Viina - rajoituksien kautta voittoon? (5/5)

Olen kirjoittanut viime päivinä paljon siitä miten alkoholikulttuurimme on syytä sitä piinaavista rajoitteista ja kuinka nämä rajoitteet nimenomaan puskevat meitä kohti humalahakuista juomista. Ryyppäämme koska meidät ehdollistetaan monin tavoin ajattelemaan alkoholia erityisenä ja tärkeänä ja osoittamaan omaa vapauttamme ja mielihyväämme sillä. Rajoitteet luovat olosuhteet joissa humalahakuisuus lisääntyy ja juomisesta tulee tavoitteellista.

Alkoholirajoitukset on säädetty alunperin ideologisista syistä ja ne on suunniteltu ilman oikeaa faktatietoa. Nykyisin tämä raittiusliike on vain varjo entisestään, mutta heidän perintönsä elää ja sama ajatusmalli ihmisten suojelemisesta itseltään on edelleen voimakkaasti läsnä. Tämä ideologinen lainsäädäntö synnytti meillä alkoholiongelmat joita nykyisin katselemme ja niitä lääkitään edelleen tavoilla joilla oire lieventyy, mutta tauti pahenee.

Alkoholin rajoittaminen eri tavoilla todella vähentää alkoholin kulutusta hetkellisesti, mutta pitkällä tähtäimellä se muodostaa ja ylläpitää kulttuuria jossa alkoholin väärinkäyttö on normi. Lääkitsemme siis oiretta ja sivuutamme taudin tai jopa pahennamme sitä. Käytämmme lyhyen kantaman ratkaisuja ongelmaan joka pitäisi ratkaista pitkällä tähtäimmellä.

Vaikeudet eivät kuitenkaan ole helposti ratkaistavissa rajoituksia purkamallakaan. Luonnollisesti lyhyellä tähtäimellä rajoitusten purkaminen tuottaisi varmasti piikin alkoholin kulutukseemme - ja ongelmakäyttäjien tilanne voisi pahentua entisestään. Lisäongelmia tulisi myös markkinatilanteesta: alkoholia myyvät ja tuottavat yritykset haistaisivat tilaisuutensa ja tekisivät rajoituksilta vapautuneessa tilanteessa melkoisesti tuhoja. Heidän intressinsä on kuitenkin pahentaa alkoholiongelmia ja kasvattaa kulutusta vastuullisen juomisen edistämisen sijaan, vaikka julkisesti tätä ei varmasti sanotakaan.

Tämä sama ongelma on myös lasten ja nuorten alkoholin käytön rajoituksissa, myös näiden rajoitusten purkaminen olisi ongelmallista. Alkoholilla on todistettavasti haittavaikutuksia kehitykseen ja tilanne jossa lapset saavat vapaasti juoda (ja käyttävät tätä oikeutta hyväkseen) on lähes varmasti tuhoisaa. Ennen ikärajoja lasten juomista rajoitti saatavuus ja vanhempien sekä yhteisön kuri. Nykyisin kuri ei ole enää luotettava vartija ja yhteisöistä ei ole kaupungeissa mitään jäljellä. Lasten alkoholinkäytön estäjäksi jää vain laki ja järjestys - joka on myös hyvä tapa opettaa lapselle miten poliisi onkin järjestyksen pitäjän sijaan ärsyttävä häirikkö.

Emme siis voi yksinomaan lähteä purkamaan alkoholin päällä olevia rajoituksia, elämme jo pitkällisten rajoitusten luomassa tilanteessa jossa "kaivo on myrkyttynyt" ja toimintamallimme ovat sen mukaiset. Ongelma ei ehkä voi ratketa meidän sukupolvemme aikana ellei muutoksia saada yhtäaikaa niin asenteisiin ja markkinatilanteeseen.

