Kukaan ei ylistä poikia

Olen usein kuullut väitteen että yhteiskuntamme rohkaisee poikia olemaan mitä haluavat ja tyttöjä taas toppuutellaan ottamaan vähän rauhallisemmin. Väittäisin tämän olevan päinvastaista ja että se on nimenomaan tytöt jotka kuulevat positiivisia viestejä ja pojat joita ei kehuta.

Lyhyesti sanottuna:


Yksittäinen poika voi kuulla kehuja, mutta poikia ja miehiä ryhmänä ei kehuta.

Tänään käsittelyssä todellisuus ja käsitykset todellisuudesta ja miten ne kaksi eivät aina kohtaa.

Ketä yhteiskuntana rakastamme

Elämme yhteiskunnassa jossa luulemme poikien kasvavan jatkuvien positiivisten viestien ympäröimänä, samalla kun tyttöjä jatkuvasti vähätellään. Tämä on luonnollisesti vain luulo ja myös omat kokemukseni eivät mitenkään käy yksiin tämän käsityksen kanssa.

Pienestä asti olen kuullut erilaisia tyttöjen voimaannuttamiseen tähtääviä lauseita ja kampanjoita. Miten tytöt pystyvät mihin tahansa, miten tytöstä voi tulla presidentti tai astronautti. Hyvin tavallista on kuulla myös viestejä miten tytöt ovat vähintään yhtä hyviä kun pojat tai parempia.


Mielenkiintoista on myös asenne jolla tyttöjen ja poikien eroja käsitellään. Kun tytöt ovat parempia, he vain ovat. Kun pojat ovat parempia, ero yritetään selittää pois tavalla tai toisella. Muutenkin tyttöjen paremmuuden hehkuttaminen nähdään hyväksyttävänä, poikien sovimismina.

Tytöt kuitenkin elävät sukupuoltaan positiivisesti painottavassa kuplassa joka pojilta puuttuu. Tällaiset positiiviset viestit tytöille on nähty tasapainottavina, mutta mitä tarkalleen ne tasapainottavat?

Tässä on minun eletty kokemukseni melkein neljästä vuosikymmenestä poikana: ei ikinä, koko elämäni varralle, kertaakaan, kukaan ole sanonut minulle mitään positiivista sukupuoleni takia. Ei yhtään mitään, ei yhtäkään kertaa, ei koskaan.

Pojatkin toki kuulevat kehuja, mutta aina jostain nimenomaisesta teosta, ei koskaan vain sukupuolensa takia. Kaikki poikien saamat positiiviset viestit kytketään aina heidän tekoihinsa, ei koskaan identiteettiin. En ole koskaan saanut kuulla että pojista voi tulla mitä tahansa tai että pojat ovat fiksuja tai että pojat pystyvät mihin tahansa. Vuosikausia olen kuullut näitä juttuja kyllä, mutta aina tytöistä.

Tyttöjen elämä on tämän täysi inversio. Meillä on lukemattomia kampanjoita ja jopa järjestöjä joiden tehtävä on yksinomaan auttaa ja parantaa naisten asemaa ja sanoa hyviä asioita tytöistä. Tuemme naisten pääsyä tiedealoille, naisyrittäjyyttä, naisten johtotehtäviin pääsyä ja jopa naisten koulu- ja opiskelumenestystä. Ja tuki ei ole vain henkistä, paljon siitä on materiaalista tukea, stipendejä ja ohjelmia. Miehille mitään tällaista ei ole olemassa, edes tilanteissa joissa miehet ovat vähemmistönä jollain alalla.

Viime vuosina on jatkuvasti puhuttu naisvihasta ja jotkut ovat jopa väittäneet yhteiskunnan vihaavan naisia. En pysty ymmärtämään tätä näkemystä minään muuna kun todella pahana havaintovääristymänä. Todellisuudessa yhteiskuntamme kohtelee naisia kautta linjan paremmin.

Onnellinen kupla

Naiset eivät ehkä itse huomaa sitä, mutta nainen (erityisesti kaunis nainen) elää jatkuvien positiivisten viestien ympäröimänä. Hänelle hymyillään useammin, häneen reagoidaan usein positiivisemmin ja häntä autetaan useammin. Kokeile huviksesi miehenä tarvita lastenvaunujen nostoapua junaan tai bussiin, ei naisiakaan aina auteta, mutta miehelle apu on melkein odottamatonta.

