Elämme keskellä massasukupuuttojen aikakautta

Päivän synkkä fakta: Elämme tällä hetkellä yhtä historian suurinta joukkosukupuuttojen aaltoa. Ja se aalto etenee nopeammin kuin se minkä dinosaurukset kokivat. Ja olemme lajina vastuussa siitä.

Planeettamme biosfääri on menettänyt aiemminkin lajeja. Osa sukupuutoista on ollut kataklysmisiä ja vieneet mukanaan pelottavan määrän lajeja, osa yksittäisten lajien katoamista yöhön. Joukkosukupuutot ovat dramaattisia tapahtumia, mutta eivät yllättäen läheskään niin nopeita ilmiöitä kun voisi luulla. Itseasiassa kaikkiin lajien joukkotuhoihin on mennyt satoja, ellei tuhansia vuosia.

Elämme tällä hetkellä keskellä ihmisen aiheuttamaa lajien joukkosukupuuttoa. Ihmisen toimet ovat hävittäneet lajeja sukupuuttoon tahdilla joka tekee nykytilanteesta jopa poikkeuksellisen nopean joukkotuhoaallon. Lajien kuolemat eivät tapahdu tunneissa, vaan vuosikymmenien tai satojen aikana ja ihmisen toiminta on varsinkin teollistumisen jälkeen tehnyt melkoista jälkeä biosfäärin monipuolisuudelle.


Megafaunan kohtalo on yksi näkyvimpiä kärsijöitä. Tällä hetkellä käytännössä kaikki maanpäällä elävät suurikokoiset eläinlajit ovat uhkaavissa lukemissa tai lähestymässä sukupuuttoa. Pandat, elefantit ja suuret kissaeläimet ovatkin monien sukupuuttoja vastaan käytyjen kampanjoiden julisteissa, mutta ne eivät ole yksin. Biodiversiteetin kutistuminen uhkaa joka ikisellä rintamalla ja kaikki siitä on ihmisen aiheuttamaa.

Olemme joukkotuhon keskellä ja olemme sen syy. Emme havaitse sitä koska tuhoutuminen liikkuu aikaskaalalla jolla emme ole tottuneet ajattelemaan. Totuutta ei kuitenkaan käy kieltäminen: elämme nyt läpi yhtä planeetan suurista joukkosukupuutoista.

Eläinten joukkosukupuuttojen aaltojen takana on ihmisen toiminta ja tälle ei löydy kieltäjiä. Jotkut jaksavat kiistää ihmisen vaikutuksen ilmastonmuutokseen, mutta eläinten joukkotuholle ei löydy vastaavaa. Kiistäjiä ei globaalilla tasolla ole, mutta paikallisella kylläkin. Paikallinen elinkeinoelämä tai perinne ajavat tärkeysjärjestyksessä ohi ja lajien suojelu nähdäänkin aina "jonkun toisen paikan" tehtävänä. Suomessa jääräillään susien kanssa, muualla vastaavasti nihkeillään leijonien, elefanttien tai kalakantojen suojelusta.


Kommentit