Jotain tietysti pitäisi tehdä. Alkoholin mystiikkaa ja haluttavuutta voi omalla kohdallaan pohtia ja yrittää ehkä viedä näitä viestejä eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Kuten Yhdysvalloista tiedämme, teiniseksiä ei saa estettyä valehtelemalla lapsille ehkäisyn toiminnasta tai pelottelemalla sukupuolitaudeilla. Sama pätee todennäköisemmin alkoholin kanssa - pelottelu ja täyskiellon suosittelu tuskin toimii. Järkevän ja vastuullisen alkoholin käytön opettaminen on varmasti paljon parempi viesti antaa eteenpäin kun vesiselvyyden ilojen ja alkoholin vaarojen rummuttaminen. Lapset ja nuoret eivät näitä kieltoja usko.


Tämä toki pätee myös aikuisiin. Olemme nähneet miten raittiusväen ideologiaan perustuva ajattelu on vuosisadan aikana muuttanut Suomen Euroopan vähiten juomia kuluttavasti maasta (jossa oli kauniita juomaperinteitä), humalahakuiseksi huippukuluttajaksi. Mikään rajoittaminen laeilla ei toimi erityisen hyvin kun tuote on jotain mitä ihmiset kuitenkin haluavat käyttää. Kuolettava esimerkki ihmisten halusta nauttia alkoholia tulee Yhdysvalloista. Kieltolain aikaan Yhdysvaltojen hallitus oli päättänyt myrkyttää viinaa saadakseen ihmiset siitä irti ja päätyi tappamaan myrkkyviinalla vähintään kymmenen tuhatta ihmistä.
Kohtuukäytettynä alkoholilla on (aikuisille) jopa terveyttä parantavia vaikutuksia. Osa näistä pohjautuu varmasti stressitason lievittymiseen, mutta esimerkiksi tietyillä viineillä on todettu (kohtuullisesti nautittuna) olevan terveydellisiä vaikutuksia muutenkin. Kohtuukäyttö on siis tavoiteltavampi asiantila kuin raittius, jolloin lähestymistavat on oltava täysin toisinlaiset.

Rajoittaminen laeilla ei toimi erityisen hyvin kun tuote on jotain mitä ihmiset kuitenkin haluavat käyttää. Kuolettava esimerkki ihmisten halusta nauttia alkoholia tulee Yhdysvalloista. Kieltolain aikaan Yhdysvaltojen hallitus oli päättänyt myrkyttää viinaa saadakseen ihmiset siitä irti ja päätyi tappamaan myrkkyviinalla vähintään kymmenen tuhatta ihmistä. Oikea lukumäärä saattaa olla tätä suurempikin.

Alkoholin ikärajat ja niiden vaikutus viinakulttuuriin (4/5)

Alkoholi on kiellettyä lapsille ja nuorille. Kasvavaan ihmiseen alkoholilla on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia ja lapsille kyseinen nektari onkin hyvin epäterveellistä. Täysi viinakielto saattaa kuitenkin vaikuttaa juomahaluihin tarkoitettua päinvastaisella tavalla.

Lapset ja nuoret juovat alkoholia melkoisia määriä. Huolestuttavaa tässä on heidän juomistapansa, sillä jo hyvin varhain omaksutaan ryyppääminen: lapset eivät ota vähän salassa, vaan tinttaavat kunnes oksentelu ja alkoholimyrkytyksen riskirajat paukkuvat.

Alkoholin houkuttavuus alkaa jo nuorena. Suomessa ei monien käsitystä vastaan olla erityisen suopeita nuorten ryyppäämiselle, olemme itseasiassa hyvin vahvasti sitä vastaan. Alaikäisten alkoholin juonti on muualla maailmassa monesti paljon luontevampaa ja viiniä ja olutta saavat lapsetkin maistella ruoan kanssa - eivät tosin usein halua, sillä se on pahaa.

Suomessa moinen on lastensuojelurikkomus. Lain puolesta lapselle alkoholin antaminen ei käy missään tapauksessa ja lapset huomaavat sen. Ja lienee kaikkien tiedossa miten lapset kiinnostuvat nimenomaan siitä mikä heiltä kielletään. Alkoholi on heille nimenomaan kiellettyä, jännittävää aikuisten ainetta, johon heidän ei anneta missään nimessä koskea. Alusta asti alkoholin ympärille asetetaan kieltojen ja rajoitusten viidakko jonka takana häämöttävä alkoholi on jotain vierasta, jännittävää ja outoa!