On minuakin autettu kun olen lasteni kanssa julkisilla liikkunut, mutta useammin ei. Eron kohtelussa voi summata näin: jos vaimoani ei  auteta lastenvaunujen kanssa junaan, hän päivittelee sitä. Jos minua autetaan lastenvaunujen kanssa junaan, minä päivittelen sitä. Tämä on anekdotaalista todistusaineistoa toki, mutta epäilen tämän pätevän varsin yleisesti.

Ja jottei jäisi vain anekdoottien varaan, on hyvä myös muistaa mitä mieltä oikea tiede on ja se  ei tässä jätä mitään epäselvyyksiä. Tilastollisesti naiset saavat keskimäärin parempaa kohtelua muilta ihmisiltä, niin toisilta naisilta kun miehiltäkin. Tämä vaikutus on jopa nimetty "Naiset ovat mahtavia"-efektiksi.

En väitä että tyttöjen elämä olisi jotenkin erityisen auvoista, mutta väitän heidän saavan keskimäärin miehiä parempaa kohtelua yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Haittaaks se?

Nämä naisvoimauttamisviestit eivät tietenkään ole minulta pois... vai ovatko sittenkin? Itseasiassa väittäisin tämän yksipuolisen naisten kohottamisen olevan hyvinkin (muotisanaa lainatakseni) ongelmallista.

Jos saat kuulla koko ikäsi miten jokin toinen ryhmä pystyy mihin tahansa, voit päätyä vain kahteen johtopäätökseen:
  1. Naisia kehutaan ja hehkutetaan koko ajan, heissä täytyy olla jotain erityistä.
  2. Naisia kehutaan ja hehkutetaan koko ajan, heidän täytyy olla todella nyhvöjä.
Pienet pojat voivat tämän takia sisäistää hyvin hankalia malleja. Näistä malleista voi vetää hyvin negatiivisen johtopäätöksen:
  1. Pojat ovat huonompia kun tytöt, olen poika ja olen siis huonompi.
  2. Tytöt ovat huonompia kun pojat, olen poika ja olen siis parempi.
Joko lapsi alkaa siis epäillä itseään tai omaa ryhmäänsä. Tämä muodostaa itsestään toteutuvan ennustuksen omasta huonoudesta. Jos miellän itseni tyhmemmäksi, huonommaksi, väkivaltaisemmaksi ja epäkypsemmäksi, minusta tulee tyhmempi, huonompi, väkivaltaisempi ja epäkypsempi.

Toisaalta taas poika voi sisäistää päinvastaisen. Hän alkaa olettaa tyttöjen olevan niin huonoja, että heidän egojaan pitää koko ajan olla paikkaamassa. Tytöt ovat siis heikkoja ja häntä huonompia, mutta heitä pitää puhutella parempina. Tämän mallin sisäistämisestä voi seurata tiettyä kapinahenkeä, joka nyt on lähinnä kauniimpi nimitys naisvihalle. Redpill-filosofia ei syntynyt tyhjiössä.

Lopulta jos koko elämäsi saat kuulla miten jokin toinen ryhmä on hyvä ja kiva ja ihana ja pystyvä, etkä koskaan että myös sinun ryhmäsi on jotenkin kiva ja hyvä ja ihana ja pystyvä, et voi olla vetämättä siitä jotain hankalaa johtopäätöstä.

Ja se johtopäätös on harvoin positiivinen.

Ongelmiasi ei sallita

En väitä että tyttöjen elämä olisi jotain ruusuilla tanssimista. Siinä on omat hankaluutensa, mutta myös omat etunsa. Ihmisten sanotaan olevan sokeita omille eduille ja tämä ei näy missään yhtä voimakkaasti kun tasa-arvokysymyksissä. Tasa-arvokeskustelu on naisten ja feministien hallinnassa ja miesperspektiiviä siihen ei olla sallittu (minään muuna kun eräänlaisena itsensä ruoskimisena).

Tai on se miesperspektiivi sallittu, siis silloin kun se poikkeaa perinteisestä mieskuvasta. Miesten ongelmista puhuttaessa nimittäin tunnutaan haluta keskittyvän perinteisen maskuliinisuuden mallista poikkeavien miesten ongelmiin. Miehellä voi olla ongelmia jos hän on herkkä, tykkää ompelukoneista, pukeutuu hameeseen tai on homoseksuaali tai transmies.

Sallittu ongelma on vain poikkeaminen stereotyyppisen miehuuden ihanteista. Miehen asema kuvitellaan niin etuoikeutetuksi, että ainoa heidän ongelmansa voi olla poikkeaminen tästä.
Erityisryhmiin kuulumattomia miesten ongelmia ei tunnusteta todellisiksi. Niille nauretaan ja niitä vähätellään.

