Naisten uhriasemaa korostetaan

Olen huomannut mielenkiintoisen ilmiön: naisten uhriasemaa korostetaan yli miesten. Jos miehet ovat ryhmänä yleisempi uhri, ongelma ei kohoa näkyville, mutta jos naiset ovat, kyseessä on tasa-arvokysymys. Tämä siitä huolimatta mikä kokonaiskuva on. 

Hyvä esimerkki tästä tulee äskettäisestä blogini kommentista. Anonyymi kommentaattori jätti erääseen vanhaan tekstiini seuraavan kommentin 31.3.2017:
"Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi neljä kertaa miehiä useammin."
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolistunut-vakivalta/sukupuolistuneen-vakivallan-yleisyys-suomessa
Tässä on mainio esimerkki tiedon valitsemisesta tavalla, jossa naisten tilanne maalataan todellisuutta kurjemmaksi.  Tilannehan on tämä:




Kirsikanpoimintaa tilastoista

Anonyymi kommentaattorimme on nimittäin valikoinut kaikkien henkirikosten joukosta jokseenkin ainoan osaryhmän jossa naiset ovat miehiä yleisempiä. Hänen linkittämissään THL:n tilastoissakin itseasiassa selviää se likainen totuus: suurin henkirikoksen muoto on miehiin kohdistuva miesten keskinäinen väkivalta (60%) siinä missä naisen surmatuksi tuleminen kumppanin tekemänä on vain 17%.

Todellisuudessa naiset ovat väkivaltaisissa tai tapaturmaisissa kuolematilastoissa rankasti aliedustettuina. Heidät saadaan näkyville vain valikoimalla datasta jokin hyvin nimenomainen skenaario, kuten anonyymi kommentoija päätti tehdä.

Eli kyllä, nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi neljä kertaa miestä todennäköisemmin. Mutta kuinka paljon todennäköisemmin mies murhataan ylipäätään jos emme laske vain tiettyä tilannetta, eli puolison uhriksi joutumista?

Miehet henkirikosten uhreina

Suomessa suhdeluku näyttäisi olevan miesten murskavoitto. Noin 70% kaikista henkirikoksen uhreista ovat miehiä ja naisista vain hieman alle 30%. Hauskana yksityiskohtana, nykytilanne on miehille edullisempi kun aiempi. Aiemmin nimittäin miehet olivat 80-90% uhreista ja naisten osuus oli suhteessa entistä pienempi. Henkirikosten määrä on kuitenkin vähentynyt, eli naiset eivät ole alkaneet joutua useampien rikosten uhreiksi, vaan miehiin väkivalta ylipäätään on pienentynyt ja yhteiskunta on muuttunut tasa-arvoisemmaksi myös henkirikosten kohdalla.

Naiset eivät siis ole suurin henkirikosten uhriryhmä. Mies tappaa kumppaninsa naista todennäköisemmin, mutta mies kuolee muuten paljon todennäköisemmin. Keskittyminen siihen miten yhden tietyn erikoistapauksen kohdalla naiset ovat yleisempiä uhreja vääristää käsitystämme tästä kokonaiskuvasta.

Parisuhdeväkivalta on tottakai kamala asia, ja sitä vastaan pitääkin kampanjoida mutta pelkästään siihen keskittyminen on epärehellistä, samaten kun vain naisiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittyminen. Se on vähän kun tilastoisin Suomen olevan maailman suurimpia kalastusmaita kun katson tilastoista vain pilkkimällä kalastettua kalaa.

Kommentit