Toki käytännön syistä moni vanhempi toimii toisin. Lapsille annetaan sen yksi "maisti" kotona, mutta tyypillisesti sekin annetaan vähän vaarallisella asenteella. "Saat maistaa nyt, juoda saat lisää sitten kun olet tarpeeksi vanha." Lapsi saa siis yhden maistihörpyn ja hänelle luvataan lisää vasta aikuisuuden koittaessa. Tällainen kasvatus on omiaan myös vahvistamaan alkoholin houkuttavuutta lasten silmissä, jopa ehkä enemmän kuin täyskielto, sillä nyt oma vanhempi nimenomaan yhdistää alkoholin ja aikuisuuden. Myös lain mukaan alkoholia saa vain täysi-ikäinen ja tälläkin vahvistetaan alkoholin imagoa aikuisten juttuna.  Tätä ei voi korostaa tarpeeksi: alkoholista korostetaan sitä miten se on aikuisten juttu ja tällä on mielettömän kova vaikutus.

Lasten yhteisöissä tietyn iän jälkeen oman aikuismaisuuden ja kypsyyden näyttäminen muille lapsille muodostuu luontaiseksi keinoksi pönkittää omaa erinomaisuutta ja asemaa. Alkoholi nähdään aikuisten juttuna joka on kielletty lapsilta ja sen nauttiminen on siis kerralla näppärä tapa näyttää omaa aikuisuuttaan - ja lisäksi rikkoa sääntöjä ja näyttää omaa kovuuttaan. Ryyppäämisestä on muodostunut nuorille eräänlainen aikuisuuden osoittaminen; ryyppään ja sen kautta näytän miten aikuinen olen.

Viina on nuorille kovuuden ja kypsyyden merkki. Jos viinaa ei ota kun sitä on tarjolla, olet pentu, lapsi, nössö tai pahempaa.

Toisaalta jotkin vanhemmat ostavat lapsille viinat nimenomaan ryyppäämiseen ajatuksella "on parempi että ne saavat ne minulta kuin muualta". Tässä vanhempi taas voimakkaasti ruokkii ja rohkaisee juomaan humaltumistarkoituksessa. Hän konkreettisesti sanoo että tässä on teille viinat teidän juhlimistanne varten ja oppi viinan käyttämisestä humaltumisen välineenä iskostuu syvälle.

Tämän käytöksen ongelmana on viinan tarkoitushakuisuus. Alkoholia ei oteta jotta olisi kivempaa seurassa, sitä otetaan koska ottaminen on sosiaalisen aseman osoittamista. Otetaan viinaa viinan vuoksi ja puhtaasti humaltumistarkoituksessa, sillä tietysti mitä enemmän viinaa otat, sen aikuisempi olet. Malli jää helposti päälle ja ns. sivistynyt kohtuukäyttö on hyvin hankalaa kun ajatukseen tajupois-kännistä on ehtinyt tottua.

Ja yhtäkkiä meillä on ala-aste ikäisiä, jotka ovat oppineet hakemaan nimenomaan humalaa alkoholilta. Lapsena opitut käyttäytymismallit ovat hyvin hankalia katkaista, joten tässä ei ole kyseessä mikään pieni ongelma, vaan sairaudeksi luokiteltavan alkoholismin siemen.

Lopulta tietysti kahdeksantoista vuoden ikä avaa ovet ja päästää mystiseen alkoholikerhoon, mutta vuosia kestäneet kiellot ovat jo tehneet Kuningas Alkoholista jotain taianomaista. Täysi-ikäisyyttä on odotettu ja miten muuten täysi-ikäisyyttä juhlia kun tekemällä jotain mikä ei ennen ollut sallittua: alkoholilla. 18-vuotissyntymäpäiviin alkoholi suorastaan kuuluu, sillä se on konkreettisesti jotain mitä aiemmin ei ole luvatta voitu tehdä ja mikä parempi tapa osoittaa olevansa aikuinen kuin tehdä jotain... mitä aikuiset tekevät. Etuoikeus juoda alkoholia on nyt saatu ja tätä etuoikeutta halutaan ainakin kokeilla, taaten että täyteen ikään tuleva nuori dippaa varpaansa viinajärveen.

