaisuudessa, jossa automaatio, tekoäly ja robotiikka on edennyt riittävän pitkälle korvaamaan valtaosan nykyisistä työtehtävistä. Lehtemme kirjoittavat automaattiset tietojärjestelmät ja painavat (jos painamiselle nyt on tarvetta) automaattiset painotehtaat ja perille toimittavat automaattiset järjestelmät. Tekoälyllä varustettu jääkaappi tietää mieltymykseni ja tilaa kaupasta ennakoiden tarvitsemani ruokatuotteet, jotka automatisoitu lähetyspalvelu toimittaa. Luonnollisesti lähetyspalvelun autot ovat ajajattomia ja ja ne lastataan myös automaattisen varastojärjestelmän avulla.

Taloni siivoaa automatisoitu järjestelmä, samaten toimistoni (jos oma työpaikkani vaikka yhä olisi olemassa). Kaupungilla järjestystä valvoo älykkäiden valvontakameroiden (joista osa on liikkuvien yksiköiden päällä) järjestelmä, joka automaattisesti kykenee estämään järjestyshäiriöt tainnuttimilla tai ääniaseella. Toki kaupungin päätöksenteko on myös tekoälyn varassa. Tekoäly tarkkailee kaupungin kokonaistilasta kertovia lukuja ja osaa muuttaa määrärahojen ja resurssien suuntaamista tavoin jotka parhaiten pitävät kaiken toimintakykyisenä.

Eivätkä ne insinöörit ja korjaajatkaan juhli. Kaikkia näitä järjestelmiä huolletaan myös automaattisesti ja ne osaavat raportoida viallisista osista, jotka automaattiset korjausjärjestelmät vaihtavat tarvittaessa. Jokainen järjestelmä tallentaa tietonsa suurille keskuspalvelimille, mistä korvaavan robotin tai tietokoneen toiminnot voidaan palauttaa aina uuteen yksikköön.

Esimerkkejä löytyisi vielä lisää ja hauskasti mikään esittämistäni vaihtoehdoista ei ole kovin kaukana tulevaisuudessa, osa pystytään toteuttamaan jo tänä päivänä. Surullinen johtopäätös pysyy kuitenkin samana: valtaosan meistä työpaikat tulevat muuttumaan tarpeettomiksi seuraavan sadan vuoden sisällä ja uusia korvaavia työtehtäviä ei näyttäisi olevan syntymässä läheskään samoissa määrin.

Ihmistyö on muuttumassa kovaa vauhtia tarpeettomaksi, mutta kun tietty piste ylitetään, alamme kohtaamaan mielenkiintoisen ongelman: jos valtaosalle ei ole työtä, miten markkinatalouteen perustuva järjestelmä voi toimia? Kulutus ei oikein onnistu jos kukaan ei tienaa rahaa millä kuluttaa. Ja vastaus on melko yksinkertainen: markkinatalous ei nimenomaan toimi kun tietty piste teknologisessa kehityksessä ylitetään.

Kyseinen tulevaisuuden visio on siitä mielenkiintoinen, että siinä ihmiset voisivat hyvin vetäytyä lepäämään laakereillaan ja keskittymään mihin haluaisivat - koneet tekisivät kaiken työn. Mutta se edellyttäisi myös merkittäviä muutoksia taloudellisiin ja poliittisiin rakenteisiin. Nykyisillä rakenteilla kuvaamani yhteiskunta olisi paikka jossa vain joillain harvoilla on rahaa ja ruokaa. Muut joutuvat turvautumaan yhteiskunnan tukimekanismeihin ja kerjäämiseen. Työtä ja tilaisuuksia työhön ei enää vaan yksinkertaisesti ole. Tietysti tämä romahduttaisi suuren osan taloudesta mukanaan, sillä yksityisen sektorin ostovoima katoaisi lähes kokonaan ja ilman sitä nykymuotoisella taloudellakaan ei olisi mahdollisuuksia toimia.


