Trump, Hillary ja Amerikan kahtiajakautuminen

Yhdysvaltojen presidenttipeli on jälleen päällä ja se on ollut mahtava show seurata. Joillekin se on pelottava ja ahdistava, mutta se johtuu siitä etteivät kaikki ymmärrä pelin luonnetta, vähän kun katsoisi kauhuelokuvaa tietämättä että koko homma on fiktiota.

Lopulta meillä (tai no, heillä) on kaksi pääehdokasta joista toinen tulee olemaan presidentti. Mutta kumpi olisi lopulta se pienempi paha, Hillary vai Donald?



Pelko on tie pimeälle puolelle

Olen seurannut ihmetellen tätä presidentin valintaan. Donald Trump on oranssitukkainen paviaani ja Hillary Clinton on kaksinaamainen rikollinen. Trump laukoo jatkuvasti puolitotuuksia ja Hillary lupaa julkisissa puheissaan yhtä ja yksityisissä puheissaan toista. Itse vastentahtoisesti valitsisin idiootin ennen rikollista, mutta en olekaan yksi äänioikeutetuista joten mielipiteelläni tässä ei ole väliä. 

Tärkeintä on ymmärtää miten monumentaalinen ilmiö tämä presidentinvaali on. Jokaisella on oltava mielipide ja väärä mielipide tarkoittaa että olet paha ihminen. Paitsi että mikään tästä ei pidä paikkaansa ja koko homma on yksi ylipaisunut ulosteella koristeltu pannukakku.

Pelko johtaa suuttumukseen

Sitten se fakta josta kaikki tämän Trump vs. Hillary-sodan ympärillä meuhkaavat vaikenevat: 
Ei ole hittojakaan väliä kumpi näistä vastenmielisistä idiooteista voittaa.

Yhdysvaltojen presidentillä on toki enemmän valtaa kun Suomen presidentillä, mutta kaiken seremoniallisuuden allakin on muistettava, ettei presidentti yksin päätä mitä maa tekee. Voitti kumpi tahansa, Yhdysvaltojen meno jatkunee lopulta hyvin samanlaisena. Nämä vaalit eivät "ratkaise Yhdysvaltojen tulevaisuutta" tavalla tai toisella, katsomme vain valtapoliittista näytelmää jossa oma valtaan pääsy on prioriteetti, jopa kansankunnan yhtenäisyyden ylitse. Tämä on näytelmä jonka näyttelijät haluavat ihmisten uskovan näytelmän olevan merkityksellisempi kun se onkaan.

Amerikan presidentivaalit on vuosikausia olleet tällainen näytelmä jossa ehdokkaan voitto tai tappio jotenkin "ratkaisee maan tulevaisuuden ennennäkemättömällä tavalla" ja tämä on tapahtunut lähes joka kerta. Obaman oli pakko voittaa koska muuten Sarah Palinista tulee varapresidentti ja abortti kielletään! Jos Bush ei olisi voittanut Al Gorea, Yhdysvallat olisi muuttunut hippimaaksi ja bensa-autot olisi kielletty.

Joka hiton presidentinvaalit Yhdysvalloissa on maalattu samalla idealla: tämä vaali ei ratkaise vain seuraavia vuosia, vaan maan suunnan koko seuraavan vuosisadan! Tämä on tärkeää! Äänestä nyt tai tuomio koittaa!

Ehdokkaat ja heidän takanaan oleva puoluekoneisto ovat luoneet tämän kuvan mobilisoidakseen kannattajiaan. Jotta ihmisiä saadaan äänestämään, heitä pelotellaan seurauksista. Jos vastapuoli pelottelee paremmin, häviät. Pitkän kehityksen jälkeen Yhdysvaltoihin onkin rakentunut eräänlainen pelon vaalikulttuuri. Vaalien asetelmaksi halutaan aina esittää miten tämä vaali ratkaisee kaiken, miten tämän vaalin tulos on se hetki missä maa lähtee yhteen tai toiseen suuntaan.

Miten juuri tämä hetki on ratkaiseva askel pois kielekkeen reunalta ja väärä vaihtoehto suistaa kuiluun.