Juhlimisen ja alkoholin yhdistämisen malli ei sinällään ole ongelmallinen, mutta humalahakuisen juomisen yhdistäminen juhlimiseen on. Kun lapsi tai nuori sisäistää ajatuksen "viinaa otetaan kun on hauskaa" muuttuu se myös helposti ajatukseksi "hauskaa on kun on viinaa" ja "hauskaa ei ole ilman viinaa" ja "juhlintaa on se että on ympäripäissään".

Lapset ja alkoholi on vaikea aihe ja monet asiat kulttuurissamme yhdistävät näitä kahta varsin ikävällä tavalla. Seuraavassa ja viimeisessä osassa käydään läpi hieman mitä jäi käteen tästä alkoholikeskustelusta ja mitä mieltä todella olen aiheesta.

Ravintolasäännöt ja ryyppäyskulttuuri (3/5)

Alkoholin nauttiminen on kaikissa kulttuureissa ollut perinteisesti kommunaalinen riitti. Kukaan ei juonut yksin, vaan isäntä jakoi ryypyt rengeille ja juhlissakin ja illanvietoissa viinaa nautittiin hieman terästeenä. Kieltolaki muutti tilannetta sillä yhtäkkiä kallisarvoinen viina olikin kiellettyä ja harvinaista. Sitä piti juoda salaa ja et aina voinut luottaa muihin (saattoihan joku käräyttää sinut tai haluta varastaa kalliit viinasi) joten yksin juominen syntyi.

Yhdessä juomisen ilot ovat kuitenkin edelleen alkoholin pääasiallisia käyttökohteita - ainakin jos unohdamme todelliset alkoholistit hetkeksi.

Ravintolat ovat tässä oleellisessa asemassa, sillä ravitsemusliikkeet ovat vuosia olleet niitä paikkoja joissa alkoholia voi nauttia hyvässä seurassa ystävien ja kylänmiesten kanssa. Kievari- ja Pubi-perinne (public house, julkinen talo) on ikivanhaa ja nykyiset ravintolat jatkavat samaa tuttua meininkiä, mutta niissäkin näemme mielenkiintoisia rajoituksia ja käytäntöjä jotka ruokkivat humalahakuisuutta.

Puhutaan ensin jo kumotuista säännöistä. Ravintoloissa oli pitkään voimassa lainsäädännöllisiä rajoitteita jotka suorastaan pakottivat ryyppäämään paljon ja nopeasti. Esimerkiksi ravintoloissa alkoholi oli nautittava pöydässä eikä sitä saanut siirtää pöydästä toiseen. Jos halusi esimerkiksi tanssimaan tai juttelemaan toisessa pöydässä oleville, piti tuopit tyhjentää. Tämä ruokki intoa juoda nopeasti. Viina piti kitata äkkiä feissiin että pääsi tekemään muutakin. Tanssimassa ei voinut välissä käydä, vaan tuoppi piti tyhjentää ellei sitä uskaltanut jättää pahimmillaan vartioimatta sabotoitavaksi tai varastettavaksi.

Anniskeluravintoloiden aukioloa rajoitettiin ja niiden piti sulkeutua aikaisin (ennen edellistä lainmuutosta, ravintoloiden piti sulkea ovensa kahdelta). Ravintolakeikalla piti siis juoda nopeasti ja enemmän sillä alkkista ei saanut kello kahden lähestyessä enää ja juhlathan ovat tässä vaiheessa parhaassa vaiheessa. Kahden lähestyessä viinaa piti ostaa ja juoda nopeammin - kohtahan sitä ei saanut!

Tai sai oikeastaan. Eräs tuttu taksikuski kertoi miten ennen wanhaan toimittiin ravintoloiden sulkeuduttua kahden jälkeen. Ukkoja ajettiin pimeän viinapullon myyjältä toiselle viinan perässä ja siirryttiin yksityisasuntoihin ja julkisille paikoille ryyppäämään valvotuista ravintoloista. Toki kämpilläkin viinan saatavuus saattoi olla rajoitettua, joten siitä vähästä viinasta saatettiin vähän tapellakin - ja nyt tappelu tapahtui paikassa jossa ei ollut ketään sitä keskeyttämään.

