Testissä taipuisa LG G Flex

Sain LG:ltä testipenkkiin ensimmäisenä markkinoille ennättävän kuperanäyttöisen laitteen. G-Flex (LG-D955) onkin mielenkiintoinen laite: hulppea kuuden tuuman taivutettu kupera näyttö, 4G nopeudet, itsensä korjaava takakuori ja 13 megapikselin kamera.




Laite fyysisesti

G Flex on suurikokoinen älypuhelimen ja tabletin väliin asettuva laite. Sen erikoisuus on uusi valmistustekniikka joka mahdollistaa kuperan ja taipuvan näytön. Designiltaan G Flex edustaa hyvin minimaalista suunnittelua pyöristetyin kulmin. Kupera runko ja pyöreät nurkat antavat laitteelle miellyttävän ulkoasun. Näytön reunuksen vasemmalla ja oikealla ovat miellyttävän pienet ja näyttö tuntuukin jatkuvan laitteen laudasta toiseen.

Laite on tällä hetkellä ainutlaatuinen, muut taipuisalla näytöllä varustetut mallit eivät ole vielä kauppoihin ennättäneet.

Laitteen suuri näyttö laittaa G Flexin samaan sarjaan Nokian Lumia 1520:n ja Samsungin Note ja Mega-mallien kanssa. Laite on erittäin suuri kädessä, hyvässä ja pahassa. En ole henkilökohtaisesti erityisen innostunut näistä jättiläislaitteista, mutta kupera keho tekee G Flexistä yllättäen hieman litteitä kilpailijoitaan paremmin käteen sopivan. Laitteen paino ei myöskään ole paha. 

Laitteen näyttö on taipuva, tosin itse laite ei merkittävämmin taivu. Pressimateriaalin mukaan laitteen pitäisi kestää päällään melkoinen paino ja silti palata kuperaan perusmuotoonsa. Kuperuudesta huolimatta laite pysyy paikallaan tasaisella pinnalla ja on suhteellisen mukava kädessä.




Näytön taakse sijoitetut virta- ja äänenvoimakkuuspainikkeet toimivat G Flexissä paremmin kuin pienemmässä G2-mallissa. Näppäimiin ylettyminen on helpompaa takaa kuin sivuilta. Laitteen takana on kameran alapuolella virtanappi ja sen ylä- ja alapuolella äänenvoimakkuuden säätö. Virtanäppäintä ei kuitenkaan tule paljoa käytettyä, sillä laitteen saa herätettyä kaksoistaputtamalla näyttöä mistä tahansa.


G Flexissä on kaksi kameraa: etupaneelissa ja takapaneelissa. Etukamera on laadullisesti mitä on, takakamera on luonnollisesti se parempi ja sisältää myös salamavalon.



G Flexin liitännät ovat ne odotetut. Fyysisesti laitteen alalaidasta löytyvät Micro USB ja audioportit.


Laitteen pakkauksessa on hieman kaarta näkyvillä. Minimalistinen pakkaus sisältää itse laitteen, Micro usb-johdon ja virta-adapterin sekä handsfreellä varustetut sisäkorvakuulokkeet.



Käyrää käyttöä/näyttöä

Kupera näyttö on hauska käytettävä. Webbisivujen vierittäminen tuntuu jotenkin veikeältä kun kaikki sivut tuntuvat olevan jonkinlaisen rummun sisäpuolella. Videoita katseltaessa näytön kuperuus antaa tiettyä luonnollisuutta katseluun, tosin vain kädessä pidettäessä. Pyödälle laitetta ei saa luontevasti pystyyn kuperuudesta huolimatta.

Laitetta mainostetaan luontevammaksi korvalle, sillä kupera muoto myötäilee kasvoja paremmin. Käytännössä laite ei ole tarpeeksi kiemuralla että tätä tapahtuisi, eikä puhelujen kanssa kuperuudesta ole kummempaa hyötyä.

Kuperan näytön tekniikka on pahasti keskeneräistä. Näytön kuva on kohtuullisen hyvä ja katselukulmat loistavat, mutta näytöllä on pahaa haamukuviota. Kun esimerkiksi lukitusnäytön kelloa katselee hetkisen ja sitten siirtyy päänäytölle, näkee haamukuvan samasta kellosta tummana silhuettina näytöllä muutaman sekunnin ajan.