Perinteisen miehen roolissa et koskaan kuule positiivista palautetta miehuutesi takia. Naisilla on kokonainen teollisuuden ala omistettu heidän naiseutensa ylistämiseen ja auttamaan heitä luomaan positiivinen kuva itsestään. Tämä kaikki on luonnollisesti olemassa luodakseen "vastapainon" miehille jotka eivät siis alunperinkään saa ylistystä.

Miehiä saa haukkua

Miehiä, erityisesti niitä erityisryhmiin kuulumattomia, saa haukkua. Itse miehuus on hyväksyttävä paheksunnan kohde ja miehen saa näyttää miten huonossa valossa tahansa, pelkäämättä seurauksia. Jos mediassa näytetään nainen negatiivisessa valossa, on se kohun paikka, miehelle sama käy vain jos kyseinen mies on erityisryhmän jäsen, muuten kukaan ei välitä. Miehiä saa julkisesti haukkua ryhmänä niin paljon kun haluaa.

Mies vastaanottaa elämänsä aikana häkellyttävän määrän negatiivisia viestejä. Miehen odotetaan kuitenkin tottuvan niihin ja moni mies tottuukin. Miehen kuuluu kestää verbaalista haukkumista ja jopa fyysinen kimppuun käyminen traumatisoitumatta.

Naisten ja vähemmistöryhmien sanotaan joutuvan kestämään mikroaggressioita, mutta miehen elämä on täynnä makroaggressioita. Tarpeetoman hienon termin suomentaakseni, makroaggressio tarkoittaa siis ihan oikeaa aggressiota, huomaamattoman miniaggression sijaan.

Pahinta tässä on se miten miesten kimppuun hyökkääminen (aggressiivinen fyysinen hyökkäys tai panettelu) ei tuota mitään reaktiota. Naisia ollaan suojelemassa jopa niin kovasti että elokuvan julisteen naishahmoa kuristava pahis on liikaa. Miehet eivät nauti mitään tällaista suojaa, heihin kohdistuva väkivalta ei ole ongelma tai ainakaan ongelma josta jaksettaisiin kiinnostua.

Jos mies ei kestä, hänen mahdollisuutensa löytää kumppani ovat mennyttä, sillä kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta, naiset eivät lämpene miehille joilla ei ole paksua nahkaa ja selkärankaa. Mies saa olla heikko, mutta ei jos tahtoo naimisiin.

Jos et usko, katso millä asenteella feministit suhtautuvat miesten oikeuksiin: naurulla. Heille on käsittämätöntä että joku mies voisi mitenkään olla vähemmän etuoikeutettu ja koko käsitteelle nauretaan. Miesten ongelmista puhuminen yksinään on valittamista. Kärjistäen jos nainen saa turpaan, siitä puhuminen on tärkeän yhteiskunnallisen ongelman käsittelyä, miehen turpaansaannista puhuminen on valittamista.

Oletus on aina että miehen täytyy kestää, hänen selkänahkansa oletetaan olevan paksu. Toisin kun muut, miehen kestämättömyys ei ole osoitus yhteiskunnan vihamielisyydestä häntä kohtaan, vaan miehen henkilökohtaisesta heikkoudesta. Esimerkkejä löydät selaamalla #masculinitysofragile-hashtagia. Klikkaa linkkiä jos haluat pahoittaa mielesi.

En suosittele.


2 kommenttia:

  1. "Tällaiset positiiviset viestit tytöille on nähty tasapainottavina, mutta mitä tarkalleen ne tasapainottavat?"

    Luulisin, että naisten huonompaa itsetuntoa. En tiedä onko aiheesta tehty omaa tutkimusta, mutta ainakin hiljattain hesarista luin tutkimuksesta itsetunnon kehittymisestä iän mukana. Tutkimuksessa oli samalla humattu eroa sukupuolten välillä.

    Arkikokemus tukee tätä. Lisäksi huomaa eron mainonnassa ja mainostajilla tuskin on mitään piiloagendaa vaan he lähettävät sellaisia viestejä, jotka myyvät. Ainakin minusta tuntuu, että naisille suunnatussa mainonnassa keskitytään paljon enemmän itsetuntoon.

    Yksityiset tahot tehköön toki mitä haluavat, mutta minustakin on väärin, jos yhteiskunnan varoja käytetään toisen sukupuolen tukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole varmastikaan täysin väärässä. Olisi mielenkiintoista saada ei-feminististä tutkimusta siitä mikä naisten heikomman itsetunnon aiheuttaa. Olen itse nähnyt lapsesta asti naisia hehkuttavia juttuja, joten se ei voi olla mikään sorto. Takana on oltava jokin muu tekijä.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.