Menneisyydestä ei kuitenkaan olla opittu. Rajoituksista kovasti tykkäävä Gay-ikoni Päivi Räsänen on kovasti puskemassa läpi lainsäädäntöä joka rajoittaisi anniskelua ja käytännössä palauttaisi aiemmat ongelmat. (Korostettakoon etten väitä Päivä Räsästä itse homoseksuaaliksi, vaan homoseksuaalien ikoniksi.)

Ravintolakulttuurista on vielä mainittava pari asiaa. Moni piirre rohkaisee ravintolailtojen aikana juomaan nopeasti ja yksi tällainen piirre on korkea alkoholin hinta ravintoloissa. Rahansäästökeinona on yleistynyt tapa ryypätä kotona (joka on myös kallista, mutta ei ihan niin kallista)"pohjat" ennen ravintolaan siirtymistä. Pohjissa on tietysti aikaraja, että ravintelliin ehditään vielä, joten tässäkin ruokitaan käyttäytymismallia jossa viinaa on juotava nopeasti ja viinan juomisen tarkoitus on nimenomaisesti humaltuminen. Tämä aikaraja yhdistettynä ravintoloiden aukiolon aikarajaan ovat molemmat omiaan tekemään juhlaillasta suorituksen jossa yritetään ehtiä eri rasteilla nauttimaan maksimaalisesti alkoholia ennen kuin aika loppuu kesken. Jos aukioloja muutetaan myöhemmiksi, pahenee tämä aikaikkuna entisestään ja rohkaisee entistä nopeampaan juomien nauttimiseen niin kotona kuin ravintolassakin. Jos et juo tarpeeksi äkkiä, viinan saanti loppuu ennen kun olet tajuton!

Pikkumainintana vielä anniskeluoikeudet. Jotta ravintola voi tarjoilla viinaksia, täytyy sillä olla siihen oikeudet. Mitä tiukempaa tavaraa tahdotaan tarjoilla, sitä kovemmat oikeudet on hankittava. Alkoholin tarjoilu on siis sallittua vain erityisissä ravintoloissa joissa on nämä erityiset oikeudet.
Toki ravintoloissa on vikaa itsessäänkin, eikä rajoitteita voi sanoa ainoaksi syyksi alkoholikulttuuriimme. Alkoholin kauppaaminen on varsin tuottoisaa touhua, esimerkiksi verrattuna ruoan myyntiin: viinan myynnissä inventaario ei pilaannu yhtä nopeasti kuin ruoan ja viinan tuotto on melko hyvä. Tietysti voittoaan maksimoivilla ravintelleilla on toki motivaatiota ruokkia tilannetta, jossa ihmiset juovat mahdollisimman paljon (maksavat mahdollisimman paljon ravintolalle) ja mahdollisimman nopeasti (tilaa vapautuu uusille asiakkaille). Seduloiden kaavana pidetty malli ravintolasta jossa musiikki soi niin kovaa ettei voi jutella on rakennettu juuri tähän tarkoitukseen: ihmiset juovat nopeammin ja enemmän kun he eivät voi kunnolla keskustella.

Anniskelukulttuurin rajoittaminen on omiaan ruokkimaan lieveilmiöitä nimenomaisesti pitkällä tähtäimellä. Yksi vielä pidemmän tähtäimen ilmiö on kuitenkin vielä olemassa: nuorten alkoholin käyttö. Jatketaan siitä seuraavassa artikkelissa.

Kallisarvoinen kallis viinamme (2/5)

Yksi merkittävä tekijä alkoholikulttuurissa on suhtautuminen alkoholiin. Suomessa suhde on lähes palvova! Alkoholi on jotain erityistä ja kallisarvoista ja sen juominen on jo arvo itsessään. Aivan liian moni meistä juo alkoholia koska haluaa juoda alkoholia, ei rentoutuakseen tai ruoan makua täydentämään tai mitään niin jännittävää.

