Poliitikot voivat valehdella niin paljon kun haluavat ja valehtelevatkin. Hallituksessamme ja eräissä poliittisissa puolueissa on huomattu miten valehtelulla ja lupauksien pettämisellä ei ole käytännössä negatiivisia seurauksia, joten elämme aikaa kun valehtelu on enemmän sääntö kun poikkeus ja media ei välitä.
Mainio esimerkki tästä on hallituksemme historia koulutusleikkauksien ja lupausten olla leikkaamatta koulutuksesta kohdalla.
Työmarkkinajärjestöissä on oltu varovaisia hallituksen kilpailukykypaketteihin lähtemisen kanssa. Syy varovaisuuteen on luottamuspula, mikä ei ole mitään vainoharhaa vaan valitettavan ymmärrettävää huomioiden millaisen hallituksen kanssa olemme tekemisissä: hallituksen johon ei voi luottaa.
Paras esimerkki tästä on jatkuva valehtelu koulutuksesta leikkaamisesta. Muistamme ehkä kaikki miten ennen 2015 vaaleja hallituspuolueiden puheenjohtajat Sipilä, Stubb ja Soini lupailivat kaikki ettei koulutuksesta leikata? Koska Stubb ei ole enää puikoissa, lienee hyvä muistuttaa että myös Petteri Orpo oli kovasti lupaamassa kymmentä hyvää ja sataa kaunista:
Ja mitä sitten kävikään, Suomen historian suurimmat leikkaukset koulutuksesta kaikilla mahdollisilla tasoilla. Ja tämän piti olla tässä, mutta kuinka kävikään?
Nyt Valtionvarainministeriö esittää koulutukseen "yllättäviä" lisäleikkauksia. Säästöjä halutaan tehdä perustellen niitä kilpailukykysopimuksen aikaansaamilla säästöillä. Säästöjen oli kuitenkin tarkoitus tehdä organisaatioista elinvoimaisempia, mutta toisin käy. Oleellista tässäkin on se miten hallitus jälleen syö sanansa.
Mutta tässä on vain yksi monista esimerkeistä miksi hallitukseen ei voi luottaa, se lupaa, mutta syö sanansa heti kun vaan ehtii. Kiitos tästä kuuluu medialle: hallituksessakin tiedetään se sama periaate miksi Donald Trump saattaa voittaa presidentinvaalit: valehtelemisella ei käytännössä ole negatiivisia seurauksia. Ja jos valehtelee tarpeeksi härskisti, saa siitä massiiviset määrät ilmaista julkisuutta ja ehkä myös hyvää tahtoa. Näitä valheellisia lupauksia ei tarvitse tietenkään pitää, lupauksien pettämisestä uutisointihan olisi medialta pikkumaista. (Tämä kappale sisälsi sarkasmia).
Mitä tahansa voidaan luvata, mitä tahansa voidaan sanoa ja media ei tartu tähän millään vakavuudella. Poliitikkoja ei pidetä vastuussa sanomisistaan. Tehdyt lupaukset voidaan vapaasti rikkoa ja totuudessa ei tarvitse pysyä vähääkään. Median tehtävä pitäisi olla tarttua tällaisiin asioihin ja pitää niistä kiinni kunnes poliitikko ei enää uskalla valehdella. Mutta media ei tätä tee, eikä näin se myöskään kykene tehtäväänsä vallan vahtikoirana.
Opiskelulupauksien kanssa näemme juuri mediamme hampaattomuuden. Toki mediassa on koulutuspetoksesta uutisoitu, mutta uutoisoinnin jälkeen valehtelu on tavallaan annettu poliitikoille anteeksi. Heitä ei ole kohdeltu niin kun valehtelijaa kuuluisi, vaan pöytä on pyyhitty puhtaaksi ja media on unohtanut.
Oikea vallan vahtikoira ei antaisi näiden asioiden unohtua, vaan muistuttaisi meitä näistä asioista kun poliitikkoa käsitellään. Miksei jokaisen Stubbia koskevan tekstin kohdalla mainita hänen avointa ja jatkuvaa valehtelua erinäisistä luvuista ja niiden hankkimisista? Miten Sipilää voidaan käsitellä muistuttamatta samalla, että mies valehteli opiskeluleikkaamisesta saadakseen vaaleissa irtopisteitä? Ei, nämä asiat on uutisoitu ja unohdettu. Valehtelulla ei ollut seurauksia ja media on painanut asian villaisella.