Suuttumus johtaa vihaan

Kyseessä on siis puhtaasti keinotekoinen pelon narratiivi millä äänestäjiä pusketaan vaaliuurnille. Valitettavasti sillä on synkkiä seurauksia. 

Nämä vaalit eivät ole mitenkään ainutlaatuiset, mutta niissä alamme nähdä miten vuosikausien pelottelu on rakentanut valtavan kuilun ihmisten väliin. Vastapuolta on demonisoitu niin paljon, että järkevä suhtautuminen on unohtunut.

Konservatiivis-kristityt pitävät demokraatteja jumalattomina, joiden vallassa olo pakottaa rukouksen pois julkiselta paikalta. ylistää sodomiitteja ja homoseksuaaleja hyvänä asiana, pakottaa naiset abortteihin ja tuhoaa ydinperheen. Konservatiiveilta viedään aseet, heidät pakkorekisteröidään, pakkorokotetaan ja heidän lapsensa aivopestään.

Toinen näkökanta ei ole sen ruusuisampi. Jos hihhuli-republikaanit pääsevät valtaan, naiset menettävät itsemääräämisoikeuden ja abortti kielletään, kouluista tehdään kristinuskoa opettavia ja luomisoppi korvaa evoluutioteorian. Aseita saa tuoda mukanaan mihin tahansa ja kaikki sinua uhkaavat voi suoraan ampua. 

Kaikki stereotyypit omaavata juurensa todellisuudessa ja niin omaavat kaikki nuo esimerkitkin. Republikaanit ovat yrittäneet tehdä raskauden keskeyttämisestä vaikeampaa, demokraatit ovat rajoittaneet aseiden saatavuutta ja kantoa, samaten kaikista muista näistä uhkakuvista löytyy miedompi versio. 

Kuitenkin se karikatyyri joka vastapuolesta luodaan on kaukana todellisuudesta. Republikaanit eivät ole rasistisia punaniskoja pyssyjen kanssa, eivätkä demokraatit ole sodomiaintoisia vapauden vihaajia. Vastapuolen maalaaminen näin on kuitenkin oman ryhmän sisällä edullista, se kun mobilisoi tehokkaasti vastapuolta vastaan.

Viha johtaa kärsimykseen

Kun vastapuoli demonisoidaan tarpeeksi pitkälle, kaikki keinot tätä vastaan muuttuvat sallituiksi. Esimerkiksi Trump-lippikset ja paidat ovat muuttuneet vaarallisiksi, koska kimppuusi voidaan hyökätä. Trumpia ja hänen kannattajiaa on demonisoitu jo sellaiseen pisteeseen että fyysinen väkivalta on oikeutettua, koska henkilö kannattaa väärää ehdokasta.

Ja se on hiton paha tilanne oli Trumpista mitä mieltä tahansa. Kuvitelkaa jos Suomessa olisi saanut turpaan Niinistö vs. Haavisto-vaalien aikaan Niinistö-hattua pitämällä. 

Trumpin tapahtumissa on myös ollut jatkuvasti sattumuksia ja väkivaltaisuuksia nimenomaan niitä vastustavien ihmisten takia. En sano etteikö Trumpin kannattajissa ole melkoisia perseilijöitä, mutta väkivaltaiseksi menneet Trumpin tapahtumat ovat melkein säännönmukaisesti muuttuneet väkivaltaisiksi häiriköivien kuokkavieraiden takia. 

Tämä on pelon narratiivin välttämätön lopputulos, ihmiset alkavat kokea oikeutetuksi hyökätä vastapuolen kimppuun. Emme kuitenkaan huomaa miten pahan ilmiön kanssa olemme tekemisissä, koska olemme ehdollistuneet ajattelemaan tiettyjä tahoja tietyillä tavoilla, erityisesti jos koemme kuuluvamme kyseiseen ryhmään. Yksittäinen väkivallan teko ei kuvaa koko ryhmäämme, mutta yksittäinen väkivallan teko kyllä kuvaa koko vastapuolta. 