Tähän asenteeseen vaikuttavia tekijöitä on tietysti useita ja haluankin seuraavana läpikäydä miksi alkoholia pidetään niin kallisarvoisena, miksi nostamme sen niin korkealle jalustalle ja emme kykene suhtautumaan siihen luontevasti.

Alkoholilla on tietty maine kallisarvoisena ja erityisenä asiana. Selitys tälle on yksinkertainen: se on kallista ja sen saatavuus on rajoittunutta. Suomalainen alkoholipolitiikka on mielenkiintoisella tavalla tehnyt alkoholista varsin houkuttelevan tuotteen ja tätä imagoa ylläpidetään yhä.

Alkoholin kallis hinta Suomessa on seurausta tasan yhdestä asiasta: verotuksesta. Kyseessä on siis poliittinen päätös, ei mikään erityinen kansantaloudellinen olosuhde. Alkoholille on säädetty "syntiveron" tyyliin käyttöä rajoittamaan kallis hinta, ajatuksena että jos viina on kallista, siihen on varaa vähemmän ja näin sitä juodaan vähemmän. Lyhyellä tähtäimellä tämä pitää paikkansa. Jos Ranella on taskussa satanen ja hän menee viinakauppaan, hän voi ostaa varsin eri määrän kostuketta tilanteessa jossa alkoholivero on +100% kuin jos se olisi +5%. Ranen yksittäinen ostosreissu on siis pienempi.

Pitkällä tähtäimellä tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Korkea hinta nimittäin aikaansaa myös alkoholin mystifointia ja arvostusta. Kun alkoholi on kallisarvoista, sitä "arvostetaan" enemmän sen korkean hinnan takia. Tuoppi tai shotti on juotava loppuun vaikka olo olisi jo hieman huono, kalliin ryypyn keskeyttäminen ei ole optio. Kallis hinta toki myös vaikeuttaa ryyppäämistä, mutta myös ylläpitää alkoholia eräänlaisena luksuksena ja estää luontevan alkoholikulttuurin muodostumista.

Toinen alkoholin mystiikkaa ylläpitävä tekijä on rajoittunut saatavuus. Kaljaa ja perussidukkaa voi ostaa kaupasta, mutta muut viinakset vaativat erityisiin alkoholiliikkeisiin menoa. Alkon liikkeet ovat varsin tyylikkäitä ja niissä palvelee asiansa yllättävän hyvin osaava henkilökunta (poikkeuksia molempiin toki löytyy). Alkoholin ostaminen on erityinen tapahtuma ja se tehdään erityisestä kaupasta ja tämä vaikuttaa käsitykseemme alkoholista. Juoma on jopa niin hienoa, että vain yksi spesiaali ketju saa edes myydä sitä ja heidän myyjiensä täytyy olla erikoiskoulutettuja!

Jos ostotapahtuma on poikkeava ja erityinen, on tuottenkin oltava poikkeava ja erityinen! Miten ihmeessä voisimme suhtautua alkoholiin luontevasti esimerkiksi ruokajuomana jos jo oston hetki on niin muusta juomasta poikkeava?

Alkoholi on siis erityistä. Se on kallista, joten sen juominen on eräällä tavalla hieman luksusta ja sen saatavuuso on rajoitettua, joten juominen on lisäksi "harvinaista herkkua". Rajoitteet kasvattavat haluttavuutta ja tätä käytetään markkinoinnissa jatkuvasti hyväksi muuallakin. Esimerkiksi Apple markkinoi jokaista iPhonea tuomalla sitä aluksi myyntiin niin pienen erän, että yksiköistä suorastaan tapellaan ja niitä jonotetaan päiväkausia ja myydään sitten eteenpäin kalliilla. Alkoholi ja iPhone ovat tässä suhteessa samassa veneessä.

Helpommin saatavilla oleva halvempi alkoholi leikkaisi paljon viinan mystiikkaa ja mahdollistaisi siihen suhtautumisen vähemmällä palvonalla. Henkilökohtainen esimerkki: Olin itse äskettäin lomalla All Inclusive-hotellissa, jossa alkoholia kuului hintaan rajoittamattomasti ja ilman lisäveloitusta. Vierailun aikana join huomattavasti vähemmän kun yhdelläkään aiemmalla lomalla vaikka laadukasta alkoholia oli tarjolla koko ajan ja ilman lisäkustannuksia. Kun olin sisäistänyt alkoholin jokapäiväisyyden, suhtautumiseni muuttui luontevammaksi ja joinkin alkoholia enää todellisen fiiliksen mukaan. "Juodaan kun sitä nyt saa"-mentaliteetti oli kadonnut.

