Lopullinen ratkaisu kaikkivoipaisuuden paradoksiin

Tänään ratkaisen ongelman jonka kanssa teologit ovat taistelleet vuosituhansia ja ratkaisen sen tyylikkäämmin ja yksinkertaisemmin kun paraskaan kuulemani teologi. Ei huonosti ateistilta. 

Oletteko kuulleet tätä argumenttia jumalien kaikkivoipuutta vastaan: voisiko jumala luoda kiven joka on liian jumalalle nostaa? Argumentin juju on osoittaa kaikkivoipuus naurettavaksi ja sitä argumentti ei valitettavasti tee. Kyseessä on siis kaikkivoipaisuuden paradoksi.

En ole vaihtanut joukkuetta, en vaan pidä huonoista argumenteista ja mielestäni tämä paradoksi on helppo ratkaista. Olen siis edelleen ateisti, en ole muuttanut siis mieltäni asiassa, en vaan pidä huonoista argumenteista tai näennäisistä paradokseista. Lisäksi minua hykerryttää ajatus ateistista ratkaisemassa tyydyttävällä tavalla teologisen ongelman, jota teologit eivät kykene itse ratkaisemaan.


Eli tapetilla tänään kaksi kysymystä: voisiko jumala luoda niin ison kiven ettei se häneltä enää nousisi ja miksi tämä on huono argumentti jumalia vastaan.
Käsittelyssä on siis kaikkivoipuuden paradoksi, jonka voi esittää monessa muodossa: voiko jumala luoda kiven jota ei voi nostaa on klassisin, mutta kysymyksen voisi muotoilla muutenkin. Vaikkapa voisiko jumala luoda chilin joka on liian tulinen jumalalle syötäväksi? Tai voisiko jumala luoda Super Marioon tason joka on liian vaikea jumalalle läpäistä? Tai miten olisi voisiko jumala luoda niin piukat farkut ettei hän mahdu niihin?

Kysymysmuodolla ei ole oikeastaan merkitystä, pointti pysyy samana. Joko jumala ei voi luoda itselleen liian suurta kiveä ja näin jumalan kaikkivoipuus kaatuu kyvyttömyyteen luoda tällaista kiveä. Jos taas osaa, se kertoo miten on olemassa jokin kiven koko jota jumala ei enää voisi nostaa, joka taas paljastaa jumalan osaamisen rajan.

Kyseessä on niinkin vaikea paradoksi, että kyseistä ongelmaa on käsitelty teologiassa monilla keinoilla. Itseasiassa monet teologit ovat pyrkineet ratkaisemaan tämän ongelman määrittelemällä kaikkivoipuuden kokonaan uudelleen. Kaikkeen pystyminen onkin yhtäkkiä kaikkeen loogisesti mahdolliseen pystyminen tai kaikkivoipuus tarkoittaakin maksimaalista voimakkuutta eikä kaikkeen pystymistä.

Mihinkään tähän ei ole kuitenkaan tarvetta, sillä kaikkivoipuuden paradoksi on itseasiassa helposti ratkaistavissa. Tämä tehdään purkamalla paradoksi sen fundamentaalisimpaan ja yksinkertaisimpaan muotoon ja se menee näin: voisiko jumala tehdä itsestään ei-kaikkivoivan? Jos asiaa ajattelee, tämä on lopulta se mikä on kaikkivoipuuden paradoksin takana.

Paradoksi ei siis oikeastaan osoita kaikkivoipuutta mahdottomaksi, jos kysymme oikean kysymyksen: eli voisiko kaikkeen pystyvä jumala luomaan olosuhteet joissa tämä ei enää ole kaikkivoipa. Eli onko yksi kaikkivoipuuden voima kyky muuttua joksikin mikä ei ole kaikkivoipa, voisiko kaikkivoipa olento luopua voimistaan?

Tätä onkin mielenkiintoista spekuloida: voisiko kaikkeen kykenevä jumala riisumaan voimat itseltään?