Trump ja hänen kannattajansa eivät ole vain poliittisesti eri mieltä, he ovat pahoja. Tämän kannan on ilmaissut jopa Hillary Clinton yhdessä vastuuttomimmassa kannanotossaan ikinä. Hän kertoi siinä suoraan miten Trump edustaa pahaa ja samoin edustavat hänen kannattajansa. Kun joku on leimattu pahuudeksi, häntä vastaan voi käyttää mitä tahansa keinoja, sillä tärkeintä on ettei paha voita.

Sama narratiivi voi hyvin lymyillä myös Trumpin kannattajien seassa, mutta heidän narratiivissaan pahuus kulminoituu enemmän itse Hillaryyn, ei niinkään hänen kannattajiinsa. Heille Hillaryn kannattajat ovat ehkä enemmän harhaanjohdettuja idiootteja, hyväntahtoisia hölmöjä, joten reaktiot eivät ole yhtä viseraaleja. Jos reaktioita sitten tulee, mediassa niihin tartutaan nopeasti. 

Pimeä puoli: voimaa joka valjastetaan vihan ja pelon kautta

Tällaiset kirjoitukset jättävät minut aina tuntemaan tarvetta peseytyä. En oikeasti halua puolustaa huonoja ehdokkaita kuten Trump, mutta en myöskään pidä vastapuolien täyttä demonisointia terveen yhteiskunnan merkkinä. Poliittinen väkivalta on sairaus joka ei saa pesiytyä yhteiskuntaan, sillä se ei lähde yhteiskunnasta kovin helpolla. 

Itseasiassa jos ilmiö menee tarpeeksi pitkälle, ainoa odotettava lopputulos on tilanteen kiristyminen todellisiin väkivaltaisuuksiin, jotka loppuvat vasta kun verta on vuodatettu niin paljon että ihmiset kyllästyvät siihen. Enkä liioittele tai paisuttele tätä riskiä lainkaan, konkreettisen esimerkin löydätte katsomalla Irlantia. 

Irlanti oli vuosikausia jakautunut voimakkaasti kahtia hyvin pinnallisten uskonnollisten erojen takia. Asiaan vihkiytymättömille voi kuulostaa oudolta että Irlantilaiset olivat valmiit tappamaan toisiaan sen yli muuttuuko keksi Jeesuksen ruumiiksi kuvainnollisesti vai käytännössä. Todellisuudessa kyse oli hyvin samanlaisesta tilanteesta kun Yhdysvalloissa nyt. 

Heillä oli kaksi tahoa jotka olivat käytännössä identtisiä keskenään, pienellä ideologisella erolla. Tahojen erot eivät lopulta olleet kovin suuria, mutta niiden johtajille oli hyvin oleellista se kumpi oli vallassa. Joten valtaapitäjien valtapeli tuotiin kansalaisten tasolle ja kansa saatiin uskomaan vastapuolen olevan paholaisesta, kirjaimellisesti. 

Ja tätä seurasi melkoinen määrä verenvuodatusta. 

Toki tämä ei summaa Irlannin katolisten ja protestanttien välisiä jännitteitä täysin ja siihenkin liittyi paljon muita tekijöitä, kuten etnisiä ja luokkaeroja, mutta silti vertaus on sopiva: kansakunta jaettiin kahtia valtapelissä, molemmat puolet demonisoivat vastapuolen äärimmäisenä pahana jota vastaan kaikki keinot on sallittuja. Yhdysvallat on käymässä läpi tätä samaa kehitystä, he ovat päästämässä rakenteisiinsa eripuran joka tulee johtamaan väkivaltaisuuksiin.

Irlannissa taisteltiin, pommitettiin ja tapettiin kunnes ihmiset väsyivät konfliktiin. Irlanti ei kuitenkaan ollut vaara kenellekään muulle, sisäisesti haavoittunut Yhdysvallat on vaara meille kaikille. 

2 kommenttia:

  1. Tulipahan nähtyä erään GradeAUnderA:n rantteja aiheeseen liittyen. Hieman samaa asiaa kuin täällä.

    Jännää oli lukea kerran että jenkeissä nuoret valitsisivat kaikista mieluiten maailmanlopun jos voisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrettävä asenne sinällään. Jos kaikki valinnat näyttävät vain eliitin pussiin pelaavilta konnilta, halu romuttaa koko järjestelmä on erittäin ymmärrettävä.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.