Kumotkaamme myytti Suomesta yrittäjyysvihamielisenä maana

Suomessa on pitkä perinne puhua miten yritysvihamielinen maa meillä onkaan. Tavalliset virret mitä tässä kuorossa veisataan puhuvat liian korkeista palkoista, nirsosta työvoimasta, liiallisista työväen "etuuksista" ja mahdottoman kalliista kustannuksista. Tänään haluan vähän sanoa vastaan ja väittää päinvastaista: Suomi on itseasiassa erittäin hyvä paikka yritykselle.

Kalliit ihmiset

Suomessa on erittäin paljon koulutettua työvoimaa. Tämä osaava työvoima ei myöskään tapaa kilpailuttaa itseään koko ajan vaan sitoutuminen yritykseen on vahvaa. Teknologiayritykset esimerkiksi Piilaaksossa kärsivät suuresti hyvien työtekijöiden jatkuvasta firman vaihtamisesta parempien tarjousten perässä. Työntekijöiden uskollisuus työnantajalle on Suomessakin laskemaan päin, mutta tilanne on merkittävästi parempi kuin monessa päin maailmaa.

Itse osaaminen on myös toinen tärkeä faktori. Jos vertaamme vain palkkoja, Suomalainen työntekijä on kalliimpi kuin vaikkapa Itä-Eurooppalainen, mutta jos vertaamme tuottavuutta, tilanne tasautuu yllättävän paljon. Suomalainen työvoima on nimittäin erittäin tehokasta ja kotimainen tuottavuus on erittäin korkeaa. Suomalainen työvoima on osaavaa ja pääasiallisesti varsin työtä pelkäämätöntä. Työtä tehdään fiksusti ja tehokkaasti. Kun korkean tuottavuuden suhteuttaa korkeaan palkkatasoon, huomaamme myös että yhtä euroa kohti saa täysin vertailukelpoisen määrän tuotantoa myös Suomalaisilla "kalliilla" hinnoilla.

Palkoista puhuttaessa on myös muistettava palkkojen vaikutus paikalliseen ostovoimaan. Kohtuullista palkkaa nauttiva yhteisö tarkoittaa kuitenkin myös yhteisöä jossa on ostovoimaa kuluttaa tuotteita. Mitä suuremmaksi tuloerot kasvavat (ja tässä on muistettava, että ne kasvavat aina yhdestä syystä: harvat saavat toisten työstä suuremman osan ja työn tekijät pienemmän) sitä heikompi markkina-alueen ostovoima on ja tästä seuraa suhteellisen automaattisesti kotimaisen kysynnän romahdus. Jos kotimainen kysyntä romahtaa, kotimainen tuotanto tulee perässä. Tämä on todella tärkeä kohta muistaa kun poliitikko tai elinkeinoelämän edustaja esittää palkankorotusten jäädyttämistä tai jopa palkan alennuksia: kyseinen toiminto suoraan heikentää alueemme taloustilannetta hyvin laajasti, taaten tosin mukavampia voittoja hyvin pienelle joukolle.

Irtisanomisen väitetty hankaluus

Työntekijöistä pääsee myös eroon. Suomessa ei ole muuta Länsi-Eurooppaa hankalampi erottaa väkeä, se on itseasiassa varsin helppoa. Esimerkiksi OECD:n lukuja visuaalisesti katsottaessa näemme hienosti, miten valtaosa muusta Euroopasta painelee Suomen ohi.

Koko tutkimus: http://www.oecd.org/els/employmentpoliciesanddata/34846856.pdf

Meillä on yt-lainsäädäntö jossa työnantaja on velvoitettu tekemään suuret irtisanomiset tietyn kaavan kautta ja osoittamaan tarve irtisanomisille ja käymään läpi onko muita vaihtoehtoja. Tämä voi tuntua raskaalta prosessilta, mutta oleellista on huomata, että työnantaja joka irtisanoo ilman että tällä on perustetta irtisanomisille, ei ole tee mitään puolustettavissa olevaa.

Valitettavasti Yt-laki antaa lopulta työnantajalle käytännössä täysin vapaat kädet irtisanoa haluamansa määrä väkeä, periaatteessa ilman mitään erityisempiä korvauksia työntekijöille. Työnantajalle on hankalampaa irtisanoa ihmisiä mielivaltaisesti. Työntekijää ei voi erottaa koska hänen naamansa v*tuttaa ja tämä ärsyttää suuresti eräitä pienyrittäjiä. Irtisanominen on siis hankalampaa kuin kehitysmaissa, mutta Eurooppalaisella mittapuulla olemme heikon irtisanomissuojan maita.

Nirso työvoima ja työvoimapula

Suomessa on sanottu olevan pula työntekijöistä tiettyihin töihin. Suomalaiset ovat kuulema liian fiinejä tekemään perusduunia, kuten siivoamaan. Tässä on kuitenkin isoja virheitä. Suomalaiset eivät ole valmiita tekemään töitä, joista saatu palkka ei riitä elämiseen. Pääkaupunkiseudulla yksin asuminen on niin kallista, että siivoamista saa tehdä melko paljon jos vuokran lisäksi aikoo myös syödä ja ehkä vähän harrastaakin.