Markkinatalous on kuitenkin hyvin itsetuhoinen järjestelmä. Se ei suojele itseään, vaan mikäli yhdelle yritykselle edullinen toiminta johtaa koko alan tuhoon, ala tuhoutuu väistämättä. Osa yrityksistä ottaa uudet tehokkaat (ja itsetuhoisat) menetelmät käyttöön ja musertaa kilpailun edullisemmilla hinnoilla ja paremmilla palveluilla, muilla ei ole vaihtoehtoa kuin seurata perässä. Vanha sanontahan kuuluu: porvari myy sinulle vaikka sen köyden, millä hänet hirtetään. Tämä kuvaa markkinataloutta varsin hyvin.


Riittävän teknologisen kehityksen saattelemana on myös hyvä lähteä etsimään uusia talouden ja hallinnan malleja. Renesanssin ja valistuksen aika vei historiaan monarkiat ja ehkäpä markkinatalouteen pohjautuva yhteiskunta on jotain minkä teknologia ja automaatio vievät mukanaan. Siirtymästä ei kuitenkaan tule helppoa ja ennen kun voimme siirtyä eteenpäin, vanhan järjestelmän valtiaat tulevat taistelemaan kynsin ja hampain etuoikeuksistaan. Vanha valta yrittää aina hallita uutta, mutta pelisäännöt ovat muuttumassa.

Sillä mitäpä rikkaus merkitsee enää maailmassa jossa kaikilla voi olla kaikkea?

Kieltäkää ilmapallot! Heti!

Bileklassikko, narun päässä oleva ilmapallo, on erittäin hyvä esimerkki tuhlauksesta jolla on melkoiset seuraukset. Puhumme tarkkaan ottaen Heliumista, tästä bilekaasujen kuninkaasta joka pitää lasten pallot ilmassa ja teinien äänet korkeana.

Ongelmahan Heliumin kanssa on yksinkertainen: resurssimme ovat rajattuja. Helium on tällä hetkellä muuttumassa hankalammin hankittavaksi ja sitä ei tällä hetkellä myöskään pystytä syntetisoimaan. Ja Helium on oikeasti suhteellisen tarpeellista, esimerkiksi lääketieteessä ja sairaaloissa, mutta myös tutkimustyössä. Sitä pidettiin joskus suhteellisen tarpeettomana sivutuotteena, mutta ajat ovat muuttuneet ja Helium on meille hyvin tarpeellista.

Heliumin hinta on myös keinotekoisen matala, kiitos Yhdysvaltojen päätöksen myydä maan Helium-varannot halvalla, estäen myöskään markkinahintojen kautta tapahtuvan "luonnollisen" poistuman. 

Tämä on kuitenkin yllättävän hankala aihe lähestyä, sillä Heliumin bilekäytön kieltämisen esiin nostaminen on helposti vaikeaa ja leima tosikko tiedeurposta joka pilaa lasten juhlat tulee varmasti esiin äkkiä. Ehkäpä lapsillemme kuitenkin olisi parempi juttu jos he saavat tarvittaessa MRI-kuvat itsestään kuin että saavat leikkiä ilmapalloilla.

Kyllä, nuo ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Kyseisen tuhoisan toiminnan tukeminen esimerkiksi ostamalla ilmapalloja on hyvä pistää harkintaan.


Parempi kalenteri Androidille

En ole ollut täysin tyytyväinen yhteenkään puhelimeni vakiokalenteriin. iPhonen kalenteri on ollut siedettävä, Windows Phonen on ollut karsea ja Androidilla vakiokalenterit ovat olleet vaihtelevia, mutta enimmäkseen huonoja. Vaihtoehtoja oikeastaan löytyy ja esittelen tässä kaksi vaihtoehtoista kalenteria Androidille.

Business Calendar
https://play.google.com/store/apps/details?id=netgenius.bizcal
https://play.google.com/store/apps/details?id=mikado.bizcalpro
 

Business Calendar on tällä hetkellä edelleen paras ja toimivin löytämäni kalenterisovellus. Sovelluksen ulkoasu ei täysin istu Android 4:n maailmaan, mutta kalenteri esittää muuten selkeimmän ja toimivimman viikkonäkymän mitä olen kalenterissa nähnyt. Olen kokeillut useita kalentereita ja aina lopulta palannut takaisin tähän. Hieman karkea ulkoasu, mutta pinnan alla on selkeä ja timantinkova kokonaisuus.