Ja hypoteettisesti vastaus näyttäisi olevan kyllä. Kaikkeen pystyvän olennon kykyihin on määritelmällisesti kuuluttava myös kyky luopua tästä kyvystä ja tehdä itsestään vähäisempi. Tämä ei välttämättä olisi paras idea tältä jumaluudelta, mutta voimme pitää sitä jonain mikä on kaikkeen kykenevälle olennolle mahdollista. Kyseinen sopisi teemallisesti monen uskonnon ajatukseen uhrauksia tekevistä jumalista, miksei uhrata itsensäkin. Jäljelle jäävä olento ei olisi enää kaikkivoipa, eikä ehkei edes jumalaksi määritettävä.

Kaikkivoipuuden paradoksi on siis näin ratkaistu. Tämä osoittaa miten jälleen paradoksia ei oikeastaan ollut olemassa muualla kun kielessä. Tämä kuten monet muut filosofiset ongelmat, eivät ole todellisia ongelmia, vaan kielenkäytön ongelmia. Toinen klassinen esimerkki on parturin ongelma: jos parturi ajaa kylän kaikkien miesten parrat, paitsi niiden jotka ajavat omansa, ajaako parturi omaa partaansa? Kyseessä ei ole todella paradoksi, vaan eräänlainen kielellinen ansa. Kun tapahtuma puretaan sen perusyksiköihin, paradoksi katoaa.

Kommentit

  1. Tuo on paradoksi lähinnä ensimmäisen kertaluvun logiikalle. Ilmaisuvoimaisemmissa logiikoissa tuo paradoksi voidaan välttää. Tuossa sinun ratkaisussa logiikkaan täytyy lisätä haarautumista osoittava kvanttori, jolloin se ei ole enää puhtaasti ensimmäisen kertaluvun logiikkaa, vaan jotain ensimmäisen ja toisen kertaluvun logiikkojen väliltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti ansaitsee enemmän huomiota kun mikään mitä olen koskaan kirjoittanut.

      Poista
    2. Ehkäpä ei, mutta on hyvä tietää logiikan perusasioita jos aikoo väitellä. Ristiriidattomassa ensimmäisen kertaluvun logiikassa kaikki väittämät ovat universaaleja, jolloin Jumala ei voi olla yhdessä lauseessa kaikkivoipa ja toisessa ei. Sen sijaan haarautumakvanttori lisää paikallisia totuuksia, jolloin Jumala voi olla toisinaan kaikkivoipa ja toisinaan ei. Esimerkiksi suosikki selitykseni osaan pyhän kolminaisuuden ongelmasta on, että Jumala ilmestyi maailmaan ei kaikkivoipaisessa hahmossa Jeesuksena.

      Poista
    3. Tavallaan jumala - millä nimellä sitä haluaakaan kutsua - on tehnyt tämän luomalla "oman kuvan". Ja yksi näkemys on, että kokeakseen luomuksens, tämä jumala tahallisesti unohti oman jumaluutensa ja kaikkivoipaisuutensa. "Henkinen kehitys" ymmärretään monissa - ellei jopa useimmissa - mystisissä traditioissa kehityksenä kohti jumaluutta, paluuta alkuperäiseen tilaan. Hindulaisuudessa (joissain lahkoissa) tämä tarkoittaa esimerkiksi sulautumista Brahmaniin, tai sen ymmärtämistä/muistamista, että on Shiva (näin ainakin joissain shaivalaisissa lahkoissa).

      Ei tämä mainitsemasi paradoksi ole koskaan ollut ongelma muille kuin typeryksille :P Ja yksinkertaisin vastaus siihen on "kyllä, ja sitten jumala nostaa sen kiven" ;)

      Poista
    4. Tuossa ehdottamassasi skenaariossa paradoksi jää voimaan, se ei ratkaise ongelmaa oikeastaan lainkaan. Se on vain eräänlainen ympäripyöreys jolla ongelma sivuutetaan. Siinä jumaluus ei ole enää kaikkivoipa, koska ei juuri kyennyt luomaan itselleen mahdotonta haastetta, eli luopua osasta kaikkivoipuuttaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.