Näin joulun kohdalla on meidän hyvä haudata viha toisia kohtaan ja muistaa yksi tärkeä asia: jokainen uskonto on kykenevä tekemään hirvittäviä asioita.
Buddhalaisuus on pitkään ollut eräänlaisen utopiaa lähentelevän rauhanuskon maineessa. Tämä on kuitenkin kaukana todellisuudesta, sillä samalla tavalla kun kristinusko kieltää murhaamisen, buddhalaisuus on myös rauhallista teoriassa, mutta käytännössä hirmuteoille on kyllä tilaa.
Tämä näkyy mainiosti Myanmarissa, jossa vihaa on hyvin konkreettisesti osoitettu paikallisia muslimivähemmistöjä kohtaan. Pelkästään tänä vuonna Myanmarissa on tapettu yli 6000 rohingya-vähemmistön muslimia ja yli puoli miljoonaa on paennut maasta. Yksi osa tätä vihaa ovat buddhalaiset munkit, joista osa on laukonut hyvin äärimmäisiäkin kommentteja.
Tämä osoittaa varsin hyvin sen miten kaikkien uskontojen edustajat ovat kaikki kyvykkäitä väkivaltaan. Todennäköisesti tietyt uskonnot ovat herkempiä väkivaltaan turvautumiselle kun toiset, mutta potentiaali löytyy kaikista. Jokainen uskonto kuitenkin luo luokitteluja joissa jotkut muut ihmiset ovat pahasta. Vääräuskoiset kuitenkin levittävät tietoa mikä riskeeraa muiden ikuisen elämän, jälleensyntymisen tai tuonpuoleisen kohtalon uskonnosta riippuen.
Keskeistä tässä on ehkä muistaa ettei kukaan koe tekevänsä pahaa. Uskonnollinen väkivalta nähdään hyvän tekemisenä ja samalla kukaan ei ole sille immuuni. Kyse on vain siitä että ihminen saadaan uskomaan tekonsa olevan hyväksi pitkässä juoksussa, näkemään paha teko välttämättömänä askeleena johonkin parempaan.
Uskonnoton ihminen on tällä myös altis, samalla tavalla kun uskovainenkin. Jos saat esimerkiksi uskonnottoman ihmisen vakuutettua tietyn ihmisryhmän pahuudesta riittävästi, siemenet kansanmurhaan tai puhdistuksiin on kylvetty.
Tässä mielessä näemmekin ehkä yhden ihmisluonnon peruspiirteistä: kyvyn vihata muita. Olemme nähneet muslimien syyllistyvän samaan esimerkiksi Pakistanin vähemmistöjä kohtaan, kristittyjen tekevän samaa vähemmistöille Afrikassa ja jopa juutalaisten historia on raamatullisten lähteiden mukaan täynnä kansanmurhia.
Buddhalaisuus on pitkään ollut eräänlaisen utopiaa lähentelevän rauhanuskon maineessa. Tämä on kuitenkin kaukana todellisuudesta, sillä samalla tavalla kun kristinusko kieltää murhaamisen, buddhalaisuus on myös rauhallista teoriassa, mutta käytännössä hirmuteoille on kyllä tilaa.
Tämä näkyy mainiosti Myanmarissa, jossa vihaa on hyvin konkreettisesti osoitettu paikallisia muslimivähemmistöjä kohtaan. Pelkästään tänä vuonna Myanmarissa on tapettu yli 6000 rohingya-vähemmistön muslimia ja yli puoli miljoonaa on paennut maasta. Yksi osa tätä vihaa ovat buddhalaiset munkit, joista osa on laukonut hyvin äärimmäisiäkin kommentteja.
Tämä osoittaa varsin hyvin sen miten kaikkien uskontojen edustajat ovat kaikki kyvykkäitä väkivaltaan. Todennäköisesti tietyt uskonnot ovat herkempiä väkivaltaan turvautumiselle kun toiset, mutta potentiaali löytyy kaikista. Jokainen uskonto kuitenkin luo luokitteluja joissa jotkut muut ihmiset ovat pahasta. Vääräuskoiset kuitenkin levittävät tietoa mikä riskeeraa muiden ikuisen elämän, jälleensyntymisen tai tuonpuoleisen kohtalon uskonnosta riippuen.
Keskeistä tässä on ehkä muistaa ettei kukaan koe tekevänsä pahaa. Uskonnollinen väkivalta nähdään hyvän tekemisenä ja samalla kukaan ei ole sille immuuni. Kyse on vain siitä että ihminen saadaan uskomaan tekonsa olevan hyväksi pitkässä juoksussa, näkemään paha teko välttämättömänä askeleena johonkin parempaan.
Uskonnoton ihminen on tällä myös altis, samalla tavalla kun uskovainenkin. Jos saat esimerkiksi uskonnottoman ihmisen vakuutettua tietyn ihmisryhmän pahuudesta riittävästi, siemenet kansanmurhaan tai puhdistuksiin on kylvetty.
Tässä mielessä näemmekin ehkä yhden ihmisluonnon peruspiirteistä: kyvyn vihata muita. Olemme nähneet muslimien syyllistyvän samaan esimerkiksi Pakistanin vähemmistöjä kohtaan, kristittyjen tekevän samaa vähemmistöille Afrikassa ja jopa juutalaisten historia on raamatullisten lähteiden mukaan täynnä kansanmurhia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.