Business Calendar osaa näyttää eri kalentereiden sisällöt ja selkeyden vuoksi eri väreissä. Kalenteria voi tarkastella myös muissa näkymissä (päivä, kuukausi, agenda). Myös hienosti mukautettava työpöytäwidget kalenterista löytyy. Kalenterista löytyy maksullinen ja ilmainen versio.

Päivitys: Business Calendar sisältää nykyisin Holo-tyylisen käyttöliittymän ja näyttää huomattavasti paremmalta kuin tekstiä kirjoitettaessa. Suosittelen entistä lämpimämmin.

DigiCal
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.digibites.calendar
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.digibites.calendarplus

Jos haeskelet tyylikkäämpää kalenteria joka noudattaa Androidin ulkoasun mukaista lookkia, DigiCal voi olla enemmän mieleen. Kalenterin ominaisuudet ovat suhteellisen identtiset Business Calendariin. Viikkonäkymiäkin on kaksi erilaista. Selkeydessä DigiCal häviää hieman ja siksi olen itse vielä toistaiseksi pitänyt Business Calenderin käytössäni pääasiallisesti, mutta DigiCalin kauneus on kyllä melkoisen vetoavaa.

Myös DigiCal sisältää työpöytäwigdetin ja ohjelmasta on saatavilla maksullinen ja ilmainen versio.

Vaihtuvat taustakuvat Android 4:lle + 3D!

Puhelimen taustalla olevaa kuvaa on tietysti kiva katsella, mutta olen itse tykästynyt työpöytäkoneellani taustakuvan vaihtumiseen aina automaattisesti. Tämä oli yksi suosikkejani Mac OS:n ja Windows 7:n toiminnoista ja halusin sen tietysti puhelimeenikin.

Päivitys: Suosittelen tähän tarkoitukseen uutta sovellusta: Muzei. Tarkempi artikkeli aiheesta löytyy:
http://tamapaiva.blogspot.fi/2014/04/vaihtuvat-taustakuvat-netista.html

Android 2-pohjaisille laitteille löysin sovelluksen joka teki juuri mitä halusin ja käytin kyseistä sovellusta pitkään aiemman puhelimeni, HTC Desiren kanssa. Kyseinen ohjelma ei kuitenkaan toiminut enää kunnolla Android 4.0 laitteilla. Löysin kuitenkin uuden vaihtoehdon.

Wallpaper Changer
https://play.google.com/store/apps/details?id=de.j4velin.wallpaperChanger

Wallpaper Changer on yksinkertainen sovellus joka vaihtaa käyttäjän taustakuvaa joko tietyin väliajoin tai aina laitetta avattaessa lukosta. Valikoiman lähteeksi voi valita haluamansa kansiot laitteestaan. Sovellus on ilmainen, mutta siitä on saatavilla myös lisätoiminnoilla varustettu versio.

Bonusohjelma:

3D Image Live Wallpaper
https://play.google.com/store/apps/details?id=opotech.image3Dlwp

Tämä sovellus näyttää tavallisen taustakuvan ja ikonit hieman eri tasoissa ja aikaansaa puhelimen sisäisellä gyroskoopilla suhteellisen upean kolmiulotteisuuden vaikutelman. 3D Image Live Wallpaper on maksullinen, mutta jos haluat puhelimesi taustalle jotain hillittyä, mutta todella siistiä, kokeile tätä.


Ei huono.

Ei tarkoittaa ei paitsi kun se ei tarkoita ei

Yhteiskunnassamme on nähty monia asennekampanjoita ja yhdelle olisi taas aika. Voisimme tehdä kaikille selväksi, että kun joku sanoo ei, se tarkoittaa ei.

Ja tämä pitäisi ennen kaikkea tehdä selväksi tytöille ja naisille.