Mutta media ei enää olekaan vallan vahtikoira, vaan pikemminkin kesytetty sylikoira.
Mainio esimerkki tästä on hallituksemme historia koulutusleikkauksien ja lupausten olla leikkaamatta koulutuksesta kohdalla.
Työmarkkinajärjestöissä on oltu varovaisia hallituksen kilpailukykypaketteihin lähtemisen kanssa. Syy varovaisuuteen on luottamuspula, mikä ei ole mitään vainoharhaa vaan valitettavan ymmärrettävää huomioiden millaisen hallituksen kanssa olemme tekemisissä: hallituksen johon ei voi luottaa.
Paras esimerkki tästä on jatkuva valehtelu koulutuksesta leikkaamisesta. Muistamme ehkä kaikki miten ennen 2015 vaaleja hallituspuolueiden puheenjohtajat Sipilä, Stubb ja Soini lupailivat kaikki ettei koulutuksesta leikata? Koska Stubb ei ole enää puikoissa, lienee hyvä muistuttaa että myös Petteri Orpo oli kovasti lupaamassa kymmentä hyvää ja sataa kaunista:
Ja mitä sitten kävikään, Suomen historian suurimmat leikkaukset koulutuksesta kaikilla mahdollisilla tasoilla. Ja tämän piti olla tässä, mutta kuinka kävikään?
Nyt Valtionvarainministeriö esittää koulutukseen "yllättäviä" lisäleikkauksia. Säästöjä halutaan tehdä perustellen niitä kilpailukykysopimuksen aikaansaamilla säästöillä. Säästöjen oli kuitenkin tarkoitus tehdä organisaatioista elinvoimaisempia, mutta toisin käy. Oleellista tässäkin on se miten hallitus jälleen syö sanansa.
Mutta tässä on vain yksi monista esimerkeistä miksi hallitukseen ei voi luottaa, se lupaa, mutta syö sanansa heti kun vaan ehtii. Kiitos tästä kuuluu medialle: hallituksessakin tiedetään se sama periaate miksi Donald Trump saattaa voittaa presidentinvaalit: valehtelemisella ei käytännössä ole negatiivisia seurauksia. Ja jos valehtelee tarpeeksi härskisti, saa siitä massiiviset määrät ilmaista julkisuutta ja ehkä myös hyvää tahtoa. Näitä valheellisia lupauksia ei tarvitse tietenkään pitää, lupauksien pettämisestä uutisointihan olisi medialta pikkumaista. (Tämä kappale sisälsi sarkasmia).
Mitä tahansa voidaan luvata, mitä tahansa voidaan sanoa ja media ei tartu tähän millään vakavuudella. Poliitikkoja ei pidetä vastuussa sanomisistaan. Tehdyt lupaukset voidaan vapaasti rikkoa ja totuudessa ei tarvitse pysyä vähääkään. Median tehtävä pitäisi olla tarttua tällaisiin asioihin ja pitää niistä kiinni kunnes poliitikko ei enää uskalla valehdella. Mutta media ei tätä tee, eikä näin se myöskään kykene tehtäväänsä vallan vahtikoirana.
Opiskelulupauksien kanssa näemme juuri mediamme hampaattomuuden. Toki mediassa on koulutuspetoksesta uutisoitu, mutta uutoisoinnin jälkeen valehtelu on tavallaan annettu poliitikoille anteeksi. Heitä ei ole kohdeltu niin kun valehtelijaa kuuluisi, vaan pöytä on pyyhitty puhtaaksi ja media on unohtanut.
Oikea vallan vahtikoira ei antaisi näiden asioiden unohtua, vaan muistuttaisi meitä näistä asioista kun poliitikkoa käsitellään. Miksei jokaisen Stubbia koskevan tekstin kohdalla mainita hänen avointa ja jatkuvaa valehtelua erinäisistä luvuista ja niiden hankkimisista? Miten Sipilää voidaan käsitellä muistuttamatta samalla, että mies valehteli opiskeluleikkaamisesta saadakseen vaaleissa irtopisteitä? Ei, nämä asiat on uutisoitu ja unohdettu. Valehtelulla ei ollut seurauksia ja media on painanut asian villaisella.
Mutta media ei enää olekaan vallan vahtikoira, vaan pikemminkin kesytetty sylikoira.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.