Ammattimainen loukkaantuminen värittää kaiken

Jos olet omaksunut ajatuksen itsestäsi uhrina, siitä ajatuksesta on hankala päästä eroon vaikket objektiivisesti uhri olisikaan. Värittyneet perspektiivimme tekevät tämän kuitenkin vaikeaksi, emme välttämättä edes huomaa miten erilainen maailma onkaan jos emme kykene katsomaan maailmaa objektiivisesti, vaan tuijotamme sitä väritettyjen linssien läpi.


Ruusunväriset silmälasit

Ihmisillä on tapana omaksua jokin linssi jonka kautta katsoa maailmaa. Tätä linssiä voi kutsua perspektiiviksikin, mutta linssi on mielestäni sopivampi termi, osa näistä linsseistä voi nimittäin olla voimakkaasti vääristäviä. Sopivan (tai oikeastaan sopimattoman) linssin valinnut ei näe maailmaa sellaisena kun se on, vaan linssinsä värittämänä. Jokainen yksityiskohta ja ilmiö maailmasta voidaan selittää oman ideologian avulla tehdyllä spinnillä.

Toki jokaisella meistä on oma linssimme, mutta yksi linssi ei ole yhtä hyvä kun toinen. Punaisen värisen linssin läpi kaikki näyttää punaiselta, vääristävän linssin läpi kaikki näyttää vääristyneeltä. Oman linssimme virheet löydämme vain aktiivisella työllä, esimerkiksi tutkimustyötä tekemällä tai tutustumalla jo tehtyyn tutkimustyöhön.

Ajankohtaiseksi tämän voi tehdä ajattelemalla nykyistä uhrikulttuuria, jossa sorrettuna oleminen ja sortoa vastaan taistelu ovat avainasioita. Tai no, ei oikeastaan taistelu vaan sorrosta motkottaminen jotta näyttäisit hyveelliseltä sosiaalisessa mediassa.

Jatkuva puhe sosiaalisesta oikeudesta ja sorretuista ryhmistä on toki tarpeellista jos konkreettista sortoa tapahtuu. Ongelmana on että entäpä jos sorrosta päästään eroon, mikäli linssisi on opettanut sinut tulkitsemaan asiat sortona, voitko lopettaa jos sorrosta päästään eroon? Jos suhtaudut kaikkeen oletuksella kaikkialla olevasta sorrosta, löydät sortoa kaikkialta. Tällä ei ole mitään tekemistä sorron kanssa, maailman pienimmätkin yksityiskohdat kun voi värittää sorroksi kun sitä oikein etsii. Sama koskee luonnollisesti loukkaantumista. Jos oletan tietyn tyyppisen sisällön olevan loukkaavaa, löydän siitä loukkaavia osia.

Sen polun päässä on syvästi onneton elämä - ja et myöskään auta mitä liikettä nyt edustatkaan, muuta kun häviämään. Puhutaan miten nämä käsitykset värittävät oman linssisi tarjoaman maailman joksikin mikä ei enää vastaa todellisuutta. Kyllä, puhumme taas feminismistä, anteeksi.

Esimerkki värittyneistä laseista

Joskus joku voi olla varsin syvällä ideologiassaan. Niinkin syvällä ettei kykene oikeasti näkemään sen ulkopuolelle. Löysinkin mielenkiintoisen keskustelun Passengers-elokuvan arviosta. Alkuperäinen arvioija oli päättänyt arvostelunsa kertomalla miten elokuva hänen mielestään sopii kaikille, naisille ja miehille. Hänen inklusiivisyyttä korostava tulkintansa meni kuitenkin pieleen kun edellisessä kappaleessa mainittiin juonen puutteet ja romanssi.

Feministisessä keskusteluryhmässä (johon en linkitä, en tahdo enempää draamaa heidän kanssaan) päätettiin tämän tarkoittavan tietysti että naisille voi myydä paskan elokuvan, kunhan mukana on romanssia. Luonnollisesti arvostelussa ei sanottu mitään tähän suuntaankaan. Arvostelu ei edes väittänyt romanssin olevan nimenomaisesti naisiin vetoava asia. Kuitenkin samassa kappaleessa oli asioita joiden välille luotiin yhteys.

Luonnollisesti kuitenkin värittynyt tulkinta saatiin tehtyä ja joukko innokkaita feministejä riensi pahoittamaan mieltään yhdessä. Keskustelussa lensivät kaikki oleelliset termit, miesselityskin saatiin mukaan.