Suurempana laatuongelmana on kuvan rakeisuus. Kuvassa näkyy valmistajien huippumalleihin (heh) tottuneelle melkoinen määrä rakeisuutta, esimerkiksi tasaväriset pinnat näyttävät jotenkin likaisilta. Rakeisuus ilman kultasilmäisyyttä ja saa esimerkiksi laitteella otetut kuvat näyttämään G Flexillä katseltuna huonommilta kun ne oikeasti näyttäisivät. Videon kanssa rakeisuus ei ollut kummemmin haitaksi.

Näyttökuvan laatuongelmat eivät ole mahdottomia, mutta tämän hintaluokan laitteessa niitä ei odottaisi kohtaavansa.

Akkukestoa on pakko kehua. Tapaan ladata akkua yön ja ottaa sen aamulla laturista. Toisin kuin muut Android-laitteeni, G Flex ei tällä tavoin ollut yhtenäkään iltana lähelläkään kuollutta, vaan akkua oli jäljellä usein jopa puolet. Akku ei suuresta näytöstä huolimatta kulu erityisen nopeasti, ehkäpä kupera näyttötekniikka on myös varsin akkuystävällistä.

Kookas laite, yksi käsi

Kookkaat laitteet eivät koskaan ole erityisen mukavia käytettäviä yhdellä kädellä ja G Flexkin on selvästi enemmän tarkoitettu jämäkkää kahden käden otetta varten. Yhdellä kädellä käytettäessä laitteesta on hankala saada jämäkkää otetta ja laite meinaa jatkuvasti tipahtaa. Yhden käden käyttöön laite on kuitenkin kilpailijoita paremmin optimoitu, sillä käyttöliittymän elementtejä saa tasoitettua haluttaessa vasempaan tai oikeaan laitaan.

Esimerkiksi näppäimistön tai alalaidan näppäimet voidaan kaikki määrittää näytön vasemmalle tai oikealle ja niitä voidaan siirtää pyyhkäisemällä.


Mikään näistä toiminnallisuuksista ei ole päällä oletusarvoisesti, vaan täytyy erikseen aktivoida asetuksista erikseen.


Käyttöjärjestelmä

Testikappaleessa hyrräsi Android 4.2, joka tosin on luvattu päivittää Android 4.4:ksi vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. Tähän testiin päivitys ei ehtinyt. Tämä on sinällään sääli, sillä 4.4:n tottuneelle arvostelijalle paluu vanhempiin versioihin oli hieman pettymys. G Flexistä puuttuu siis uuden Androidin parantunut ilmoitusalue ja vaikkei laitetta voi hitaaksi moittia, 4.4-päivityksen pehmoisuuteen se ei yllä.

LG:n näkemys Androidista ei kuitenkaan ole lainkaan paha käyttöliittymältään ja muistuttaakin paljon aiemmin tutkailemaani G-Padia. Kyseessä on siis suhteellisen standardi Android 4.2 johon LG on lisännyt oman ulkoasunsa, ohjelmia ja lisäasetuksia. Mielenkiintoisesti laitteen ilme ei noudata LG:n normaalia ulkoasua, tosin sen LG:n normaalinkin ulkoasun.

 

Androidin normaalista asettelusta poiketen, LG on muuttanut ilmoitusaluetta ja tuonut sinne tiettyjä pika-asetuksia. Alueelta pääsee myös käsiksi QSlide-sovelluksiin.


Samsungin tapaan, asetukset on jaettu usealle välilehdelle yhden pitkän asetusalueen sijaan.



Jaottelu neljään on sinällään perusteltua, sillä LG on lisännyt valikoihin suhteellisen paljon lisäasetuksia.

Peruskäyttöä varten laitteessa on myös lisätoimintoja. Esimerkiksi G Flex hälyttää led-valollaan ilmoituksista kuten vastaamattomista puheiluista. Jos sama henkilö soittaa useamman kerran peräkkäin, laite olettaa asian olevan tärkeä ja muuttaa hälytysvalon punaiseksi.

Toinen näppärä käyttöliittymäparannus on Plug & Pop. Höhlästä nimestään huolimatta toiminto on oikeasti näppärä: kun laitteeseen kytketään lisälaite kuten kuulokkeet, ilmestyy näytön alalaitaan hetkeksi rivi ohjelmia joita kuulokkeiden kanssa haluttaisiin ehkä käyttää, kuten musiikin toistaminen. 

G Flexissä ei etupaneelissa ole kiinteitä painikkeita, vaan nykyisen Androidin suunnittelufilosofian mukaisesti käytössä on vain softapainikkeet. Softapainikkeet ovat oletuksena paluu-, koti- ja valikko-näppäimet, ja painikkeita voi järjestellä ja vaihtaa. 