Korostettakoon alkuun ettei tässä ole tarkoitus syyttää ketään raiskatuksi tulemisesta. Tarkoitukseni on käsitellä ilmiötä jossa signaalit menevät sekaisin, yksi sanoo yhtä, toinen ymmärtää kuulevansa jotain muuta. Raiskaus on aina vain ja ainoastaan raiskaajan teko ja syyllinen on yksinomaan raiskaaja. On kuitenkin asiallista miettiä mikä aikaansaa raiskaajan, varsinkin tapauksissa joissa tilanne ei ole niin yksinkertainen, kuten Julian Assangen raiskaussyyte.

Menkäämme kuitenkin asiaan.

Kampanjat joissa miehiä muistutetaan "ei tarkoittaa ei" eivät ole mitenkään uusi juttu. Niitä on nähty vuosien varrella ties kuinka monta. Tarkoituksena niissä on tietysti opettaa miehelle että kun nainen sanoo "ei" tämä ei tahdo seksiä ja väkisin makaaminen tässä kohtaa on tietysti se vanha "kunnon" raiskaus. Pahimmillaan tuloksena on traumatisoitu uhri ja linnakeikka kundille. Deittiraiskatuksi tuleminen on oikeasti aika vakava asia jos se ei kaikille ole vielä selvää.

Mikseivät jotkut miehet sitten usko "eitä"? Koska jotkut naiset ovat heille näin opettaneet.

Jännästi syy miksi jotkin miehet eivät usko "eitä" ei ole mikään miehiin sisäänkirjoitettu raiskausvietti tai mitään niin eläimellistä. Syy on parisuhdepeleissä joissa nainen haluaa vähätellä omaa haluamistaan. Näiden pelien kautta naiset ovat opettaneet miehilleen (tahallaan tai ei) kuinka ei voi tarkoittaa "ehkä" tai "annan mä, en vain tahdo vaikuttaa lutkalta" tai "kyllä saat, kunhan otat mut" tai jotain muuta jännittävää. Merkittävin syy miksi moni mies ei tottele "eitä" on yksinkertaisesti se, että hän on oppinut miten ei ei aina ole tarkoittanut eitä. Vähemmästäkin menee sekaisin.

Sivuvaikutuksena nämä parisuhdepelit ovat yhtenä vaikutuksenaan luoneet tilanteen jossa naiset opettavat huomaamattaan miehiä pitämään "eitä" pelkkänä kehotuksena yrittää lujemmin.

Miehet eivät siis itse ole keksineet olla tottelematta eitä, vaan heille on selvinnyt vuosien varrella että jotkin naiset sanovat ei tarkoittaessaan aivan jotain muuta. Jotkin haluavat että mies jahtaa. Jotkin haluavat itse pysyä tilanteessa viattomana ja kainona.Yhteiskuntamme perinteinen malli hyvästä ja kiltistä tytöstä on varmasti omiaan tämän mallin aikaansaamisessa: tyttöjä kasvatetaan olemaan kilttejä ja kiltti tyttö ei seksiin lähde. Oikeasti hän toki tahtoo seksiä, mutta hän ei voi sanoa sitä ääneen, vaan hänen on hieman vastusteltava näön vuoksi. Käytännön läksy minkä mies näin oppii on valitettavan tyly: "ei" ei tarkoita ei.

Olen itse törmännyt tilanteeseen, jossa nainen ihmettelee miksi lopetin. Kun kun mainitsen että hän juuri itse sanoi "ei" ja "lopeta" sain syyttävän mulkaisun ja pettyneen huokaisun. Olen kuullut liian monta tarinaa jossa nainen on täysin turned off kun mies toimii käskyn mukaisesti ja ei yritä käytännössä väkisinmaata seuralaistaan. Tässä jos jossain on sitä paljon puhuttua raiskauskulttuuria kultivoidaan kovin konkreettisesti.

Parisuhdepelit ovat vaarallisia ja Cosmopolitaneista ja Sinkkuelämistä ohjeensa saaneet tytöt (ja jotkin pojatkin ehkä) monesti pelaavat näitä pelejä. Vaikeasti tavoiteltavan esittämisen seuraukset voivat olla varsin ikävät.