Luomisoppi ja ihmisten outo lukumäärä

Yksi nuoren maan luomisopin huonoja argumentteja on ihmisten määrässä. Väite kuuluu: jos kerran ihmiskunta on ollut olemassa miljoonia vuosia, eikö meitä pitäisi olla paljon enemmän? Ei pitäisi.

Tämä väärinkäsitys kohosi esiin kun törmäsin luominen.fi-sivustoon jossa kovin innokkaasti kirjoittava yksilö lateli väärinkäsityksiä väärinkäsityksen perään. Kyseisen artikkelin antama käsityksen mukaan ihmiskunta on kaksinkertaistunut muutaman sadan vuoden välein ja näin kun voimme laskea, että ihmiskunta "alkoi" parista yksilöstä noin kuusi tuhatta vuotta sitten. Jos samaa laskentaa sovelletaan miljoonia vuosia vanhaan ihmiskuntaan, saadaan populaatiomäärä jollaista ei tälle pallolle edes mahtuisi.

Argumentti kuuluu: jos ihmiskunta ja maa on miljoonia vuosia vanha, eikö ihmisiä nykyisin pitäisi olla paljon enemmän? Väkiluku kuitenkin heidän mukaansa tuplaantuu aina parin sadan vuoden sisällä. Tällä laskuopilla saadaan kuudessa tuhannessa vuodessa parista ihmisestä nykyinen viisi miljardia, mutta miljoonissa vuosissa eksponentaalisesti suurempi luku.

Kyseinen laskuoppi on päin prinkkalaa. Väittämät tuplaantumisen tahdista ovat tuulesta temmattuja ja voidaan osoittaa epätodeksi varsin helposti.

Luomisopin populaatiot vastaan todellisuus

Populaation kasvusta meidän ei tarvitse tehdä paljoakaan arvauksia, sillä tiedämme tarkkaan millaista se on ollut viime vuosisadan ja meillä on suhteellisen hyvä käsitys ihmisten lukumäärästä aikaisempina aikakausina.

Voimme tarkastella näitä lukuja tarkemmin myös taulukon kanssa. Otin rinnakkain luomisopin määrittämät populaation määrät ja asetin rinnalle todelliset väestön lukumäärät.


Luomisopin luvut on laskettu luomisoppi.fi-sivun ohjeiden mukaan. Lyhensin taulukkoa luettavuutta parantaakseni. Todellisten lukujen lähde:
http://en.wikipedia.org/wiki/World_population#Population_growth_by_region

Luomisopin luvut ovat selvästi väärin, ja vertaillessa lukuja näemme monia selkeitä ongelmia. Luomisopin mukaan vuonna -6000 olisi populaatio ollut kaksi ihmistä ja mielenkiintoisesti tuhannessa vuodessa tämä lukema olisi tuottanut vain 40 uutta ihmistä. Näemme myös miten moderneina aikoina tämä tuplaantumisen teoria kompastuu pahasti: tiedämme suhteellisen hyvin väestön määrän vuonna 1700-luvulla ja se ei ollut tuplaantumismallin esittämä puolet nykypopulaatiosta. Tässä vaiheessahan ihmiskunta liikkui vielä alle miljardissa yksilössä. Väestöräjähdys tapahtui vasta modernilla aikakaudella, 1900-luvun jo alettua.

Väestön kasvua voidaan myös tarkastella tuplaantumisina samaan tapaan kun luomisoppiväki tahtoo. Jos katsomme todellista väestönkasvua, näemme miten kymmenestä miljoonasta yksilöstä väestö tuplaantuu kahdessa tuhannessa vuodessa vuoteen -4000 mennessä. Samaten seuraava tuplaantuminen, noin neljään kymmeneen miljoonaan omaisi melkein saman ajan. Tästä seuraava tuplaantuminen oli nopeampaa, noin tuhat vuotta ja olimmekin jo kutkuttemassa sataa miljoonaa ja vain viisi vuosisataa siitä näki nousun kahteensataan miljoonaan.

Globaalisti ihmisten lukumäärä ylitti miljardi ihmistä noin vuonna 1804 ja sen jälkeen seuraava tuplaantuminen, eli kahden miljardin virstapylvään saaminen, vei hieman yli sata vuotta. Kahdesta miljardista ihmisestä neljään miljardiin kesti vain viisikymmentä vuotta, eli tuplaantumistahti on nykyaikana selvästi aivan eri asteikolla! Seuraava tuplaantuminen, neljästä kahdeksaan on hyvää vauhtia käynnissä ja nykyennusteen mukaan tulee tapahtumaan n. vuonna 2027.

Emme siis voi mitenkään sanoa ihmiskunnan koon tuplaantuvan tasaisin väliajoin. Tuplaantumisten aikakausi on selvästi kiihtyvää sorttia, mistä voimme myös olettaa tuplaantumisten vieneen aiemmin paljon enemmän aikaa. Jos kymmenestä miljoonasta kahteenkymmeneen miljoonaan yksilöön menee kaksi tuhatta vuotta, on se siinä magnitudien ero nykypäivän viiden kymmenen vuoden tuplaantumistahdin kanssa. Viime vuosisadan väestönkasvua voidaankin pitää varsin räjähdysmäisenä. Tässä pieni yksinkertaistettu visuaalinen kaavio väestönkasvusta vuodesta 1804.


Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/World_population#Milestones_by_the_billions

Kasvu on siis huomattavasti kiihtynyt jo viimeisen vuosisadan aikana, mikä tarkoittaa että luominen.fi:n artikkelin peruspremissi on jo todistettavasti väärin.

Hidas kasvu ja äkilliset romahdukset

Luomisoppiväen laskukaava on siis väärin, mutta leikin hetken paholaisen asianajajaa: Vaikka näyttämäni luvut pitävät paikkaansa ja ihmiskunta tuplaantuisi vaikka vain kahden tuhannen vuoden välein, vuosimiljoonien aikana siitä tulee yhä liikaa ihmisiä! Hahaa, shakkimatti evoluutio!

Ehei.

Tämä argumentaatio perustuu virheelliseen käsitykseen jatkuvasta kasvusta ja näin eivät asiat aina ole olleet. Esittelemissäni luvuissa näkyy vain kasvua kiitos valikoimani esitystavan, tarkempia otoksia ottamalla näkisimme myös pieniä ja suuria laskuja populaatiossa. Ihmiskunnan historiasta suurin osa on ollut täynnä erittäin hidasta kasvua ja suhteellisen vakaita populaatiokokoja ja täydellisiä romahduksia. Todellinen kasvu on tullutkin mahdolliseksi vasta viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikana.

Ensimmäinen ihmiskunnan kasvua rajoittanut tekijä ovat olleet ihmiskunnan ajoittaiset romahdukset. Populaation määrä on välillä myös laskenut äkillisestikin. Mielenkiintoisesti populaation romahdukset mainitaan viittaamassani luominen.fi:n artikkelissa, mutta sitä ei huomioida lainkaan. Logiikka on niin jännä ettei sitä voi lainaamatta selittää:
"Osa ihmisistä, jotka eivät halua uskoa että ihmiskunta luotiin vain muutama tuhat vuotta sitten, väittävät että maailman väestö on useita kertoja hävitetty lähes täydellisesti. Selvästikään sitä ei ole koskaan hävitetty kokonaan. Vaikka jotkut vakuuttavat, ilman mitään väitteitään tukevia todisteita, että väestö on useasti lähestulkoon kokonaan hävitetty, tulevat he hyvin levottomiksi, jos me ehdotamme, että kerran väestö hävitettiin lähes kokonaan vedenpaisumuksessa Nooan aikana."
Eli: jos te ette ole valmiit uskomaan nimenomaan Nooaan ja vedenpaisumukseen, ei meidänkään tarvitse uskoa yhteenkään väestön romahdukseen mistään syystä. Muistan hiekkalaatikolla kuulleeni tämän tyylistä argumentointia kolmevuotialta.

Luomisoppiväen harhoista huolimatta, tiedämme varsin hyvin miten väestö on romahtanut useita kertoja, jopa sukupuuton partaalle.

Voisin mainita muinaisemman historian esimerkkejä sillä tuhoisimmat väestökriisit on nähty ihmiskunnan alkuhämärissä. Luomisoppiväki ei kuitenkaan usko aikaan ennen luomistyötä, joten pidättäydyn lähihistoriassa ja löydämme esimerkkejä sieltäkin. Yksi populaatiota romahduttanut asia ovat kulkutaudit. Tunnetuin tapaus meille lienee Musta surma, joka Euroopassa hävitti arvioiden mukaan 30-60% koko väestöstä ja oli omiaan hetkellisesti tukahduttamaan väestönkasvua ja jopa romahduttamaan väestölukemia pahiten surman runtelemilla alueilla. Yhtä jättimäisiä tuhoja sattui kun Eurooppalaiset kolonistit toivat Etelä-Amerikkaan mukanaan uusia tauteja jotka tuhosivat paikallisen väestön monilta alueilta kokonaan.

Äkilliset tuhot eivät ole ainoa selitys. Tärkeämpi selitys on itseasiassa vähemmän dramaattinen: ihmisten lapsuuskuolleisuus on romahtanut ja kykenemme muutenkin ruokkimaan itsemme ja jälkikasvumme jatkuvasti paremmin.

Tein pienen kaavion kuvastamaan keskimääräisiä eliniän odotuksia eri aikakausilla.
Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Life_expectancy#Life_expectancy_variation_over_time

Selviytymisen helpottuminen

Tiedämme lähihistoriasta miten keskimääräinen elinkaari on pidentynyt ja tiedämme myös mistä se johtuu. Syy keskimääräisen eliniän nousussa on lapsikuolleisuuden raju vähentyminen modernin lääketieteen ansiosta. Mielenkiintoisesti meidän maksimielinikämme ei ole kasvanut mihinkään historian aikana, vaan nykyihmisen maksimaalinen elinodotus on jokseenkin sama kuin hänen kreikan muinaisissa kaupunkivaltioissa eläneen esi-isänsä. Jos keskiaikainen ihminen onnistui selviämään teini-ikään, hänellä oli varsin hyvät mahdollisuudet selvitä vanhukseksi asti. Lapsuus oli kuolettavaa aikaa ja lapsia hankittiinkin paljon. Vanhemmat tiesivät joutuvansa hautaamaan niistä osan.