Otetaan vielä yksi hintaan liittyvä huomio: Hinta ja voltit. Vahvempi viina on tyypillisesti paljon kalliimpaa kuin miedompi. Tämä on osin odotettavissa valmistusmenetelmienkin puolesta, mutta tähän vaikuttaa myös Alkon tekemät hintapoliittiset päätökset. Vuonna 1951 Alko pyöräytti Auttamaton Alko-kampanjan, jossa mietojen juomien hinnoista tehtiin tiukkoja halvempia.

Kuitenkin kalliimman volttimäärän kalliimpi hinta aikaansaa käsityksen nimenomaan volteista sinä kallisarvoisena asiana. Jos kerran 1% juoma maksaa kaksi euroa ja 10% juoma kymmenen euroa ja molemmissa on sama määrä nestettä, sisäistää siitä äkkiä ajatuksen terävyyden kallisarvoisuudesta.

Tässä on tosin toinenkin puoli. Terävän tavaran kallius myös ohjaa juomakäyttäytymistä kohti vähemmän voimakkaita aineita, kuten sen oli tarkoituskin. Kun pihimpi kuluttaja tekee muutaman päässälaskun, huomaa että prosentteja saa suhteessa kuitenkin eniten ostamalla tiukkaa tavaraa, voi sniiduilija ryhtyä vahvan viinan asiakkaaksi jo senkin takia. Tämä on luonnollisesti suoraan seurausta siitä että päätavoite on humalatila, ei juomasta nauttiminen tai mitään sellaista. Vahvalla aineella humalatila saavutetaan helpoiten.

Vahvan tavaran kulutusta voidaan siis toisaalta hillitä sen voimakkaammalla verotuksella ja näin toppuutella alkoholiongelmia - mutta aikaansaako tämä suuremman ongelman kuin korjaa? On hyvin hankala arvioida miten voimakas vaikutus tällä mielikuvalla on.

Seuraavassa artikkelissa jatkamme viinan kallisarvoisuudesta. Käsitellään muita alkoholin ympärillä olevia rajoitteita jotka saattavat ylläpitää ja luoda alkoholille enemmän ongelmakäyttäjiä.

Humalahakuinen alkoholikulttuuri ja raittiusväki sen takana (1/5)

Alkoholia ja sen käyttöä rajoittaa Suomessa melkoinen määrä lakeja. Ja näitä lakeja meidän on kiittäminen suomalaisten humalahakuisuudesta ja viinainnosta. Mielenkiintoisesti nimenomaan Raittiusliike on yksi suurimpia syypäitä humalahakuisen viinakulttuurimme syntyyn.

Aloitetaan alusta.

Suomessa talonpoikien viinankäytöstä oltiin erityisen huolissaan. Eräiden mukaan suomalainen viinan otto oli erityisen haitallista suomalaisten "viinapään" takia, tosin tämä oli luonnollisesti vain maaseutujen ongelma, sillä kyllähän parempi sivistynyt väki osasi viiniä ottaa. Suomessa pontikan keitto kiellettiinkin 1866 juuri näitä kansan syviä rivejä parantamaan. Kiellon takana oli myös taloudellisia intressejä: maaseudun omakotoista viina keittelevät talonpojat haluttiin tehdasviinan juojiksi. Kiellolla oli päinvastainen vaikutus aiottuun: alkoholin käyttö ei vähentynyt tai muuttunut sivistyneemmäksi, vaan molemmissa mentiin siihen toiseen suuntaan.