Tässä näemme konkreettisen esimerkin värittyneestä maailmankatsomuksesta. Ajatus naisvihasta ja negatiivisista sukupuolistereotyypeistä on niin tiukassa, että jopa tilanteessa jossa niitä ei ollut, ne saatiin ujutettua mukaan. Vihaiset kommentoijat olivat niin vakuuttuneita seksismistä etteivät he kirjaimellisesti kyenneet enää lukemaan mitä arvostelussa sanottiin sellaisena kun se oli. He näkivät siinä rivien välissä joukon asioita joita sinne ei oltu kirjoitettu.

Ainoa selitys on naisviha

Tällainen värittyminen on huolestuttavaa katsottavaa. Esimerkkitapauksessamme feministinaiset pitivät sukupuoltaan niin vihattuna, että heidän mielestään uskottavin selitys tilanteelle oli naisvastainen seksismi. Muita tulkintoja oli helppo tehdä, mutta ne eivät istuneet yhteen tämän yhden hyväksytyn ajatuksen kanssa.

Tässä näkee myös miten loukkaantuminen on jotain mitä hakemalla haetaan. Jopa inklusiivisuutta tavoitteleva kannanotto muuttuu riitaisaksi kun sen lukee riitaa hakeva henkilö. Nykyfeminismi on jos jotain niin riidanhaluista. Oikeat naisia ja tasa-arvoa koskettavat asiat hukkuvat taka-alalle ja kiirehdimme taistelemaan siitä miten vain feministien mielikuvituksessa olevat loukkaukset ovat osoitus yhteiskunnan syvästä misogyniasta.

Minkään muun ajatuksen kun misogynia esiintuonti on mahdotonta ja väitettyä seksismiä ei saa selittää minään muuna kun seksisminä. Feministeille kaikki puolustus on hyökkäys heitä kohtaan. Kaikki puheenvuorot joissa kuvitteellinen loukkaantuminen yritetään selittää ovat joko misogyniaa, sisäistettyjä stereotypioita tai osoitus siitä miten yhteiskunta ei vieläkään hyväksy naisia.

Tämä on vahigollista kaikille. Oma maailmankuvasi on vaarassa värittyä jos keksit jatkuvasti tyhjästä esimerkkejä sorretusta asemastasi. Pahempana, teet itsestäsi ja liikkeestäsi jatkuvasti vähemmän ja vähemmän uskottavan.

Kuilun partaalla

Pitkällä juoksulla tämä on juuri sitä käytöstä joka on tekemässä feminismistä entistä. Feministien linssi on jumittunut menneisyyteen, ajatukseen 1960-luvun maailmasta jossa naiset ovat sorrettuja miehet polttavat sikareita. Tämä perspektiivi ei suostu muuttumaan, vaikka todellisuudessa maailma on muuttunut. Emme elä enää siinä maailmassa, mutta feministit eivät tähän usko. Heidät on opetettu katsomaan maailmaa oman henkilökohtaisen sortonsa linssin kautta ja se värittää kaiken heidän näkemänsä.

Juuri tällaiset tilanteet lujittavat ihmisten mielissä käsitystä feminismistä tyhjän valittamisena ja viittä vaille hysteriana. Ja tämä esimerkki onkin oikeastaan lähellä massahysteriaa. En viittaa tällä feministien sukupuoleen, vaan todettuun käyttäytymismalliin. Nykyinen seksismin etsintä kun alkaa muistuttaa massahysteriaa enemmän kun tasa-arvon tavoittelua.

Kaikki on seksismiä ja tämän kieltäminen on myös seksismiä. Tilanteen absurdiutta ei kuitenkaan saa sanoa ääneen. Itseasiassa miehen ei ole luvallista sanoa ääneen juuri mitään mikä ei täysin mukaile "naisia sorretaan kaikissa asioissa"-linjaa. Miesselitys- ja etuoikeus-kortit viuhuvat nopeammin kun ehdit painaa Enteriä Facebook-kommentissa. Tämä jos mikä puskee ihmisiä pois feminismin syleilystä ja tekee tyhjäksi viimeisten vuosikymmenten tasa-arvotyötä.

Huh, mun on pakko lopettaa feminististen keskusteluryhmien seuraaminen. Mikään muu asia maailmassa ei ole yhtä paljon onnistunut tekemään oikeistolaisesta konservatismista yhtä houkuttelevaa kun moderni feminismi.

Kommentit