Työvoimapulasta puhuttaessa kyseessä on enimmäkseen aloja joiden palkkakehitys on jäänyt pahasti jälkeen  kaikesta muusta tai pikemminkin heikentynyt. Peruspalkka on noussut huomattavasti hitaammin kuluihin verrattuna ja monilla aloilla jopa laskenut. Työntekijöiden ostovoima ei ole pitkiin aikoihin ollut nousussa, inflaatio on tehokkaasti syönyt pienten palkankorotusten vaikutukset ja Suomessa nyt kasvava sukupolvi on aikoihin ensimmäinen vanhempiaan köyhempi sukupolvi.

Matalapalkka-aloilla tilanne on pahempi: niiden palkat ovat pahimmillaan pysyneet lähes samoina tai kasvaneet niin vähän, että inflaatio on oikeastaan heikentänyt ansioita. Lisäksi ulkoistaminen on aikaansaanut tilanteen jossa yrityksen "ei-ydin-tehtävät" saadaan näppärästi siirrettyä toisen yrityksen tehtäväksi ja tietysti kyseinen yritys tekee ne halvemmalla palkoissa säästämällä. "Hyvä yritys" ei nyt joudu maksamaan siivoojalleen "hyvän yrityksen" palkkaa tai etuja jotka muut samassa talossa olevat saavat. Siivooja saa oman yrityksensä edut, eli ei yleensä mitään.

On myös aloja joille ei ole osaajia tai jotka etsivät ihmisiä joita löytyy vähän. Esimerkiksi it-päälliköitä on hankala löytää koska johtajat eivät tahdo johtaa it-osastoja (huonot etenemismahdollisuudet) ja it-ihmiset eivät tahdo alkaa päälliköiksi (heitä kiinnostaa it, ei päsmäröinti). Enimmäkseen näemme kuitenkin nopeasti että alat joille ei ole tekijöitä ovat aloja joiden palkoilla ei elä. Jos argumentaatio on että ihmiset pitäisi pakottaa töihin palkoilla joilla ei ole mahdollista tulla toimeen, kyseinen argumentoija saa puolestani keskustella itsekseen.

Enimmäkseen työvoimapula on kuitenkin myytti. Se on ollut tulossa jo monta vuosikymmentä ja sen pelolla ollaan kyllä ratsastettu. Työvoimapula on kuitenkin vältetty hyvin yksinkertaisella tavalla: työpaikkoja on kadonnut nopeammin kuin työvoima on vähentynyt. Suuret ikäluokatkin alkavat jo pitkälti olemaan eläkkeellä, hekään eivät erikoisemmin tilanteeseen enää vaikuta.

"Jähmeät" Ammattiliitot

Vanha suosikkipirulainen yrittäjän edessä ovat ammattiliitot. Nämä paholaisen kätyrithän vaativat työntekijöille kohtuuttomia korvauksia ja etuisuuksia ja estävät yrittäjältä yrittämisen edellytykset!

Ammattiliitot ovat Amerikkalaisessa viihteessä demonisoitu jo yhden eliniän verran ja kuvaukset ovat pitkälti aina samoja: liitto on joko mafiajärjestö tai sitten vaan yrittää vain jatkuvasti saada lisää rahaa. Tämä on puhdasta propagandaa johon valitettavasti täälläkin jotkut nykyisin uskovat. Ammattiliitot ovat kuitenkin myös työnantajan ja tuotannon kannalta positiivisia asioita.

Voimakas ammattiliitto tarkoittaa työntekijöille neuvotteluvaraa ja neuvontaa. Tämä tekee työntekijän ja työnantajan tilanteesta tasaisemman, kumpikaan ei ole todella niskan päälläö. Tilanne jossa työntekijät kokevat olevansa tasavertaisessa asemassa työnantajansa kanssa tekee helpommaksi sitouttaa työntekijöitä yrityksiinsä ja tietysti kasvattaa työtyytyväisyyttä ja sen kautta työtehoa.

Lisäksi ammattiliitot eivät ole vain etujen suojaamisen mekanismeja, vaan tyypillisesti tekevät todella paljon työosaamista kasvattavaa ja ylläpitävää toimintaa. Toimiva ammattiliitto takaa työnantajille myös osaavampia työntekijöitä jotka liittonsa resursseilla kykenevät ylläpitämään ja parantamaan osaamistaan.

Rakenteet

Suomi ei ole erityisen kallis maa yrityksille kun katsomme kokonaisuutta. Meillä on paljon alueita joissa tilat ovat erittäin edullisia. Lisäksi infrastruktuurin ei tarvitse investoida: yritys saa nopeat ja halvat tietoliikenneyhteydet ja toimivan tieverkon ja julkisen liikenteen työntekijöiden ja tuotteiden liikkumista varten. Mainittava on myös matalan tason korruption lähes täydellinen puuttuminen, minkä ansiosta varoja ei hupene voiteluihin - merkittävä menoerä eräissä maissa.