Syntyvyys ja kuolleisuus olivat suhteellisen hyvin tasapainossa ja väestönkasvu oli mitätöntä. Tämä alkoi muuttua maatalouden kehittämisen aikoihin, jolloin ihmiskunta ei enää nääntynyt hengiltä yhtä helposti. Maatalouden keksiminen on ihmiskunnan historiassa vielä suhteellisen tuore tapahtuma. Valtaosan elinkaarestaan, Homo Sapiens-laji on ollut metsästäjä-keräilijöitä, jotka olivat kyllä varsin hyviä siinä, mutta eivät niin tehokkaita selviytymään ja lisääntymään kuin nyt olemme.

Vasta maatalouden kehittymisen jälkeen, ihmispopulaatioiden kasvuvauhti nopeutui oikeasti. Ajan kanssa jalostimme kasvilajikkeista ja karjastamme tehokkaampia ja tehokkaampia ja näin paransimme koko ajan mahdollisuuksiamme olla nääntymättä. Kuusi tuhatta vuotta sitten elänyt viljelijä ymmärsi varmasti viljelemänsä ruoan tarpeet varsin hyvin ja tiesi paljon kausista. Häntä rajoitti kuitenkin se mitä hän viljeli: lajikkeita jotka vaativat häneltä enemmän työtä, jotka tuottivat huonomman sadon ja jotka olivat herkempiä tuhoutumaan jos olot jonain vuonna olivat huonot.

Olemme sittemmin jalostaneet kaiken kasvattamamme ravinnon kokonaan eri sfääreihin niin maun kuin ravintoarvojen puolesta. Nykyaikaan hypättäessä kasvuvauhti on muuttunut magnitudeja nopeammaksi. Ihmisyhteisöt ovat kehittyneet erittäin hyviksi ruokkimaan itseään ja pitämään lapsensa hengissä ja sen ansiosta lajimme kokonaismäärä on yli seitsenkertaistunut viimeisessä kahdessa sadassa vuodessa.

Mistä luomisoppineet lukunsa saavat

Väestönkasvun todellisuus on siis kaikkea muuta kuin jatkuvaa tasaista kasvua. Kasvuvauhti ei ole missään vaiheessa historiamme aikana ollut vakio, vaan on vaihdellut huomattavasti. Olemme nähneet nopeaa ja hidasta kasvua, mutta myös laskukausia ja suoria romahduksia ja jättimäisen hyppäyksen viimeisten vuosisatojen aikana.

Luominen.fi levittää eteenpäin myyttiä ihmiskunnan väkiluvun tasaisesta kasvusta, jossa ihmiskunta tuplaantuu aina muutaman sadan vuoden välein. He eivät ole ainoat jotka tätä virheellistä lukemaa hehkuttavat, vaan samaan tuplaantumisesta jauhamiseen pääsee tutustumaan lähes kaikilla nuoren maan luomista puolustavilla sivuistoilla. Tätä kasvuvauhtia eivät tue modernin väestölaskennan lukemat, eivätkä historialliset todisteet, sitä ei ole siis rakennnettu tutkimalla ihmiskunnan määrää historian eri vaiheissa. Tämä myytti ei ole tieteellisen tutkimuksen tulos, vaan hyvin tarkoitushakuinen.

Malli on luotu ottamalla nykypopulaatio ja laskemalla taaksepäin kuinka monta kertaa populaatio pitää jakaa että päästäisiin kahteen ihmiseen kuuden tuhannen vuoden aikana. Tässä ei siis ole ajateltu selvittää miten populaatio kasvaa oikeasti, vaan laskea miten populaation pitäisi olla kasvanut jos raamatun kirjaimellinen tulkinta ihmiskunnan iästä pitäisi paikkansa.

Matemaattisesti tämä on ollut helppo lasku: jos tahdon päästä kuudesta miljardista kahteen, otan taulukkolaskentaohjelmassa kuusi miljardia ja jaan sitä kahdella kunnes pääsen kahden heitteille. Sitten määritän kahden kokoisen populaation kohtaan vuoden -6000 ja kuuden miljardin kohdalle 2000 ja katson kuinka monta jakoa saadaan.

Luominen.fi tuskin korjaa artikkeliaan. He eivät harrasta sellaista, vaan lähinnä kääntävät Amerikkalaisten luomisopin puskioiden vääristelyjä ja tahallisia väärinkäsityksiä sivuilleen. Luomisoppi on heille dogma jota ei haasteta, ei edes silloin kun jokin sen puolesta esitetty väittämä on niin selvästi väärin. Kommentointi ei heidän päässään myöskään ole mahdollista, mikä yllätys.

Kommentit