Pontikkaa on Suomessa kokkailtu 1500-luvulta asti ja sen käyttö oli itseasiassa ollut suhteellisen hillittyä, ryyppyputket ja tiukka tinttaaminen eivät olleet tyyppillisiä. Kun ponundeeri kiellettiin, alkoivat talonpoikien ryyppyreissut. Yhtäkkiä viina olikin harvinaista ja sitä piti noutaa kaunpungista pitkien reissujen takaa. Nämä reissut kestivät monta päivää ja ne olivat viinanhöyryisiä alusta loppuun - ja näissä reissuissa oli nykypäivän viinanhöyryisen humaltumisryyppäämiskulttuurin siemenet. Alkoholin vanha jopa ritualistinen käyttö unohtui ja kuivui, tilalle tuli vain ryyppääminen.

Sitten 1900-luvun alkupuolella Suomessa astui voimaan kieltolaki jonka alaisuudessa alkoholista tehtiin kokonaan kiellettyä. Myös kieltolain takana oli poliittisesti voimakas raittiusliike joka oli huolissaan suomalaisten voimakkaasta alkoholin käytöstä. Raittiusliike oli kuitenkin väärässä: pontikankeiton kiellon aikaansaamista ryyppyreissuista huolimatta Suomessa käytettiin vähemmän alkoholia (per henkilö) kuin missään muualla Euroopassa!

Ennen raittiusliikkeen paskahalvausta, juominen ei ollut kenellekään mikään iso juttu ja siihen kiinnitettiin kovasti huomiota. Yhtäkkiä juomisesta tehtiin kiinnostavaa ja jännittävää salassa tehtävää puuhaa. Nyt viinaan sai hankalasti ja kun sitä saatiin, se piti juoda salassa, sitä piti juoda paljon ja se piti juoda äkkiä! Viinaa ei uskaltanut säilyttää pitkiä aikoja, vaan pullot piti tyhjentää nopeasti. Lisäksi vahva viina muuttui kansan juomaksi ensistä voimakkaammin, pienen tiukan pullon pystyi piilottamaan helpommin kuin monta vähemmän tiukkaa olutta.

Kieltolaista ei kuitenkaan opittu mitään. Kun kieltolaki kumottiin ja alkoholin myynti tuotiin valtion monopolin kautta takaisin. Ostopaikkoja ei perustettu maaseudulle, joten maaseudun viinakulttuuria hallitsi edelleen raittiusväki, pimeä viina ja känniset ostosreissut kaupunkiin. Alkon politiikkaan kuului myös viinakortit ja tarkkailu. Alkoholin ostajien ostokäyttäytymistä tarkkailtiin ja liian usein ostavien osto-oikeudet saatettiin evätä raitistumisen toivossa. Käytännössä nämä yksilöt siirtyivät pimeiden viinatrokareiden pariin.

Raittiususkonnon mentaliteetti oli, että kansalainen on vain viinanhimonsa orja ja siveämmän ja fiksumman väen on pidettävä huolta etteivät nuo raukat jää viinapirun peukalon alle. Tässä missiossaan he onnistuivat luomaan täydellisen ympäristön humaltumis- ja örveltämiskulttuurin synnylle. Illuusio suomalaisesta viinakulttuurista oli siis eräänlainen itsensä toteuttava ennustus. Raittiusväki oli menestyksekäs tasan siinä, että heidän ansiostaan meillä on tänä päivänä se viinakulttuuri jota vastaan raittiusväki taisteli.
Raittiusväki aikaansai siis tilanteen jossa viinan käyttö muuttui siksi vastuuttomaksi humalahakuiseksi ryyppäämiseksi mitä nykyisin kovasti paheksutaan. Alkoholin rajoitukset ja säännöt ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet tätä kulttuuria vuosikausia. Toki asiaan on vaikuttanut ja vaikuttaa muitakin tekijöitä (kuten kaupallisten tahojen halu saada ihmiset ostamaan alkoholi perinteikkään kotikeittelyn sijaan) mutta raittiusliike oli ehkä merkittävin tekijä kun lakia lopulta säädettiin.

Tässä tekstissä olemme pohtineet humalahakuisuuden alkuperää. Seuraavissa teksteissä tutustutaan sitä vahvistaneisiin tekijöihin ja yhä voimassa oleviin käytäntöihin ja lakeihin jotka varmistavat viinahöyryisen humalakulttuurin säilymisen suomalaisessa mainstreamissa.