Suomessa on myös tarjolla monia erilaisia rahavirtoja joihin yritys voi tarrautua toimintaansa tukemaan. Erilaisia kehityksen ja tutkimuksen tukia on useissa muodoissa, puhumattakaan eri starttirahoituksista tai työvoiman hankintaa helpottavista mekanismeista, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien palkkaamisesta tulevista helpotuksista ja etuuksista.

Suomi on yrityksille myös erittäin vakaa alue. Poliittisesti kuohunta on vähäistä ja silloinkin kun sitä on, se harvoin äityy väkivaltaiseksi. Olosuhteita ei tarvitse pelätä ja vallankumouksia ei ole näköpiirissä (joidenkin suureksi harmiksi toki). Toisekseen fyysiset olosuhteet ovat myös melko vakaat. Tsunamit eivät tuhoa rannikkoamme, maanjäristykset eivät häiritse tehtaiden toimintaa, tulivuoret eivät purkaudu, tornadoja ei täällä pyöri ja maa tai lumi ei täällä vyöry. Omaisuusrikoksetkaan eivät ole mitenkään muusta maailmasta poikkeavia vaikka valitettavan yleisiä keskustoissa ovatkin. Yritykselle olot ovat suhteellisen ihanteelliset tässä mielessäkin.

Asenteet

Jostain on kohonnut sellainen käsitys että Suomessa yrittäjää ei arvosteta. Menestystä kadehditaan ja vihataan ja muuta sellaista. En koko ikänäni ole koskaan nähnyt tätä asennetta käytännössä vaikka olenkin kuullut paljon puhuttavan siitä. Tuntemani yrittäjät eivät ole osanneet kertoa yhtään yksittäistapausta vihamielisyydestä yrittäjiä kohtaan, vaikka jotkin ovat tästä samasta abstraktista yrittäjyysvihamielisyydestä pihuneetkin. Byrokratioiden kanssa ovat jotkin tuntemani yrittäjät joutuneet ongelmiin, mutta syyt ovat enimmäkseen olleet lopulta ymmärrettäviä: jokin yrityksen tahtoma toiminto on kielletty tai rajoitettu hyvästä syystä.

Yrittäjien elämää hankaloittavien lakien takana on aina jokin pointti. Ruoka käsketään valmistamaan tietynlaisissa oloissa hygienia syistä ja niin edespäin. On toinen kysymys toimivatko kyseiset lait ja voisiko niitä muuttaa toimivampaan suuntaan, mutta keskeinen huomio on että kyseiset lait eivät ole yrittäjävihaa, vaan esimerkiksi kuluttajan suojelua. On toki tapauksia joissa byrokratian hammas on purrut turhan syvälle ja ne vaativat toki parantamista. Ehkä myös osa lainsäädännöstä on hankalaa varsinkin pienyrittäjälle, jolla ei ole resursseja itse opetella kaikkea. Mutta pienyrittäjillekin on olemassa omia liittoja ja neuvontaa, tilanne ei todellakaan ole mikään "pieni yrittäjä järjestelmää vastaan" kuten se usein halutaan maalata. 

Käsitys yritysvihamielisyydestä on ehkä joskus ollut validi, mutta nykyilmapiirissä tämä väite ei vastaa todellisuutta. Ehkä joskus tilanne on ollut toinen ja ajatus on jäänyt voimaan senkin jälkeen kun yrittäminen on muuttunut vähemmän tuomituksi. Väitettä yrittäjyysvihamielisyydestä on tosin toisteltu niin pitkään, että ajatus on jäänyt elämään ja elää nyt omalla voimallaan. Suomi on yritysvihamielinen, koska näin on aina ollut ja näin tulee jatkossakin olemaan koska niin on kerran sanottu ja kukaan ei ole nähnyt tarpeelliseksi korjata virhettä.

Virheen ylläpito voi osin olla hieman tarkoitushakuista. Yrittäjyyden hankaluuksia on helppo käyttää keppihevosena säännöstelyn purun puolesta tai uusien helpotusten saamiseksi. Tokihan yrittäjät tarvitsevat lisää veroetua, kun yrittäjyysvihamielisyys on näin suurta! Ja tietysti vastustus näille muutoksille on vain esimerkki yrittäjyysvihamielisyydestä! Eihän koskaan kukaan voi vastustaa mitään yrittäjyyttä helpottavaa lakia kuin yritysvihaisuuttaan.

Asennetta saattaa edelleen ruokkia käsitys yrittäjyyden rajoitteista jonkinlaisena yritysvihamielisyytenä, mutta tämä argumentointi saa jotenkin kulmakarvani kurttuun. Esimerkiksi yrittäjävihamielisenä pidetään sitä, että alueelle jossa on uhanalaisia eläimiä ei anneta tehdä toimia mitkä tuhoavat tuon eläinkannan. Se ei ole yritysvihamielisyyttä, vain arvovalinta jossa elinympäristömme katsotaan lyhyen tähtäimen voiton tavoittelua korkeammalle. Jos sitä erehtyy pitämään vihamielisyytenä, on prioriteeteissä jotain pahasti vialla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.