Mukauttamisessa on G Padin tapaan jääty puolitiehen, sillä esimerkiksi sovellusvaihtajaa ei vieläkään saa yhdeksi näppäimeksi, eikä valikkonäppäintä saa poistettua.

Moniajo

Suuret näytöt ovat pinta-alaltaan niin suuria että tilaa riittäisi useammallekin sovellukselle kerralla. G Flexissä onkin muutamia moniajoa helpottavia lisäyksiä. Yksi näistä on Slide Aside-toiminto. Sen avulla sovelluksen voi kolmen sormen heilautuksella heittää sivuun ja siirtyä toiseen sovellukseen tai palata alkunäyttöön. Sivuun heitetyn sovelluksen voi kolmen sormen heilautuksella kutsua takaisin myöhemmin. 

Toinen erikoisuus on jo G Padista tutut QSlide-sovellukset. Kyseiset sovellukset toimivat hieman perinteisten Windows-ohjelmien tapaan, ruudulla leijailevina ikkunoina, joita käyttäjä voi siirtää ja skaalata. 


Kolmas moniajoa helpottava toiminto on mahdollisuus ottaa kaksi sovellusta ruudulle samanaikaisesti. Tämä ei toimi kaikkien sovellusten kanssa ja sillä vain rajoitettua määrää sovelluksia voidaan näin käyttää näin samanaikaisesti rinnakkain. 


Sovellusten välistä raja-aitaa saa vapaasti siirtää ja antaa toiselle sovellukselle enemmän tilaa kun toiselle.

Heikkonäköisille ja yksinkertaiseen käyttöön

LG on lisännyt G Flexiin melkoisen määrän toimintoja joita erityisryhmiin kuuluvat käyttäjät saattavat tarvita. Samsungin tapaan aloitusnäyttöjä on tarjolla kaksi, perinteinen ja yksinkertaistettu. Yksinkertaistettu alkunäyttö sisältää suoraan pääsyn muutamiin laitteen tärkeimpiin toimintoihin ja näyttää suoraan numeronäppäimet. 


G Flex on yllättävän toimiva laite erityisryhmien laitteeksi. Laitteen luettavuutta voi parantaa heikkonäköisiä käyttäjiä varten ottamalla käyttöön suuremmat fontit. Suuri näyttökoko yhdistyy erittäin suureen fonttiin näppärästi ja tekee G Flexistä hyvän vaihtoehdon heikkonäköiselle käyttäjälle. Alla esimerkkikuva suurella fonttikoolla verrattuna tavalliseen.


G Flexin Safety Care-sovelluksella käyttöön voidaan ottaa joukko hätäaputoimintoja. Näiden avulla laite voidaan määrittää lähettämään käyttäjän koordinaatit tietyissä olosuhteissa, kuten jos puhelinta ei käytetä ollenkaan pariin päivään tai jos puhelin poistuu halutulta alueelta.


SmartWorld-sovelluskauppa

G Flexin mukana tulee joitakin kiintoisiakin sovelluksia ja tietysti valmistajan oma sovelluskauppakin. LG:n oma sovelluskauppa SmartWorld sisältää pienen määrän sovelluksia Play-kauppaan verrattuna, mutta on kilpailijoihin verrattuna sentään Android-suunnittelufilosofian mukaan tehty ja näyttää Android-sovellukselta.



Kaupan vetonaulana ovat teemat ja fontit LG:n aloitusnäyttöön. Mukautusvaihtoehtoja onkin melkoisesti ja kauppa tuokin tässä mieleen Nokian Ovi-kaupan S60-päivinä.


QuickRemote

Yksi hauskimpia sovelluksia oli yleiskaukosäädin QuickRemote. G Flexiin kuuluu infrapunaportti jolla perinteisiä televisioita ja vastaavia laitteita voi hallita. Laitteen määrittäminen onnistui merkin avulla helposti ja taloni televisiot ja vahvistimet saatiin tottelemaan puhelinta hyvin pienellä säädöllä. Kun tietty laite on kerran paritettu G Flexin kaussa, muistetaan se. QuickRemote jaottelee eri kaukosäätimet huoneiden mukaan, mikä tekee laitteesta toiseen vaihtamisesta intuitiivista.



LG:n älytelkkareita voi hallita QuickRemotella vielä tarkemmin, jolloin puhelin toimii näppäränä älytelkkarin hiirenä ja näppäimistönä. Peruskaukosäätö toimii valtaosan televisioiden kanssa, valmistajasta riippumatta valmistajasta, älytelkkarilisät toimivat vain uusien LG:n mallien kanssa.

