Pojat eivät saa olla leikkisiä. Kuka estää? Opettajat ja hoitajat.
On mielenkiintoista ja surullista miten eri tavoilla lapsia kohdellaan heidän sukupuoltensa vuoksi. Vuosia olemme kuulleet miten pienet tytöt saavat opettajilta vähemmän huomiota poikien hallitsessa keskusteluja. Sitten kuintekin poikien kohtelu koulussa on monin tavoin ala-arvoista.
Poikien ympärillä tapahtuu paljon mikä ruokkii heidän kehitystään pojiksi sellaisena kun heidät ymmärrämme. Lapsia opettavat ja hoitavat ammattilaiset, olivat he koulujen tai lastentarhojen opettajia, vaikuttavat lapsiin enemmän kun yksikään muu aikuisten joukko. Valitettavasti osa tästä vaikutuksesta ei ole positiivista.
Yksi surullinen asia on leikkisyyden tukahduttaminen. Leikkisä poika ei nimittäin saa positiivista palautetta tai rohkaisua, vaan hänen käytöstään tukahdutetaan verbaalisin ja ei-verbaalisin keinoin. Opettajat ja hoitajat pitävät leikkisää poikaa pellenä ja pyrkivät vähentämään tätä käytöstä. Tytöille vastaavaa ilmiötä ei nähdä tapahtuvan. Ryhmien leikkisät pojat leimataan pelleiksi ja tämä asenne tarttuu pian myös muihin lapsiin.
Ei tarvitse ottaa vain sanaani, Lynn Barnetin The Education of Playful Boys: Class Clowns in the Classroom (julkaistu Frontiers in Psychology, 1. maaliskuuta 2018) kertoo tästä ilmiöstä selkeästi.
Miehiä usein moititaan kyvyttömyydestä näyttää tunteitaan. Tässä on jälleen yksi pala siinä palapelissä miksi näin on. Pojat eivät saa näyttää tunteitaan ja jos näyttävät, heitä rangaistaan. Itkeminen, huutaminen ja raivoaminen tiedetään jo käytökseksi jota ei sallita, mutta on perin surullista että jopa iloinen leikkisyys on pojilta kiellettyä.
Tämä on erityisen surullista koska tiedämme jo muutenkin miten pojat saavat samasta työstä tyttöjä huonompia arvosanoja opettajien syrjivien asenteiden takia. Välillä tuntuu että koko varhaiskasvatuslaitoksemme vihaavat pieniä poikia.
On mielenkiintoista ja surullista miten eri tavoilla lapsia kohdellaan heidän sukupuoltensa vuoksi. Vuosia olemme kuulleet miten pienet tytöt saavat opettajilta vähemmän huomiota poikien hallitsessa keskusteluja. Sitten kuintekin poikien kohtelu koulussa on monin tavoin ala-arvoista.
Poikien ympärillä tapahtuu paljon mikä ruokkii heidän kehitystään pojiksi sellaisena kun heidät ymmärrämme. Lapsia opettavat ja hoitavat ammattilaiset, olivat he koulujen tai lastentarhojen opettajia, vaikuttavat lapsiin enemmän kun yksikään muu aikuisten joukko. Valitettavasti osa tästä vaikutuksesta ei ole positiivista.
Yksi surullinen asia on leikkisyyden tukahduttaminen. Leikkisä poika ei nimittäin saa positiivista palautetta tai rohkaisua, vaan hänen käytöstään tukahdutetaan verbaalisin ja ei-verbaalisin keinoin. Opettajat ja hoitajat pitävät leikkisää poikaa pellenä ja pyrkivät vähentämään tätä käytöstä. Tytöille vastaavaa ilmiötä ei nähdä tapahtuvan. Ryhmien leikkisät pojat leimataan pelleiksi ja tämä asenne tarttuu pian myös muihin lapsiin.
Ei tarvitse ottaa vain sanaani, Lynn Barnetin The Education of Playful Boys: Class Clowns in the Classroom (julkaistu Frontiers in Psychology, 1. maaliskuuta 2018) kertoo tästä ilmiöstä selkeästi.
Miehiä usein moititaan kyvyttömyydestä näyttää tunteitaan. Tässä on jälleen yksi pala siinä palapelissä miksi näin on. Pojat eivät saa näyttää tunteitaan ja jos näyttävät, heitä rangaistaan. Itkeminen, huutaminen ja raivoaminen tiedetään jo käytökseksi jota ei sallita, mutta on perin surullista että jopa iloinen leikkisyys on pojilta kiellettyä.
Tämä on erityisen surullista koska tiedämme jo muutenkin miten pojat saavat samasta työstä tyttöjä huonompia arvosanoja opettajien syrjivien asenteiden takia. Välillä tuntuu että koko varhaiskasvatuslaitoksemme vihaavat pieniä poikia.
Leikkisä poika leimataan pelleksi, leikkisä tyttö saa olla oma itsensä. Jälleen yksi surullinen esimerkki pienten poikien avoimesta syrjinnästä varhaiskasvatuksessa.https://t.co/Y5drMXezU9#syrjintä #varhaiskasvatus #mentoo #tasaarvo #lapset #päiväkoti #koulu pic.twitter.com/liqLszGnOe— Tämä Päivä (@tamapaivablogi) April 11, 2018
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.