Kamera

G Flexin mukana tulee 13 megapikselin kamera salamalla varustettuna.


Kamerasta löytyy monia kuvaustiloja aina HDR-kuvauksesta, panoramakuviin ja ihoa siloittelevaan kauneuskuvaan. Laadullisesti kamera on kohtuullisen hyvä, tosin laitteesta kuvia katseltaessa tätä ei ehkä huomaa. Näytön rakeisuus saa kuvat näyttämään todellisuutta rakeisemmilta. Itselläni oli laitteen kanssa hieman hankaluuksia tarkentamisen kanssa ja kuvausnopeus ei ollut täysin kilpailijoiden tasoa.

Ääniaktivointi on yksi kameran parhaita toimintoja. Yksi eniten kuvia pilaavia tekijöitä on kameran heilahtaminen kuvaa otettaessa kun sormella on painettava laukaisinta. Kun kuvan voi ottaa komentamalla "Cheese!" tai "Whisky!", tärähdysongelma pienenee merkittävästi.

Alla joukko tavallisia kuvia ja HDR-kuvia verrokkeina.







Kuvattaessa tarkentaminen epäonnistui hieman useammin kuin mihin olen tottunut, mutta muuten kuvanlaatu oli hyvää.

Lyhyet maininnat

Toinen mielenkiintoinen sovellus oli Quick Translator. Sovelluksella pystyi kääntämään puhelimen kameran katsomaa tekstiä. Harmittavasti Suomea sovellus ei puhunut.



Sähköpostisovellus on optimoitu laajaa näyttöä varten. Hieman Windowsin Outlookin tapaan, postin sisältö näytetään viestien rinnalla, mikä toimiikin erityisen hyvin vaakatilassa.


Laitteen kalenteri oli hyvin lähellä Googlen omaa, mutta hieman mukautettu ja varsin käyttökelpoinen.

Soitto- ja tekstiviestisovellukset eivät sisältäneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa, tosin tekstiviestit näytettiin normaalinäköiselle tarpeettoman suurella fontilla.

Mielipide

G Flex on laite josta tahtoisin pitää enemmän kuin pidän. G Flex ei ole huono, mutta tietty raakuus näkyy siinä. LG:n Android-versio laahaa kaksi versiota perässä ja tämä saa laitteesta aikaan vanhentuneen kuvan. Toisekseen laitteen näyttötekniikka ei ole ehkä aivan kypsää, mistä haamuilmiö ja paha rakeisuus kertovat.

Suurta älypuhelinta etsiville on tarjolla muutamia hyviä vaihtoehtoja ja G Flexillä on omat ehdottomat valttinsa tässä kilvassa. Se on mukava kädessä ja kupera rakenne antaa sille hyvin ainutlaatuisen tuntuman. Kilpailijoiden jumbomallit tuntuvat hieman viimeistellymmiltä kylläkin, mikä syö hieman laitteen vetovoimaa. Pieniä keskeneräisyyksiä ja kauneusvirheitä on siellä täällä. Esimerkiksi laitteen herättäminen tuplataputtamalla näyttöä toimii enimmäkseen, mutta välillä laitetta saa naputtaa vähän aikaa ennen kun G Flex reagoi.

G Flex ei missään nimessä ole huono laite, kaukana siitä. Se on erittäin tehokkailla sisuskaluilla varustettu phablet-luokan puhelintabletti, tehokkaalla prosessorilla ja hyvällä kameralla. Nämä ominaisuudet tulevat kuitenkin tiukan hintalapun kanssa. Jos hinta (700+ euroa) ei ole kynnyskysymys, näyttää G Flex paljon paremmalta, mutta kilpailijat ovat valitettavasti saaneet markkinoille satasia halvempia laitteita suurilla näytöillä ja melko vastaavilla ominaisuuksilla. Teknisesti G Flex johtaa jättinäyttöisten laitteiden kilpailua kyllä, mutta etumatka ei ole suuren suuri. Kupera ja taipuva näyttö on G Flexin erikoisuus ja jos se nimenomaisesti kiinnostaa, laite on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä. Jos kuperuus ei ole ehdoton vaatimus, vastaavan phabletin saa halvemmallakin.

G Flex on siis monin tavoin keskeneräinen laite ja tarpeettoman kallis, mutta se kylläkin antaa kuvaa siitä mihin laitteet ovat menossa. Ja se näyttää aika lupaavalta.

Lue myös

Kommentit